keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Eka kosketus talveen

Viime torstaina tosiaan tuli lunta ja se pysyi kivasti maassa aina maanantai iltapäivään saakka. Kameraahan mulla ei ollut ennen kuin maanantaina täällä Turussa, joten oli oikein kivaa, että aamusta pääsi vielä kunnon lumilenkille ja sai jotain kivoja lumikuviakin. Mentiin tuonne joen yläjuoksulle kun siellä on vähän paremmat kuvausmestat. Toki ongelmahan oli sitten se, että lumenkeskellä Kárin keskittyminen poseeraamiseen on tasan joku kaksi sekunttia kerrallaan, joten kuvien ottaminen molemmista oli vähän hankalaa. Sain muutamia hyviä ja sunnuntaina Valkeakoskella olin kanssa saanut muutamia mukavia kuvia. Lenkki oli muutenkin tosi kiva, ei tullut oikeestaan ketään vastaan, joten Kári sai kuljeskella koko ajan siellä irti. Vain meno ja paluumatkan joutui oleen remmissä. Kári kyllä on ihan ok remmissäkin, mutta vielä tuppailee vähän vetämään. Tai siis sillä on vähän niinkuin kaksi moodia, joko veto päällä tai täydessä kontaktissa... Me heitellään sitten uukkareita ja Imir hämmentyy kun se ei vedä. :) Mutta kyllä Kárikin on sinne pääsemässä. Ja jostain syystä aamun lyhyillä pissalenkeillä ja illan samanlaisilla se ei vedä lainkaan.. En tiedä onko vielä unessa ettei jaksa?
                                         höpsöttimet lenkillä ja väsymyksen otettua vallan.

Maanantaina iltapäivällä käytiin koirapuistossa, kun siellä oli kivan näköisesti koiria ja sinne meno on oikein kunnon vetämättömyysreeniä. Kári kun tietää että tuolla on puisto ja siellä kivaa eli siis vedetään. Matka johon ilman vetoa menisi kymmenen minuuttia kestää näin ollen noin 25min. koska vetohan ei ole sallittua ja uukkareita vedellään. Puistossa oli uudehkoa seuraa, mutta Kári kyllä löysi itselleen leikkikaverin. Imir vähän fiksoitui taas leikattuun urokseen, joten sitä sai sitten olla komentamassa aina välillä. Sillä on myös nykyään noitten leikattujen kanssa vähän outo tapa kun se yrittää niitä nylkkiä ja jos ne sanoo takas niin rähähtää oikein pahan kuulloisesti. En oikein tiedä mistä tää johtuu kun nartut saa kyllä sanoa mitä vaan ja niin sai leikatutkin ennen,. mutta nyt niille äristään ärräpäitä, jos eivät anna nylkkiä. En tajua tätä. No Imir on sitten joutunut viettään aikaansa tämän takia myös remmissä puistossa, koska muillehan ei rähjätä ei ainakaan kun on yritetty niitä nylkkiä/alistaa. Hetken jäähy on joka kerta toiminut ja sitten Imir on taas ollut oma itsensä eikä välitä näistä entisistä ihanuuksista mitään. Täytyy vaan katsoa ettei mene pahemmaksi tuo, koska sitten saa kyllä Imirin puistoilu loppua siihen. En halua että rupeaa tappelemaan. Hassua kyllä olisi että tappelu tulisi sitten leikatun kanssa, koska toisille leikkaamattomille ei sano mitään ja vain väistää jos toinen uhoaa... Hölmö koira.

                                                           aurinko vasta nousi

Tiistaina mulla oli mun työksi aikainen aamu, joten aamulenkki oli vain tunnin mittainen pääasiassa remmipyyhällys sateessa. Kyllä oli masentavaa tuon maanantaisen ihanan lumilenkin jälkeen tuollainen sadelenkki.... Plääh. Töiden jälkeen lähdettiin lenkille ja käytiin vähän tottistelemassa tuossa luupatsaalla. Siinä on hyvää häiriötä ja paikka johon saa hyvin aina toisen kiinni. Ensin tein vähän Kárin kanssa maahanmenoa ja seuruuta ja sivua. Sivu ja seuruu, no promblem, mutta tuo maahanmeno.. huoh.. Kun menee kyllä käsimerkistä, mutta sanakäsäkystä ei sitten millään. Ei edes yritä. Siinä se vaan istuu ja tuijottaa.. No meen sen kanssa torstaina ohjattuun reeniin jos saisi vinkkejä mitä teen väärin. Imir tosin siellä luun toisella puolen meni maahan vähän väliä, joten sillehän oli sitten heiteltävä nameja sinne. <3
                               On tää pentu kyllä komea, kun vaan joskus seisois häntä ylhäällä paikallaan..

