Pieni kuva invaasio kummipojan visiitistä
Satu upposi Kárinkiin
Imirin nenä oli todella mielenkiintoinen
nyrkkitolppaleikki
Poikien yhteinen lukuhetki
ja sinne ne sit meni
tiistai 29. lokakuuta 2013
maanantai 28. lokakuuta 2013
Lahti kv ja kummitäteilyä
Perjantaina sain raahattua itseni agilityyn ja siellä tehtiin sitten rauhallisia juttuja. Keppejä niin että olin toisella puolella, jotta Kári oppisi paremmin vielä itse hakemaan niitä ja ymmärtämään että vaikka oon "väärällä" puolella voi hän silti niitä pujoitella kuten ennenkin. Jotain radan osia otettiin, silleen ihan muutama kerrallaan, jotta en hengästy ja saa mitään kamalaa kohtausta. Kári oli ihan taivaassa kun tehtiin jotain ja sit leikittiinkin toisella kentällä vähän. Kyllä näki tuosta koirasta että se oli kaivannut tekemistä. Valitettavaa vaan että flunssassa ei kyllä paljon tehdä tai lähetä hallille. :(
Lauantaina suunnaksi tuli sitten Lahti. Imir oli jo perjantaina jäänyt ystäville hoitoon, jotta aamu oli rauhallisempi. Kárilla ei ollut mitään mielenkiintoa lähteä mihinkään, mutta onneksi suostui tulemaan mukaan kuitenkin. :) Näyttelypaikalle oli helppo löytää ja halleissa pääsi ihan hyvin liikkumaan. Kehän reunalla jo kaikki muut islisten omistajat kai olikin. Treenikamukin oli Jominsa kanssa siellä. Yhtä suloinen se on kyllä aina. Siinä sitten käytin Kária vielä ulkona ja juteltiin. Kehä oli vähän myöhässä, tuomari tuntui olevan oikein perusteellinen ja antavan esiintymisneuvoja ja antavan mahdollisuuksia oikein kivasti kokemattomammille esittäjille. Vihdoin alkoi meidän kehä. Nuoria uroksia oli kolme. Yksi oli ennen meitä ja ihan nätisti esiintyi tuokin poitsu. ERIn saivat. Sitten oli Kárin vuoro. Yhteiskierroksella Kári veti kuin hinaaja, joten en odottanut mitään suuria. Kuitenkin nyt yksin sitten liikkui ihan super hyvin ja antoi tuomarin tutkiakin ihan hyvin. Tai no hampaita ensin vähän pakitti, mutta sitten antoi kuitenkin nätisti katsoa. ERI nauha saatiin ja sitten odottelemaan.
Viimeisenä nuorisosta oli sitten reenikamun Jomi. Sekin esiintyi hienosti ja sai ERIn. Sitten uudelleen yhdessä menoa ja nyt Kárikin malttoi olla ja juosta niinkuin sen kuuluukin. Tuomari sijoittikin meidät sitten ekaksi ja Jomin toiseksi ja sitten kolmanneksi tämän uuden tuttavuuden. Kári ja Jomi sai sitten SA. Mukana oli myös yksi viime viikolla valioitunut uros, joka on kyllä valtavan komea ja oletin kyllä että sille oltais hävitty paras uros kehässä, mutta mitä vielä, taas se Kárin hieno liike teki taikojaan ja Kárista tuli sitten paras uros. Narttuja oli kaksi. Juniori narttu oli kyllä sievä ja ihana ja oli tosi kiva nähdä se livenä, kun heitä on heidän blogistaan tullut seurattua. Tämäkin nätti tyttönen sai ERI ja SA ja oli siis näin ollen ROP-junior, kun tuolla sellainenkin jaettiin. Valio narttuna oli sitten erkkarin ROP. Ei ollut mikään yllätys että valio narttu oli paras narttu. ROP-kehässä sitten taas vaikutti se liike ja Kárista tuli ROP. Olisin ollut kovin tyytyväinen VSP:hen koska en voinut millään jäädä ryhmiin, oli vieraita tulossa Valkeakoskelle.
