Perjantaina meillä oli agireenit. Minä olin pihalla kuin lumiukko ja mulla oli vähintäänkin kolme jalkaa... Kaaduin, juoksin Kárin eteen... ja mitähän vielä. Ei voi sanoa, että mulla olis mennyt mitenkään hienosti. Loppua kohti onneksi parani ees vähän, mutta säälittävää räpellystä mun osalta. plääh.. Kárilla oli ihan hyvä meno päällä, mutta eihän sekään voinut kuin mokata, kun mä olin ihan käsi. no se siitä..
Lauantaina me lähdettiin sitten yhdeksän kieppeillä ajelemaan kohti Jyväskylää. Äiti tuli kilttinä mukaan, kun olin molemmat pojat ilmoittanut kehään. Auto saatiin hyvin parkkihalliin ihan lähelle ja sitten ei kun etsiin kehää. Se löytyi helposti ja kokosin kevythäkin siihen ja äiti jäi sitten siihen istuksiin kun kävin vähän kiertämässä. Viereisessä kehässä olikin keltaisia tanskandoggeja ja kun vähän kuikuilin niin löytyihän sieltä tuttuja. Oli oikein mukava vaihtaa kuulumisia. :) Sitten vähän ostoksille (namipussin hankin viimein uuden kunnollisen). Kun olin menossa takaisin näkyikin juuri reenikamun selkä, pakkohan tilaisuuteen oli tarttua ja kopauttaa takaapäin olalle. :D Siinä hetki juteltiin ja siihen tuli muitakin mm. Imirin kasvattaja, jolla oli kaksi karvakorvaa mukana.
näin hienosti se esiinty vielä yksinään. (Sanna Rasimus)
Imir esiintyy aina hiensti (tripletan)
jaaa mikä ravi? Hirvee kohno.. (tripletan)
Kehä näytti olevan ihan aikataulussa, joten päätin että en vie koiria enää ulos, varsinkin kun reenikamu sanoi, että ulkoilualue on melko kamala. Kári meni tietenkin ensin kehään kahden muun nuoren kanssa. Oli oikein nätisti, seisoikin, hampaita näyttäessä oli pientä pakituksen makua, mutta ihan ok oli. Sitten mentiin eestaas ja ympäri. Kári juoksi oikein nätisti. Sitten ooteltiin, että Jomikin vielä arvosteltiin ja sitten yhdessä mentiin. Tuomari vaihtoi siinä Jomin meidän edelle ja käski mennä ees taas ja mäkin luulin ensin että vain Jomi ja kun ne jo lähti niin se sanoikin että together eli ei kun ottaan Jomista kiinni. :D Ihan hyvin meni ja vaikka mä jo luulin Jomin vievän luokkakehän, niin tuomari kättelikin meidät sitten paremmiksi. ERI ja SA siis sieltä.
Imirin kanssa oli myöskin kaksi muutakin koiraa, mutta Imir nyt osaa olla nätisti vaikka olis miljuuna muuta koiraa. Juoksikin ihan hienosti, ei ollut liian väsynyt ajomatkasta onneksi. Valiokoirat voitti hieno punainen herra ja Imir oli toinen, erkkarin VSP sai tällä erää tyytyä kolmanteen sijaan valioissa. ERI SA siis myös Imirille... Tätä en ollut odottanut vaan hain Imirille EH:ta. Imirin kasvattaja lupasi kuitenkin tuoda Imirin paras uros kehään joten no problem. (Äiti kun ei sinne halunnut) Paras uros kehässä olikin melkoisesti alkuun porukkaa, mutta kaikkien kanssa vain seistiin. Tai no, muut seisoi ja Kári pyöri kuin väkkärä, kun Imir seisoi toisella puolen kehää... Sitten kehään jäätiin vain me, valioiden paras, vetskujen ja avoimien paras. Yhdessä ympäri oli aivan kamalaa, Kári ei yhtään voinut keskittyä olennaiseen, kun Imirhän lähti kehästä... prkl.. Kakara ei osaa olla jos isoveikka liikkuu.. Sama homma kuin Lahdessa keväällä, keskittyminen ikkunasta ulos kun Imir on samassa kehässä. Meidät sitten sijoitettiin paras uros kehässä neljänneksi ja sillä liikkumisella ihan ansaitusti. Kivaa oli myös että avoimen koira sai sertin ja tuli sitten samalla valioksi! Onnea heille! Imir kävi sitten vielä kasvattaja kehässä pyörähtämässä ja sitten äiti otti koirat ja lähti serkkunsa (joka oli tullut katselemaan touhua) kanssa tämän luo. Itse jäin vielä islantilaisten syyskokoukseen ja sen seurauksena myös sitten ainakin vuodeksi hallitukseen. Kotiin päästiin lähtemään joskus puoli viisi tai sen jälkeen, en oo ihan varma. :D