Imirin kanssa tein lähinnä eteentuloja ja pieniä pätkiä seuruuta ja sitten pitkään heinikkoon maahanmenoa. Seuruu on mitä on mutta kaikki muu meni hienosti. Laski jopa hienoperse mahansa pitkään märkään heinikkoon kun kerran pyysin ja broiskupullaa oli tarjolla. JA mitä teki Kári? No meni ihan ite maahan siellä remminpäässä... Siis käskystä, onneksi näin senkin ja heti sillekin lensi namia! Muuten se siellä oli ihan nätisti odottamassa. Istui ja katseli meitä vaan. Ihanaa kun on tuollainen jota voi vähän jättää ja pysyy vaiti. :) Imirin eteentulot oli aivan superhyviä! Tuli joka kerta suoraan ja hienosti istui tosi lähelle. Hyvä näin, avoin luokka rallytokossakin kuitenkin viimeistään tammikuussa kutsuu, joten näiden pitäisikin olla sanasta kunnossa.
                                                        Imir on niin posetusmestari
Kotimatka meni puiston ohi joten taas tuli vetämättömyysreeniä melkoisesti. Lopulta Kárikin jollain lailla kai hiffas asian ja tuli kontaktissa puiston portille. Siellä oli naapurin lapparipentu eikä muita, joten mentiin seuraksi vielä. Kári ja tuo pentu on hyviä kamuja ja leikki toimii. Vähän itseasiassa samaan tapaan kuin Inton kanssa. Juostaan, vaanitaan ja painitaan! Siinä ollessa tuli muitakin ja Imirkin jopa leikki kun tuli yksi lappari ehkä narttu, joka oli mainio. Juoksutti Imiriä välillä vähän läpsi ja tuoksui ilmeisesti just tarpeen hyvältä että voi seurailla ja vähän leikkiä, mutta ei tartte hyppiä. Kiva kun Imirilläkin oli pitkästä aikaa tuollaista leikittävää seuraa. Oltiin ulkona yhteensä reilu kaksi tuntia, mutta kotona Kári vaan pyöri ja nakersi vanhoja luita ja vaelteli. Ihan kun se ei olis just reenaillu ja leikkinyt kahta tuntia.. Ehkä kävi jollain jälkikierroksilla`.. No kyllä se sitten siitä rauhoittui. Kaverini tuli kylään ja toi intialaista ruokaa tullessaan ja katseltiin Avengers leffa. Tykkäsin! Marvelin leffoista kyllä oon suurimmasta osasta tykännyt joten ei sinällään ihme. Ironman3 odotellessa.
                                                                rauha
Tänään pidetään lepopäivää. En tiedä tarviiko noi sitä todella, mutta mun mielestä tässä on nyt on niin paljon kaikkea ja kunnon leparia ei ole pennulla ollut pitkään aikaan. Aamulla käytiin lyhyt mutta tosi rauhallinen puolen tunnin lenkki ja kohta käydään vähän pidempi samanmoinen. Paino sanalla rauhallinen. Toki nuo nyt oli tuossa pihassa reilu tunnin kun mä vielä torkuin, mutta ei sekään oo silleen kiihdyttävää kuin leikkiminen toisten pentujen tms kanssa. Ja huomenna tehään sitten taas jotain. :)

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Mihin ihmeeseen tää aika oikein häviää?