Äiti kävi sitten Imirin noutamassa kotiin ja päästiin sitten suoraan mun vanhempien luo. Sinne olikin jo tulleet mun suloinen kummipoika veljensä ja äitinsä kera. Koirilla meni jonkin aikaa omiin tervehdyksiinsä, mutta sen jälkeen olivat kyllä kivan rauhallisia. Kárin tietenkin piti yrittää koko ajan vähän pusuttaa ja nuolla lapsia, kun olivat sopivasti siinä saatavilla. Ei kuitenkaan yrittänyt hyppiä päin tai mitään. Siinä sitten ilta vierähti oikein mukavasti jutellen ja lapsia kaitsien. Kun lapset sitten menivät nukkumaan lähdettiin me koirien kanssa myös kotiin. En halunnut jäädä sinne yöksi kun köhin iltaisin vielä paljon ja koirat on sitten levottomia.
Su aamuna lähdin sitten tunnin lenkille (ei olis pitänyt). Yritin vähän vielä nukkua ja sitten kohti vanhempia. Siellä sitten taas lapsien seuraa, mun omakin kummitäti tuli Tampereelta käymään. Oli oikein mukavaa, tosin kurkku alkoi taas ilmoitella, että en ole vielä ihan terve ja aamun lenkki ei ollut vielä hyvä idea. Jaksoin kuitenkin ihan hyvin kunnes pikkupojat lähti. Kummitäti jäi vielä ja siinä meni sitten aika kivasti jutellen. Äiti kävi sitten koirien kanssa saattamassa kummitädin bussiasemalle, niin sai koiratkin sitten vielä hyvän lenkin. Illalla olin sitten ihan kuoleman väsynyt ja kurkku oli todella kipeä.
Uni onneksi auttoi ja aamulla kurkku oli taas jo parempi. Aamulenkki oli tosi lyhyt ja sitten puoli kymmenen maissa sitten lähdettiin lenkille vähän paremmin. Alku lenkki mentiin tossa metsässä jotta Kári sai juosta pahimmat puhkunsa. Sitten mentiin tooosi rauhallista vauhtia ja käytiin kääntymässä tutuilla. Lenkki kesti sen tunnin, mutta osasin paremmin nyt vauhdittaa itseäni, jotta en hengästy. Muuten on otettu aika rauhassa, tosin hain koirille lisää ruokaa sen kevyt 15kg ja se kyllä pisti hengästytään ja yskittään vaikka raahasin sen vain autolta hissiin.. Mutta muuten alkaa jo elämä ehkä voittaakin. Ehkä. Katsotaan huomenna uudelleen. Harmittavasti kaikki mun hyvät kuvat koirista ja pojista on vanhempien kamerassa.. Mutta jotain sentään. Kárin arvostelu tuolla sen omalla sivulla taas.
Lauantaina suunnaksi tuli sitten Lahti. Imir oli jo perjantaina jäänyt ystäville hoitoon, jotta aamu oli rauhallisempi. Kárilla ei ollut mitään mielenkiintoa lähteä mihinkään, mutta onneksi suostui tulemaan mukaan kuitenkin. :) Näyttelypaikalle oli helppo löytää ja halleissa pääsi ihan hyvin liikkumaan. Kehän reunalla jo kaikki muut islisten omistajat kai olikin. Treenikamukin oli Jominsa kanssa siellä. Yhtä suloinen se on kyllä aina. Siinä sitten käytin Kária vielä ulkona ja juteltiin. Kehä oli vähän myöhässä, tuomari tuntui olevan oikein perusteellinen ja antavan esiintymisneuvoja ja antavan mahdollisuuksia oikein kivasti kokemattomammille esittäjille. Vihdoin alkoi meidän kehä. Nuoria uroksia oli kolme. Yksi oli ennen meitä ja ihan nätisti esiintyi tuokin poitsu. ERIn saivat. Sitten oli Kárin vuoro. Yhteiskierroksella Kári veti kuin hinaaja, joten en odottanut mitään suuria. Kuitenkin nyt yksin sitten liikkui ihan super hyvin ja antoi tuomarin tutkiakin ihan hyvin. Tai no hampaita ensin vähän pakitti, mutta sitten antoi kuitenkin nätisti katsoa. ERI nauha saatiin ja sitten odottelemaan.
