Keskiviikkona tapaninpäivänä ajeltiin takaisin Turkuun, kun piti mennä töihin. Äiti oli ihana ja vei koirat aamulla kunnon lenkille, vaikka pakkasta oli kevyet -18 astetta. Sinne metsään menivät, missä Imirkin saa olla irti ja kun aamusta olivat niin eihän siellä ketään muita ollut. Ajomatka meni rauhassa ja sitten käytin koirat vaan pissalla ja lähdinkin sitten töihin. Töiden jälkeen käytiin sitten vielä ½ tunnin lenkillä. Torstaina mentiin heti aamusta tuolla yläjuoksun puolella aamulenkillä. Vähän kahlailtiin umpi hangessakin. Lenkki meni muuten oikein hyvin, kohdattiin vain sitten lenkin loppupuolella ei ihan niin hallussa oleva sakemanni... Näin ne jo ajoissa ja Kári oli edellä ja katseli niitä vähän, mutta tuli heti kutsusta luo. No tuo sakemanni lähti sitten täysi Kárin perään ja sai sen kiinnikin... Siinä vähän pöllytti Kária ennen kuin Kári pääsi mun luo ja turvaan. Vähän oli kyllä härdelliä kun Imir kävi vähän kierroksilla tuolle sakemannille, kun oli kuullut Kárin vinkaisevan. Sitten yritit pitää omas sun takana ja tuon yhden hölmön sun edessä. No koiran omistaja oli siinä ihan kyllä tosi nopeesti ja sai sitten koiransa kiinni. Ei tuntunut Kárille mitään ongelmaa tuosta jäävän ja Imirkin rauhoittui heti kun toisen koiran omistaja oli paikalla. Mies pahoitteli kyllä kovin ja siinä tutkiskelin niin ei Kárissa mitään ollut. Sillä miehellä oli kaksi koiraa mukana, joista tämä ei niin hallussa on kuulemma vaimon, eikä hän yleensä pidä sitä irti, mutta oli ajatellut että ei siellä metsässä ketään siihen aikaan ole... No onneksi ei sattunut mitään ja Kárikin vain vähän säikähti. Miehen oma koira sen sijaan istui koko episodin ajan tasan siinä mihin mies oli sitä käskenyt istua, joten uskoin kyllä hyvin, että ei ole varsinaisesti tämän herran koira tuo joka ei ihan hallussa ollut. Mukava mies ei siinä mitään.
rapsutuksista nauttija :)
joulu oli kovin väsyttävä tälle herralle
Töiden jälkeen matka sitten suuntautui kohti Lietoa, meidän viimeisiin agi reeneihin täällä päin suomea. Kári oli niin vedossa! Eka rata oli mulle kokemattomana ohjaajana vähän haastava, en ihan koko aikaa pysynyt Kárin edellä ja sehän hidasti meidän menoa melkoisesti. Mutta oli kyllä hienoa menoa! JA tuon pussi ja putki on kyllä jotain niin hienoa jo! Vähän kauempaa saisi irrota, mutta onhan tässä aikaa. Samaten myös pöytä sujuu niin hienosti! Ei edes yritä mitään ennen kuin saa luvan tulla alas! Hieno pentunen. Keppejä ja kontakteja tarttee sitten keväällä ruveta jossain vaiheessa reenaan kunnolla ja sitten kesällä alkaa pikku hiljaa nostella korkeutta noissa hypyissä. Kun nyt kuitenkin on noin iso, niin tarttee antaa hyvin aikaa ensin kehon kehittyä.
alku oli varsin vauhdikasta
hetki vähän rauhallisemmin
ja meno jatkuu
lumi-istujat
Eilen perjantaina mentiin sitten hakeen reenikamu mukaan ja ajeltiin tallin taakse metsään. Siellä kun voi kans pitää Imiriä irti. Vein auton vähän pidemmälle kuin normaalisti ja näin ollen päästin Imirinkin suoraan autosta menemään. Siellä ne sitten juoksi kuin mielipuolet nuo mun kaksi ja myös reenikamun pikkuinen meni ihan iloisasti ja välillä oikein kunnolla leikkikin Kárin kanssa. Imir oli ihan jossain ekstaasissa koko ajan ja paahtoi ja paahtoi ja haukkui tietenkin mennessään. Kääntökohdassa reenikamun koiruus löysi maasta jotain ja alkoi kaivaa monttua ja sitä sitten kaivoikin oikein antaumuksella. Välillä nää mun pölöt kävi kans katsomassa ja kaivamassa. En tiedä mitä siellä oli, kuraa näytti olevan, mutta melkoisesti jaksoi kyllä kaivaa! Kiva lenkki oli ja hyvillä mielin jätin koirat tänne kun töihin lähdin.
ja melkoisia loikkia
jotain hammastakin näytettiin
ja sitten kaivettiin kuoppaa yhdessä. :)
Tänään on ollut ns. lepopäivä eli on vaan tehty sellaisia "lyhyempiä" lenkkejä. Aamupäivästä käytiin tuolla joen toisenpuolen pellolla vähän kahlaamassa ja sit iltapäivällä käytiin vähän puistossa, jossa Kárille oli onneksi seuraksi sellainen ihana kettarityttö. Sitten nyt käytiin vielä reilu ½tunnin remmilenkki äsken. Ihan rauhallista on ollut onneksi. Niin ja tietty Kári on viettänyt melkoisesti aikaa tuolla ulkona pihalla. Viihtyy siellä kovin ja onneksi on siellä ihan hiljaa niin miksipä se ei siellä voisi olla. :) Huomenna koirat sitten lähteekin äidin kanssa Koskiin ja suurimmaksi osaksi jäävät sinne. Minä sitten yritän tässä pakata tarvittavat kamat ja pakkailla tätä kämppää kasaan. Kaikkea ei tosin vielä voi pakata, kun tammikuussa täälläkin pitää jonkin verran viettää aikaa. Mutta pikkuhiljaa tästä sitten.
lauantai 29. joulukuuta 2012
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Laiska päivittelijä täällä hei!
No niin mä en oikeestaan ihan kauheesti muista mitä kaikkea tässä on tuon edellisen jälkeen tapahtunut, joten tyydyn toteamaan, että mä valmistun heti kun saan paperit haettua ja Kárin kanssa on vähän agiliidetty. Sen kanssa kaikki sujuu hienosti, varsinkin putket ja pussit on hyvällä mallilla, melkein jo irtoaa käskystä kohti! Mulla on tässä jonkin verran jotain stressin poikasta, joten tyydyn nyt laittamaan hienoja kuvia hesan näyttelystä ja mun hienosta pennusta!
Näin ennen kehää
näin kehään mentäessä..
...mutta näin hienosti sitten kuitenkin tuomarin silmän alla
siskon arvostelun odottelu ja sitten vähän villimpi ruusukkeiden jako
ja sitten kehän jälkeiset rallit!
Näin ennen kehää
näin kehään mentäessä..
...mutta näin hienosti sitten kuitenkin tuomarin silmän alla
siskon arvostelun odottelu ja sitten vähän villimpi ruusukkeiden jako
ja sitten kehän jälkeiset rallit!
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Voittaja 2012
No niin kaikkea on taas tässä tehty. Maanantaina 3.12 "muutettiin" pariksi viikoksi Valkeakoskelle, koska sain täältä oman alan hommia. Opettamista siis, historiaa ja yhteiskuntaoppia. JEI! No koskapa ollaan täällä niin pitihän sitä sitten keksiä jotain tekemistä. Päädyin sitten vuokraamaan hallin tiistaiksi tunniksi Lempäälästä. Sinne sitten lähdettiin tuntien jälkeen ja otin molemmat mukaan. Ensin laittelin siinä esteitä hetken ja sitten aloitin Imirin kanssa vähän tokoillen ja seuruutusta tehden. Tehtiin hyppyä ja se sujui hyvin! Seuruu taas.. nooo tuli siitäkin nyt jotain. :) Sitten laitoin Kárille vähän tarkemmin esteet ja harjoiteltiin pussia ja putkea. Ne meni hyvin, varsinkin putki. Kári suorastaan tuntuu kovasti tykkäävän noista putkista. Siellä oli sitten puomi.. Ja kun siirtelin vähän esteitä, kun ne ei ollutkaan ihan hyvin ja kun katsoin, että mihis se Kári niin siellähän se kiipesi puomille.. Ja vissiin huomasi olevansa korkealla ja vähän säilähti ja hyppäsi sieltä päältä alas... phuuh.. Sitten ei oikein välittänyt enää puomisa, oli vissiin todennut että on pelottava juttu, varsinkin se taite kun mennään ylös sille tasaiselle osalle. Otin siinä sitten vain sellaista että laittoi tassut puomille ja palkka, ettei nyt ihan jää kammoa. Imirillä sitten kans näytin pari kertaa että tää on ihan ok, kun Imir menee puomia tosi hyvin. Muuten reenit oli tosi kivat! Kári oli hieno pieni mies ja Imirkin ihan kelpoinen. :D
Keskiviikkona koirat oli päässeet äidin kanssa metsään juokseen, tosin oli joku metsä kone tullut vastaan joten ei olleet sit ihan niin kauaa saaneet olla irti kuin yleensä. Sitten illalla ajelin vielä turkuun Kárin kanssa kun piti mennä vielä yöksi heselle töihin.. Kári pääsi sitten vähän vielä puistoilemaan, onneksi oli seuraa siellä. Torstaina me käytiin Kárin kanssa mun serkulla syömässä ja hyvinhän se käyttäytyi, ihan kuin Imir (tai no on se vielä vähän eläväisempi). Meillä myös alkoi seuraava agilitykurssi tuolloin. Itsenäisyyspäivänä siis... No tunti meni oikein hyvin, Kári on ihan huippuoppilas. Menee pussiin, menee putkeen, seuraa mua silmä kovana ja kaikki ohjauskuviot toimii, jos minä saan ne toimimaan. Sit tietty ajettiin vielä Koskiin, kun perjantaina oli taas tunteja.
Lauantaina käveltiin tutuille käymään iltapäivällä. Siitä tulee sellainen ihan kunnon lenkki, joten eipä sitten oikein muuta. Sunnuntaina olikin sitten kunnon päivä Kárin kanssa. Suuntana oli siis Helsinki ja messari. Aamulla lähdettiin vähän ennen kuutta kohti Hämeenlinnaa, kun pääsi äidin kyydillä sinne, kun se meni töihin. Sieltä junaan ja Helsinkiin. Juna oli tosi täynnä, mutta lemmikkivaunussa oli vain yksi toinen koira, vaikka ihmisiä se sitten olikin täynnä. Tää juna oli joku lapin juna ja sen kesti päästä Pasilaan 2 tunti!!! Huoh.. No ihan hyvin se matka meni, oli Kári vähän levoton, mutta ei paha ajatellen että alla ei ollut mitään ihmeempää lenkkiä.
Messarissa oltiin aika ajoissa kuitenkin ja käytiin vähän kiertelemässä ensin, katselemassa mitä haluisin ehkä ostaa myöhemmin. Kehän laidalle alkoi pikkuhiljaa tulla tuttuja ja näin mäkin sitten pääsin vessaan, kun toinen islisihminen piti Kária. Siinä aika meni joutuisaan jutellessa ja kuulumisia vaihdellen. Kárin siskokin oli paikalla ja ne kyllä pisti heti painiksi, jos ne päästi lähelle toisiaan. Kun mentiin kehään odottaan vuoroa, niin Kárihan päätti, että se matto on ihana alusta kieriskellä.. Onneksi sain sen just ylös ennenkuin meidät pyydettiin näytille. Kári oli hienosti! Liikkui hyvin, seisoi hyvin (istui vain kun tuomari katsoi hampaat). Olin kyllä valtavan ylpee mun pennusta. :D Tuomarina oli Bo Skalin ja Kárin arvio meni näin:
Todella miellyttävä pentu, jolla miellyttävä temperamentti. Maskuliininen pää hyvällä ilmeellä. Hyvin kiertynyt häntä, oikeat mittasuhteet. Liikkuu hyvin. Oikeanlainen luusto. Todella lupaava pentu.
Olin kyllä ihan valtavan tyytyväinen arvosteluun ja tällähän me sitten saatiin KP ja oltiin ROP-pentu. En tiedä kyllä miksi oltiin siskoa parempia, mutta oltiin nyt sit kuitenkin. Katselin kehän sitten loppuun ja annettin siskosten vähän painia ja sitten lähdin ostoksille ja hakeen palkintoja. En ollenkaan tajunnut, että palkintoja sai niinkin paljon ja hyvä että jaksoin lähtiessä asemalle kävellä.. phuuh painoivat oikein kunnolla. Juna oli täynnä ja lemmikkivaunu oli täynnä, siellä oli kuusi koiraa yhteensä kymmenellä paikalla.. taas huimasti vr ottanut tän näyttelyn huomioon.. Onneksi sain lipun. :) Hämeenlinnaan mentiin taas ja äidin kyydillä kotiin.
Imirillä on ollut täällä jätkien päivä mun isän ja veljen kanssa. Isi vei sitä ahkeraan ulos ja kauas ja sitten ne tarjoili sille gourmeeta: sisäfilettä lauantaimakkarapedillä ja raejuustoympyrällä.. (pyörittelee silmiään) Mutta ei se mitään, sekin on päivästään nauttinut. :) Toivttavasti saan pian kuvia ja voin laittaa niitäkin tänne.
Keskiviikkona koirat oli päässeet äidin kanssa metsään juokseen, tosin oli joku metsä kone tullut vastaan joten ei olleet sit ihan niin kauaa saaneet olla irti kuin yleensä. Sitten illalla ajelin vielä turkuun Kárin kanssa kun piti mennä vielä yöksi heselle töihin.. Kári pääsi sitten vähän vielä puistoilemaan, onneksi oli seuraa siellä. Torstaina me käytiin Kárin kanssa mun serkulla syömässä ja hyvinhän se käyttäytyi, ihan kuin Imir (tai no on se vielä vähän eläväisempi). Meillä myös alkoi seuraava agilitykurssi tuolloin. Itsenäisyyspäivänä siis... No tunti meni oikein hyvin, Kári on ihan huippuoppilas. Menee pussiin, menee putkeen, seuraa mua silmä kovana ja kaikki ohjauskuviot toimii, jos minä saan ne toimimaan. Sit tietty ajettiin vielä Koskiin, kun perjantaina oli taas tunteja.
Lauantaina käveltiin tutuille käymään iltapäivällä. Siitä tulee sellainen ihan kunnon lenkki, joten eipä sitten oikein muuta. Sunnuntaina olikin sitten kunnon päivä Kárin kanssa. Suuntana oli siis Helsinki ja messari. Aamulla lähdettiin vähän ennen kuutta kohti Hämeenlinnaa, kun pääsi äidin kyydillä sinne, kun se meni töihin. Sieltä junaan ja Helsinkiin. Juna oli tosi täynnä, mutta lemmikkivaunussa oli vain yksi toinen koira, vaikka ihmisiä se sitten olikin täynnä. Tää juna oli joku lapin juna ja sen kesti päästä Pasilaan 2 tunti!!! Huoh.. No ihan hyvin se matka meni, oli Kári vähän levoton, mutta ei paha ajatellen että alla ei ollut mitään ihmeempää lenkkiä.
Messarissa oltiin aika ajoissa kuitenkin ja käytiin vähän kiertelemässä ensin, katselemassa mitä haluisin ehkä ostaa myöhemmin. Kehän laidalle alkoi pikkuhiljaa tulla tuttuja ja näin mäkin sitten pääsin vessaan, kun toinen islisihminen piti Kária. Siinä aika meni joutuisaan jutellessa ja kuulumisia vaihdellen. Kárin siskokin oli paikalla ja ne kyllä pisti heti painiksi, jos ne päästi lähelle toisiaan. Kun mentiin kehään odottaan vuoroa, niin Kárihan päätti, että se matto on ihana alusta kieriskellä.. Onneksi sain sen just ylös ennenkuin meidät pyydettiin näytille. Kári oli hienosti! Liikkui hyvin, seisoi hyvin (istui vain kun tuomari katsoi hampaat). Olin kyllä valtavan ylpee mun pennusta. :D Tuomarina oli Bo Skalin ja Kárin arvio meni näin:
Todella miellyttävä pentu, jolla miellyttävä temperamentti. Maskuliininen pää hyvällä ilmeellä. Hyvin kiertynyt häntä, oikeat mittasuhteet. Liikkuu hyvin. Oikeanlainen luusto. Todella lupaava pentu.
