Käväistiin sitten Tanskassa!

Viime viikon keskiviikkona oli sitten melkoista matkakuumetta ja säätöä täällä kotona, koska torstaina oli töiden jälkeen lähtö kohti Tanskaa ja Roskilden kansainvälistä näyttelyä. Heti kun töistä pääsin, niin lähdin koirien kanssa kohti Valkeakoskea, jossa laitoin auton vaihtoon ja jätin Imirin sinne. Kárin kanssa matka jatkui Ryttylään hakemaan kyytiin Imirin hieroja koiriensa kera. Yhdessä oltiin siis matkaan lähdössä. Alkumatka oli sään mielestä aika erikoinen, kun lähtiessä Lehtimäeltä satoi lunta, Ähtärissä räntää, Virroilla vettä ja sitten Valkeakoskella oli jo ihan jees ja sitten Ryttylässä paistoikin jo aurinko. :D Turkuun mennessä oli keli myös ihan kiva, paitsi koko ajan tietysti tuuli aika paljon. Turussa sitten ulkoilutettiin koirat vielä Halisten pellolla ja otettiin ruokaa mukaan ja ajettiin sitten satamaan syömään, kun odotettiin laivaan nousua.

 kahden kerroksen väkeä

 Ja näin jää Suomi taakse

Laivamatka meni oikein joutuisasti lähinnä nukkuessa. :) Aamulla oltiin sitten Tukholmassa ja ei kun koirat autoon ja menoksi. Siitä ajeltiin sitten jonkin matkaa ja pysähdyttiin lenkittämään koiria. Onnistuttiin ihan hyvin vahingossa valkkaamaan mukava huoltsikka missä oli kivat nurmikot koirille. Seuraava taukopaikka olikin matkaseuralle jo entuudestaan tuttu. Paikan nimi oli Brahehus ja olihan se melkoisen vaikuttava raunio. Koiria ulkoilutettiin ja sitten matka jatkui taas kohti etelää ja Tanskaan menevää siltaa. Silta oli varmaan ihan hieno, mutta mulla teki kyllä aika pahaa, onneksi oli toinenkin kuski eikä tarvinnut itse ajaa. Roskildeen saapuessa keli oli aivan upea! Aurinko paistoi ja oli lämmintä ja melkoisen tuuletonta. Lähdettiin sitten kaupungille kävelemään ja voi että se olikin nätti! Ihastuin kyllä ihan täysin. JA kevät oli siellä jo tosi pitkällä ja kasvit pikkasen erilaisia kun Suomessa. Mangoliapuut oli kyllä upeita! Melkoiset kukat. Ilta meni siinä iloisasti ja sitten ajeltiin vielä kauppaan ja ostamaan ruokaa.

 Brahehusilla

 ihan komee raunio kaikenkaikkiaan. :)

 Ai sulla on kamera? Me luultiin että se on tuolla...