Näin rauhallinen Imir on ollut suurimman osan mun kipuilu aikaa
Näin paljon Kária kiinnosti mennä mihinkään lauantaina
Viimeisenä nuorisosta oli sitten reenikamun Jomi. Sekin esiintyi hienosti ja sai ERIn. Sitten uudelleen yhdessä menoa ja nyt Kárikin malttoi olla ja juosta niinkuin sen kuuluukin. Tuomari sijoittikin meidät sitten ekaksi ja Jomin toiseksi ja sitten kolmanneksi tämän uuden tuttavuuden. Kári ja Jomi sai sitten SA. Mukana oli myös yksi viime viikolla valioitunut uros, joka on kyllä valtavan komea ja oletin kyllä että sille oltais hävitty paras uros kehässä, mutta mitä vielä, taas se Kárin hieno liike teki taikojaan ja Kárista tuli sitten paras uros. Narttuja oli kaksi. Juniori narttu oli kyllä sievä ja ihana ja oli tosi kiva nähdä se livenä, kun heitä on heidän blogistaan tullut seurattua. Tämäkin nätti tyttönen sai ERI ja SA ja oli siis näin ollen ROP-junior, kun tuolla sellainenkin jaettiin. Valio narttuna oli sitten erkkarin ROP. Ei ollut mikään yllätys että valio narttu oli paras narttu. ROP-kehässä sitten taas vaikutti se liike ja Kárista tuli ROP. Olisin ollut kovin tyytyväinen VSP:hen koska en voinut millään jäädä ryhmiin, oli vieraita tulossa Valkeakoskelle.
palkinto kuvia, tällainen nallekin saatiin, mutta kummipoika sai sen.
Äiti kävi sitten Imirin noutamassa kotiin ja päästiin sitten suoraan mun vanhempien luo. Sinne olikin jo tulleet mun suloinen kummipoika veljensä ja äitinsä kera. Koirilla meni jonkin aikaa omiin tervehdyksiinsä, mutta sen jälkeen olivat kyllä kivan rauhallisia. Kárin tietenkin piti yrittää koko ajan vähän pusuttaa ja nuolla lapsia, kun olivat sopivasti siinä saatavilla. Ei kuitenkaan yrittänyt hyppiä päin tai mitään. Siinä sitten ilta vierähti oikein mukavasti jutellen ja lapsia kaitsien. Kun lapset sitten menivät nukkumaan lähdettiin me koirien kanssa myös kotiin. En halunnut jäädä sinne yöksi kun köhin iltaisin vielä paljon ja koirat on sitten levottomia.
Su aamuna lähdin sitten tunnin lenkille (ei olis pitänyt). Yritin vähän vielä nukkua ja sitten kohti vanhempia. Siellä sitten taas lapsien seuraa, mun omakin kummitäti tuli Tampereelta käymään. Oli oikein mukavaa, tosin kurkku alkoi taas ilmoitella, että en ole vielä ihan terve ja aamun lenkki ei ollut vielä hyvä idea. Jaksoin kuitenkin ihan hyvin kunnes pikkupojat lähti. Kummitäti jäi vielä ja siinä meni sitten aika kivasti jutellen. Äiti kävi sitten koirien kanssa saattamassa kummitädin bussiasemalle, niin sai koiratkin sitten vielä hyvän lenkin. Illalla olin sitten ihan kuoleman väsynyt ja kurkku oli todella kipeä.