Olin kyllä ihan valtavan tyytyväinen arvosteluun ja tällähän me sitten saatiin KP ja oltiin ROP-pentu. En tiedä kyllä miksi oltiin siskoa parempia, mutta oltiin nyt sit kuitenkin. Katselin kehän sitten loppuun ja annettin siskosten vähän painia ja sitten lähdin ostoksille ja hakeen palkintoja. En ollenkaan tajunnut, että palkintoja sai niinkin paljon ja hyvä että jaksoin lähtiessä asemalle kävellä.. phuuh painoivat oikein kunnolla. Juna oli täynnä ja lemmikkivaunu oli täynnä, siellä oli kuusi koiraa yhteensä kymmenellä paikalla.. taas huimasti vr ottanut tän näyttelyn huomioon.. Onneksi sain lipun. :) Hämeenlinnaan mentiin taas ja äidin kyydillä kotiin.
Imirillä on ollut täällä jätkien päivä mun isän ja veljen kanssa. Isi vei sitä ahkeraan ulos ja kauas ja sitten ne tarjoili sille gourmeeta: sisäfilettä lauantaimakkarapedillä ja raejuustoympyrällä.. (pyörittelee silmiään) Mutta ei se mitään, sekin on päivästään nauttinut. :) Toivttavasti saan pian kuvia ja voin laittaa niitäkin tänne.
lauantai 1. joulukuuta 2012
Paljon kaikkea tapailua, saikella on aikaa...
No niin kuten ehkä jo kerroin multahan lähti ääni silloin la-su yönä lähes kokonaan ja näin ollen en ole sitten ollut työkuntoinen tässä. Se on toisaalta ollut ihan jees, että on ollut sitten aikaa koirille, mutta toisaalta se että väsyttää lähes koko ajan, on tietenkin merkki siitä, että en oo ihan kunnossa. Ei tietoakaan siitä energiasta, mikä mulla yleensä on. Asiat ei tuu tehtyä, koska en yksinkertaisesti jaksa. Koirien kanssa jaksan mennä ja tehdä ehkä yhden jutun päälle ja muuten sitten vaan nukun ja makaan. Ei vaan jaksa. Ja nyt pitäis kuitenkin suunnitella tuntejakin ja kaikkea.. viime tippaan taas menee kaikki, mutta kyllä mä jotain saan aikaan niille sinne. Heti huomenna..
näistä metsä kuvista ei tullu kummosia...
No joo tiistaina hain reenikamun koirineen heidän rallyreeneistä ja käytiin sitten hänen luona vaihtamassa mukaan kaksi muuta koiraa. Mentiin siis sinne tallin takaisiin metsiin lenkille. Koskapa hänelläkin oli toinen isommistaan mukana oli parempi, että Imir ja tää toinen oli sitten flekseissä, ettei tuu mitään. Kári ja reenikamun pentukoira sai sitten painella meneen. Lenkki oli ihan hyvän mittainen sellainen vähän reilu tunnin keissi. Vähän oli ääni painuksissa, mutta kyllä siitä nyt jotain juttua sai aikaan. Iltapäivällä käytiin sitten vaan ihan pieni lenkki, kun ei vaan jaksanut. Ja toisaalta olihan noikin ihan väsyneitä, joten ei olis varmaan tarvinnutkaan.
leikitään!!.. eli tuun päälle.
Keskiviikkona oli kans sovittuna tapaamista, kun kävin reenikamun kanssa tutustumassa uuteen tuttavuuteen, islikseen siis, joka on vasta 16vk vanha ja oikein reipas koirapojan alku. Ei kyllä yhtään jännittänyt tämä pikkuinen Kária, vaikka toinen juoksi päälle ja kaikkea. Vähän se välillä vinkua, mutta sitten aina kävi itse takaisin päälle. Ja miten voikaan toinen näyttää ihan ketulta! Aivan todella suloinen ilmestys. Sopisi oikein hyvin tähän mun eläinlajien kirjoon, kun Imir näyttää vähän sudelta ja Kári karhulta. :D No mulle ei kyllä tuollaista ketunpoikasta tule.. Valitettavasti tuo punainen ei ole mun suosikki väri ja en kyllä sellaista ainakaan ottamalla ota.. Imir on hienon värinen ja Kárikin on oikein kiva, kun on tuollainen hassu soopeli, mutta musta lyhytkarvainen olis kyllä se unelma! Siis värinä, luonnekin pitäis tietty olla kohdillaan, ei siitä väristä muuten mitään iloa ole. Mutta ehkä sitten joskus, musta kuitenkin on aika yleinen, joten on se ainakin todennäköisempi, kuin ruskea valkoisilla merkeillä.. Nooh, onneksi ei ole seuraavaa tulossa vielä piiiiitkään aikaan, joten ei tartte sitä niin miettiä. Kaksi on riittävä määrä koiria yhdelle ja vasta kun Imir alkaa näyttää vanhuuden merkkejä harkitsen sitä seuraavaa. (toivottavasti tähän menee vielä tosi kauan)
vähän kokoeroa vielä näillä.
Mun hieno iso poika jo!
Torstaina meillä piti alkaa agi-kurssi Kárin kanssa, mutta ei alkanut, kun ohjaaja sieltä oli kipeenä. Ehkä hyvä niin ei tää ääni vielä torstainakaan ihan takaisin ollut. No päätin sitten että Kári menee tokoon Imirin sijaan ja otin Imirin tallille mukaan. (Tai oli Kárikin mukana, mutta lähinnä odotteli autossa). Käytiin sitten Imirin ja Iken kanssa lenkillä. Noi kyllä tulee hyvin juttuun ja Imir on niin hyvin hiffannut, että Iken eteen ei mennä, että helppoahan noiden kahden kanssa on lenkkeillä. Tuli ravurikin vastaan, mutta eipä Ike tai Imir kumpikaan siitä mitään välittänyt, joten miksi minäkään. Sitten käytiin tiputtamassa Imir kotiin ja lähdettiin tokoilemaan. Tehtiin jääviä, tein lähinnä istu jäävää, koska sen tuo osaa, ja hyvin se menikin. Sitten tehtiin vähän seisojäävää, mutta se oli haastavampaa mulle. Kárilla oli selkeesti hyvä idea mitä tehdään, mutta mä sähläsin namilla.. Ohjeistettuna meni paljon paremmin ja jäikin oikein nätisti seisoon vaikka menin parin askeleen päähän. Maahan jääviä ei voi ottaa, kun ollaan tosi kiinni merkissä vielä. mutta maahan menoja tehtiin sitten muutama muuten. Sitten oli luoksetuloa, kun muut makas paikallaan. Kári tuli upeesti luo ja sit vaan kehitettiin siihen vähän lisää nopeutta. HIENO oli kyllä. Sitten oli vielä paikkamakuuta, kun muut teki luoksetuloa ja sekin meni ihan hyvin. Tein tosi lyhyellä ajalla ja menin vain eteen, mutta tuo pysyy kyllä niin hyvin.. Nousikohan se kerran ilman lupaa ja muuten pysyi hyvin vaikka oli tuo muiden luoksetulo häiriönä kutienkin. Hienohan tuo on ei siitä mihinkään pääse.
remmitykkääjät
vähän menevämpää joukkoua
Perjantaina oli sitten taas tapailua, kun nähtiin Intoa! Ja johan oli aikakin vissiin Kárin mielestä, kyllä niillä niin taas leikit meni yksiin. Imir on kovasti ihastunut Hallaan ja käveleekin paljolti sen perässä koko ajan tai ainakin lähellä. Vain välillä kävelee edellä jos on hyvät hajut tms. Onneksi Halla sietää sitä hyvin, ehkä siksi että ei nyt ainakaan hypi sen selkään. Aikamoinen tuuli ja viima oli kyllä, mutta ihana lumisade! Mietin kyllä että onko sinne viisasta lähteä tuossa säässä, mutta vaikka kipeänä onkin, niin kun yksin on niin koirat on ulkoilutettava ja sillä hyvä ja tuollaisille treffeillä ainakin väsyvät hyvin, jolloin saa sitten levätä eikä oo koko aikaa koirapoikaa tuijottamassa sua että joko tehdään jotain tai mennään jonnekin.. Eli ehkä vähemmällä pääsee kuitenkin näin. Ja kivaahan tuo on noita koiraleikkejä katsella, hyvin kuluu aika. Muuten perjantai sitten menikin lähinnä nukkuessa.
Imirhän ihan nauraa!
Tänään kävin sitten tapaamassa taas erästä issikkaihmistä. Halusin vähän issikkaihmisen näkökulmaa siihen, mitä tuon Imirin seuruun kanssa tartteis tehdä. Lauantai sitten sopi meille molemmille, joten koirat autoon ja sinne. Hänellä itsellään on kaksi narttua ja sitä ennen ollut uroksia pari kappaletta. Eli kokemusta on ja kisannutkin on tokossa ja koiratanssissa ainakin. Ensin käytiin vähän lenkillä ja muut sai juosta irti paitsi tietty Imir, kun se olisi kuitenkin ottanut hatkat... Hyvin tulivat pojat tyttöjen kanssa juttuun. Sitten tytöt meni sisälle ja Kári autoon ja katseltiin sitä Imirin seuruuta. Sainkin ihan hyvän uuden idean häneltä käyttöön ja muutaman harjoituksen, jota nyt yritetään sitten tehdä. Imir on melko häiriöherkkä ulkona, mikä on yksi syy siihen, että ei seillä oikein pelitä. Hallissa hallitsee tilanteen, joten voi keskittyä. Mutta ihan hyvin päästiin alkuun noissa kahdessa harjoitteessa, joita meinaan nyt yrittää sitten tehdä vähän joka päivä. Lyhyesti aina ihan pari minuuttia kerrallaan, ettei tuon keskittyminen lopu kesken. Se on varmasti ollut iso virhe silloin kun toi oli pieni, että koulutuksissa oltiin aina se tunti. Kun ei tuo jaksa niin kauaa, niin tuli noista jutuista sille ehkä vähän liian pakotettua. Yritetään siis uudelleen alusta ja paljon lyhyemmillä toistokerroilla.
wuh ja hau
Sitten vaihdettiin Imir autoon ja Kári ulos. Sen kanssa tehtiin maahan menoja, ja ehkäpä jopa löydettiin syy siihen, miksi on niin kiinni mun kädessä! Eli nami pois näpeista ja se kaivetaan vasta kun toinen on mennyt maahan. Olen siis tehnyt tuon kanssa valtavan vaikeaa harjoitusta, "luovu namista ja mene maahan" kun yritin tehdä vain mene maahan opettelua.. No nyt ollaan taas raiteilla siinäkin. Sitten opeteletiin vähän alustakosketuksen alkeita. Niitä täytyy kyllä jatkaa, ovat varmasti hyödyllisiä jatkossakin. Täytyy vaan ottaa joku sopiva alusta jostain. Ihan hyvin se välillä senkin tajusi, mutta ulkona tietty on tota häiriötä, joten välillä vähän keskittyminen herpaantui. Ei se mitään kyllä tuon ikäisellä saakin ja kun kontakti sillä on niin mainio, niin en oo huolissaan.
painikaverikin löytyi
Sitten pääsivät pojat vielä leikkimään tyttöjen kanssa aidatulle pihalle. Mietin alussa, että uskallanko Imirin päästää kun aita oli mun silmään melko matala, mutta päätin että menköön. Ja eihän Imir edes yrittänyt siitä yli, kuten ei oo ikinä aidoista yrittänyt, se on vaan joku mun päässä oleva pelko tila. Siellä se juoksi ihan onnessaan ja haukkui tietenkin mennessään. Kári löysi nuoremmasta tytöstä ihan hyvän leikkikaverinkin sitten jossain vaiheessa. Lopuksi laitettiin kaikki istumaan hienosti riviin. Istuihan ne siinä hetken ja onneksi tuo tuttu sai omalla paljon paremmalla kamerallaan kuvia, koska mun kamerastahan oli iloisesti akkuloppu, kun se ei kauheesti kestä kylmää... Sitten oli vielä Imirille hemmottelua, kun tää tuttu on myös koirahieroja, niin Imir pääsi hierontaan. Niska oli kuulemma vähän jumissa ja vähän inahti kun takajalkaa venytettiin, mutta kyllä se niin rennosti otti, että ei varmaan mitään hirveitä jumeja ollut missään. Kun sitten päästiin kotiin, niin kyllä nää molemmat oli aivan sippi. Sen verran ovat heränneet että ulkona käytiin tarpeilla ja nyt Imir vetää taas sikeitä. Kárilla on vähän jotain jämävirtaa ja tuossa touhuaa, mutta eiköhän sekin kohta taas sammu. Mun ihanat koirapojat.
näistä metsä kuvista ei tullu kummosia...
No joo tiistaina hain reenikamun koirineen heidän rallyreeneistä ja käytiin sitten hänen luona vaihtamassa mukaan kaksi muuta koiraa. Mentiin siis sinne tallin takaisiin metsiin lenkille. Koskapa hänelläkin oli toinen isommistaan mukana oli parempi, että Imir ja tää toinen oli sitten flekseissä, ettei tuu mitään. Kári ja reenikamun pentukoira sai sitten painella meneen. Lenkki oli ihan hyvän mittainen sellainen vähän reilu tunnin keissi. Vähän oli ääni painuksissa, mutta kyllä siitä nyt jotain juttua sai aikaan. Iltapäivällä käytiin sitten vaan ihan pieni lenkki, kun ei vaan jaksanut. Ja toisaalta olihan noikin ihan väsyneitä, joten ei olis varmaan tarvinnutkaan.
leikitään!!.. eli tuun päälle.
Keskiviikkona oli kans sovittuna tapaamista, kun kävin reenikamun kanssa tutustumassa uuteen tuttavuuteen, islikseen siis, joka on vasta 16vk vanha ja oikein reipas koirapojan alku. Ei kyllä yhtään jännittänyt tämä pikkuinen Kária, vaikka toinen juoksi päälle ja kaikkea. Vähän se välillä vinkua, mutta sitten aina kävi itse takaisin päälle. Ja miten voikaan toinen näyttää ihan ketulta! Aivan todella suloinen ilmestys. Sopisi oikein hyvin tähän mun eläinlajien kirjoon, kun Imir näyttää vähän sudelta ja Kári karhulta. :D No mulle ei kyllä tuollaista ketunpoikasta tule.. Valitettavasti tuo punainen ei ole mun suosikki väri ja en kyllä sellaista ainakaan ottamalla ota.. Imir on hienon värinen ja Kárikin on oikein kiva, kun on tuollainen hassu soopeli, mutta musta lyhytkarvainen olis kyllä se unelma! Siis värinä, luonnekin pitäis tietty olla kohdillaan, ei siitä väristä muuten mitään iloa ole. Mutta ehkä sitten joskus, musta kuitenkin on aika yleinen, joten on se ainakin todennäköisempi, kuin ruskea valkoisilla merkeillä.. Nooh, onneksi ei ole seuraavaa tulossa vielä piiiiitkään aikaan, joten ei tartte sitä niin miettiä. Kaksi on riittävä määrä koiria yhdelle ja vasta kun Imir alkaa näyttää vanhuuden merkkejä harkitsen sitä seuraavaa. (toivottavasti tähän menee vielä tosi kauan)
vähän kokoeroa vielä näillä.
Mun hieno iso poika jo!