 Roskilden tuomiokirkko

 Mangoliat

Iloinen matkalainen

Aamulla sää ei ollut enää yhtä kiva, mutta vielä oli kuivaa. Siinä siten valmistauduttiin ja päästiin lähtemään näyttelypaikalle ihan ajallaan. Sinne oli niinkin huiman pitkä matka kun 4km. Ei kauaa kestänyt. :) Lauantaina meidän kehä alkoi kello 9.00 ja tuomarina oli Henrik Søeborg Tanskasta ja harjoitusarvostelija oli myös kehässä. Koiria oli ilmoitettu 28, mutta yksi veteraani uros oli poissa. Kiva määrä koiria kuitenkin, ei Suomessa yleensä perus näyttelyssä ole noin paljoa. Tällä samalla tuomarilla oltiin jo käyty Viron reissussa, joten tavallaan oletin, että pitäisi Kárista. Noh ei tänään.. :P Kehässä Kári oli kyllä upeasti ja käyttäyti hyvin ja liikkuikin mun mielestä oikein kivasti, mutta EH sieltä sitten tuli.. harmillista. Arvostelu tällä kertaa tähän:
3 år gammel, god størrelse gode proportioner, maskulint hoved og udtryk, velformede en anelse lyse øjne, korrekt bid og pigment, kunne øken en anelse længere i forhold til skalle, velansatte ører af god størrelse, stærk hals og fast overline, korrekt hale, god brystdybde, normalt vinklet for og bag, med gode benstammer og gode poter, bevæger sig let og flydende, kunne ønske dækhårende mere stride og mere lige, herligt temperement
suomennos: 3 vuotta vanha, hyvä koko, hyvät mittasuhteet, maskuliininen pää ilme hyvä, hyvin muotoillut aavistuksen vaaleat silmät, korrekti purenta ja pigmentti, voisi toivoa hiukan pidemmän kuonon suhteessa kalloon.  korvat asettuneet hyvin ja ovat hyvän kokoiset, vahva kaula ja ylälinja, korrekti häntä, hyvä rinnansyvyys, normaalit kulmaukset edessä ja takana hyvällä luustolla ja hyvät tassut, liikku kevyesti ja jouhevasti, peitinkarvaa voisi olla runsaammin ja saisi olla suorempaa, ihana luonne!

Onneksi sitten matkakumppanin koirat pärjäsivät paremmin, varsinkin Sól, joka oli toiseksi paras narttu ja sai Tanskan sertin! Ihan huippu juttu! :D Ja Hekla mummu oli ROP-VET joten isoihin kehiinkin pääsi suomalainen islantilainen käymään. Toki välissä käytiin vähän ruokkimassa meitä ihmisiä ja sitten takaisin näyttelypaikalle. Valitettavasti isossa kehässä ei tullut Heklalle menestystä, mutta oli se ehkä iloisin veteraani koko kehässä. :) Illalla me oltiin kyllä aika poikki kun hotellille päästiin ja kun kelikin oli aika sellainen kostea, niin ihan kauheasti ei sitten käveltykään enää, tosin koiratkin oli kyllä melkoisen poikki, joten ei ollu tarvettakaan. Nettikään ei hostellissa toiminut, joten siinä meni sitten ilta ihan jutellessa ja kuvia katsellessa.

 Ai miten niin väsyneitä koirapoikia?

Paras uros kehä

Sunnuntaina hieman aikaisempi herätys, koska piti kerätä kamat kasaan ja pakata taas koko auto. Mutta hyvissä ajoin oltiin tekemässä lähtöä ja näyttelypaikallakkin oltiin ajoissa. Toki oltaisiin voitu tulla myöhemminkin, koska sää oli melko viileän puoleinen. Kárikin sai päälleen kurapuvun, jota arvosti todella vähän, mutta kun oli niin kosteaa ja se on tollanen tukkajumala. Kehä alkoi taas kello 9.00 ja tuomarina islantilainen  Herdis Hallmarsdóttir. Tältäkin tuomarilta EH ja taas niitten helvatin silmien takia! Ai että kun harmitti, kun kerran Suomessa ne ei ole ikinä haitanneet ketään. :D Mutta noh sellaista sattuu ja onpahan syy mennä uudelleenkin sitten. Arvostelu oli tällainen:
 3 yrs old, masculine male, correct size and rectangular proportions, very good type, masculine head, domed scull, a steep stop, correct almond shapes eyes, unfortunately his eyes are very light which spoils the expression, correct ears that could be higher set, open angulation in front, normal angulation in rear, good body substance, good bone, double dew claws, correct tailset, tail close over and falls on the side, correct coat, moves freely but could have longer strides
ja suomennos: 3 vuotta vanha, maskuliininen uros. Oikean kokoinen ja suorakaiteen muotoiset mittasuhteet. Erittäin hyvää tyyppiä. Maskuliininen pää ja holvautunut kallo, jyrkkä otsapenger. oikeanmalliset mantelinmuotoiset silmät, valitettavasti silmät ovat todella vaaleat, mikä pilaa ilmeen. Oikeanlaiset korvat, jotka voisivat olla hieman korkeammalle asettuneet. Avoimet kulmaukset edessä, normaalit kulmaukset takana. Hyvä keho, hyvä luusto, tuplakannukset. Oikeanlainen hännän kiinnitys, häntä kaartuu ylös ja putoaa sivulle. Oikeanlainen turkki. Liikkuu vapaasti, mutta voisi ottaa pidempiä askeleita.