Kári oli mukana poikien leikeissä.
Uni onneksi auttoi ja aamulla kurkku oli taas jo parempi. Aamulenkki oli tosi lyhyt ja sitten puoli kymmenen maissa sitten lähdettiin lenkille vähän paremmin. Alku lenkki mentiin tossa metsässä jotta Kári sai juosta pahimmat puhkunsa. Sitten mentiin tooosi rauhallista vauhtia ja käytiin kääntymässä tutuilla. Lenkki kesti sen tunnin, mutta osasin paremmin nyt vauhdittaa itseäni, jotta en hengästy. Muuten on otettu aika rauhassa, tosin hain koirille lisää ruokaa sen kevyt 15kg ja se kyllä pisti hengästytään ja yskittään vaikka raahasin sen vain autolta hissiin.. Mutta muuten alkaa jo elämä ehkä voittaakin. Ehkä. Katsotaan huomenna uudelleen. Harmittavasti kaikki mun hyvät kuvat koirista ja pojista on vanhempien kamerassa.. Mutta jotain sentään. Kárin arvostelu tuolla sen omalla sivulla taas.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Fludu...
No niin viime perjantaina oli muistaakseni ihan hyvät agireenit. Kári on ollut aika hyvä nyt. Alettiin reeniä keppejä, niin että mä oon niiden toisella puolella. Keinulla valmentaja ilmoitti, että sen pitää alkaa antaa tipahdella, jotta Kári oppii itse hidastaan itseään sille. Että sellaisia. Lauantaista en oikeestaan muista mitään. Sunnuntaina sitten lähdettiin aamusta Hervantaan islislenkille. Sinne tuli vähän vähemmän kuin alunperin piti, kun oli tiet ihan jäässä, niin kesärenkailla ei sitten kaikki uskaltaneet tulla. Mulla oli jo onneksi nastat alla, niin ei ollut niin väliä. Lenkille lähti vain tuttuja koiria, joten kaikkia paitsi Imir ja "vääränrotuinen" Noki saivat olla irti. Kerran tuli koiria vastaan, mutta jonkinlaisella hälyllä päästiin niistä ihan ok ohitse. Sen jälkeen ei vastaantulijoita ollut, joten rauhassa saatiin mennä. Makkarajärvellä oli ihana kuura, jota jäätiin ihailemaan ja ottamaan vähän kuvia koirista. Yhessä kohtaa yritettiin ottaa posekuvaa kaikista, mutta joillain oli liian kiire (koirilla), joten kaikkia koiria ei sitten saatu onnistuneesti samaan kuvaan. Lenkki oli kuitenkin tosi kiva ja islisihmisten seura on aina oikein mukavaa.
Sunnuntai oli muuten oikeen kiva päivä, mutta alkoi tulla ensioireita, että oon tuloss kipeeksi. Iltapäivä menikin sitten porukoilla. Sain hyvää ruokaa ja kävin saunassa. Olo oli kyllä illalla vähän kehno. Maanantaina ei olo ollut ainakaan paremi, mutta sain itseni sitten kuitenkin raahattua pariin otteeseen pidemmälle lenkille koirien kanssa, joten olivat aika rauhaksiin. Tiistaina sitten menin porukoille, jotta isä lenkitti koiria. Äiti oli töissä, mutta sillä oli synttärit, joten yllätykseksi hälle, mun keskimmäinen veli tuli Turusta käymään. Äidille oli kyllä kovin mieluinen yllätys. Siinä sitten istuttiin iltaa ja kävin taas saunassa. Tänään sitten heräsin ja totesin, että nyt on kuume. Kökkö. Soitin sitten aamulenkin jälkeen äidille ja se tuli hakeen puoli kymmenen Kárin niille. Sen pää ei oikeen kestää näin montaa päivää näin hiljaista eloa. Imir jäi mun kaa sit nukkumaan. Iltapäivällä sekin pääsi kyllä ystäväni kanssa lenkille yli tunniksi. Imirin kanssa on helppo sairastaa, koska se on niin rauhallinen ja sitä ei niin haittaa vaikka viikonkin olis ihan rauhallista. Oma kultaseni. Nyt vain toivon, että tää menee tosi nopeesti ohitse ja pääsen nauttimaan viikonlopusta edes lähes terveenä.