Torstaina meillä piti alkaa agi-kurssi Kárin kanssa, mutta ei alkanut, kun ohjaaja sieltä oli kipeenä. Ehkä hyvä niin ei tää ääni vielä torstainakaan ihan takaisin ollut. No päätin sitten että Kári menee tokoon Imirin sijaan ja otin Imirin tallille mukaan. (Tai oli Kárikin mukana, mutta lähinnä odotteli autossa). Käytiin sitten Imirin ja Iken kanssa lenkillä. Noi kyllä tulee hyvin juttuun ja Imir on niin hyvin hiffannut, että Iken eteen ei mennä, että helppoahan noiden kahden kanssa on lenkkeillä. Tuli ravurikin vastaan, mutta eipä Ike tai Imir kumpikaan siitä mitään välittänyt, joten miksi minäkään. Sitten käytiin tiputtamassa Imir kotiin ja lähdettiin tokoilemaan. Tehtiin jääviä, tein lähinnä istu jäävää, koska sen tuo osaa, ja hyvin se menikin. Sitten tehtiin vähän seisojäävää, mutta se oli haastavampaa mulle. Kárilla oli selkeesti hyvä idea mitä tehdään, mutta mä sähläsin namilla.. Ohjeistettuna meni paljon paremmin ja jäikin oikein nätisti seisoon vaikka menin parin askeleen päähän. Maahan jääviä ei voi ottaa, kun ollaan tosi kiinni merkissä vielä. mutta maahan menoja tehtiin sitten muutama muuten. Sitten oli luoksetuloa, kun muut makas paikallaan. Kári tuli upeesti luo ja sit vaan kehitettiin siihen vähän lisää nopeutta. HIENO oli kyllä. Sitten oli vielä paikkamakuuta, kun muut teki luoksetuloa ja sekin meni ihan hyvin. Tein tosi lyhyellä ajalla ja menin vain eteen, mutta tuo pysyy kyllä niin hyvin.. Nousikohan se kerran ilman lupaa ja muuten pysyi hyvin vaikka oli tuo muiden luoksetulo häiriönä kutienkin. Hienohan tuo on ei siitä mihinkään pääse.
remmitykkääjät
vähän menevämpää joukkoua
Perjantaina oli sitten taas tapailua, kun nähtiin Intoa! Ja johan oli aikakin vissiin Kárin mielestä, kyllä niillä niin taas leikit meni yksiin. Imir on kovasti ihastunut Hallaan ja käveleekin paljolti sen perässä koko ajan tai ainakin lähellä. Vain välillä kävelee edellä jos on hyvät hajut tms. Onneksi Halla sietää sitä hyvin, ehkä siksi että ei nyt ainakaan hypi sen selkään. Aikamoinen tuuli ja viima oli kyllä, mutta ihana lumisade! Mietin kyllä että onko sinne viisasta lähteä tuossa säässä, mutta vaikka kipeänä onkin, niin kun yksin on niin koirat on ulkoilutettava ja sillä hyvä ja tuollaisille treffeillä ainakin väsyvät hyvin, jolloin saa sitten levätä eikä oo koko aikaa koirapoikaa tuijottamassa sua että joko tehdään jotain tai mennään jonnekin.. Eli ehkä vähemmällä pääsee kuitenkin näin. Ja kivaahan tuo on noita koiraleikkejä katsella, hyvin kuluu aika. Muuten perjantai sitten menikin lähinnä nukkuessa.
Imirhän ihan nauraa!
Tänään kävin sitten tapaamassa taas erästä issikkaihmistä. Halusin vähän issikkaihmisen näkökulmaa siihen, mitä tuon Imirin seuruun kanssa tartteis tehdä. Lauantai sitten sopi meille molemmille, joten koirat autoon ja sinne. Hänellä itsellään on kaksi narttua ja sitä ennen ollut uroksia pari kappaletta. Eli kokemusta on ja kisannutkin on tokossa ja koiratanssissa ainakin. Ensin käytiin vähän lenkillä ja muut sai juosta irti paitsi tietty Imir, kun se olisi kuitenkin ottanut hatkat... Hyvin tulivat pojat tyttöjen kanssa juttuun. Sitten tytöt meni sisälle ja Kári autoon ja katseltiin sitä Imirin seuruuta. Sainkin ihan hyvän uuden idean häneltä käyttöön ja muutaman harjoituksen, jota nyt yritetään sitten tehdä. Imir on melko häiriöherkkä ulkona, mikä on yksi syy siihen, että ei seillä oikein pelitä. Hallissa hallitsee tilanteen, joten voi keskittyä. Mutta ihan hyvin päästiin alkuun noissa kahdessa harjoitteessa, joita meinaan nyt yrittää sitten tehdä vähän joka päivä. Lyhyesti aina ihan pari minuuttia kerrallaan, ettei tuon keskittyminen lopu kesken. Se on varmasti ollut iso virhe silloin kun toi oli pieni, että koulutuksissa oltiin aina se tunti. Kun ei tuo jaksa niin kauaa, niin tuli noista jutuista sille ehkä vähän liian pakotettua. Yritetään siis uudelleen alusta ja paljon lyhyemmillä toistokerroilla.
wuh ja hau
Sitten vaihdettiin Imir autoon ja Kári ulos. Sen kanssa tehtiin maahan menoja, ja ehkäpä jopa löydettiin syy siihen, miksi on niin kiinni mun kädessä! Eli nami pois näpeista ja se kaivetaan vasta kun toinen on mennyt maahan. Olen siis tehnyt tuon kanssa valtavan vaikeaa harjoitusta, "luovu namista ja mene maahan" kun yritin tehdä vain mene maahan opettelua.. No nyt ollaan taas raiteilla siinäkin. Sitten opeteletiin vähän alustakosketuksen alkeita. Niitä täytyy kyllä jatkaa, ovat varmasti hyödyllisiä jatkossakin. Täytyy vaan ottaa joku sopiva alusta jostain. Ihan hyvin se välillä senkin tajusi, mutta ulkona tietty on tota häiriötä, joten välillä vähän keskittyminen herpaantui. Ei se mitään kyllä tuon ikäisellä saakin ja kun kontakti sillä on niin mainio, niin en oo huolissaan.
painikaverikin löytyi
Sitten pääsivät pojat vielä leikkimään tyttöjen kanssa aidatulle pihalle. Mietin alussa, että uskallanko Imirin päästää kun aita oli mun silmään melko matala, mutta päätin että menköön. Ja eihän Imir edes yrittänyt siitä yli, kuten ei oo ikinä aidoista yrittänyt, se on vaan joku mun päässä oleva pelko tila. Siellä se juoksi ihan onnessaan ja haukkui tietenkin mennessään. Kári löysi nuoremmasta tytöstä ihan hyvän leikkikaverinkin sitten jossain vaiheessa. Lopuksi laitettiin kaikki istumaan hienosti riviin. Istuihan ne siinä hetken ja onneksi tuo tuttu sai omalla paljon paremmalla kamerallaan kuvia, koska mun kamerastahan oli iloisesti akkuloppu, kun se ei kauheesti kestä kylmää... Sitten oli vielä Imirille hemmottelua, kun tää tuttu on myös koirahieroja, niin Imir pääsi hierontaan. Niska oli kuulemma vähän jumissa ja vähän inahti kun takajalkaa venytettiin, mutta kyllä se niin rennosti otti, että ei varmaan mitään hirveitä jumeja ollut missään. Kun sitten päästiin kotiin, niin kyllä nää molemmat oli aivan sippi. Sen verran ovat heränneet että ulkona käytiin tarpeilla ja nyt Imir vetää taas sikeitä. Kárilla on vähän jotain jämävirtaa ja tuossa touhuaa, mutta eiköhän sekin kohta taas sammu. Mun ihanat koirapojat.
maanantai 26. marraskuuta 2012
Missä mä oon ollu?
Tai siis niin, miten onkin päässyt kuluun näin pitkään siitä kun oon kirjoittanut tänne mitään? No syyhän on se että on ollu ihan hirvee kiire ja koko ajan ja loppua ei näy. phuuh... Tai no nyt on vähän vapaata, kun oon äänen takia saikella. Ääni on, no aika maassa. :) Kuuluu musta jotain, mutta ei paljoa. Toivottavasti koirat malttaa kuunnell tätäkin vähää, kun tänään kotiutuvat. Mutta mennäänpä ajassa vähän taaksepäin, niin päästään aika järjestyksessä käymään näitä läpi. Torstaina 16.11 oltiin Imirin kanssa tokoilemassa. Se jaksoi ihan ok ja teki paremmalla vireellä seuruuta kuin yleensä, mutta jätättää se silti. Jäävistä maahanmeno oli hidasta mutta teki ja seisomaan jäänti suorastaan loistavaa!! Istumaankin jäi hienosti, vaikka sitä ei oo juurikaan tehty. Luoksetulot oli Imirmäisi eli välillä nopeemmin ja välillä hitaammin. Sitten oli maassaoloa ja se meni ihan kivasti. Alussa oli kiva sellainen sählinki, kun laitettiin koirat maahan ja sit en muista mitä kouluttaja teki, mutta kaikki muut koirat hyppäs ylös ja lähti, paitsi Imir!! Kehuin sitä kovin ja se vissiin otti sen vapautuksena, koskapa nousi ja tuli hakeen nannaa... Eli periaatteessa meni hyvin käytin vain väärää sanaa kehuun.. minun vika, koira teki hyvin. Sitten tehtiin vähän pienemmällä välimatkalla ja ajalla pari kertaa ja sehän meni hienosti. Eli siis pääajatuksena tais olla että menipä kivasti.
Perjantaina olikin sitten molempien rally. Kári oli tällä kertaa vähän turhan kiinnostunut muista. Tai siis sain sen kyllä innostumaan ja tekemään, mutta vähän oli sellaista, mitä jos mä kutenkin saisin leikkiä noiden muiden kanssa.. Selkeesti liian pitkä väli viimeisistä leikkireffeistä. :D Mutta kyllä se hienosti teki. On toi vaan tollanen luksuspentu. Imirkin teki omissa reeneissään hienosti. Tein tällä kertaa vain yhden radan ja hyvä niin, koska se meni hyvin ja kun mentiin odottaan muiden ratoja niin Imir alkoi nukkua. Alkuun siis tietty tehtiin yksittäisi kylttejä, peruutusta ja sellaisia uusia käännöksiä. Imirillä ei ollut niissä mitään ongelmaa kunhan mä tajusin mitä tehdään. On se vaan hieno koira. Mutta vain hallissa! Tai kiinni.. Kuten kohta käy ilmi.
Kárin mielestä edelleen on ihan uintikelit
La-su koirat oli hoitolassa, kun olin yön töissä. Su sitten menin pitkästä aikaa näy ja toko koulutukseen. Tarkoitus oli ensin ottaa Imir, ja sanoin jo autossa reenikamulle että se on vaikeempaa kuin ottaa Kári ensin, kun Kári vaan yrittää puskea ulos. Ei oo vielä ihan mennyt täysin perille tuo odota... No yleensä mä laitan aina remmin lenkin ranteen ympäri, jotta ei pääse luistaan.. Arvaa unohdinko? Ja tietenkin remmi pääsi luistaan. Ja tietenkin siinä pihassa yksi auto just tuli ja liikkui ja Imir meni ihan kierroksille. Ja sitten se teki jotain mitä en olis ikinä uskonut sen tekevän! Se kävi remmissä olevan terrierin päälle... Häpesin niin paljon että ette tiedä. Siis toki se terrierikin rähisi Imirille, mutta silti. Ja siis mitään korviahan tuolla ei ole kun se noin "pääsee vahingossa" irti.. No siinä sitten sain remmin takas käteen ja tuo teki Jekyll ja Hyde tempun ja oli kuin ei olis ikinä mitään tehnyt ja istui mun viereen aivan hiljaisena ja rauhallisena. *pyörittelee silmiä*. Terrerille ei onneksi tullut mitään haavaa ja mä kyllä yritin tarjota mitä vaan, jos jotain tulee, mutta ei ne sit halunneet ja kun tilanne rauhoittui niin ainakin omistava mies oli melko ymmärtäväinen. Reeneissä se sitten tulikin usein meidän lähelle, varmaan just sen takia, ettei koiralle jää mitään kammoja, mun koiraa kohtaan. Ja ei se ainakaan meille rähissy, joten ei nyt vissiin ihan hirveitä oltu sit enää. Imiriähän ei sitten remmissä se kiinnostanut enää pätkääkään, hyvä että huomasi ketään koiraa koko hallissa. Pölö otus. En ihmettele sitä että Imir meni ihan kierroksille tuosta autosta, mutta että tolleen meni remmissä olijan päälle! Koira joka on aina väistellyt muita puistossakin? En tajua, toivottavasti ei enää ikinä. Ja pitää nyt tietty puistossakin kattoo tarkemmin, ettei rupee uroksille uhoomaan. Siinä vaiheessa se saa jäädä kotiin ja meen sit vaan Kárin kanssa. No toivotaan ettei tartte.
Vähän ennen kun näy vaihtui tokoon vaihdoin sitten koiraa. Tässä vaihdossa ei ole ongelmaa. :) Kárin kanssa sisälle ja ehdittiin vielä lääpittäväksi ja kehää juoksemaan ja edestakaskin. Kári vähän alussa veti, mutta johan oli nami vahva juttu ja sain koiran ruotuun. Sitten vaihtui tokoksi ja jostain syystä mä vähän niinkuin vahingossa ajauduin osaavampien ryhmään. No ei siinä mitään, Kárihan seuraa kuin ammattilainen ja tekee muitakin juttuja ok, joten ei siinä mitään. Eka olikin seuruuta ja ohjeena oli, että mun pitäis kävellä lujempaa, kun muuten mun koira alkaa edistää. Oon varmaan niin tottunut siihen että Imir ei tule, että huomaamattani kävelen liian hiljaa. No sitten oli jääviä, ensin maahnamenon kanssa. Tässähän Kári tarvii vielä selkeän käsiavun, mutta jää kyllä sinne, vaikka mä jatkan matkaa ja odottaa kyllä vapautusta, ennen kuin nousee ylös. Tästäkin saatiin kehuja ja ohjaaja käski, että mun pitää yrittää nopeesti vähentää käsiapua, kun koira kuitenkin tekee jo. Eli käsavut kuriin. Sitten oli seisomaan jäämistä. Tätähän me ei olla harjoiteltu, mutta yllättäen kyllä toi vaan pyssäsi, kun käsiavulla ilmaisin seis ja jäikin siihen vaikka siirryin sen eteen. Ohjaajalata tuli taas kehuja ja sanoi, että nopeasti tuokin etenee jos vain reenataan kun kuitenkin jo pysähtyy noinkin nätisti. Eli hienostihan se meni. :D Koulutukset siis menneet varsin kivasti tässä, toi yks episodi vaan teitty vähän painaa..
hölmö häsääjä...
Maananantaina olikin aktiivista, kun ensin aamulla lenkki, sitten töihin ja sitten käveltiin rautatieasemalle, koska viikoksi mentiin koskiin. Sain sieltä matikan ja atk:n sijaisuuden ti-pe joten sinne siis. Pojat oli junassa mitä hienoiten, oltiin tosin ainoita koko lemmikkivaunussa, että saattoi sekin vaikuttaa. Molemmat nukkui. Ja sitten se toinen episodi. Eli Toijalan asemalla pitää kävellä alikulusta, että pääsee raiteelta asemalle. Siinä sitten Imir näki mun veljen siellä aseman edessä odottamassa. Menin rappusia alas kun yht´äkkiä mulla onkin kädessä vain Imirin remmi ja PANTA! Se helkutin kapistus siis meni rikki, siinä ja noin vain.. Ja tietenkin Imiriltä, joka lähtee kun ***** ammuttu ohjus, ja jolla ei oo korvia. No sehän siis juoksi ensin kauemmalle raiteelle kattoon jos sieltä pääsis, mun veljen luo, ei päässy ja sit takasin ja metrin päästä musta toiselle raiteelle, mutta ei sieltäkään päässy. Siitä mä sit sainkin sen kiinn kun se hyppäsi takaisin laiturille sieltä raiteelta. Ja ei kun remmiviritelmä kaulaan ja menoksi. Mutta siis kyllä pelotti ihan sikana! Onneksi Toijala ei oo mikään Tampere ja onneksi mikään juna ei just kulkenut ja tuokin raide mille vikaksi hyppäsi on sellainen missä ei juuri ikinä junaa ole. Ja sitten taas jos olis tapahtuntu pari sekuntia myöhemmin olis tuo pölö juossut suoraan mun veljen syliin kun olisi nähnyt sen siellä rappusten yläpäässä. Ja niin onneksi tuossa ei oo mitään autotietä vieressä. Ja onneksi muut matkaajatkin oli ihan ymmärtäväisiä eikä kukaan pelännyt vaikka Imir juoksi siellä irti haukkuen. Toisaalta olen suunnattoman onnellinen että meni vasta Toijalassa. jos olis menny Turussa, ennen kuin päästiin junaan, niin mulla ei varmaan olisi enää mitään vanhempaa koiraa. Eli oli tässä hyvääkin, jos sen nyt sit piti mennä rikki, niin mieluummin tuolla kuin Turussa. Se olis siis hurtan kankainen panta ja sen se muovilukko meni rikki. Ihan noin vain.. tosi kiva.. No hengissä selvittiin onneksi taas.