Just vasta oli elokuu ja just vasta oli kaikki suunnitelmat että syksy menee niin ja näin ja nyt on ihan just jo MARRASKUU! ja mitään ei oo tapahtunut niin kuin olin ajatellut. Onhan tähän syksyyn nyt sopinut kaikkea ihan mukavaakin, mutta jotenkin ei oo ollut niin hyvä syksy, kun mulla yleensä on... Nyt jostain pitäis imeä itseensä takaisin se positiivinen ote ja into tehdä asioita. Oon jotenkin apaattinen enkä halua muutosta vaikka toisaalta en halua mitään niin paljon kuin muutosta. Järkevää eikös? Ehkä eniten tällä hetkellä kaipaan elämääni säännöllisyyttä. 7 vuotta on nyt mennyt niin, että työvuorot voi olla mitä vain aamusta yöhön ja koulu voi olla mitä vaan tunnista kahdeksaan... En jaksa enää tällaista. Mä haluun säännöllisen kivan työn ja säännöllisen järkevän palkan. Harmittaa myös se että ei ikinä oo ihan varma paljonko rahaa missäkin kuussa tulee, joten menojen laskeminen on vähän haasteellista aina välillä. En nyt oo mihinkään köyhyys kaivoon uppoamassa, mutta en vaan jaksais enää tällaista yleistä epävarmuutta. Huoh..
                                                              häviä mukula!
No se minusta puhutaan koirista! Tässähän on nyt tehty niiden kanssa vaikka mitä. En ehkä edes enää muista kaikkea? No aloitetaan kuitenkin viimeviikon perjantaista ja meidän rallytoko reeneistä Imirin kanssa. Reenattiin lähinnä alo-kylttejä ja sit oli lopuksi lyhyt rata. Imir teki hyvin ja kun on tuollainen hallikoira niin oli irti melkein koko tunnin. Pullan perässä tulee kyllä minne vaan ilmeisesti. Puhuttiinkin siinä vetäjän kanssa että ei ikinä uskois kun näkee Imirin hallissa namin perässä, että ulkona saattaa lähteä ihan suitsait vaan jonnekin oli mulla kädessä ihan mitä tahansa. Mutta toisin sanoen reeni meni ihan valtavan hyvin ja Imir oli ihan super. Kárihan lähti jo aiemmin päivällä kohti Valkeakoskea veljen kanssa.
                                                        ROP-koira
Lauantaina meillä oli sitten näyttely Imirin kanssa täällä Turussa. Se ei nyt sit menny ihan putkeen. Tai siis meni ja ei. Ei suunnitelmien mukaan. Kun tarkoitus oli lähteä mahdollisimman nopeasti Valkeakoskelle, kun äidillä oli eka erä 60v. juhlintaa siellä. No olin laskeskellut että kahdelta pääsen lähteen viimeistään. Sit vaihtu tuomari ja islikset viimeisenä. No silti olis voinut päästä puol kolmen maissa lähteen, mutta sitten mun suureksi ihmeeksi Imir voitti reenikamun koiruuden ja oli ROP ja sai CACIBin ja sit pitikin jäädä ryhmiin... No ei päästy sitten suunnitelmien mukaan lähteen mihinkään. Mutta toki oli hienoa kun tuomari kovin piti Imiristä ja pärjättiin noin hyvin. Kokoomakehässä imir oli aivan sippi. Meni koko ajan vaan maate ja yritti nukkua, jos ei liikuttu.. Isossa kehässä sentään jaksoi seistä kun oli pullaa nenän edessä tarjolla. No lyhyt käyntihän se nyt siellä kehässä oli ja sitten kohti Valkeakoskea. Tuomarina meillä oli Anne Indergaard ja arvostelu meni näin:

Erinomainen tyyppi, kerman värinen ruskealla maskilla. Erinomainen uroksen pää. Super kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut ja erittäin hyvin liikkuva. Oikein asettunut häntä. Kaikki ylimääräiset varpaat. Erinomainen lyhyt turkin laatu. Mukava luonne, hyvin esitetty.

                                                      kultapentu
Sunnuntaina oli sitten äidin toisen juhlaerän vuoro, kun mun serkkuja ja täti ja äidin serkku tms kävi kylässä. ihan kivaa oli ja koirat käyttäytyi tosi hyvin. No Imiriltä sitä odotinkin, mutta Kárikin käyttäytyi tosi nätisti, joka tuli vähän yllärinä, kun en oikein tiennyt edes mitä odottaa siltä. Hienosti olivat molemmat anyway. Kun vieraat lähti isi vei Imirin lenkille ja mä menin ite Kárin kanssa. Mentiin sellainen lenkki, että toinen sai olla lähes koko ajan irti, muutaman kerran tuli koira vastaan niin otin Kárin kiinni. Mutta hieno se on, tulee niin innolla luo kun vaan kutsuu. <3

Maanantaina äiti ja isi vei Imirin heti lenkille kun tuli valoisaa, sinne missä Imiriä voi pitää irti. Imir oli kuulemma ollut tosi hienosta ja jopa kun bongasi vastaan tulevan koiran, niin oli ihan itse tullut äidin luo namia kerjäämään.?.? Sanoinkin äidille, että varmaan tästä lähin vaan se vie Imiriä irti lenkeille, kun Imir on niin nätisti sen kanssa.. Luulen sen johtuvan siitä, että äiti ei ressaa sitä että Imir on irti, joten Imirkin on nätimmin, kun ei aisti lenkittäjästä mitään kummia. Mua kuitenkin aina vähän jännittää kun päästän sen irti. No anyway mä menin ite myöhemmin Kárin kanssa ja kaverini ja sen partispennun kanssa metsään. Nyt meni jo taas paremmin. Pennut jopa meni hetken littaa ja haistelivat paikkoja yhdessä. Että kyllä ihan hyvin nääkin lenkit menee. Ja ilmakin oli ihan mieletön! Sitten pitikin jo lähteä Turkuun ja illaksi töihin.