Sunnuntai oli muuten oikeen kiva päivä, mutta alkoi tulla ensioireita, että oon tuloss kipeeksi. Iltapäivä menikin sitten porukoilla. Sain hyvää ruokaa ja kävin saunassa. Olo oli kyllä illalla vähän kehno. Maanantaina ei olo ollut ainakaan paremi, mutta sain itseni sitten kuitenkin raahattua pariin otteeseen pidemmälle lenkille koirien kanssa, joten olivat aika rauhaksiin. Tiistaina sitten menin porukoille, jotta isä lenkitti koiria. Äiti oli töissä, mutta sillä oli synttärit, joten yllätykseksi hälle, mun keskimmäinen veli tuli Turusta käymään. Äidille oli kyllä kovin mieluinen yllätys. Siinä sitten istuttiin iltaa ja kävin taas saunassa. Tänään sitten heräsin ja totesin, että nyt on kuume. Kökkö. Soitin sitten aamulenkin jälkeen äidille ja se tuli hakeen puoli kymmenen Kárin niille. Sen pää ei oikeen kestää näin montaa päivää näin hiljaista eloa. Imir jäi mun kaa sit nukkumaan. Iltapäivällä sekin pääsi kyllä ystäväni kanssa lenkille yli tunniksi. Imirin kanssa on helppo sairastaa, koska se on niin rauhallinen ja sitä ei niin haittaa vaikka viikonkin olis ihan rauhallista. Oma kultaseni. Nyt vain toivon, että tää menee tosi nopeesti ohitse ja pääsen nauttimaan viikonlopusta edes lähes terveenä.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Liidellään
Viime viikollakin tehtiin ihan kunnolla reeniä. Tiistaina ja keskiviikkona käytiin molempina hallilla ja reenittiin jotain, en enää muista mitä. :D Torstaina oli välipäivä ja silloin lenkkeiltiin. Perjantaina sitten vein pojat jo aamusta porukoille kun menin töihin. Sitten hain Kárin ja lähdettiin reeneihin. Ne meni oikeestaan yllättävänkin hyvin. Kumartelen liikaa ja sellaista, mutta noin muuten meni aika kivasti. Kári oli ihan liekeissä ja päästiin osissa koko 30 esteen rata läpi. Ekaa kertaa varmaan. :D Keinukin menee hienosti ja kepeissä alkaa jo olla jopa haku varmuutta.