Valkeakoskella ei pahemmin reenitty, keskiviikkona kävin Kárin kanssa läheisellä kentällä vähän reenimässä ja hyvinhän se meni. Tehtiin noita jääviä ja seuruuta. Maahan ja istumaan jää ihan kivasti, istumaan jopa ilman käsimerkkiä, mutta seisomaan jututssa on kyllä vielä työtä. Ihan kivasti pääasiassa meni kuitenkin. Torstaina mä meninkin sitten tutuille yöksi, kun perjantaina olin ensin koulussa ja sitten Turkuun ja siitä yöhön, niin tarttin vähän paremmat unet kun mitä porukoilla saa. Ne kun herää ihan epäluonnollisen aikaisin, ja sit tietty koiratkin ja sit tietty minäkin... No joo pe-la yön ja l-su yön olin töissä ja sitten tää valmiiksi jo karhea ääni sanoi heippa moikka ja nyt oonkin sitten sitä myöten saikella keskiviikkoon asti. No onpahan aikaa koirille. :) Ihan kiva jo saadakin ne takaisin, mutta ehkä hyvä että eivät tulleet eilen, kun viime yönä nukuin sen 13 tuntia, niin oli vissiin jotain univelkaa kuitenkin.
Perjantaina olikin sitten molempien rally. Kári oli tällä kertaa vähän turhan kiinnostunut muista. Tai siis sain sen kyllä innostumaan ja tekemään, mutta vähän oli sellaista, mitä jos mä kutenkin saisin leikkiä noiden muiden kanssa.. Selkeesti liian pitkä väli viimeisistä leikkireffeistä. :D Mutta kyllä se hienosti teki. On toi vaan tollanen luksuspentu. Imirkin teki omissa reeneissään hienosti. Tein tällä kertaa vain yhden radan ja hyvä niin, koska se meni hyvin ja kun mentiin odottaan muiden ratoja niin Imir alkoi nukkua. Alkuun siis tietty tehtiin yksittäisi kylttejä, peruutusta ja sellaisia uusia käännöksiä. Imirillä ei ollut niissä mitään ongelmaa kunhan mä tajusin mitä tehdään. On se vaan hieno koira. Mutta vain hallissa! Tai kiinni.. Kuten kohta käy ilmi.
Kárin mielestä edelleen on ihan uintikelit
La-su koirat oli hoitolassa, kun olin yön töissä. Su sitten menin pitkästä aikaa näy ja toko koulutukseen. Tarkoitus oli ensin ottaa Imir, ja sanoin jo autossa reenikamulle että se on vaikeempaa kuin ottaa Kári ensin, kun Kári vaan yrittää puskea ulos. Ei oo vielä ihan mennyt täysin perille tuo odota... No yleensä mä laitan aina remmin lenkin ranteen ympäri, jotta ei pääse luistaan.. Arvaa unohdinko? Ja tietenkin remmi pääsi luistaan. Ja tietenkin siinä pihassa yksi auto just tuli ja liikkui ja Imir meni ihan kierroksille. Ja sitten se teki jotain mitä en olis ikinä uskonut sen tekevän! Se kävi remmissä olevan terrierin päälle... Häpesin niin paljon että ette tiedä. Siis toki se terrierikin rähisi Imirille, mutta silti. Ja siis mitään korviahan tuolla ei ole kun se noin "pääsee vahingossa" irti.. No siinä sitten sain remmin takas käteen ja tuo teki Jekyll ja Hyde tempun ja oli kuin ei olis ikinä mitään tehnyt ja istui mun viereen aivan hiljaisena ja rauhallisena. *pyörittelee silmiä*. Terrerille ei onneksi tullut mitään haavaa ja mä kyllä yritin tarjota mitä vaan, jos jotain tulee, mutta ei ne sit halunneet ja kun tilanne rauhoittui niin ainakin omistava mies oli melko ymmärtäväinen. Reeneissä se sitten tulikin usein meidän lähelle, varmaan just sen takia, ettei koiralle jää mitään kammoja, mun koiraa kohtaan. Ja ei se ainakaan meille rähissy, joten ei nyt vissiin ihan hirveitä oltu sit enää. Imiriähän ei sitten remmissä se kiinnostanut enää pätkääkään, hyvä että huomasi ketään koiraa koko hallissa. Pölö otus. En ihmettele sitä että Imir meni ihan kierroksille tuosta autosta, mutta että tolleen meni remmissä olijan päälle! Koira joka on aina väistellyt muita puistossakin? En tajua, toivottavasti ei enää ikinä. Ja pitää nyt tietty puistossakin kattoo tarkemmin, ettei rupee uroksille uhoomaan. Siinä vaiheessa se saa jäädä kotiin ja meen sit vaan Kárin kanssa. No toivotaan ettei tartte.
Vähän ennen kun näy vaihtui tokoon vaihdoin sitten koiraa. Tässä vaihdossa ei ole ongelmaa. :) Kárin kanssa sisälle ja ehdittiin vielä lääpittäväksi ja kehää juoksemaan ja edestakaskin. Kári vähän alussa veti, mutta johan oli nami vahva juttu ja sain koiran ruotuun. Sitten vaihtui tokoksi ja jostain syystä mä vähän niinkuin vahingossa ajauduin osaavampien ryhmään. No ei siinä mitään, Kárihan seuraa kuin ammattilainen ja tekee muitakin juttuja ok, joten ei siinä mitään. Eka olikin seuruuta ja ohjeena oli, että mun pitäis kävellä lujempaa, kun muuten mun koira alkaa edistää. Oon varmaan niin tottunut siihen että Imir ei tule, että huomaamattani kävelen liian hiljaa. No sitten oli jääviä, ensin maahnamenon kanssa. Tässähän Kári tarvii vielä selkeän käsiavun, mutta jää kyllä sinne, vaikka mä jatkan matkaa ja odottaa kyllä vapautusta, ennen kuin nousee ylös. Tästäkin saatiin kehuja ja ohjaaja käski, että mun pitää yrittää nopeesti vähentää käsiapua, kun koira kuitenkin tekee jo. Eli käsavut kuriin. Sitten oli seisomaan jäämistä. Tätähän me ei olla harjoiteltu, mutta yllättäen kyllä toi vaan pyssäsi, kun käsiavulla ilmaisin seis ja jäikin siihen vaikka siirryin sen eteen. Ohjaajalata tuli taas kehuja ja sanoi, että nopeasti tuokin etenee jos vain reenataan kun kuitenkin jo pysähtyy noinkin nätisti. Eli hienostihan se meni. :D Koulutukset siis menneet varsin kivasti tässä, toi yks episodi vaan teitty vähän painaa..
hölmö häsääjä...
Maananantaina olikin aktiivista, kun ensin aamulla lenkki, sitten töihin ja sitten käveltiin rautatieasemalle, koska viikoksi mentiin koskiin. Sain sieltä matikan ja atk:n sijaisuuden ti-pe joten sinne siis. Pojat oli junassa mitä hienoiten, oltiin tosin ainoita koko lemmikkivaunussa, että saattoi sekin vaikuttaa. Molemmat nukkui. Ja sitten se toinen episodi. Eli Toijalan asemalla pitää kävellä alikulusta, että pääsee raiteelta asemalle. Siinä sitten Imir näki mun veljen siellä aseman edessä odottamassa. Menin rappusia alas kun yht´äkkiä mulla onkin kädessä vain Imirin remmi ja PANTA! Se helkutin kapistus siis meni rikki, siinä ja noin vain.. Ja tietenkin Imiriltä, joka lähtee kun ***** ammuttu ohjus, ja jolla ei oo korvia. No sehän siis juoksi ensin kauemmalle raiteelle kattoon jos sieltä pääsis, mun veljen luo, ei päässy ja sit takasin ja metrin päästä musta toiselle raiteelle, mutta ei sieltäkään päässy. Siitä mä sit sainkin sen kiinn kun se hyppäsi takaisin laiturille sieltä raiteelta. Ja ei kun remmiviritelmä kaulaan ja menoksi. Mutta siis kyllä pelotti ihan sikana! Onneksi Toijala ei oo mikään Tampere ja onneksi mikään juna ei just kulkenut ja tuokin raide mille vikaksi hyppäsi on sellainen missä ei juuri ikinä junaa ole. Ja sitten taas jos olis tapahtuntu pari sekuntia myöhemmin olis tuo pölö juossut suoraan mun veljen syliin kun olisi nähnyt sen siellä rappusten yläpäässä. Ja niin onneksi tuossa ei oo mitään autotietä vieressä. Ja onneksi muut matkaajatkin oli ihan ymmärtäväisiä eikä kukaan pelännyt vaikka Imir juoksi siellä irti haukkuen. Toisaalta olen suunnattoman onnellinen että meni vasta Toijalassa. jos olis menny Turussa, ennen kuin päästiin junaan, niin mulla ei varmaan olisi enää mitään vanhempaa koiraa. Eli oli tässä hyvääkin, jos sen nyt sit piti mennä rikki, niin mieluummin tuolla kuin Turussa. Se olis siis hurtan kankainen panta ja sen se muovilukko meni rikki. Ihan noin vain.. tosi kiva.. No hengissä selvittiin onneksi taas.
Valkeakoskella ei pahemmin reenitty, keskiviikkona kävin Kárin kanssa läheisellä kentällä vähän reenimässä ja hyvinhän se meni. Tehtiin noita jääviä ja seuruuta. Maahan ja istumaan jää ihan kivasti, istumaan jopa ilman käsimerkkiä, mutta seisomaan jututssa on kyllä vielä työtä. Ihan kivasti pääasiassa meni kuitenkin. Torstaina mä meninkin sitten tutuille yöksi, kun perjantaina olin ensin koulussa ja sitten Turkuun ja siitä yöhön, niin tarttin vähän paremmat unet kun mitä porukoilla saa. Ne kun herää ihan epäluonnollisen aikaisin, ja sit tietty koiratkin ja sit tietty minäkin... No joo pe-la yön ja l-su yön olin töissä ja sitten tää valmiiksi jo karhea ääni sanoi heippa moikka ja nyt oonkin sitten sitä myöten saikella keskiviikkoon asti. No onpahan aikaa koirille. :) Ihan kiva jo saadakin ne takaisin, mutta ehkä hyvä että eivät tulleet eilen, kun viime yönä nukuin sen 13 tuntia, niin oli vissiin jotain univelkaa kuitenkin.
maanantai 12. marraskuuta 2012
Jyväskylän reissu
Eli lauantaina oli sitten edessä reissu kohti Jyväskylää. Olin päättänyt, että junalla mennään Tampereelle asti ja siitä sitten äiti ottaa meidät kyytiin ja matkaamme yhdessä sitten Jyväskylään äidin serkun luokse yöksi. Vähän mietin, että mitähän tästä junailusta kahden koiran kanssa tuleekaan. Imiristä en niinkään, sehän matkusaa kuin ei mitään, mutta kun pikkuiselle oli ensimmäinen junamatka ikinä. Rautatieasemalle lähdettiin kävellen, ihan koska ajattelin, että sittenpähän ovat saaneet hyvän lenkin pohjalle. Vähän siinä matkalla sateli, mutta ei niin paljoa että olisi ollut haittaakaan. Asemalla oltiin hyvissä ajoin ennen junan lähtöä ja kun lippukin oli jo etukäteen hankkittuna, niin mulle jäi hyvin aikaa vähän harjailla Imiriä ja Káriakin pikkuisen. Ja tietenkin vähän kuivata niitä ennen junaan menoa.
"näyttelypuudeli"
Junaan meno sujui ihan hyvin. Imir poppasi sisään kuin ei mitään ja Kárikin pienen harkinnan jälkeen keräsi tassunsa ja ponkaisi junaan. Oli siis sellainen vanhanmallinen ritiläporrasvaunu. Lemmikkivaunu oilikin erilainen kuin missä ennen on matkustettu. tää oli sellainen isompi loosi, jossa penkit kiersi kaikki reunat ja keskellä oli sitten paljon tilaa.. No nyt se ei ollut mikään ongelma, kun muita matkustajia oli vain nainen tyttärensä ja puudelinsa kanssa. Mietin vaan, että miten oltais oltu jos kaikki paikat oliskin oltu myyty ja jokaisella koira? Ja varsinkin jos jollain olis ollut vähänkään agre koira? No onneksi ei ollut. Ja puudelihan matkusti vain sylissä, ei saanut laskea lattialle, eikä penkille vaan vain ja ainoastaan sai matkata sylissä... (Kun voi kuulemma saada lattiasta ja penkeistä täitä ja kaikkia pöpöjä ja turkki painuu) No joo aika pitkä sylitys, kun olivat menossa Jyväskylään asti kuitenkin.. Juna lähti ja konduktööri kävi ja silitteli poikia ja kehui kun ovat kauniita ja sitten Imir pistikin pötkölleen ja rupesi nukkumaan. Kári siinä pyöriskeli ja yritti aina välillä josko puudelia pääsisi moikkaamaan, mutta ei päässyt. Kun oltiin matkattu reilu tunti päätti Kárikin ottaa isommastaan mallia ja ruveta nukkumaan. Eli varsin helpolla päästiin, ei ääntelyä ei ongelmia ja hienosti lepäsivät molemmat. Ulospäin junasta Kárin sitten joutui nostamaan, kun oli rappuset vielä liina pelottavat ja hyppy iso. Siinä pieni kävely Tampereella ja sitten autoon ja kohti Jyväskylää.
Perillä ensin vähän lenkkeiltiin ja sitten mentiin yökylään. Äidin serkun kämppä on melkoisen lämmin, joten koirat joi aika paljon ja näin ollen ne piti ulkoiluttaa kerran yölläkin, hirveä vessahätä kun oli molemmilla. Muuten olivat ihan rauhassa ja nätisti. Aamulla sitten äiti tiputti mut ja Imirin näyttelypaikalle ja meni takaisin serkkunsa luo. Kun imir oli oman osansa suorittanut tuli äiti sen hakemaan ja lähtivät sitten pitkälle lenkille molempien koiruuksien kanssa.
tässä on yksi kuva missä selkeästi musta näkyy tuo "raskas vaikutelma"
Näyttelystä sitten. Imir käyttäytyi kuten se aina käyttäytyy näyttelyssä, eli hyvin. Haukahti se ehkä kolme kertaa koko aikana? Ja vaikka valiokehässä yksi koira piti aikamoista mekkalaa, niin Imiriä ei tuntunut kiinnostavan yhtään pätkää. Tuomarin mielestä Imir oli vähän raskas edestä, joten ei siis SA:ta, mutta ERI kuitenkin. Ja vielä kilpailuluokassakin kun pari koiraa alkoi kähistä, niin imir vain katsoi että kylläpä nuo jaksaakin.. :D Se on kyllä hauska, en muista että sillä olis ikinä ollut tarvetta vastata tuollaisiin rähinöihin paitsi joskus remmissä, jos joku on sille huutanut ensin. Mutta aika vähän sitäkään ja nykyään ei juuri ollenkaan. Hieno poika! No siis tuomarina oli Kim Viksö-Nielsen ja hän sanoi Imiristä näin:
3-vuotias. Antaa melko raskaan vaikutelman. Todella hyvä pää, oikeanlainen suu. Vähän löysä ylälinja, todella hyvä runko. Suorasti kulmautunut edestä, hyvin kulmautunut takaa. Oikeat kaksoiskannukset. Todella hyvä lyhyt turkki. Erinomainen temperamentti.
Että ihan tyytyväinen sai olla. Koirathan matkasivat sitten Valkeakoskelle pariksi päiväksi äidin ja isän hoiviin ja palaavat Turkuun taas torstaina. Vähän oli maanantaina orpoa, kun oli vapaapäivä, mutta tänään onkin sitten töitä niin on kivakin että ovat siellä.