Tiistaina en tiedä mitä, olin töissä ehkä? Aamuvuorossa joo kaiketi olin, koska muistaakseni mulla oli illalla seuraa parista kaverista ja pelailtiin Bezzewizzeriä. Ihan hirmu hyvä peli muuten. Keskiviikkona taisin mennä iltaan paikkaan saikkea. Kai? Oltiin vissiin päivällä kaatiksella käymässä? Ehkä? No joku päivä oltiin kuitenkin siellä kaverin ja sen Into pennun kanssa. Kárilla ja Intolla on kyllä ihan omat jutut. Vaikka Kári leikkiikin kaikkien kanssa, niin kyllä noilla kahdella on joku ihan oma juttu. Jotenkin niiden leikki on ihan valtavana tasapainoista. En todellakaan oo varma meneekö nyt päivät ihan sekaisin jo.

                                                       Kárin ja Inton omat jutut
Torstaina mulla oli kuitenkin vapaata ja otettiin aamulla ihan rauhassa, kun sitten illalla oli Imirin tokoilua ja Kárin agilityn viimeinen kerta. Imir oli oma itsensä ja siinä pohdittiin sitten että mitä sille seuruulle ruvetaan tekeen. Ensi kerralla kokeillaan ehkä yhtä uutta juttua, ehkäpä se toimii ja saadaan siihen jotain ryhtiä. Tämäkin kouluttaja tuli siihen tulokseen että oon liian lässy Imirille. :D Eli siis mä oon liian kiltti ja Imir tarttis vahvemman ohjaajan. No näinhän mulle on sanottu jo vaikka kuinka kauan, mutta en mä oikein osaa muuttua ja Imir on ihana noin, joten en tiedä viitsinkö. Ei mulla sille oo mitään tavoitteita kuitenkaan. Paitsi rallyssa jotain pieniä. ;)

Kárin kanssa agiliitäminen on siis nautinto! Joka kerta oon siellä ihan onnessaan ja taaskin oli näin. Nyt päästään jo putki ja pussikin ilman etupalkkaa! Samaten pöydällä venaa ihan täpinässä sitä mun pientä käskyä että saa tulla sieltä. Mutta kiltisti odottaa siellä sitä lupaa. Kepit vaatii vielä valtavasti töitä ja tietty esteissä ei oo mitään korkeutta vaikka pahiksena otinkin yhden vähän korkeamman hypyn, joka muuten oli eka kerta kun tuo oikeasti siellä hyppäsi kunnolla. Mutta en siis todellakaan pidä mitään kiirettä, hiljaa hyvä tulee. Meillä oli sellainen rata taas ja Kári menee niin hienosti! Se on kyllä vaan ihana. Nyt sitten jännitän vuoden että saan tietää onko se tarpeen terve, että tästä voidaan tehdä meille ihan oikea harrastus. Sormet ristiin ja peukut pystyyn ja kaikkea sellaista.

Kotiin tulo olikin sitten helvatin pelottavaa.. Agilityn aikana oli satanut lunta ja mulla oli kesäkumit alla.. Ei hyvää päivää... Kyllä muuten pelkäsin kuollaksein tuolla motarilla kun ajoin 50km/h en nähnyt juuri mitään ja tie oli jäässä. Onneksi päästiin hengissä kotiin. Perjantaina käytiin sit rallytokossa, hiljaisella ajolla mentiin tuo pieni matka sinne ja taas olin pikkasen jännittyneenä ratissa. Kári oli hieno taasen, alussa ollaan toki vielä, mutta tekee kaikkea niin kivalla innolla, että kyllä sen kanssa on kiva tehä töitä. Imirkin näytti parhaita puoliaan ja oli taas lähes koko tunnin irti ja teki nätisti. Mun oli ollut tarkoitus mennä tallillekin perjantaina, mutta sinne en uskaltanut lähteä kesäkumeilla.. Ei vaan millään niin pitkää matkaa ja se lopun hiekkatie.. Ei sitten millään.. Sääli on jo pitkä aika siitä kun oon ratsinut. :(

Lauantaina käytiin mätsissä, siitä ei sen enempää se oli kummallinen ja en tykännyt siitä tyylistä yhtään.. pöh ja pah sanon minä. No sitten oli taas matka kohti Valkeakoskea ja onneksi veliseni tuli mukaan ja ajoi tuon auton kesäkumeineen Valkeakoskelle. Vaikka kyllä onneksi tiet oli ihan sulat tuolla pääteillä, paitsi Urjalassa oli liukasta ja sitten Valkeakoskella satoikin lunta. Äiti ja isä meni vielä koirien kaa lenkuralle.