Lauantaina lähdettiin heti aamusta kohti Saloa ja Misa Riialin pitämää agility koulutusta. Mukaan tuli vain Kári, Imir sai jäädä äidin hoiviin. Oltiin paikalla myöhemmin kuin olin ajatellut koska matkalla oli niin hirveä sumu, että ei oikeesti nähnyt juuri mitään eteensä. Koska yksi oli poissa aamu ryhmästä siirryin minä sitten sinne. Ensin tutustuttiin rataan ja silleen, että kaikkien piti miettiä itse jokin pätkä ja ehdottaa mitä siinä tekisi ja sitten mietittiin yhessä, jos olis joku parempi tapa. Mä sain onneksi sellaisen pätkän, jossa mulla oli jokin haju siitä mitä pitäis tehdä. Kun oli tutustuttu, meni yksi koirakko ennen meitä. Itse piti päättää mitä osaa rataa haluu tehdä ja mä päätin aloittaa esteestä 5. Siinä tuli 6 ja 7 väliin sellainen vaikea käännös, jonka ensin itse ohjasin väärin ja sitten Kári jo luuli että se tehdään niin. Joten sitä pähkittiin sitten jonkin aikaa. Sen jälkeiset pätkät meni oikeestaan paremmin, mutta kyllä niissäkin oli ongelmansa. Lähinnä se että kumartelen ja töksähtelen. Hidastan siinä ohessa Kárin menoa. Eli kun minä opin, niin sitten ruvetaan kunnolla innosteleen Kária että saadaan siitä vähän enemmän vauhtia. Potentiaalia siinä kyllä on. Mukavintahan tietenkin ohjeiden lisäksi oli sitten kaikkien muiden ihanien islisihmisten tapaaminen. Siellä oli paljon tuttuja ja muidenkin ratojen katsomisesta sai paljon irti. Kári pääsi myös leikkimään muutamien kanssa. Reenikamukin oli paikalla kaikkien kolmensa kanssa. Kyllä oli mukavaa vaihtaa kuulumisia.
Reenikamun vanhin koira odottaa ohjeita
Ihania tyttösiä: Leira ja Disa
Lauantaina lähdettiin heti aamusta kohti Saloa ja Misa Riialin pitämää agility koulutusta. Mukaan tuli vain Kári, Imir sai jäädä äidin hoiviin. Oltiin paikalla myöhemmin kuin olin ajatellut koska matkalla oli niin hirveä sumu, että ei oikeesti nähnyt juuri mitään eteensä. Koska yksi oli poissa aamu ryhmästä siirryin minä sitten sinne. Ensin tutustuttiin rataan ja silleen, että kaikkien piti miettiä itse jokin pätkä ja ehdottaa mitä siinä tekisi ja sitten mietittiin yhessä, jos olis joku parempi tapa. Mä sain onneksi sellaisen pätkän, jossa mulla oli jokin haju siitä mitä pitäis tehdä. Kun oli tutustuttu, meni yksi koirakko ennen meitä. Itse piti päättää mitä osaa rataa haluu tehdä ja mä päätin aloittaa esteestä 5. Siinä tuli 6 ja 7 väliin sellainen vaikea käännös, jonka ensin itse ohjasin väärin ja sitten Kári jo luuli että se tehdään niin. Joten sitä pähkittiin sitten jonkin aikaa. Sen jälkeiset pätkät meni oikeestaan paremmin, mutta kyllä niissäkin oli ongelmansa. Lähinnä se että kumartelen ja töksähtelen. Hidastan siinä ohessa Kárin menoa. Eli kun minä opin, niin sitten ruvetaan kunnolla innosteleen Kária että saadaan siitä vähän enemmän vauhtia. Potentiaalia siinä kyllä on. Mukavintahan tietenkin ohjeiden lisäksi oli sitten kaikkien muiden ihanien islisihmisten tapaaminen. Siellä oli paljon tuttuja ja muidenkin ratojen katsomisesta sai paljon irti. Kári pääsi myös leikkimään muutamien kanssa. Reenikamukin oli paikalla kaikkien kolmensa kanssa. Kyllä oli mukavaa vaihtaa kuulumisia.
Leikkikaverit
Kaikki koiruudet
Sunnuntainakin oli ohjelmassa kaikkea kivaa. Meidän auton nokka kääntyi kohti Tervakoskea. Siellä käytiin Imirin hierojan luona katsomassa tooosi pieniä islispentuja! Kári ja Imir sai teitenkin myös juosta isolla pihalla ja leikkiä tyttöjen kanssa.Siinä hurahti tunti niin että ei huomannutkaan ja sitten piti ruveta lähtemään, jotta äitikoira malttoi mennä pentusten luo takaisin. Kyllä oli meinaa ihanaa! Ja tuolla on kyllä niin hienoa, kun Imirilläkin on turvallisesti tilaa rallata ja ei oo heti ketään kiehumassa vieressä, että se pitää melua. Iltapäivän saikin sitten ottaa rauhaksiin. Tosin olin jotenkin hulluuspuuskassa ja vetelin sitten semi juoksulenkille! Siis minä en juokse kuin agireeneissä ja nyt mentiin sellainen kävele 2min juokse 2 min lenkki. Ai jai.. Ehkä tää tästä vielä...
pieniä sieviä!