"näyttelypuudeli"
Junaan meno sujui ihan hyvin. Imir poppasi sisään kuin ei mitään ja Kárikin pienen harkinnan jälkeen keräsi tassunsa ja ponkaisi junaan. Oli siis sellainen vanhanmallinen ritiläporrasvaunu. Lemmikkivaunu oilikin erilainen kuin missä ennen on matkustettu. tää oli sellainen isompi loosi, jossa penkit kiersi kaikki reunat ja keskellä oli sitten paljon tilaa.. No nyt se ei ollut mikään ongelma, kun muita matkustajia oli vain nainen tyttärensä ja puudelinsa kanssa. Mietin vaan, että miten oltais oltu jos kaikki paikat oliskin oltu myyty ja jokaisella koira? Ja varsinkin jos jollain olis ollut vähänkään agre koira? No onneksi ei ollut. Ja puudelihan matkusti vain sylissä, ei saanut laskea lattialle, eikä penkille vaan vain ja ainoastaan sai matkata sylissä... (Kun voi kuulemma saada lattiasta ja penkeistä täitä ja kaikkia pöpöjä ja turkki painuu) No joo aika pitkä sylitys, kun olivat menossa Jyväskylään asti kuitenkin.. Juna lähti ja konduktööri kävi ja silitteli poikia ja kehui kun ovat kauniita ja sitten Imir pistikin pötkölleen ja rupesi nukkumaan. Kári siinä pyöriskeli ja yritti aina välillä josko puudelia pääsisi moikkaamaan, mutta ei päässyt. Kun oltiin matkattu reilu tunti päätti Kárikin ottaa isommastaan mallia ja ruveta nukkumaan. Eli varsin helpolla päästiin, ei ääntelyä ei ongelmia ja hienosti lepäsivät molemmat. Ulospäin junasta Kárin sitten joutui nostamaan, kun oli rappuset vielä liina pelottavat ja hyppy iso. Siinä pieni kävely Tampereella ja sitten autoon ja kohti Jyväskylää.
Perillä ensin vähän lenkkeiltiin ja sitten mentiin yökylään. Äidin serkun kämppä on melkoisen lämmin, joten koirat joi aika paljon ja näin ollen ne piti ulkoiluttaa kerran yölläkin, hirveä vessahätä kun oli molemmilla. Muuten olivat ihan rauhassa ja nätisti. Aamulla sitten äiti tiputti mut ja Imirin näyttelypaikalle ja meni takaisin serkkunsa luo. Kun imir oli oman osansa suorittanut tuli äiti sen hakemaan ja lähtivät sitten pitkälle lenkille molempien koiruuksien kanssa.
tässä on yksi kuva missä selkeästi musta näkyy tuo "raskas vaikutelma"
Näyttelystä sitten. Imir käyttäytyi kuten se aina käyttäytyy näyttelyssä, eli hyvin. Haukahti se ehkä kolme kertaa koko aikana? Ja vaikka valiokehässä yksi koira piti aikamoista mekkalaa, niin Imiriä ei tuntunut kiinnostavan yhtään pätkää. Tuomarin mielestä Imir oli vähän raskas edestä, joten ei siis SA:ta, mutta ERI kuitenkin. Ja vielä kilpailuluokassakin kun pari koiraa alkoi kähistä, niin imir vain katsoi että kylläpä nuo jaksaakin.. :D Se on kyllä hauska, en muista että sillä olis ikinä ollut tarvetta vastata tuollaisiin rähinöihin paitsi joskus remmissä, jos joku on sille huutanut ensin. Mutta aika vähän sitäkään ja nykyään ei juuri ollenkaan. Hieno poika! No siis tuomarina oli Kim Viksö-Nielsen ja hän sanoi Imiristä näin:
3-vuotias. Antaa melko raskaan vaikutelman. Todella hyvä pää, oikeanlainen suu. Vähän löysä ylälinja, todella hyvä runko. Suorasti kulmautunut edestä, hyvin kulmautunut takaa. Oikeat kaksoiskannukset. Todella hyvä lyhyt turkki. Erinomainen temperamentti.
Että ihan tyytyväinen sai olla. Koirathan matkasivat sitten Valkeakoskelle pariksi päiväksi äidin ja isän hoiviin ja palaavat Turkuun taas torstaina. Vähän oli maanantaina orpoa, kun oli vapaapäivä, mutta tänään onkin sitten töitä niin on kivakin että ovat siellä.
lauantai 10. marraskuuta 2012
Lenkkeiluä ja laiskaa reenailua.
En muista noin kovin kauas (kymmenen päivän taa) mitä on tehty, mutta jos sitten mennään ihan tän viikon antimilla. :) Maanantaina äiti ja isä oli vielä täällä viikonlopun jäljiltä, joten äiti oli joskus viiden jäljistä käynyt koirien kanssa ulkona noin puoli tuntia tai jopa vähän yli. Koska olin menossa töihin käytiin kuitenkin vielä uudelleen sellainen tunnin lenkura tuossa vähän kasia ennen. Mentiin tonne pellolle niin Kári sai painella vapaana. Tuolla pellolla on sellainen outo efekti, että kun mennään rypsipellon puolelta olkipellolle, siis sänkeä molemmat, niin Imir innostuu ihan valtavasti ja leikkivät siellä kuin pienet pennut. Muuten se ei siis fleksissä juurikaan suostu leikkimään, mutta jostain syystä tuossa olkisänkkärillä leikkiminen on aivan hukeeta. Harmi vaan että se sänkkäri on aika lähellä tietä, niin en millään uskalla päästää Imiriä irti. Mä sitten ite juoksentelen sen fleksin kanssa perässä, jotta toiset voi mennä littaa yms. Tai no tuolloin aamulla se oli äiti joka juoksenteli siellä perässä. :D No töihin pääsin sitten porukoiden kyydillä ja näin ollen tulin sitten bussilla kotiin. Pyörällä olis nopeemmin, mutta no laiska mikä laiska. Ja toisaalta heti jos on riski mustalle jäälle niin en uskalla ollenkaan. Taidettiin kai käydä koirapuistossa töiden jälkeen.. Luulisin ainakin, en muista enää.
Tiistaina meillä oli oikein mukava päivä. Tai siis aamu otettiin tosi rauhaksiin, mutta sitten 12 maissa lähdettiin kohti tallia, tai oikeammin sen takana olevaa mettää. Olin päättänyt kokeilla ekan kerran miten sujuu kun nuo molemmat on yhtäaikaa irti. En ole näin ennen tehnyt, koska en oikein tiedä, jos toi vaikkaa oppii Imiriltä ettei tartte tulla. No tähän metsän mentiin just siks, että siellä pääsee niin pitkän lenkin ilman vastaantulijoita, että Imirkin ihan varmasti tulee ihan itse mun luo. Olin siis päättänyt, että en huuda sitä ainakaan ennen kuin on kerran tullut itse. Koska yleensä sen jälkeen muutenkin korvat taas toimii. Samaten päätin yrittää ottaa mahdollisimman rennon asenteen, ettei vahingossakaan mun ressaaminen aja sitä sellaiseen hulluun hilluntaan. No alku mentiin kuitenkin niin että Imir oli remmissä, halusin olla varma, että ravurit ei oo siellä juuri silloin. Tietyn matkan jälkeen päästin sitten Imirinkin remmistä. Ja voi kun toinen oli aivan jossain unelmamaailmassaan! Yllätyksekseni Kári kuunteli mua vallan mainiosti joka tapauksessa! Ja Imirkin sen omatoimi käynnin jälkeen oikein hienosti. Tää lenkki meni suorastaan todella paljon paremmin kuin luulin. :) Olen oikein tyytyväinen mun karvakorviin. Siellä oltiin yhteensä sellainen parisen tuntia, joten ainakin saivat kunnolla hillua. No Imir oli irti vain noin tunnin, mutta Kári lähes koko ajan. Sitten kävin vielä tallilla ja ratsastuksen jälkeen pääsivät koiratkin taas moikkaamaan heppoja. Kária taas alkuun vähän jännitti, mutta Imir oli rauhallinen kuten aina. Tosin tuntui vähän loukkaantuvan kun kaadoin Iken porkkanat sen kuppiin enkä heinien päälle, josta myös Imir niitä välillä syö. Kyllä oli kotona väsynyttä porukkaa muuten illalla.
Keskiviikkona käytiin ensin aamusta kävellen tuolla lemmikkitarvikkeessa. Tarvin pari juttua, joten päätin, että siitä tulee hyvä aamulenkki. Ja tulikin, tosin kahden koiran kanssa liikkeessä oli kyllä vähän hasardia. No ihan ok se kuitenkin meni. Sitten yhdeltä hain reenikamun ja hänen pennun ja mentiin Littoisiin metsään. Imir oli mulla ihan remmissä ja sepä sitä ärsytti, kun ei päässyt edes fleksin mittaa haistelemaan. No sai tyytyä osaansa. Pennut siinä paineli meneen, mutta ei tuo reenikamun pentu oikein innostunut Kárin kanssa leikkimään ja se jos mikä sitä ärsytti. Ja kun joku ei leiki sen kaa siitä tulee aika päällekäyvä ja äänekäs, mitä sitten taas reenikamun pentu vähän jännitti. Eli kierteenä ei hyvä. Mutta tulipahan sen juostua uudessa paikassa taasen. Kivaa oli kuitenkin!
Torstaina tein aamupäivällä sellaisen ihan kunnon puolentoista tunnin lenkin poikien kanssa tuonne yläjuoksulle päin. Lenkki oli oikein rento ja kiva ja Kári sai taas mennä irti pitkät pätkät. Voi kuinka musta onkaan ihanaa kun toinen on noin varma irtokoira. Toivon niin sydämeni pohjasta että tämä säilyy... Sitten käytin ne vielä pikkulenkillä, ennen kuin lähdin serkkuni kanssa kylpylään ja syömään ja hemmottelemaan itseäni ja sitä! Tää oli sille serkulle yllätys ja samalla sen joulu- ja synttärilahja. Ja koska sillä on ihan mies ja kavereita, niin ne jopa lupasivat siivota heidän kodin sillä aikaa. Joten kokonaisvaltainen rentoutuspäivä hälle. Heillä on siis puolitoista vuotiaat kaksoset, joista toisen kummi olen. JA koska lapsia on tuplat on myös päivät äidille varsin rankkoja. Toki varmaan isälle yhtälailla. :) Meillä oli oikein ihanaa ensin vähän kylpylässä lutia ja sitten mä menin jalkahoitoon ja serkku aromahierontaan. Sitten käytiin vielä Teinissä syömässä. Huoh. Ja koiratkin sai tänne toisen serkun miehen hoituriksi, joten nekin pääsi vielä lenkille ja saivat seuraa josta kovin pitävät.
Perjantaina tein sitten pitkän aamulenkin ennnen töitä. Kierrettiin toi jokilenkki. Oli oikein mukava lenkki ja Kári tietty taas suuren osan irti pääsi pinkomaan. Toki astuin itse oikein kunnolla pimeässä ojaan.. Onneksi ei nyrjähtänyt mikään paikka. Töiden jälkeen meillä oli pitkästä aikaa jotain koulutuspuolta tiedossa, kun molemmilla oli rallytokoa. Ensin Kárin kanssa. Kaikki muu meni oikein hyvin, mutta jostain syystä se tokoeste oli todella jännä. Hassua kun agiesteen menee kuin vettä vaan, mutta jostain syystä tuo oli sellainen, että joka kerta piti miettiä, josko siitä menee yli tai ei... Mutta kaikki muu meni oikein sujuvasti. Imir oli aivan siis todella hyvä! Se teki lähes kaiken kuin vettä vaan ja oikein innolla myös. Ehkä tauko teki hyvää? Toki vasemmlle kääntymiset on hankalia ja varmaan tulee aina oleen, mutta en ota niistä ressiä, tekee niin hyvin kuin takapäänsä sallii ja niillä mennään. Tehtiin pari hyppyä myös ja se meni loistavasti! Vain pienen pieni käden heilautus enää tarvittiin. Pian jo ehkä ilman merkkiä? Mulla on tässä vähän uudelleen syttynyt toive, että saisin Imirin seuruun ja paikkamakuun sen verran kuntoon että jos kuitenkin sitä tokon alo-luokkaa menis koittamaan joskus. Ei vielä, mutta ensi talvena ehkä? Siis toisin sanoen hallikaudella. Ulos ei mennä. :) Ehkä vielä joskus. Paikkamakuukin oli sillä jo hyvä, mutta nyt ei oikein malta siellä niin kauaa pysyä. reeninpuutetta siis. Että tällaista. Seuraavaksi päivityksiä Jyväskylästä. :D
Tiistaina meillä oli oikein mukava päivä. Tai siis aamu otettiin tosi rauhaksiin, mutta sitten 12 maissa lähdettiin kohti tallia, tai oikeammin sen takana olevaa mettää. Olin päättänyt kokeilla ekan kerran miten sujuu kun nuo molemmat on yhtäaikaa irti. En ole näin ennen tehnyt, koska en oikein tiedä, jos toi vaikkaa oppii Imiriltä ettei tartte tulla. No tähän metsän mentiin just siks, että siellä pääsee niin pitkän lenkin ilman vastaantulijoita, että Imirkin ihan varmasti tulee ihan itse mun luo. Olin siis päättänyt, että en huuda sitä ainakaan ennen kuin on kerran tullut itse. Koska yleensä sen jälkeen muutenkin korvat taas toimii. Samaten päätin yrittää ottaa mahdollisimman rennon asenteen, ettei vahingossakaan mun ressaaminen aja sitä sellaiseen hulluun hilluntaan. No alku mentiin kuitenkin niin että Imir oli remmissä, halusin olla varma, että ravurit ei oo siellä juuri silloin. Tietyn matkan jälkeen päästin sitten Imirinkin remmistä. Ja voi kun toinen oli aivan jossain unelmamaailmassaan! Yllätyksekseni Kári kuunteli mua vallan mainiosti joka tapauksessa! Ja Imirkin sen omatoimi käynnin jälkeen oikein hienosti. Tää lenkki meni suorastaan todella paljon paremmin kuin luulin. :) Olen oikein tyytyväinen mun karvakorviin. Siellä oltiin yhteensä sellainen parisen tuntia, joten ainakin saivat kunnolla hillua. No Imir oli irti vain noin tunnin, mutta Kári lähes koko ajan. Sitten kävin vielä tallilla ja ratsastuksen jälkeen pääsivät koiratkin taas moikkaamaan heppoja. Kária taas alkuun vähän jännitti, mutta Imir oli rauhallinen kuten aina. Tosin tuntui vähän loukkaantuvan kun kaadoin Iken porkkanat sen kuppiin enkä heinien päälle, josta myös Imir niitä välillä syö. Kyllä oli kotona väsynyttä porukkaa muuten illalla.
Keskiviikkona käytiin ensin aamusta kävellen tuolla lemmikkitarvikkeessa. Tarvin pari juttua, joten päätin, että siitä tulee hyvä aamulenkki. Ja tulikin, tosin kahden koiran kanssa liikkeessä oli kyllä vähän hasardia. No ihan ok se kuitenkin meni. Sitten yhdeltä hain reenikamun ja hänen pennun ja mentiin Littoisiin metsään. Imir oli mulla ihan remmissä ja sepä sitä ärsytti, kun ei päässyt edes fleksin mittaa haistelemaan. No sai tyytyä osaansa. Pennut siinä paineli meneen, mutta ei tuo reenikamun pentu oikein innostunut Kárin kanssa leikkimään ja se jos mikä sitä ärsytti. Ja kun joku ei leiki sen kaa siitä tulee aika päällekäyvä ja äänekäs, mitä sitten taas reenikamun pentu vähän jännitti. Eli kierteenä ei hyvä. Mutta tulipahan sen juostua uudessa paikassa taasen. Kivaa oli kuitenkin!