Tuomari oli oikein mukava ja selitti jo kehässä, miksi antoi mitä antoi. Ja selkeästi jopa vähän harmitteli Kárin silmien vaaleutta, koska katseli niitä kauan ja monta kertaa ja mietti vielä viimeiseen asti antaako ERI:n vai EH:n, näkyi miten käsi seilasi narujen päällä. :D Mutta näin tällä kertaa ja ensi kerralla sitten paremmin. Joskushan siis lähden uudelleen Kárin kanssa tanskaan ja toivon että on tuomarina sellainen, jonka mielestä Kárin silmät on ok. Tai ainakin tapaamaan tuttuja! Mukavaa väkeä nuo tanskalaiset. Kehän jälkeen käytiin sitten taas syömässä ja sitten auton nokka kohti Ruotsia ja viimeistä yöpaikkaa. Matka sujui joutuisasti ja sääkin parani taas koko ajan kun ajettiin kohti Bårosia, jossa olimme yötä. Yöpaikan saimme yhdeltä islantilaiskasvattajalta. Meillä olikin ihan valtaisasti siellä tilaa, molemmille oma huone ja koirille lähes kokonaan aidattu iso piha! Ja olihan ne nyt valtavan onnellisia kun pääsivät juoksemaan. Ja omat huoneetkin oli aika kiva, koska Sólin juoksu alkoi olla siinä pisteessä että poikia kiinnosti jo vähän liikaa. Ei tullu mitään ongelmia nukkumisessa kun pojat nukkui mun kanssa ja tytöt sitten matkaseuran kanssa.

 onnelliset juoksijat

Maanantai aamuna sitten ajettiin pieni matka toiseen paikkaan, jossa näimme kasvattajan koirat ja saimme oikein maittavan aamupalan. Siinä sitten aamu hujahtikin oikein iloisissa merkeissä ja sitten pitikin jo lähteä Tukholmaan. Taas stopattiin samoissa paikoissa kun mennessä ja sitten satamaan ja auto laivaan ja koirat laivaan ja menoksi kohti Helsinkiä, jonne siis jouduimme tulemaan takaisin, kun Vikingit ei kulkeneet Turkuun... hmph, molemmat laivat samaan aikaan telakalla on aika tylsää.. No joo matka meni kyllä hyvin vaikka Sól ressu joutui olemaan kyllä aika paljon häkissä. Iltapäivällä oltiin pitkään kannella kun sää oli hyvä enkä minäkään kylmänarka palellut. Ja yön nukuin kyllä niin sikeästi että!

 muutama yöpaikan tarjoajan koira

 Sinne se Ruotsi sitten jäi

Minun ihana iloinen murunen <3

10.10 oltiin sitten Helsingissä ja siitä olikin sitten enää lyhyt matka Ryttylään, jossa koirat sai taas hieman juosta ja sitten kohti Valkeakoskea. Siellä ensin auton palautus ja sitten kotiin katsomaan Imiriä. Ja voi noita kahta, kyllä näki että ei olleet hetkeen nähneet. <3 Siitä otin sitten vain Imirin mukaan ja jätin Kárin isän ja äidin luo lepäämään matkaväsymystä pois. Vähän oli jo itselläkin väsymystä ilmassa kun pääsin aikanaan kotiin. 2500km matkaa takana alkoi jo tuntua mussakin. Mutta upea reissu, lähtisin koska tahansa uudelleen!