                                                     nykyisempää kokoeroa.
Tänään aamulla olikin koirille pitkä lenkki kun vietiin ne hoitoon Koskin toiselle puolen ja vietiin ne sinne kävellen. Alkumatkasta otettiin vähän kuvia, katsotaan jos saan niitä tänne tässä joku päivä. Sitten me lähdettiin perheen kaa Tampereelle Näsinneulaan syömään. Vieläkin siis äidin 60v. juhlia vietettiin. Syötiin sitten sellainen 6 ruokalajin menu. Alkuruoka oli.. no jos ei puhuta siitä. Maa-artisokkakeittoa kuulemma, ei ollut mun juttu. Toinen alkuruoka oli sitten possua ja se oli ihan jees. Sit oli väliraikastin, eli mustikkasorbetti ja puolukkalunta. NAM! Sitten tul pääruoka eli kuhaa ja perunaa ja kaikenlaista muuta. HERKKUA! Sitten oli kahta juustoa, valkohome ja jotain toista. Sitkeästi söin puolet molemmista ja sit isi otti loput. Jälkkäriksi oli omenainen créme brúlee. Oi oi miten HYVÄÄ! nam nam.. Siellä sitä pyörittiin ja katseltiin Tamperetta ja syötiin kolme ja puoli tuntia. En oo varmaan ikinä syöny noin kauan ja noin pitkän kaavan mukaan. Kivaa oli ja ruoka oli pääasiassa tosi hyvää. Ja sitten tietty se isän jälkiruoka viini... Siitä voisi kirjoittaa runoja! Oli Lepaalta joltain tilalta ja vissiin viherherukoista tms tehtyä. Aivan todella hyvää! Että tällaista tänne.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Imiristä RTK1!

Tänään sunnuntaina meillä oli sitten Imirin kanssa rally-toko kisat täällä Turussa, meidän entisessä "kotihallissa". Paikalla oltiin puoli yhdentoista paikkeilla ja kävin ilmoittautumassa ja sitten vein pojat pienelle kävelylle ennen rataan tutustumista. Tuomarin oli T. Hämäläinen. Kuulemma melko tiukka tuomari, sellainen nuorempi nainen ja oikein mukavan ja pätevän oloinen. Rataan tutustumisessa totesin, että ei oo kovin paha jos saan Imirin mielenkiinnon vaan pidettyä pitkät seuruut yllä. No siinä katselin sitten alkupään suorituksia ja mun mielestä porukalla meni hienosti ja olin ihan että no ei me tässä seurassa juuri pärjätä. :D Noin puoli tuntia ennen omaa vuoroa hain Imirin autosta ja vähän leikittiin ja vielä käytin Imirin tarpeilla ja sitten odottelemaan omaa vuoroa. Jotenkin muistin että meidän numero oli 17 mut se olikin 16 ja tulikin sitten aika vauhdilla meno kehään.



Alku perusasento oli todella hyvä! Eka kyltti oli 270 käännös oikeaan, joka meni sujuvasti. Toinen kyltti oli spiraali oikealle ja tässä meinas mennä nenä maahan, mutta just onneksi tajusin sen ja sain Imirin mukaan ajoissa, joten liike meni hyvin. Sitten oli 270 vasemmalle, jossa ei moitittavaa. Seuraava kyltti oli koira istumaan ja sitten maahan. Mun mielestä tää meni hyvin, en tiedä mikä meni vikaan, mutta saatiin -1p. puutteellisesta yhteistyöstä. Tää on ainoa miinus jota en tajunnut. Viides kyltti oli käännös oikeaan ja sitten olikin pujoittelu edestakaisin. Ja Imir tuli hienosti!! En tiedä miten se tänään noin hyvin seurailikin mukana.


Seitsemäs kyltti oli täyskäännös vasemmalle ja se oli niin laaja, että odotin että tulis sanomista, mutta ei tullut. Sitten tulikin se eka mun hermostumis moka.. Kasi kylttinä oli koira eteen istumaan ja sitten oikealta takakautta perusasentoon. Jotenkin hermostuin tälle kyltille tullessa ja se näkyi heti Imirissä.. Tuli kyllä eteen, mutta ei lähtenyt kiertämään.. Joten ei kun uusimaan koko kyltti ja -3p. siitä. Vedin henkeä ja otin uudelleen, mutta Imir lähti silti tosi vastahakoisesti kiertään mua joten tuli vielä -1p. vastahakaoisesti/hitaasti suoritetusta liikkeestä. Seuraavana oli käännös vasuriin, jossa ei ongelmaa. Sitten oli 11 kyltti, jossa koira otetaan eteen istuun ja sitten peruutellaan ensin yksi, sitten kaksi ja kolme askelta ja joka välissä koira istuu eteen. Tässä imir jäi musta välillä jälkeen, joten tästäkin tuli tuo -1p hitaasti suoritetusta liikkeestä. Viimeisessä liikkeessä hermostuin taas ja Imir yritti tulla eteen vaikka piti tulla perusasentoon, joten ei kun uudelleen ja siitä siis -3p. Toinen kerta meni hyvin ja maali olikin sitten koittanut!