Torstaina tein aamupäivällä sellaisen ihan kunnon puolentoista tunnin lenkin poikien kanssa tuonne yläjuoksulle päin. Lenkki oli oikein rento ja kiva ja Kári sai taas mennä irti pitkät pätkät. Voi kuinka musta onkaan ihanaa kun toinen on noin varma irtokoira. Toivon niin sydämeni pohjasta että tämä säilyy... Sitten käytin ne vielä pikkulenkillä, ennen kuin lähdin serkkuni kanssa kylpylään ja syömään ja hemmottelemaan itseäni ja sitä! Tää oli sille serkulle yllätys ja samalla sen joulu- ja synttärilahja. Ja koska sillä on ihan mies ja kavereita, niin ne jopa lupasivat siivota heidän kodin sillä aikaa. Joten kokonaisvaltainen rentoutuspäivä hälle. Heillä on siis puolitoista vuotiaat kaksoset, joista toisen kummi olen. JA koska lapsia on tuplat on myös päivät äidille varsin rankkoja. Toki varmaan isälle yhtälailla. :) Meillä oli oikein ihanaa ensin vähän kylpylässä lutia ja sitten mä menin jalkahoitoon ja serkku aromahierontaan. Sitten käytiin vielä Teinissä syömässä. Huoh. Ja koiratkin sai tänne toisen serkun miehen hoituriksi, joten nekin pääsi vielä lenkille ja saivat seuraa josta kovin pitävät.
Perjantaina tein sitten pitkän aamulenkin ennnen töitä. Kierrettiin toi jokilenkki. Oli oikein mukava lenkki ja Kári tietty taas suuren osan irti pääsi pinkomaan. Toki astuin itse oikein kunnolla pimeässä ojaan.. Onneksi ei nyrjähtänyt mikään paikka. Töiden jälkeen meillä oli pitkästä aikaa jotain koulutuspuolta tiedossa, kun molemmilla oli rallytokoa. Ensin Kárin kanssa. Kaikki muu meni oikein hyvin, mutta jostain syystä se tokoeste oli todella jännä. Hassua kun agiesteen menee kuin vettä vaan, mutta jostain syystä tuo oli sellainen, että joka kerta piti miettiä, josko siitä menee yli tai ei... Mutta kaikki muu meni oikein sujuvasti. Imir oli aivan siis todella hyvä! Se teki lähes kaiken kuin vettä vaan ja oikein innolla myös. Ehkä tauko teki hyvää? Toki vasemmlle kääntymiset on hankalia ja varmaan tulee aina oleen, mutta en ota niistä ressiä, tekee niin hyvin kuin takapäänsä sallii ja niillä mennään. Tehtiin pari hyppyä myös ja se meni loistavasti! Vain pienen pieni käden heilautus enää tarvittiin. Pian jo ehkä ilman merkkiä? Mulla on tässä vähän uudelleen syttynyt toive, että saisin Imirin seuruun ja paikkamakuun sen verran kuntoon että jos kuitenkin sitä tokon alo-luokkaa menis koittamaan joskus. Ei vielä, mutta ensi talvena ehkä? Siis toisin sanoen hallikaudella. Ulos ei mennä. :) Ehkä vielä joskus. Paikkamakuukin oli sillä jo hyvä, mutta nyt ei oikein malta siellä niin kauaa pysyä. reeninpuutetta siis. Että tällaista. Seuraavaksi päivityksiä Jyväskylästä. :D
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Eka kosketus talveen
Viime torstaina tosiaan tuli lunta ja se pysyi kivasti maassa aina maanantai iltapäivään saakka. Kameraahan mulla ei ollut ennen kuin maanantaina täällä Turussa, joten oli oikein kivaa, että aamusta pääsi vielä kunnon lumilenkille ja sai jotain kivoja lumikuviakin. Mentiin tuonne joen yläjuoksulle kun siellä on vähän paremmat kuvausmestat. Toki ongelmahan oli sitten se, että lumenkeskellä Kárin keskittyminen poseeraamiseen on tasan joku kaksi sekunttia kerrallaan, joten kuvien ottaminen molemmista oli vähän hankalaa. Sain muutamia hyviä ja sunnuntaina Valkeakoskella olin kanssa saanut muutamia mukavia kuvia. Lenkki oli muutenkin tosi kiva, ei tullut oikeestaan ketään vastaan, joten Kári sai kuljeskella koko ajan siellä irti. Vain meno ja paluumatkan joutui oleen remmissä. Kári kyllä on ihan ok remmissäkin, mutta vielä tuppailee vähän vetämään. Tai siis sillä on vähän niinkuin kaksi moodia, joko veto päällä tai täydessä kontaktissa... Me heitellään sitten uukkareita ja Imir hämmentyy kun se ei vedä. :) Mutta kyllä Kárikin on sinne pääsemässä. Ja jostain syystä aamun lyhyillä pissalenkeillä ja illan samanlaisilla se ei vedä lainkaan.. En tiedä onko vielä unessa ettei jaksa?
höpsöttimet lenkillä ja väsymyksen otettua vallan.
Maanantaina iltapäivällä käytiin koirapuistossa, kun siellä oli kivan näköisesti koiria ja sinne meno on oikein kunnon vetämättömyysreeniä. Kári kun tietää että tuolla on puisto ja siellä kivaa eli siis vedetään. Matka johon ilman vetoa menisi kymmenen minuuttia kestää näin ollen noin 25min. koska vetohan ei ole sallittua ja uukkareita vedellään. Puistossa oli uudehkoa seuraa, mutta Kári kyllä löysi itselleen leikkikaverin. Imir vähän fiksoitui taas leikattuun urokseen, joten sitä sai sitten olla komentamassa aina välillä. Sillä on myös nykyään noitten leikattujen kanssa vähän outo tapa kun se yrittää niitä nylkkiä ja jos ne sanoo takas niin rähähtää oikein pahan kuulloisesti. En oikein tiedä mistä tää johtuu kun nartut saa kyllä sanoa mitä vaan ja niin sai leikatutkin ennen,. mutta nyt niille äristään ärräpäitä, jos eivät anna nylkkiä. En tajua tätä. No Imir on sitten joutunut viettään aikaansa tämän takia myös remmissä puistossa, koska muillehan ei rähjätä ei ainakaan kun on yritetty niitä nylkkiä/alistaa. Hetken jäähy on joka kerta toiminut ja sitten Imir on taas ollut oma itsensä eikä välitä näistä entisistä ihanuuksista mitään. Täytyy vaan katsoa ettei mene pahemmaksi tuo, koska sitten saa kyllä Imirin puistoilu loppua siihen. En halua että rupeaa tappelemaan. Hassua kyllä olisi että tappelu tulisi sitten leikatun kanssa, koska toisille leikkaamattomille ei sano mitään ja vain väistää jos toinen uhoaa... Hölmö koira.
aurinko vasta nousi
Tiistaina mulla oli mun työksi aikainen aamu, joten aamulenkki oli vain tunnin mittainen pääasiassa remmipyyhällys sateessa. Kyllä oli masentavaa tuon maanantaisen ihanan lumilenkin jälkeen tuollainen sadelenkki.... Plääh. Töiden jälkeen lähdettiin lenkille ja käytiin vähän tottistelemassa tuossa luupatsaalla. Siinä on hyvää häiriötä ja paikka johon saa hyvin aina toisen kiinni. Ensin tein vähän Kárin kanssa maahanmenoa ja seuruuta ja sivua. Sivu ja seuruu, no promblem, mutta tuo maahanmeno.. huoh.. Kun menee kyllä käsimerkistä, mutta sanakäsäkystä ei sitten millään. Ei edes yritä. Siinä se vaan istuu ja tuijottaa.. No meen sen kanssa torstaina ohjattuun reeniin jos saisi vinkkejä mitä teen väärin. Imir tosin siellä luun toisella puolen meni maahan vähän väliä, joten sillehän oli sitten heiteltävä nameja sinne. <3
On tää pentu kyllä komea, kun vaan joskus seisois häntä ylhäällä paikallaan..
Imirin kanssa tein lähinnä eteentuloja ja pieniä pätkiä seuruuta ja sitten pitkään heinikkoon maahanmenoa. Seuruu on mitä on mutta kaikki muu meni hienosti. Laski jopa hienoperse mahansa pitkään märkään heinikkoon kun kerran pyysin ja broiskupullaa oli tarjolla. JA mitä teki Kári? No meni ihan ite maahan siellä remminpäässä... Siis käskystä, onneksi näin senkin ja heti sillekin lensi namia! Muuten se siellä oli ihan nätisti odottamassa. Istui ja katseli meitä vaan. Ihanaa kun on tuollainen jota voi vähän jättää ja pysyy vaiti. :) Imirin eteentulot oli aivan superhyviä! Tuli joka kerta suoraan ja hienosti istui tosi lähelle. Hyvä näin, avoin luokka rallytokossakin kuitenkin viimeistään tammikuussa kutsuu, joten näiden pitäisikin olla sanasta kunnossa.
Imir on niin posetusmestari
Kotimatka meni puiston ohi joten taas tuli vetämättömyysreeniä melkoisesti. Lopulta Kárikin jollain lailla kai hiffas asian ja tuli kontaktissa puiston portille. Siellä oli naapurin lapparipentu eikä muita, joten mentiin seuraksi vielä. Kári ja tuo pentu on hyviä kamuja ja leikki toimii. Vähän itseasiassa samaan tapaan kuin Inton kanssa. Juostaan, vaanitaan ja painitaan! Siinä ollessa tuli muitakin ja Imirkin jopa leikki kun tuli yksi lappari ehkä narttu, joka oli mainio. Juoksutti Imiriä välillä vähän läpsi ja tuoksui ilmeisesti just tarpeen hyvältä että voi seurailla ja vähän leikkiä, mutta ei tartte hyppiä. Kiva kun Imirilläkin oli pitkästä aikaa tuollaista leikittävää seuraa. Oltiin ulkona yhteensä reilu kaksi tuntia, mutta kotona Kári vaan pyöri ja nakersi vanhoja luita ja vaelteli. Ihan kun se ei olis just reenaillu ja leikkinyt kahta tuntia.. Ehkä kävi jollain jälkikierroksilla`.. No kyllä se sitten siitä rauhoittui. Kaverini tuli kylään ja toi intialaista ruokaa tullessaan ja katseltiin Avengers leffa. Tykkäsin! Marvelin leffoista kyllä oon suurimmasta osasta tykännyt joten ei sinällään ihme. Ironman3 odotellessa.
rauha
Tänään pidetään lepopäivää. En tiedä tarviiko noi sitä todella, mutta mun mielestä tässä on nyt on niin paljon kaikkea ja kunnon leparia ei ole pennulla ollut pitkään aikaan. Aamulla käytiin lyhyt mutta tosi rauhallinen puolen tunnin lenkki ja kohta käydään vähän pidempi samanmoinen. Paino sanalla rauhallinen. Toki nuo nyt oli tuossa pihassa reilu tunnin kun mä vielä torkuin, mutta ei sekään oo silleen kiihdyttävää kuin leikkiminen toisten pentujen tms kanssa. Ja huomenna tehään sitten taas jotain. :)
höpsöttimet lenkillä ja väsymyksen otettua vallan.
Maanantaina iltapäivällä käytiin koirapuistossa, kun siellä oli kivan näköisesti koiria ja sinne meno on oikein kunnon vetämättömyysreeniä. Kári kun tietää että tuolla on puisto ja siellä kivaa eli siis vedetään. Matka johon ilman vetoa menisi kymmenen minuuttia kestää näin ollen noin 25min. koska vetohan ei ole sallittua ja uukkareita vedellään. Puistossa oli uudehkoa seuraa, mutta Kári kyllä löysi itselleen leikkikaverin. Imir vähän fiksoitui taas leikattuun urokseen, joten sitä sai sitten olla komentamassa aina välillä. Sillä on myös nykyään noitten leikattujen kanssa vähän outo tapa kun se yrittää niitä nylkkiä ja jos ne sanoo takas niin rähähtää oikein pahan kuulloisesti. En oikein tiedä mistä tää johtuu kun nartut saa kyllä sanoa mitä vaan ja niin sai leikatutkin ennen,. mutta nyt niille äristään ärräpäitä, jos eivät anna nylkkiä. En tajua tätä. No Imir on sitten joutunut viettään aikaansa tämän takia myös remmissä puistossa, koska muillehan ei rähjätä ei ainakaan kun on yritetty niitä nylkkiä/alistaa. Hetken jäähy on joka kerta toiminut ja sitten Imir on taas ollut oma itsensä eikä välitä näistä entisistä ihanuuksista mitään. Täytyy vaan katsoa ettei mene pahemmaksi tuo, koska sitten saa kyllä Imirin puistoilu loppua siihen. En halua että rupeaa tappelemaan. Hassua kyllä olisi että tappelu tulisi sitten leikatun kanssa, koska toisille leikkaamattomille ei sano mitään ja vain väistää jos toinen uhoaa... Hölmö koira.
aurinko vasta nousi
Tiistaina mulla oli mun työksi aikainen aamu, joten aamulenkki oli vain tunnin mittainen pääasiassa remmipyyhällys sateessa. Kyllä oli masentavaa tuon maanantaisen ihanan lumilenkin jälkeen tuollainen sadelenkki.... Plääh. Töiden jälkeen lähdettiin lenkille ja käytiin vähän tottistelemassa tuossa luupatsaalla. Siinä on hyvää häiriötä ja paikka johon saa hyvin aina toisen kiinni. Ensin tein vähän Kárin kanssa maahanmenoa ja seuruuta ja sivua. Sivu ja seuruu, no promblem, mutta tuo maahanmeno.. huoh.. Kun menee kyllä käsimerkistä, mutta sanakäsäkystä ei sitten millään. Ei edes yritä. Siinä se vaan istuu ja tuijottaa.. No meen sen kanssa torstaina ohjattuun reeniin jos saisi vinkkejä mitä teen väärin. Imir tosin siellä luun toisella puolen meni maahan vähän väliä, joten sillehän oli sitten heiteltävä nameja sinne. <3
On tää pentu kyllä komea, kun vaan joskus seisois häntä ylhäällä paikallaan..
Imirin kanssa tein lähinnä eteentuloja ja pieniä pätkiä seuruuta ja sitten pitkään heinikkoon maahanmenoa. Seuruu on mitä on mutta kaikki muu meni hienosti. Laski jopa hienoperse mahansa pitkään märkään heinikkoon kun kerran pyysin ja broiskupullaa oli tarjolla. JA mitä teki Kári? No meni ihan ite maahan siellä remminpäässä... Siis käskystä, onneksi näin senkin ja heti sillekin lensi namia! Muuten se siellä oli ihan nätisti odottamassa. Istui ja katseli meitä vaan. Ihanaa kun on tuollainen jota voi vähän jättää ja pysyy vaiti. :) Imirin eteentulot oli aivan superhyviä! Tuli joka kerta suoraan ja hienosti istui tosi lähelle. Hyvä näin, avoin luokka rallytokossakin kuitenkin viimeistään tammikuussa kutsuu, joten näiden pitäisikin olla sanasta kunnossa.
Imir on niin posetusmestari
Kotimatka meni puiston ohi joten taas tuli vetämättömyysreeniä melkoisesti. Lopulta Kárikin jollain lailla kai hiffas asian ja tuli kontaktissa puiston portille. Siellä oli naapurin lapparipentu eikä muita, joten mentiin seuraksi vielä. Kári ja tuo pentu on hyviä kamuja ja leikki toimii. Vähän itseasiassa samaan tapaan kuin Inton kanssa. Juostaan, vaanitaan ja painitaan! Siinä ollessa tuli muitakin ja Imirkin jopa leikki kun tuli yksi lappari ehkä narttu, joka oli mainio. Juoksutti Imiriä välillä vähän läpsi ja tuoksui ilmeisesti just tarpeen hyvältä että voi seurailla ja vähän leikkiä, mutta ei tartte hyppiä. Kiva kun Imirilläkin oli pitkästä aikaa tuollaista leikittävää seuraa. Oltiin ulkona yhteensä reilu kaksi tuntia, mutta kotona Kári vaan pyöri ja nakersi vanhoja luita ja vaelteli. Ihan kun se ei olis just reenaillu ja leikkinyt kahta tuntia.. Ehkä kävi jollain jälkikierroksilla`.. No kyllä se sitten siitä rauhoittui. Kaverini tuli kylään ja toi intialaista ruokaa tullessaan ja katseltiin Avengers leffa. Tykkäsin! Marvelin leffoista kyllä oon suurimmasta osasta tykännyt joten ei sinällään ihme. Ironman3 odotellessa.
rauha
Tänään pidetään lepopäivää. En tiedä tarviiko noi sitä todella, mutta mun mielestä tässä on nyt on niin paljon kaikkea ja kunnon leparia ei ole pennulla ollut pitkään aikaan. Aamulla käytiin lyhyt mutta tosi rauhallinen puolen tunnin lenkki ja kohta käydään vähän pidempi samanmoinen. Paino sanalla rauhallinen. Toki nuo nyt oli tuossa pihassa reilu tunnin kun mä vielä torkuin, mutta ei sekään oo silleen kiihdyttävää kuin leikkiminen toisten pentujen tms kanssa. Ja huomenna tehään sitten taas jotain. :)
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Mihin ihmeeseen tää aika oikein häviää?