Pentujen kasvua seuraamassa

Käytiin tänään koirien kanssa katsastamassa Kárin pentujen kasvua. Nyt ne alkaa jo näyttää vähän enemmän koirilta. Silmät alkaa olla jo hyvin auki ja korvatkin jo pystymmässä. Ehkä ne jo jotain kuuleekin. Pennut on kasvaneet oikein hyvin, isoin on jo yli kilon! Pikkuinen tyttönen on edelleen valtaisan pieni vain noin 450g, mutta sitkeä sissi se taitaa olla ja todella suloinen. Tällä erää mun suosikki oli ehdottomasti tummin poika! SE oli jotenkin vaan niin lutuinen!

 Otta ja Panda sanoi Imirille hei!

 Aitiorannan Vaeminn Vampira eli Panda

 Taku <3

 pissaa päähän?

leikkesetähetki

Sitten toki pojat sai leikkiä vanhempien koirien kanssa ja olla tarhassa sen hetken kun käytiin katsomassa pentuja, joten ne on saanut tänään oikein kunnon ulkoilun. Ja kyllähän se on näkynyt oikein rauhaisana iltana! Kári näköjään ihan tykkää tuollaisten junnu poikien kanssa leikkiä ja niille ei tartte yhtään edes päristä, ei edes sen vertaa että ne alistuis, toki tekivät sen ihan ilmankin. :D Imirillä oli sellainen funclub aina välillä että mietin että sillä nousee vielä pissa päähän.

 koko kööri ja emä

 tää pallopää tytsi on kyllä kanssa aika ihana!

 pienin ja toisiksi pienin, ero aika hirmuinen

 Tämä tumma poika oli kyllä <3 <3 <3

Kári 3v.

Tänään Káristakin tuli sit mies, se on kolme ny! Ei vaan onhan se ollut mies jo kauan, ainakin omasta mielestään ja joskus. Oikeasti on vaikeata tajuta että tuo ihanaakin ihanampi karvapallo ja turkkikasa on jo kolme! Kyllä taas kerran niin sain mitä tilasin. Harrastuskoiran halusin ja mielellään vielä komeankin näyttelyitä ajatellen. No nyt mulla on koira joka tekee kiitoksen ja rapsutuksen takia lähes mitä tahansa ja jos sitten voi vielä saada namia niin sitäkin enemmän. Koira joka pysyy lähellä metsässä, ei ole mikään hirveä ärisijä tai tappelupukari. Aina valmiina tekemään, mutta rauhallinen kotona. Ja harrastuskaverinahan se on aivan loistava, niin agissa kuin rallyssakin. Parempaa en olisi voinut saada! <3

Mikähän kevät nukahdus täällä tapahtui?

Kaikenlaista on siis toki touhuttu. Kárin kanssa käytiin sekä Maalahdessa, että Turussa hakemassa hylsyjä agilitystä. Minun vika pääosin kaikki. :D Maalahden reissulla käytiin myös Vöyrillä, kun sinne oli syntynyt pieniä penneleitä, pakkohan niitä oli mennä katsomaan ja kun samaan syssyyn sielä vieraili myös vielä niin kovin paksuna ollut Kárin astuma Jodis. Pennelit oli valtavan pieniä ja suloisia ja teki itselle ihan hyvää tuollainen kun oli mokannut kaksi rataa just agikisoissa. Siis Kárilla oli vauhtia ja intoa, ehkä liikaakiin, en pysynyt perässä, olin myöhässä joka välissä ja sehän sitten kostautui.