Olin tosi tyytyväinen Imiriin, vaikka en tiennytkään mitä pisteitä tuli. Olin ihan valmis vaan saamaan paperit ja lähteen kotiin, mutta mun yllätykseksi me oltiin tässä puolessa välissä kisaa kolmansina, joten ei saatu lähteä vielä. No lähdin sitten lenkille poikien kanssa jokirantaan ja siellä törmättiinkin naapurin Leiraan ja Kári sai vähän leikkiseuraa hetkeksi. Kári on kyllä niin super kun sitä voi pitää irti niin paljon. Se ohittaa ihmiset ja pyörät tosi hienosti irti ja hakee jo itse kontaktin kun joku tuollainen tulee vastaan. Oon vähän miettinyt meniskö koiratkin paremmin irti, kun ei yritä irti lähteä niiden luo.. Kun sit kun otan sen remmiin niin se rupeaa heti vetään koirien luo.. hmmm.. ehkä kokeilen joskus jonkun tutun kanssa tms.

No lenkin jälkeen palasin odottelemaan tuloksia, kun toinen puolisko kisaajia oli kisannut. No saivat siinä sitten laskeskeltua ja jakoivat pois sitten ne jotka eivät sijoittuneet. Nimiä vaan tuli ja tuli ja meitä ei kuulunut ja sitten viimeisenä ei sijoittuneena tulikin meidän nimi... Täytyy sanoa että harmitti vähän, koska neljä sijoittuu (kai), joten onhan se vähän harmi olla eka ei sijoittunut, mutta pisteet 91 noin tosi tiukalta tuomarilta on kyllä niin hyvin, että en voi valittaa!! JA kun Imir oli niin super hieno. Päivä oli selkeesti rankka, koska kovin on hiljaisia ja nukkuvaisia koiria ollut täällä.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Lokakuun touhuja

En ees muista mitä kaikkee on tehty tuon edellisen jälkeen. Varmaan aika paljon kaikkea! Mutta jos nyt aloitetaan vaikka viimeviikon perjantaista. Silloin satoi.. paljon... Olin aamulla ihan että ei jestas sentään mikä sade, joten käytiin vaan pikaisesti ulkona. No siinä aamupäivän kuluessa koirat oli yhä enemmän sitä mieltä että nyt akka viet meidät ulos, joten sinne sateeseen sitten lähdettiin. Oltiin ulkona reilu tunti ja vietiin mustikkahilloa mun serkulle. Kotiin tuli sitten kolme täysin uitettua persoonaa. Mä olin niin märkä! Niin vaan tuli gore texistä vesi läpi, kun tarpeeksi satoi ja kengätkin kastui, kun sai kahlata polvia myöten lätäköissä välillä. Onneksi sentään illaksi sitten sade loppui ja tallillakin pääsin Iken kanssa maastoon. En oikeestaan muista yhtään mitä tein poikien kanssa illalla, mutta olisinkohan käyny vähän reenimässä tossa lähikentällä. Ehkä. Tehtiin vähän jotain paikkamakuuta Imirin kanssa ja sit noita rallytoko juttuja. Imir teki ihan hyvin ja Kári oli niin nätisti tolpassa odottamassa kun me reenattiin. Sitten tein Kárin kanssa jonkin verran maahan-käskyn opettelua. Ei se vieläkään ilman käsimerkkiä mene, mutta käsimerkillä ihan jees.

                                                     vähän ihana auringonnousu oli lauantaina
                                                                 pojat teatterisillalla
                                             Kári ja aurajoen isot linnut
                                                           kurkkijat apteekkimuseolla




Lauantaina ja sunnuntain olin töissä. Ennen töitä käytiin lauantaina ihan vaan lenkillä, mutta sunnuntaina vein pojat kaupungille lenkkeilemään. Oli kyllä oikein kiva reissu. Kaupunki nyt tietty oli sunnuntai aamuna varsin hiljainen, mutta hyvää reeniä kuitenkin tuollainen erilaisessa ympäristössä kulkeminen. Ja kuvaamista harrastin tietty kans. Sainkin ihan kivoja kuvia. Töiden jälkeen käytiin vähän vielä koirapuistossa riehumassa, kun musta oli niin mehut pois, enkä jaksanut oikein muutakaan. Onneksi on tuo puisto!