Sunnuntainakin oli kiva päivä tiedossa. Aamusta käytiin ihan ok mittainen lenkki ja sitten kävin tallilla. Tuuli oli aivan hirveä, joten olin kyllä tyytyväinen, että mulla oli vain Raakel liikutettavana. Otin sillekin kuitenkin gramaanit, kun sellainen myräkkä oli. Raakel oli onneksi fiksu, eikä rämisevä maaneesikaan ollut mikään hirmuisen kamala. Sitten hain koirat ja lähdettiin kohti Ryttylää ja Imirin hierojaa.Perillä oltiin aika tarkkaan kello 12 kuten oli sovittukin. Vähän ihmettelin kun hierojan pihassa oli toinenkin auto, mutta yllätyin iloisesti kun tunnistin "ylimääräiset" koirat itäsuomessa asuviksi isliksiksi. Menin ensin itse sisään ilma koiria, kun yksi näistä vieraista oli uros. Siinä hetki juteltiin ja sitten tämä uros sai mennä autoon ja omat pojat pääsi pihalle, jossa olikin siis yksi lisää narttuja kaveriksi. Imir juoksi ja haukkui taas kuten yleensä ja Kári leikki Sólin kanssa ja jonkin verran myös tämän "uuden" nartun. Vardalla on vielä pennut kotona ja ei ollut vielä kovin jaksavainen, vaikka Kári sitäkin kävi välillä lämmittelemässä. Imir sai mielistelyjä, mutta tapansa mukaan meni missä milloinkin ja välillä kävi vaan namia hakemassa.
Kári ei oo aina ihan tarpeen varovainen.. (Sanna Rasimus)
pulahtamassa piti tietty käydä
jaa mä? eeen mä mitään...
ryhmäkuva
voisit sä nyt vähän leikkii munkin kaa..
Kun pojat oli pahimmat riehut riehuneet toi hieroja pikkupennut, joita on kuusi, ulos. Kári oli selkeesti vähän hämmentynyt ja hienosti väisteli pentuja ja leikkikin. Imirin otin hihnaan, jotta ei juokse ties missä ja vie pentuja mukanaan. Hienosti se siinä hihnassa pentuja katseli ja tervehti. <3 Kári ja Sól meinas välillä pistää painiksi, mutta se täytyi lopettaa, koska oli liian raju leikki näin pienten pentujen vieressä, meinasivat jäädä alle. Ylipäätään meni kyllä hienosti ja pian pennut jo lähtevätkin omiin koteihinsa, joten tämä oli viimeinen kerta kun kaikki näin. Aivan ihania palleroita! Sitten Imir hierottiin ja Kárikin totutettiin tapahtumaan. Imirillä oli vissiin vähän jumeja, mutta Kárilla ei mitään, mikä on kiva, kun kuitenkin jo hypitään aika korkeita esteitä. Lopuksi vielä pientä pentujen rapsuttelua kun olin laittanut koirat autoon ja sitten kotiin. Rauhallisia koiria oli kyllä.
siis nää on tooosi pieniä?
me hei tykättäsi susta paljon!
nää tulee päälle (Sanna Rasimus yllä ja alla)
Maanantaina meillä sitten olikin vain lenkkeily päivä, kun eilen oli hierottu. Tänään aamulla käytiin hallilla, mutta Kárilta oli jotenkin veto pois ja vaikka rimat oli vain 40, niin kyllä niin löysää oli hyppiminen että huhhei. Tein sitten seuruuta sen sijaan, kun turha on rypeä jos ei kerran kiinnosta. Imirin kaa tehtiin sekaisin ihan kaikkea ja se teki kyllä innolla. Sitten pojat sai tietty leikkiä. Muuten tänään on sadellut, joten sellaisia lyhyehköjä lenkkejä sit vaan tuon lisäksi. Kuvat on mun ottamia, paitsi ne joissa sulkeissa lukee jotain. Ja niin arvostelut taas koirien omille sivuille.