Ennen pääsiäistä koirat lähtivät hoitoon kun itse lähdin meidän yläkoululaisten kanssa leirikouluun Piispalan leirikeskukseen. Oli kyllä valtaisan kiva reissu! Oppilaat käyttäytyi hienosti, pääsin kokeilemaan lajeja, joita en ole ikinä ennen kokeillut kunnolla, kuten jousiammuntaa ja ekoaseammuntaa. Painoin hienon paidan 8-luokan avustuksella ja uimahallikin siellä oli, joten pitkästä aikaa hyppäsin myös 3m hyppytasanteelta. :D Ei tartte heti tehdä uudelleen ja en voi kun miettiä miten olen joskus pienenä uskaltanut hypätä 10m.... Mutta hauskaa oli ja ruoka tuolla oli ihan taivaallisen hyvää! Siis ei mitään perus mössöä vaan oikeasti herkullista. Leirikoulun aikana sain myös viestiä että Kárista on tullut isä! Jodis oli synnyttänyt 6 pentua! 3 urosta ja 3 narttua, ihan komea pentue siis.

 että tällaisia kokeiluja. :)

Sitten torstaina kun tultiin pois lähdin hakemaan koirat hoidosta ja ilmeisen nätisti olivat taas olleet kun vain positiivista sai kuulla koiristaan. Imir olis taas jäänyt sinne, mitä sitä nyt kotiin lähtemään... No siitä ajeltiin sitten Valkeakoskelle ja Perjantaina heti Turkuun kun oli siellä agikisa, siellä menin vain yhden radan ja senkin onnistuin sitten iloisesti mokaamaan. Tokikaan en siellä tajunnut mitä tein, mutta se selvisi mulle sitten myöhemmin. Onneksi selvisi, ehkä osaan tehdä erilailla ensi kerralla. Perjantaina käytiin myös katsomassa kummipoikaa ja heidän uutta pikkusiskoa. Suloinen pieni tyttönen siellä oli ja koirat näyttivät hyvin kelpaavan kavereiksi kohta 4v. pojille. Ihania otuksia nuo mun kun ovat niin rauhallisia ja jaksavat lasten kanssa mennä. Tietysti valvotusti, mutta hienoja ovat!

 varsinkin Kári oli aika suosittu.

Lauantaina olikin sitten tapaaminen reenikamun kanssa ja tällä erää jopa reenattiin! rallya tehtiin ja tietysti juoruttiin. Meiltä ei kyllä varmaan ikinä loppuisi tuo höpötys, että en tiedä miten saatiin siihen väliin koiratkin reenattua. :D Mutta hyvät reenit oli, molemmat koirat teki oikein hienosti! Ja koska reenikamulla oli kamera niin saatiin ihania kuviakin. Niitä ei harrastamisesta ole kyllä ikinä liikaa. Turusta ajoin sitten Ryttylään ja siellä sai pojat taas juosta ja Imir sai taas hieronnan. Sielläkin juttua tuntuu riittävän aina. Siitä sitten Valkeakoskelle ystävien luo. Melko hektinen mutta oikein mainio lauantai!

Sunnuntaina sitten nokka kohti tallia. Retu siellä oli minulle ratsastettavaksi ja voi että se on saanut kyllä sitten kaiken lihaksen takas ja se tuntuu. Menohaluja on, mutta ei onneksi keulimista esiintynyt ollenkaan. Oli kyllä hienoa taas, on se vaan sellainen sydäntensärkijä heppa että. Iltapäivällä sitten lähdin kentälle reenaan, kepit oli aiheena, koska niillä mokailtiin nyt oikein urakalla. Onneksi sain seuraa! Kerroin hälle että kepit on ollut ongelma ja laittoi meille sitten neljä keppiä ja molemmille puolille sisääntulo hypyn. Katsoi sitten mitä teen ja kertoi miksi Kári tulee pois tai ei mene. Minä teen aivan liikaa. Koira osaa kyllä, mutta kun heilun ja hinaan kuin mikäkin ikiliikkuja pyydän ruumillani koiran pois kepeiltä kesken. Näin ollen se tekee mitä käsken ja sitten ei kuitenkaan saa palkkaa. Tekee kepeistä Kárille vähän tylsän esteen, joten ei hakeudu sille innolla. Sain sitten hyviä ohjeita mitä kannattaa tehdä ja nyt mun pitää vaan sitten reenata omaa kehon hallintaa ja paljon!