Mammakoiruus tuoksui oudolle Kárista
Kaunotar äiti
Onnellinen Imir
Maanantai meni sitten vielä töissä, ennen kuin täällä alkoi syysloma. Aamulla pitkä lenkki koirien kera ja sitten töihin. Töiden jälkeen porukoille ja sitten partioon. Oli ihan kiva partionti kerta kyllä. Tiistaina aamusta heräsin ja olin suunnitellut vähän sitä ja tätä. No lähdettiin siitä suoraan hallille reenaan. Yritän nyt keskittyä siihen kumartelun vähentämiseen, joten teen aika helppoja pätkiä, jotta voin keskittyä itseeni. Sitten pojat sai leikkiä ja rallata. Imirin kanssa reenataan nyt tunnistamaan sormia. Peukku on hyvässä mallissa. Sitten piti mennä tallille. En menny, menin nukkuun. Oli ihan hirvee väsy. Heräsin uudelleen joskus puoli kaksitoista ja sit koirien kaa lenkille ja sitten sinne tallille. Oli hieno päivä ja hepat oli ihania, joten mikäpä siinä. Ja kun menin vasta nyt, sain seuraakin, mikä oli ihan parasta. Illalla Kári oli koko ajan sitä mieltä että tänään ei oo tarpeeksi tehty ja ihan koko ajan voitais mennä ulos... Ihme nillittäjä.
syysvärejä
1,5v hymypoika
Tänään (keskiviikko) aamuna mentiin vähän myöhemmin hallille, oltiin siellä joskus vähän ennen ysiä. Siinä reeniin kunnolla kuivaharjoitteluna rataa. Siellä on yksi kohta jota en vaan tajua, joten toivon että sitä mennään pe sitten ohjattuna. Mun mielestä siihen ei vaan mikään sopinut kunnolla... En sitten tehnyt sitä, koska en kerran osannut. Tehtiin muita pätkiä. Keinu on nyt Kárin mielestä ihan huippua, mikä on hienoa. Tosin vielä en anna keinun ihan itse räsähtää, mutta melkein. Toivomme saman jatkuvan. Imirin kanssa reenittiin peruutusta ja seisomaan jäävää sekä peukkua. Nyt oon jo liittänyt siihen käskyn. Kyllä se tästä. :D Iltapäivällä käveltiin sitten vielä tuo 5km purtsi kun mentiin ystävien luo siinä samalla. Siitä tulee sit yhteensä noin 8km tms. Että ihan hyvin on tänäänkin liikuttu.
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Haaste :)
Katja ja Tiina-Maria ( http://riemuidiootteja.blogspot.fi/ ) haastoivat mut tähän, joten menköön.
Haasteen säännöt ovat:
- vastaa haastajan 11 kysymykseen
- keksi 11 uutta kysymystä
- haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
- kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
1. Viisi ominaisuutta, jotka tekevät unelmakoirastasi unelmakoiran?
Into tehdä mun kanssa, sosiaalisuus (ei räyhää yms.), kyky rauhoittua kotona, terve pää (hyvä luonne) ja terve fysiikka (tässä Imir sukkaa..)
2. Kun treenaat koiran kanssa teetkö tarkan suunnitelman, jota noudatat
vai treenaatko go with the flow -tyylillä? Kumman tavan koet paremmaksi
itsellesi ja koirallesi?
