Siinä meille jäi sitten kolme kokonaista päivää totutella ja tutustua paikkoihin, ennen kuin koiria piti jättää pidemmäksi aikaa yksin. Tosin eipä noille näytä olevan juurikaan enää väliä mihin ne jättää, kun rutiinit hoitaa kuten ennenkin niin selkeästi jo tietävät että nyt jäädään tänne keskenään. Torstaina 7.8 oli ensimmäinen koulupäivä, tosin mulla ei silloin omia tunteja vielä ollut. Kävin vain esittäytymässä luokille ja sitten oli opettajienkokous. Koulu täällä on melko pieni, mutta tänä vuonna siellä on oikein kunnolla uusia opettajia. Kuusi yhteensä. Minä, äidinkielenopettaja, molemmat liikunnanopettajat, vitosen ja kutosen luokanopettajat. Eli melkoisesti on näitä uusia naamoja oppilaillekin.
tällainen kiva uimapaikka löydettiin
suloisimmat <3
Perjantaina alkoi sitten työt oikeasti. Ysien ja kasien tunneilla. Molemmat luokat vaikuttavat varsin normaaleilta ikäisiltään luokilta. Tosin ehkä kuitenkin sieltä asteen helpommasta päästä kuin osa mitä Valkeakoskella on opettanut. Opo tuottaa mulle toki aika paljon töitä, kun ei ole siitä mitään aiempaa kokemusta, mutta toistaiseksi luulen ainakin muistaneeni kaiken. :D Töiden jälkeen olikin sitten lähtö Valkeakoskelle. Mentiin suoraan Kárin kanssa agireeneihin hallille ja äiti tuli hakemaan Imirin suoraan kotiin, jotta sen ei tarvinnut kuumassa odotella. Reeni meni oikein hyvin, lelulla tuo innostuu oikein kivasti ja menee iloisasti myös kuumalla.
Lauantaina oli sitten aikainen lähtö ja kohteena siis Helsinki ja messukeskus ja Maailman voittaja näyttely. Puoli seitsemän hain seuraa menomatkalle Toijalan asemalta ja sitten auton nokka kohti Helsinkiä. Matka sujui oikein jouhevasti, tosin jouduttiin noin 20-30 min jonottelemaan parkkiin messarilla. Oltiin kuitenkin hyvissä ajoin paikalla ennen narttujen kehän alkua ja häkillekin löytyi helposti paikka. Siinä sitten tutustuin ensikertaa elävänä Kárin kasvattajaan, jolla oli näyttelyyn ilmoitettuna kolme narttua. Yksi näistä oli Kárin puolisisko ja toinen siskon pentu. mukana kun oli myös Kárin toinen puolisisko täältä suomesta, niin melkoisesti oli sukulaisia mukana.
Kárin siskopuoli Geysa ja kasvattaja, kuva Marjut Färman
Näin hienosti se esiintyi, ylä kuva Ari Koivunen alempi Marjut Färman
Narttujen kehä alkoi ihan ajallaan, mutta mitä ihmettä! Tuomari halusi nartut pöydälle arvosteluun! Melkoista... Vei jotenkin kunnioitusta tuomaria kohtaa, ei vissiin tunne rotua ollenkaan.. :( toki selkeä linja tuomarilla kyllä oli, hännän kanto ainakin oli varsin tärkeää. Mutta sitten oli kyllä muutama hämmentävä hetki, kun oli jo katsonut että okei tää on hänen linja ja sitten joku outo poikkeama aina väliin. No eipä sillä, jokainen tuomari on aina erilainen. Pääsin käymään narttukehässäkin, kun Esjan (Kárin siskopuolen) omistajalla oli avo kehässä kaksi omaa narttuaan. Esja sijoittuikin hienosti avo narttujen kolmanneksi! Nartut voitti oikein kaunis fawn narttu Norjasta, Birta. Narttujen valioluokkaa jos katseli, niin kyllä oli niin saman henkiset neljä parasta valio narttua ettei sitten missään ikinä. :D
Sitten odoteltiin uroksia. Siellä oli siis eri tuomari, ruotsalainen mies. Siinä katselin junnut ja avot, mutta en oikeen päässyt selvyyteen mitä mies halusi. En tiedä sitä kyllä oikein vieläkään, mutta ehkä se johtuu siitä, että en ihan täysillä keskittynyt kun Kárin kanssa kuitenkin piti mennä kehään. Valio uroksia oli aika monta ja varsin hienoja uroita oli ilmoitettu, joten en odottanut mitään sijoitusta, mutta ERI:a toivoin arvosteluksi ja saatiinhan me se! Olin oikein tyytyväinen mun hienoon eläimeen, käytös oli taas erinomaista ja kehässä se tuntuu viihtyvän varsin hyvin ja se liike, se on vaan niin hieno! Ei sijoituttu, mutta mun mielestä ei meidän olisi kuulunutkaan, kyllä sen verran kovia koiria oli mukana.