Maanantaina käytiinkin sitten kaatiksella Into poikaa katsomassa. Vähän sillee ekstemporee tuli tuo lenkki, mutta hauskaa oli anyway! Kaverillakin oli kaikki kolme koiraansa mukana ja hyvinhän ne tuli kaikki juttuun. Imir oli mulla fleksissä ja sen mielestä kaverin leikattu suomenlappari Halla oli jostain syystä tosi ihana ja pitihän sitä nyt vähän yrittää, kunnes Halla sanoi että helkutti nyt pois sieltä mun takapäästä ja heti! Imir onneksi uskoo ihan jees näitä narttuja, jotka osaa sanoa asiansa selkeästi. Siellä hurahti melkein kaksi tuntia ja kyllähän sitten oli ihan kiva lähteä käymään ruotsin tutoroinnissa. Olin kämminyt spostien kanssa, joten ei päästy tarkistaan mun referaattia, tehtiin sitten muuta. Luottoa on että jossain vaiheessa tääkin projekti saadaan päätökseen.

                                                           pelotellaan pienempää
                                                             näin saa Imirin oleen hiljaa
                                                           Ai mikä rapisi?

Tiistaina menin myös vähän silleen nopeella päätöksellä reenikamun luo. Siellä oli geimeissä mukana myös suunnilleen Kárin ikäinen sekarotuinen neitonen Magi. Hän oli oikein suloinen ja Kárilla ja hällä sujui leikit oikein hyvin. Kyllä myös Jomi välillä vähän innostui. Imir oli kuten aina, haukkui jossain tai sitten juoksi pallon perässä. Potkin siis ahkerasti palloa, koska en jaksanut kuunelle Imirin niinkin kaunista ääntä.. Illalla mentiin sitten Imirin kanssa vielä vähän tottisteleen. Maahan ja istuminen sujui hyvin, mutta seisomaan nouseminen oli vähän hakusessa. Siis tehtiin noita niinkun letkassa, että koko ajan jotain. Sitten tehtiin vähän sivulletuloja. No Imirin sivulletulo on melkoisen hidasta ja se usein jää hieman vinoon. En oo ihan turhantarkka ollut sen kanssa, kun kuitenkin rallyssa se saa olla vähän vino. Ja kun muutenkin se nyt on tuollainen kun on niin en jaksa olla kovin tarkka! Kárin kanssa oon paljon tarkempi, mutta sen kanssa onkin jotain tavoitteita. :D
                                                 Kauppatori reeniä

Keskiviikkona ei ollut mitään erityistä, lenkkeilyä ja puistoilua. Torstaina mentiin sitten lepopäivän meiningillä. Tai siis aamulla nyt käytiin kävelemässä yo:lle ja takas, mutta aika sellaista leppoista. Illalla oli sitten Kárin agility. Ja voi miten hieno se onkaan!!! Kaikki sujui tosi hyvin. Tai no lopussa vähän turhan pitkään pyysin sitä tekeen mitään kun se jo väsähti, mutta toivottavasti nyt ei tullut liikaa. Tehtiin jo aika monen pikkukeppiesteen sarjaa käännöksillä ja tuo on kyllä niin valtavan hieno! Tulee ihan onnessaan mukana ja jaksaa odottaa sitä nannaa. Putki ja pussi meni hienosti ja pituudessa oli jo kaksi palkkia niin sekin meni hienosti varsinkin lelulla. Namilla menee vähän silleen puolittain jolkotellen, mutta lelun kanssa hyppää oikein kunnolla. Myös kepit menivät paljon paremmin jo, vain ekalla kerralla vähän epäröi, että tonneko muka.
                                                             leiki nyt helvata!
                                                              minä leikin!
Tänään sitten käytiin reenikamun kanssa vähän koululla reenimässä ja siitä sitten hänen pihaan juoksemaan. Ensin tehtiin niin että Imir sai jäädä autoon ja reenikamun vanhin koira jäi pentujen kanssa pihaan. Se sujui ihan jees ja sitten vaihdettiin "vanhaa" koiraa Imiriin. Siellä viihdyttiin varmaan puolisentoista tuntia ja sitten oli aika viedä koiruudet taas hoitoon kun itse oon menossa taas yöksi töihin. Kivasti sain käytyä kaupassa ja vähän siivottua täällä ja otettua vähän päikkäriäkin. Nyt sitten hyvillä mielin töihin. :D

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Jotain pientä ja postia

Maanantai me aloitettiin sellaisella "rauhallisella" lenkillä tuonne yläjuoksulle. Kári sai tietty olla irti ja Imir oli fleksissä. Toin mukanani kameran, mutta valaistus tuolla ulkona aamuisin ei ole kovin kummoinen, joten kuvat on vähän mitä on. Siis periaatteessa ihan jees, mutta vähän pimeitä tms. Mutta kuitenkin lenkki oli oikein mainio. Kári päätti että edelleen on ihan hyvä aika vuodesta mennä uimaan ja Imir katsoi sitä kuin halpaa makkaraa, että et oo tosissas! Lenkin päätteeksi mä lähdinkin töihin ja sieltä suoraan ruotsin tutorointini. Toi on siis se ainoa mikä mulla on vielä kesken, jotta saisin paperit ulos. Edistystä on tapahtunut kuulemma, mutta vielä ei olla siinä pisteessä, että voisin saada siitä merkinnän. Ehkä kuitenkin vielä tässä kuussa..