Just vasta oli elokuu ja just vasta oli kaikki suunnitelmat että syksy menee niin ja näin ja nyt on ihan just jo MARRASKUU! ja mitään ei oo tapahtunut niin kuin olin ajatellut. Onhan tähän syksyyn nyt sopinut kaikkea ihan mukavaakin, mutta jotenkin ei oo ollut niin hyvä syksy, kun mulla yleensä on... Nyt jostain pitäis imeä itseensä takaisin se positiivinen ote ja into tehdä asioita. Oon jotenkin apaattinen enkä halua muutosta vaikka toisaalta en halua mitään niin paljon kuin muutosta. Järkevää eikös? Ehkä eniten tällä hetkellä kaipaan elämääni säännöllisyyttä. 7 vuotta on nyt mennyt niin, että työvuorot voi olla mitä vain aamusta yöhön ja koulu voi olla mitä vaan tunnista kahdeksaan... En jaksa enää tällaista. Mä haluun säännöllisen kivan työn ja säännöllisen järkevän palkan. Harmittaa myös se että ei ikinä oo ihan varma paljonko rahaa missäkin kuussa tulee, joten menojen laskeminen on vähän haasteellista aina välillä. En nyt oo mihinkään köyhyys kaivoon uppoamassa, mutta en vaan jaksais enää tällaista yleistä epävarmuutta. Huoh..
häviä mukula!
No se minusta puhutaan koirista! Tässähän on nyt tehty niiden kanssa vaikka mitä. En ehkä edes enää muista kaikkea? No aloitetaan kuitenkin viimeviikon perjantaista ja meidän rallytoko reeneistä Imirin kanssa. Reenattiin lähinnä alo-kylttejä ja sit oli lopuksi lyhyt rata. Imir teki hyvin ja kun on tuollainen hallikoira niin oli irti melkein koko tunnin. Pullan perässä tulee kyllä minne vaan ilmeisesti. Puhuttiinkin siinä vetäjän kanssa että ei ikinä uskois kun näkee Imirin hallissa namin perässä, että ulkona saattaa lähteä ihan suitsait vaan jonnekin oli mulla kädessä ihan mitä tahansa. Mutta toisin sanoen reeni meni ihan valtavan hyvin ja Imir oli ihan super. Kárihan lähti jo aiemmin päivällä kohti Valkeakoskea veljen kanssa.
ROP-koira
Lauantaina meillä oli sitten näyttely Imirin kanssa täällä Turussa. Se ei nyt sit menny ihan putkeen. Tai siis meni ja ei. Ei suunnitelmien mukaan. Kun tarkoitus oli lähteä mahdollisimman nopeasti Valkeakoskelle, kun äidillä oli eka erä 60v. juhlintaa siellä. No olin laskeskellut että kahdelta pääsen lähteen viimeistään. Sit vaihtu tuomari ja islikset viimeisenä. No silti olis voinut päästä puol kolmen maissa lähteen, mutta sitten mun suureksi ihmeeksi Imir voitti reenikamun koiruuden ja oli ROP ja sai CACIBin ja sit pitikin jäädä ryhmiin... No ei päästy sitten suunnitelmien mukaan lähteen mihinkään. Mutta toki oli hienoa kun tuomari kovin piti Imiristä ja pärjättiin noin hyvin. Kokoomakehässä imir oli aivan sippi. Meni koko ajan vaan maate ja yritti nukkua, jos ei liikuttu.. Isossa kehässä sentään jaksoi seistä kun oli pullaa nenän edessä tarjolla. No lyhyt käyntihän se nyt siellä kehässä oli ja sitten kohti Valkeakoskea. Tuomarina meillä oli Anne Indergaard ja arvostelu meni näin:
Erinomainen tyyppi, kerman värinen ruskealla maskilla. Erinomainen uroksen pää. Super kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut ja erittäin hyvin liikkuva. Oikein asettunut häntä. Kaikki ylimääräiset varpaat. Erinomainen lyhyt turkin laatu. Mukava luonne, hyvin esitetty.
kultapentu
Sunnuntaina oli sitten äidin toisen juhlaerän vuoro, kun mun serkkuja ja täti ja äidin serkku tms kävi kylässä. ihan kivaa oli ja koirat käyttäytyi tosi hyvin. No Imiriltä sitä odotinkin, mutta Kárikin käyttäytyi tosi nätisti, joka tuli vähän yllärinä, kun en oikein tiennyt edes mitä odottaa siltä. Hienosti olivat molemmat anyway. Kun vieraat lähti isi vei Imirin lenkille ja mä menin ite Kárin kanssa. Mentiin sellainen lenkki, että toinen sai olla lähes koko ajan irti, muutaman kerran tuli koira vastaan niin otin Kárin kiinni. Mutta hieno se on, tulee niin innolla luo kun vaan kutsuu. <3
Maanantaina äiti ja isi vei Imirin heti lenkille kun tuli valoisaa, sinne missä Imiriä voi pitää irti. Imir oli kuulemma ollut tosi hienosta ja jopa kun bongasi vastaan tulevan koiran, niin oli ihan itse tullut äidin luo namia kerjäämään.?.? Sanoinkin äidille, että varmaan tästä lähin vaan se vie Imiriä irti lenkeille, kun Imir on niin nätisti sen kanssa.. Luulen sen johtuvan siitä, että äiti ei ressaa sitä että Imir on irti, joten Imirkin on nätimmin, kun ei aisti lenkittäjästä mitään kummia. Mua kuitenkin aina vähän jännittää kun päästän sen irti. No anyway mä menin ite myöhemmin Kárin kanssa ja kaverini ja sen partispennun kanssa metsään. Nyt meni jo taas paremmin. Pennut jopa meni hetken littaa ja haistelivat paikkoja yhdessä. Että kyllä ihan hyvin nääkin lenkit menee. Ja ilmakin oli ihan mieletön! Sitten pitikin jo lähteä Turkuun ja illaksi töihin.
Tiistaina en tiedä mitä, olin töissä ehkä? Aamuvuorossa joo kaiketi olin, koska muistaakseni mulla oli illalla seuraa parista kaverista ja pelailtiin Bezzewizzeriä. Ihan hirmu hyvä peli muuten. Keskiviikkona taisin mennä iltaan paikkaan saikkea. Kai? Oltiin vissiin päivällä kaatiksella käymässä? Ehkä? No joku päivä oltiin kuitenkin siellä kaverin ja sen Into pennun kanssa. Kárilla ja Intolla on kyllä ihan omat jutut. Vaikka Kári leikkiikin kaikkien kanssa, niin kyllä noilla kahdella on joku ihan oma juttu. Jotenkin niiden leikki on ihan valtavana tasapainoista. En todellakaan oo varma meneekö nyt päivät ihan sekaisin jo.
Kárin ja Inton omat jutut
Torstaina mulla oli kuitenkin vapaata ja otettiin aamulla ihan rauhassa, kun sitten illalla oli Imirin tokoilua ja Kárin agilityn viimeinen kerta. Imir oli oma itsensä ja siinä pohdittiin sitten että mitä sille seuruulle ruvetaan tekeen. Ensi kerralla kokeillaan ehkä yhtä uutta juttua, ehkäpä se toimii ja saadaan siihen jotain ryhtiä. Tämäkin kouluttaja tuli siihen tulokseen että oon liian lässy Imirille. :D Eli siis mä oon liian kiltti ja Imir tarttis vahvemman ohjaajan. No näinhän mulle on sanottu jo vaikka kuinka kauan, mutta en mä oikein osaa muuttua ja Imir on ihana noin, joten en tiedä viitsinkö. Ei mulla sille oo mitään tavoitteita kuitenkaan. Paitsi rallyssa jotain pieniä. ;)
Kárin kanssa agiliitäminen on siis nautinto! Joka kerta oon siellä ihan onnessaan ja taaskin oli näin. Nyt päästään jo putki ja pussikin ilman etupalkkaa! Samaten pöydällä venaa ihan täpinässä sitä mun pientä käskyä että saa tulla sieltä. Mutta kiltisti odottaa siellä sitä lupaa. Kepit vaatii vielä valtavasti töitä ja tietty esteissä ei oo mitään korkeutta vaikka pahiksena otinkin yhden vähän korkeamman hypyn, joka muuten oli eka kerta kun tuo oikeasti siellä hyppäsi kunnolla. Mutta en siis todellakaan pidä mitään kiirettä, hiljaa hyvä tulee. Meillä oli sellainen rata taas ja Kári menee niin hienosti! Se on kyllä vaan ihana. Nyt sitten jännitän vuoden että saan tietää onko se tarpeen terve, että tästä voidaan tehdä meille ihan oikea harrastus. Sormet ristiin ja peukut pystyyn ja kaikkea sellaista.
Kotiin tulo olikin sitten helvatin pelottavaa.. Agilityn aikana oli satanut lunta ja mulla oli kesäkumit alla.. Ei hyvää päivää... Kyllä muuten pelkäsin kuollaksein tuolla motarilla kun ajoin 50km/h en nähnyt juuri mitään ja tie oli jäässä. Onneksi päästiin hengissä kotiin. Perjantaina käytiin sit rallytokossa, hiljaisella ajolla mentiin tuo pieni matka sinne ja taas olin pikkasen jännittyneenä ratissa. Kári oli hieno taasen, alussa ollaan toki vielä, mutta tekee kaikkea niin kivalla innolla, että kyllä sen kanssa on kiva tehä töitä. Imirkin näytti parhaita puoliaan ja oli taas lähes koko tunnin irti ja teki nätisti. Mun oli ollut tarkoitus mennä tallillekin perjantaina, mutta sinne en uskaltanut lähteä kesäkumeilla.. Ei vaan millään niin pitkää matkaa ja se lopun hiekkatie.. Ei sitten millään.. Sääli on jo pitkä aika siitä kun oon ratsinut. :(
Lauantaina käytiin mätsissä, siitä ei sen enempää se oli kummallinen ja en tykännyt siitä tyylistä yhtään.. pöh ja pah sanon minä. No sitten oli taas matka kohti Valkeakoskea ja onneksi veliseni tuli mukaan ja ajoi tuon auton kesäkumeineen Valkeakoskelle. Vaikka kyllä onneksi tiet oli ihan sulat tuolla pääteillä, paitsi Urjalassa oli liukasta ja sitten Valkeakoskella satoikin lunta. Äiti ja isä meni vielä koirien kaa lenkuralle.
nykyisempää kokoeroa.
Tänään aamulla olikin koirille pitkä lenkki kun vietiin ne hoitoon Koskin toiselle puolen ja vietiin ne sinne kävellen. Alkumatkasta otettiin vähän kuvia, katsotaan jos saan niitä tänne tässä joku päivä. Sitten me lähdettiin perheen kaa Tampereelle Näsinneulaan syömään. Vieläkin siis äidin 60v. juhlia vietettiin. Syötiin sitten sellainen 6 ruokalajin menu. Alkuruoka oli.. no jos ei puhuta siitä. Maa-artisokkakeittoa kuulemma, ei ollut mun juttu. Toinen alkuruoka oli sitten possua ja se oli ihan jees. Sit oli väliraikastin, eli mustikkasorbetti ja puolukkalunta. NAM! Sitten tul pääruoka eli kuhaa ja perunaa ja kaikenlaista muuta. HERKKUA! Sitten oli kahta juustoa, valkohome ja jotain toista. Sitkeästi söin puolet molemmista ja sit isi otti loput. Jälkkäriksi oli omenainen créme brúlee. Oi oi miten HYVÄÄ! nam nam.. Siellä sitä pyörittiin ja katseltiin Tamperetta ja syötiin kolme ja puoli tuntia. En oo varmaan ikinä syöny noin kauan ja noin pitkän kaavan mukaan. Kivaa oli ja ruoka oli pääasiassa tosi hyvää. Ja sitten tietty se isän jälkiruoka viini... Siitä voisi kirjoittaa runoja! Oli Lepaalta joltain tilalta ja vissiin viherherukoista tms tehtyä. Aivan todella hyvää! Että tällaista tänne.
häviä mukula!
No se minusta puhutaan koirista! Tässähän on nyt tehty niiden kanssa vaikka mitä. En ehkä edes enää muista kaikkea? No aloitetaan kuitenkin viimeviikon perjantaista ja meidän rallytoko reeneistä Imirin kanssa. Reenattiin lähinnä alo-kylttejä ja sit oli lopuksi lyhyt rata. Imir teki hyvin ja kun on tuollainen hallikoira niin oli irti melkein koko tunnin. Pullan perässä tulee kyllä minne vaan ilmeisesti. Puhuttiinkin siinä vetäjän kanssa että ei ikinä uskois kun näkee Imirin hallissa namin perässä, että ulkona saattaa lähteä ihan suitsait vaan jonnekin oli mulla kädessä ihan mitä tahansa. Mutta toisin sanoen reeni meni ihan valtavan hyvin ja Imir oli ihan super. Kárihan lähti jo aiemmin päivällä kohti Valkeakoskea veljen kanssa.
ROP-koira
Lauantaina meillä oli sitten näyttely Imirin kanssa täällä Turussa. Se ei nyt sit menny ihan putkeen. Tai siis meni ja ei. Ei suunnitelmien mukaan. Kun tarkoitus oli lähteä mahdollisimman nopeasti Valkeakoskelle, kun äidillä oli eka erä 60v. juhlintaa siellä. No olin laskeskellut että kahdelta pääsen lähteen viimeistään. Sit vaihtu tuomari ja islikset viimeisenä. No silti olis voinut päästä puol kolmen maissa lähteen, mutta sitten mun suureksi ihmeeksi Imir voitti reenikamun koiruuden ja oli ROP ja sai CACIBin ja sit pitikin jäädä ryhmiin... No ei päästy sitten suunnitelmien mukaan lähteen mihinkään. Mutta toki oli hienoa kun tuomari kovin piti Imiristä ja pärjättiin noin hyvin. Kokoomakehässä imir oli aivan sippi. Meni koko ajan vaan maate ja yritti nukkua, jos ei liikuttu.. Isossa kehässä sentään jaksoi seistä kun oli pullaa nenän edessä tarjolla. No lyhyt käyntihän se nyt siellä kehässä oli ja sitten kohti Valkeakoskea. Tuomarina meillä oli Anne Indergaard ja arvostelu meni näin:
Erinomainen tyyppi, kerman värinen ruskealla maskilla. Erinomainen uroksen pää. Super kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut ja erittäin hyvin liikkuva. Oikein asettunut häntä. Kaikki ylimääräiset varpaat. Erinomainen lyhyt turkin laatu. Mukava luonne, hyvin esitetty.
kultapentu
Sunnuntaina oli sitten äidin toisen juhlaerän vuoro, kun mun serkkuja ja täti ja äidin serkku tms kävi kylässä. ihan kivaa oli ja koirat käyttäytyi tosi hyvin. No Imiriltä sitä odotinkin, mutta Kárikin käyttäytyi tosi nätisti, joka tuli vähän yllärinä, kun en oikein tiennyt edes mitä odottaa siltä. Hienosti olivat molemmat anyway. Kun vieraat lähti isi vei Imirin lenkille ja mä menin ite Kárin kanssa. Mentiin sellainen lenkki, että toinen sai olla lähes koko ajan irti, muutaman kerran tuli koira vastaan niin otin Kárin kiinni. Mutta hieno se on, tulee niin innolla luo kun vaan kutsuu. <3
Maanantaina äiti ja isi vei Imirin heti lenkille kun tuli valoisaa, sinne missä Imiriä voi pitää irti. Imir oli kuulemma ollut tosi hienosta ja jopa kun bongasi vastaan tulevan koiran, niin oli ihan itse tullut äidin luo namia kerjäämään.?.? Sanoinkin äidille, että varmaan tästä lähin vaan se vie Imiriä irti lenkeille, kun Imir on niin nätisti sen kanssa.. Luulen sen johtuvan siitä, että äiti ei ressaa sitä että Imir on irti, joten Imirkin on nätimmin, kun ei aisti lenkittäjästä mitään kummia. Mua kuitenkin aina vähän jännittää kun päästän sen irti. No anyway mä menin ite myöhemmin Kárin kanssa ja kaverini ja sen partispennun kanssa metsään. Nyt meni jo taas paremmin. Pennut jopa meni hetken littaa ja haistelivat paikkoja yhdessä. Että kyllä ihan hyvin nääkin lenkit menee. Ja ilmakin oli ihan mieletön! Sitten pitikin jo lähteä Turkuun ja illaksi töihin.