se liike ja se ilo näkyy näissä mun mielestä aika kivasti. Kuvat: Marjut Färman
Klettakoti kennel, kuva Marjut Färman
Häkkieläin ottaa rennosti kuva: J. Peltonen
Sitten vielä sertit ja cacibit ja kaikki sellaiset. Reenikaverin Jomi sai hienosti vara-cacibin! Kyllä ihan ansaitusti, hieno koira tuo Jomi. Jomin veli, ruotsalainen Gosi, olikin sitten Maailman voittaja ja sai siis Cacibin. ROP-kehässä voiton vei kuitenkin upea veteraani uros ruotsista Astvinur Fengur. Narttujen paras oli Birta. Nartuissa Veteraan voittajan arvon vei sulositakin suloisempi lenkkiseura kaveri Fina! Onnea vielä kaikille myös niille mainitsemattomille voittajille! Niin ja käytiinhän me kasvattajaluokassakin, Kárin kasvattajan ensimmäisessä. :D olimme varmasti kaikkein värikkäin osallistuja ryhmä ja yllättäen sitten ei sijoituttu, mutta kivaa oli ja sehän on se pääasia! Oli kyllä upeaa olla mukana tässä näyttelyssä. Pääosin kaikki toimi oikein hienosti ja islantilaisihmiset vaan on niin super ihania! Näköjään ympäri maailman, kun nytkin tuli tutustuttua sitten Sveitsiläisiin, Saksalaisiin, tanskalaisiin ja jopa yhdysvaltalaisiin. Kaikki ihan yhtä mukavia ja helposti lähestyttäviä. Omia kuvia mulla ei vielä ole tähän laittaa, koska ne saan vasta joskus, kun ystäväni saa ne muokattua katseltavaan malliin. :D Mulla oli siis laina kamera ja sinne oli jäänyt asetus joka otti RAW kuvia ja mulla ei ole ohjelmaa jolla saisin ne auki, joten odotan jpg kuvia joskus saavani. Näyttelyn jälkeen menin vielä kasvattajan yöpaikkaan Rastila campingiin ja Kárin sisko Kúra tuli sinne myös omistajineen, jotta kasvattaja näki myös Kúran. Ilta meni siinä oikein rattoisasti jutellen.Sunnuntain käytiin sitten Kárin kanssa vielä Jenna Caloanderin koulutuksessa kentällä. Ajattelin jotenkin että en saisi tosta koirasta mitään irti, koska oli tosi kuuma ja lauantaina oli mennyt pitkään. Luulin kuulkaa väärin. Kárilla oli ihan mieletön fiilis! Kári pisteli sellaista vauhtia, että olin välillä ihan pulassa. Aiemmin se on väläytellyt tollaista vauhtia vain viileällä kelillä. Kyllähän se hyvin on liikkunut kuumallakin, mutta toi oli upeeta! Treeni oli muutenkin todella hyvä, tykkäsin tosi paljon Jennan tyylistä valmentaa. Ottaa paljon osaa eikä vain seisoskele missään itse. Opittiin myös viikonloppuna ihan täysin uusi ohjaus, joku valssi sekin kai oli, mutta ei sellainen perus. Hyvin Kári sen kyllä oppi. Imir sai koko viikonlopun nautti äidin kanssa fleksi lenkeistä. Oli kuulemma todella tyytyväisen oloinen koira sekin. Sitten illalla ajeltiin vielä Lehtimäelle.
takapiha on kiva
Tämä viikko on sitten kulunut töissä ja vihdoin löysin kivan noin tunnin lenkinkin. Ja tänään käytiin sitten purtsilla 1,4km lenkki ja siellä ainakin voi ihan huoletta pitää Kária irti, ei vaikuttanut kovin käytetyltä. Siellä on 3,4km lenkkikin ja siihen tutustaan seuraavaksi. Tänään oli iltapäivällä vielä vähän turhan lämmin lähteä tolle pidemmälle, kun kuitenkin tonne purtsillekin on jonkin verran matkaa. Toki siellä oli kyllä sellainen tooosi kiva oja... Sinnehän toi karvajeesus sitten meni ja hyi elämä kun se oli kuranen sen jälkeen. :D Käytiin sitten lenkin jälkeen kuivattelemassa tossa ulkona, jotta suurin osa liasta tippui suoraan sinne. ja on me vähän rallytokoakin tässä reenitty. Pakkokin on kun marraskuussa siintää vihdoin seuraavat kisat. Nyt sitten odotellaan lauantaita ja seuraavia agikisoja Pietarsaaressa.