Töiden jälkeen vein pojat koirapuistoon. Ei oltukaan oltu pitkään aikaan. Maanantaina siellä sitten olikin Imirin mielestä niin ihana narttu, että kaikki sen hyvä käytöstavat meni kyllä narikkaan... Narttu oli tanskandoggi ja sen mielestä Imir ei ilmeisesti ollut mitään, koska sille ei tarvinnut ärähtää.. Harmi.. No onneksi oli edes juoksevainen, koska siinähän sitten menivät ympäri puistoa ja Imirkin ihan häntä suorana viipotti meneen, jotta pysyi edes vähän perässä. Kárillakin onneksi oli seuraa ja leikki siellä oikein kivasti. Oltiinkin siellä melkein kaksi tuntia. :O En yhtään tiedä mihin kaikki aika oikein meni.. Sitten molemmat joutuivatkin suihkuun, koska sen verran olivat rymynneet. Imir harvoin joutuu, mutta sen verran oli doggin koivista lentänyt märkää hiekkaa päälle, että sekin oli pakko suihkia. Loppuillan mulla olikin sitten kaksi oikein rauhallista koiraa.



Tiistaina aamusta lähdin sitten pitkälle lenkille ennen töitä, vaikka päivän olis ehkä voinut valita paremminkin, kun illalla oli koulututsa. No lenkki oli oikein kiva! Lähdettiin jo ennen seitsemää ja tuolla oli pimeetä, mutta eipähän sitten ollut niitä muita lenkkeilijöitä, joten Kári sai olla irti ja Imir taas fleksissä. Lenkki oli oikein mukava ja onneksi ei satanut vettäkään. Loppulenkistä jäin vielä hetkeksi puistoon. Oli oikeastaan tarkoitus ottaa kuvia ja sainhan mä muutaman otettuakin, mutta kun nuo intoutuivat niin yhdellä kepillä leikkimään, että ei meinanut tallentua kameraan kuin sellaisia vilahduksia. No hyvällä omallatunnolla menin töihin kun oli kaksi väsynyttä koiraa jotka sai tänne jättää.



Töiden jälkeen lähdettiin sitten Kaarinaan. Oli Kárin viimeinen arkitottis kerta. Kerta meni oikein mallikkaasti, kuten ne on tupanneet meneen. Harjoiteltiin luoksetuloja ja päätin ottaa koeomaiseen luoksetuloon ihan uuden sanan. Ihan siksi, että tuo mitä nyt käytän on ihan liian lepsu ja kun se kuitenkin toimii niin en viitsi alkaa sitä muokata. Uudeksi käskyksi pääsi sana "hit" Kári tuli kyllä nätisti, mutta se istuu niin uskomattoman vinoon... Sitä sitten väännettiin siinä ja kyllä se nyt vissiin vähän alkoi tajuta mitä haluan. Sitten otettiin vielä hätäluoksetulo reeniä ja siihen päädyin sanaan "perään" vaikka Imirillä oon käyttänyt sanaa "tässä", mutta toisaalta sillä se toimii vähän miten sattuu ja on mun mielestä vähän turhan samanlainen sen peruskäskyn "täällä" kanssa. Tämäkin toimi ihan jees. Sitten ihan noin vaan päätin että jos me päästään niin Imir menee kansa nyt kursseille ja päästiin, joten heti kun tuo loppui alkoi Imirin tunti. Se kurssi on ihan tottista ja ensin se kouluttaja vähän kyseli, mikä on meidän ongelma ja sanoin tuon seuraamismotivaation olevan ongelma. No sitä lähdettiin sitten työstään ja tapa oli mulle ihan uusi! Hyvin alkoi menemään tai siis lähinnä seisoin paikallaan tai otin maks kaksi askelta, mutta ainakin nyt se oli kontaktissa ihan joka askeleen!! JA nyt reenitään sitten vain näitä. Ihan maks kolme askelta kerrallaan, koska en nyt haluu edetä liian nopeesti, ettei tuo kontakti vain häviä. Sitten oli paikkamakuuta. Se meni ihan ok. Kerran tai kaksi taisi nousta, mutta pääasiassa pysyi hyvin maassa. En kyllä uskaltanut ihan hirveen kauas mennä, kun oli uusi paikka ja pari muutakin koiraa rivissä. Ja voi kun olikin sitten väsynyttä sakkia täällä illalla. Hyvä että suostuivat iltapissalle lähteen. <3