Tiistaina en tiedä mitä, olin töissä ehkä? Aamuvuorossa joo kaiketi olin, koska muistaakseni mulla oli illalla seuraa parista kaverista ja pelailtiin Bezzewizzeriä. Ihan hirmu hyvä peli muuten. Keskiviikkona taisin mennä iltaan paikkaan saikkea. Kai? Oltiin vissiin päivällä kaatiksella käymässä? Ehkä? No joku päivä oltiin kuitenkin siellä kaverin ja sen Into pennun kanssa. Kárilla ja Intolla on kyllä ihan omat jutut. Vaikka Kári leikkiikin kaikkien kanssa, niin kyllä noilla kahdella on joku ihan oma juttu. Jotenkin niiden leikki on ihan valtavana tasapainoista. En todellakaan oo varma meneekö nyt päivät ihan sekaisin jo.
Kárin ja Inton omat jutut
Torstaina mulla oli kuitenkin vapaata ja otettiin aamulla ihan rauhassa, kun sitten illalla oli Imirin tokoilua ja Kárin agilityn viimeinen kerta. Imir oli oma itsensä ja siinä pohdittiin sitten että mitä sille seuruulle ruvetaan tekeen. Ensi kerralla kokeillaan ehkä yhtä uutta juttua, ehkäpä se toimii ja saadaan siihen jotain ryhtiä. Tämäkin kouluttaja tuli siihen tulokseen että oon liian lässy Imirille. :D Eli siis mä oon liian kiltti ja Imir tarttis vahvemman ohjaajan. No näinhän mulle on sanottu jo vaikka kuinka kauan, mutta en mä oikein osaa muuttua ja Imir on ihana noin, joten en tiedä viitsinkö. Ei mulla sille oo mitään tavoitteita kuitenkaan. Paitsi rallyssa jotain pieniä. ;)
Kárin kanssa agiliitäminen on siis nautinto! Joka kerta oon siellä ihan onnessaan ja taaskin oli näin. Nyt päästään jo putki ja pussikin ilman etupalkkaa! Samaten pöydällä venaa ihan täpinässä sitä mun pientä käskyä että saa tulla sieltä. Mutta kiltisti odottaa siellä sitä lupaa. Kepit vaatii vielä valtavasti töitä ja tietty esteissä ei oo mitään korkeutta vaikka pahiksena otinkin yhden vähän korkeamman hypyn, joka muuten oli eka kerta kun tuo oikeasti siellä hyppäsi kunnolla. Mutta en siis todellakaan pidä mitään kiirettä, hiljaa hyvä tulee. Meillä oli sellainen rata taas ja Kári menee niin hienosti! Se on kyllä vaan ihana. Nyt sitten jännitän vuoden että saan tietää onko se tarpeen terve, että tästä voidaan tehdä meille ihan oikea harrastus. Sormet ristiin ja peukut pystyyn ja kaikkea sellaista.
Kotiin tulo olikin sitten helvatin pelottavaa.. Agilityn aikana oli satanut lunta ja mulla oli kesäkumit alla.. Ei hyvää päivää... Kyllä muuten pelkäsin kuollaksein tuolla motarilla kun ajoin 50km/h en nähnyt juuri mitään ja tie oli jäässä. Onneksi päästiin hengissä kotiin. Perjantaina käytiin sit rallytokossa, hiljaisella ajolla mentiin tuo pieni matka sinne ja taas olin pikkasen jännittyneenä ratissa. Kári oli hieno taasen, alussa ollaan toki vielä, mutta tekee kaikkea niin kivalla innolla, että kyllä sen kanssa on kiva tehä töitä. Imirkin näytti parhaita puoliaan ja oli taas lähes koko tunnin irti ja teki nätisti. Mun oli ollut tarkoitus mennä tallillekin perjantaina, mutta sinne en uskaltanut lähteä kesäkumeilla.. Ei vaan millään niin pitkää matkaa ja se lopun hiekkatie.. Ei sitten millään.. Sääli on jo pitkä aika siitä kun oon ratsinut. :(
Lauantaina käytiin mätsissä, siitä ei sen enempää se oli kummallinen ja en tykännyt siitä tyylistä yhtään.. pöh ja pah sanon minä. No sitten oli taas matka kohti Valkeakoskea ja onneksi veliseni tuli mukaan ja ajoi tuon auton kesäkumeineen Valkeakoskelle. Vaikka kyllä onneksi tiet oli ihan sulat tuolla pääteillä, paitsi Urjalassa oli liukasta ja sitten Valkeakoskella satoikin lunta. Äiti ja isä meni vielä koirien kaa lenkuralle.
nykyisempää kokoeroa.
Tänään aamulla olikin koirille pitkä lenkki kun vietiin ne hoitoon Koskin toiselle puolen ja vietiin ne sinne kävellen. Alkumatkasta otettiin vähän kuvia, katsotaan jos saan niitä tänne tässä joku päivä. Sitten me lähdettiin perheen kaa Tampereelle Näsinneulaan syömään. Vieläkin siis äidin 60v. juhlia vietettiin. Syötiin sitten sellainen 6 ruokalajin menu. Alkuruoka oli.. no jos ei puhuta siitä. Maa-artisokkakeittoa kuulemma, ei ollut mun juttu. Toinen alkuruoka oli sitten possua ja se oli ihan jees. Sit oli väliraikastin, eli mustikkasorbetti ja puolukkalunta. NAM! Sitten tul pääruoka eli kuhaa ja perunaa ja kaikenlaista muuta. HERKKUA! Sitten oli kahta juustoa, valkohome ja jotain toista. Sitkeästi söin puolet molemmista ja sit isi otti loput. Jälkkäriksi oli omenainen créme brúlee. Oi oi miten HYVÄÄ! nam nam.. Siellä sitä pyörittiin ja katseltiin Tamperetta ja syötiin kolme ja puoli tuntia. En oo varmaan ikinä syöny noin kauan ja noin pitkän kaavan mukaan. Kivaa oli ja ruoka oli pääasiassa tosi hyvää. Ja sitten tietty se isän jälkiruoka viini... Siitä voisi kirjoittaa runoja! Oli Lepaalta joltain tilalta ja vissiin viherherukoista tms tehtyä. Aivan todella hyvää! Että tällaista tänne.
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Imiristä RTK1!
Tänään sunnuntaina meillä oli sitten Imirin kanssa rally-toko kisat täällä Turussa, meidän entisessä "kotihallissa". Paikalla oltiin puoli yhdentoista paikkeilla ja kävin ilmoittautumassa ja sitten vein pojat pienelle kävelylle ennen rataan tutustumista. Tuomarin oli T. Hämäläinen. Kuulemma melko tiukka tuomari, sellainen nuorempi nainen ja oikein mukavan ja pätevän oloinen. Rataan tutustumisessa totesin, että ei oo kovin paha jos saan Imirin mielenkiinnon vaan pidettyä pitkät seuruut yllä. No siinä katselin sitten alkupään suorituksia ja mun mielestä porukalla meni hienosti ja olin ihan että no ei me tässä seurassa juuri pärjätä. :D Noin puoli tuntia ennen omaa vuoroa hain Imirin autosta ja vähän leikittiin ja vielä käytin Imirin tarpeilla ja sitten odottelemaan omaa vuoroa. Jotenkin muistin että meidän numero oli 17 mut se olikin 16 ja tulikin sitten aika vauhdilla meno kehään.
Alku perusasento oli todella hyvä! Eka kyltti oli 270 käännös oikeaan, joka meni sujuvasti. Toinen kyltti oli spiraali oikealle ja tässä meinas mennä nenä maahan, mutta just onneksi tajusin sen ja sain Imirin mukaan ajoissa, joten liike meni hyvin. Sitten oli 270 vasemmalle, jossa ei moitittavaa. Seuraava kyltti oli koira istumaan ja sitten maahan. Mun mielestä tää meni hyvin, en tiedä mikä meni vikaan, mutta saatiin -1p. puutteellisesta yhteistyöstä. Tää on ainoa miinus jota en tajunnut. Viides kyltti oli käännös oikeaan ja sitten olikin pujoittelu edestakaisin. Ja Imir tuli hienosti!! En tiedä miten se tänään noin hyvin seurailikin mukana.
Seitsemäs kyltti oli täyskäännös vasemmalle ja se oli niin laaja, että odotin että tulis sanomista, mutta ei tullut. Sitten tulikin se eka mun hermostumis moka.. Kasi kylttinä oli koira eteen istumaan ja sitten oikealta takakautta perusasentoon. Jotenkin hermostuin tälle kyltille tullessa ja se näkyi heti Imirissä.. Tuli kyllä eteen, mutta ei lähtenyt kiertämään.. Joten ei kun uusimaan koko kyltti ja -3p. siitä. Vedin henkeä ja otin uudelleen, mutta Imir lähti silti tosi vastahakoisesti kiertään mua joten tuli vielä -1p. vastahakaoisesti/hitaasti suoritetusta liikkeestä. Seuraavana oli käännös vasuriin, jossa ei ongelmaa. Sitten oli 11 kyltti, jossa koira otetaan eteen istuun ja sitten peruutellaan ensin yksi, sitten kaksi ja kolme askelta ja joka välissä koira istuu eteen. Tässä imir jäi musta välillä jälkeen, joten tästäkin tuli tuo -1p hitaasti suoritetusta liikkeestä. Viimeisessä liikkeessä hermostuin taas ja Imir yritti tulla eteen vaikka piti tulla perusasentoon, joten ei kun uudelleen ja siitä siis -3p. Toinen kerta meni hyvin ja maali olikin sitten koittanut!
Olin tosi tyytyväinen Imiriin, vaikka en tiennytkään mitä pisteitä tuli. Olin ihan valmis vaan saamaan paperit ja lähteen kotiin, mutta mun yllätykseksi me oltiin tässä puolessa välissä kisaa kolmansina, joten ei saatu lähteä vielä. No lähdin sitten lenkille poikien kanssa jokirantaan ja siellä törmättiinkin naapurin Leiraan ja Kári sai vähän leikkiseuraa hetkeksi. Kári on kyllä niin super kun sitä voi pitää irti niin paljon. Se ohittaa ihmiset ja pyörät tosi hienosti irti ja hakee jo itse kontaktin kun joku tuollainen tulee vastaan. Oon vähän miettinyt meniskö koiratkin paremmin irti, kun ei yritä irti lähteä niiden luo.. Kun sit kun otan sen remmiin niin se rupeaa heti vetään koirien luo.. hmmm.. ehkä kokeilen joskus jonkun tutun kanssa tms.
No lenkin jälkeen palasin odottelemaan tuloksia, kun toinen puolisko kisaajia oli kisannut. No saivat siinä sitten laskeskeltua ja jakoivat pois sitten ne jotka eivät sijoittuneet. Nimiä vaan tuli ja tuli ja meitä ei kuulunut ja sitten viimeisenä ei sijoittuneena tulikin meidän nimi... Täytyy sanoa että harmitti vähän, koska neljä sijoittuu (kai), joten onhan se vähän harmi olla eka ei sijoittunut, mutta pisteet 91 noin tosi tiukalta tuomarilta on kyllä niin hyvin, että en voi valittaa!! JA kun Imir oli niin super hieno. Päivä oli selkeesti rankka, koska kovin on hiljaisia ja nukkuvaisia koiria ollut täällä.
Alku perusasento oli todella hyvä! Eka kyltti oli 270 käännös oikeaan, joka meni sujuvasti. Toinen kyltti oli spiraali oikealle ja tässä meinas mennä nenä maahan, mutta just onneksi tajusin sen ja sain Imirin mukaan ajoissa, joten liike meni hyvin. Sitten oli 270 vasemmalle, jossa ei moitittavaa. Seuraava kyltti oli koira istumaan ja sitten maahan. Mun mielestä tää meni hyvin, en tiedä mikä meni vikaan, mutta saatiin -1p. puutteellisesta yhteistyöstä. Tää on ainoa miinus jota en tajunnut. Viides kyltti oli käännös oikeaan ja sitten olikin pujoittelu edestakaisin. Ja Imir tuli hienosti!! En tiedä miten se tänään noin hyvin seurailikin mukana.
Seitsemäs kyltti oli täyskäännös vasemmalle ja se oli niin laaja, että odotin että tulis sanomista, mutta ei tullut. Sitten tulikin se eka mun hermostumis moka.. Kasi kylttinä oli koira eteen istumaan ja sitten oikealta takakautta perusasentoon. Jotenkin hermostuin tälle kyltille tullessa ja se näkyi heti Imirissä.. Tuli kyllä eteen, mutta ei lähtenyt kiertämään.. Joten ei kun uusimaan koko kyltti ja -3p. siitä. Vedin henkeä ja otin uudelleen, mutta Imir lähti silti tosi vastahakoisesti kiertään mua joten tuli vielä -1p. vastahakaoisesti/hitaasti suoritetusta liikkeestä. Seuraavana oli käännös vasuriin, jossa ei ongelmaa. Sitten oli 11 kyltti, jossa koira otetaan eteen istuun ja sitten peruutellaan ensin yksi, sitten kaksi ja kolme askelta ja joka välissä koira istuu eteen. Tässä imir jäi musta välillä jälkeen, joten tästäkin tuli tuo -1p hitaasti suoritetusta liikkeestä. Viimeisessä liikkeessä hermostuin taas ja Imir yritti tulla eteen vaikka piti tulla perusasentoon, joten ei kun uudelleen ja siitä siis -3p. Toinen kerta meni hyvin ja maali olikin sitten koittanut!
Olin tosi tyytyväinen Imiriin, vaikka en tiennytkään mitä pisteitä tuli. Olin ihan valmis vaan saamaan paperit ja lähteen kotiin, mutta mun yllätykseksi me oltiin tässä puolessa välissä kisaa kolmansina, joten ei saatu lähteä vielä. No lähdin sitten lenkille poikien kanssa jokirantaan ja siellä törmättiinkin naapurin Leiraan ja Kári sai vähän leikkiseuraa hetkeksi. Kári on kyllä niin super kun sitä voi pitää irti niin paljon. Se ohittaa ihmiset ja pyörät tosi hienosti irti ja hakee jo itse kontaktin kun joku tuollainen tulee vastaan. Oon vähän miettinyt meniskö koiratkin paremmin irti, kun ei yritä irti lähteä niiden luo.. Kun sit kun otan sen remmiin niin se rupeaa heti vetään koirien luo.. hmmm.. ehkä kokeilen joskus jonkun tutun kanssa tms.
No lenkin jälkeen palasin odottelemaan tuloksia, kun toinen puolisko kisaajia oli kisannut. No saivat siinä sitten laskeskeltua ja jakoivat pois sitten ne jotka eivät sijoittuneet. Nimiä vaan tuli ja tuli ja meitä ei kuulunut ja sitten viimeisenä ei sijoittuneena tulikin meidän nimi... Täytyy sanoa että harmitti vähän, koska neljä sijoittuu (kai), joten onhan se vähän harmi olla eka ei sijoittunut, mutta pisteet 91 noin tosi tiukalta tuomarilta on kyllä niin hyvin, että en voi valittaa!! JA kun Imir oli niin super hieno. Päivä oli selkeesti rankka, koska kovin on hiljaisia ja nukkuvaisia koiria ollut täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)