Maanantaina sain sitten lenkkiseuraa Valkeakoskelle kahdesta kaverista. Korkeakankaalle mentiin ja lenkki sujui oikein joutuisasti ja juttua olis varmaan taas riittänyt hamaan tappiin, mutta kotona odotti jo äidin tekemä ruoka. Iltapäivällä kävin sitten vielä tallilla ja tällä erää ratsuna mitä ihanin suokki Ruuti! Se on kyllä niin jotenkin mun käteen sopiva eläin. Jos olisi rahaa niin... :D Ehkä hyvä että ei ole... Illalla sitten ajomatka takaisin Lehtimäelle. Tämä nelipäiväinen työviikko onkin sitten mennyt aika vauhdilla ja hyvä niin. Toisaalta aika pian on kevät ohi ja sitten on taas se tuska että mitä sitten? Syksyllä minne? Saanko töitä jostain? Ahkeraan olen kyllä hakenut ja toivon parasta ja jatkan kyllä aktiivista hakua, kyllä se jostain tärppää eikö?

Torstaina auton nokka oli töiden jälkeen kohti Oksavaa ja katsomaan Kárin pentuja. Ensin tietysti piti päästää poikia pihalle vähän juoksemaan vanhempien koirien kanssa. Hauskaa niillä näytti olevan tyttöjen kanssa juostessa. Sitten omat koirat autoon odottaan ja sisälle katsomaan pentuja. Voi miten suloisia kääröjä! Toki yksi niistä on ihan valtavan pieni, mutta ainakin vielä näyttää ihan eläväiseltä. Kárille ei vielä esitelty sen jälkikasvua, tuskin olisi emä edes antanutkaan. :) Sitten vähän juoruilua sielläkin ja ulos vielä poikia juoksuttamaan vähän lisää ja sitten kotiin.

 vilkuttelija

 hymypoika

 sisko, sen veli ja sen sisko ja sitten vielä siskonlikka!

 Ihanainen Iita

 suloinen Ruska

 pikkuisin tyttönen ja isoin poika

Tänään (lauantai) oli sitten auton nokka kohti Vaasaa. Siellä oli näyttely, johon olin Imirin ilmoittanut. Kehään oli menossa 16 islantilaista, mikä on kyllä melko hyvä määrä. Paljon oli siis tuttuja ja toki olihan siellä myös islanninkoirien kevätkokous siinä samassa. Kehä oli myöhässä.. paljon.. Kárikin oli mukana joten se jäi autoon. Toki kun jo mennessä tajusi kehän olevan myöhässä niin ulkoilutin poikia pidempään. Sitten Kári autoon ja odottaan kehää. Imir oli kehässä hienosti, niin se on aina. Tulokseksi tuli EH, joka on Imirille ihan normaali, joko se tai ERI. Mutta taas, perustelut oli ihan oudot.. Laitan nekin joskus tonne tuloksiin kun jaksan. Miestuomari kyseessä ja kyllä täytyy sanoa että ei mitään hajua millaista koiraa se haki, ei sitten minkäänlaista. ROP ja VSP oli kyllä hienoja ja onnea heille, mutta silti en tiedä millä perusteella antoi noita arvosanoja muille. :P Mutta tällaista se on, kun kyseessä on kuitenkin ihmiset.

Kotimatkalla pysähdyttiin Vöyrillä taas ihastelemaan pentuja, niillä oli silmät jo auki! Ja pojat pääsi siksi aikaa tarhaan vähän juoksemaan ja haukkumaan. Kivaa niilläkin näytti olevan kun ikkunasta välillä katsoi. Ja tokihan kun meitä siinä oli neljä islantilaisihmistä niin mitäpä muutakan kuin juoruja ja löpinää? mutta kivaahan se! Seuraavaksi menenkin Vöyrille jo torstaina, tarkoitus olisi vähän reenata kun kerran viikonpäästä sunnuntaina on kisat rallyssa. Ja ensi la on sitten taas Kárin pentujen tarkastus! Kaikkea kivaa siis tiedossa.

 tällaisia asustaa Vöyrillä. :)