Me mennään yleensä go with the flow tyylillä, vaikka paremmin menis jos suunnittelis ennakkoon, ainakin toi rally-toko tarttis aina tehdä radat itelleen ennakkon, jotta sitten sais reenattua paremmin. Agilityssä mennään sillä mitä kentälle on laitettu, joten suuria suunnitelmia ei ole. Toki sen verran että esim. keppejä tehdään nyt joka kerta. Mulle sopisi paremmin suunniteltu, mutta oon liian laiska kotona suunnitteleen, joten gwf kelvatkoon. Tuleepahan reenittyä edes jotain. (koirille tuntuu olevan ihan sama mitä mä säädän, Kári varsinkin tulee mukana ja tekee ihan mitä vaan, Imir tekee jos sitä huvittaa, olin mä suunnitellut tai en. )
3. Miten elämäsi on muuttunut koiran hankkimisen jälkeen?
Liikun enemmän, oon saanut ihan mahtavia uusia kavereita, ajattelen monia asioita paljon tarkemmin. Elämäni on säännöllisempää ja ekstemporee lähtöjä ei paljon tehdä ilman koiria, kun hoitajan tarvitsevat kuitenkin. Mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois.
4. Jos saisit muuttaa koirassasi yhden asian, minkä muuttaisit?
Helppoa, Imirille paremmat lonkat! Kárille? ööö, lyhyt turkki!!!
5. Valitse yksi laji, jota treenaat koiran kanssa ja perustele miksi juuri se?
Kárin kanssa agility, koska se on mua kiehtonut aina ja siinä saa juosta ja höpistä koiralle ja kaikkea sellaista kivaa. Imirille rally-toko, koska se ei voi hyppiä ja tässäkin saa höpistä koiralle!
6. Haluaisitko mielummin koiran, joka on helppo arjessa vai koiran, joka on lyömättömän hyvä harrastekoirana?
Koiran joka on helppo arjessa, ihan ehdottomasti.
7. Mikä on tarina koirasi takana? Kuinka se tuli sinulle? Oliko se
pitkän haaveilun ja harkinnan tulos vai nopea päähänpisto? Jouduitko
odottamaan kauan saadaksesi pennun?
Oon kai aina halunnut koiraa, mutta lapsuuskotiin sitä ei otettu. Kun sitten kodin ja muun puolesta koira sai tulla, niin se tuli sitten heti. :D Tai no kesän olin islannissa ja siinä ohessa rotu tuli sitten varmemmaksi ja kun sitten hyvin sattui että pentuja oli tullut ja vapaanakin oli, niin ei kun vaan yksi mulle heti! Eli koira tuli nopeesti, mutta oli kyllä pitkän haluamisen ja harkinnan tulos. Kári tuli melkeen vahingossa, ei mun silloin vielä pitänyt mitään ottaa, mutta se nyt vaan tuli jostain. :D
8. Vievätkö koirat kaiken aikasi ja rahasi? Onko sinulla elämää koiraharrastusten ulkopuolella?
On mulla jotain elämää, mutta ei paljoa. Hevoset vie sitten toisen siivun ja joskus käyn töissäkin. Mutta kyllä nää koirat vie ehkä eniten, lähinnä nyt bensan muodossa, kun kaikkialle tarttee yleensä mennä autolla ja bensa on aika hinnakasta. Ratsastuksesta en onneksi joudu maksamaan, muuten varmaan jäis sekin. Joskus on varaa mennä ihan uloskin. :D
9. Tulevatko perheessäsi ihmiset vai koirat ensin? Ovatko koirat vain koiria?
No kyllä tuo lähiperhe tulee ensin ja sitten koirat (siis äiti, isä ja veljet), mutta onhan noi tärkeitä,että kyllä varmaan moni muu jää niiden taakse. Mutta koiria ne silti mulle on, en harrasta karvaisia lapsia. :)
10. Suurin saavutus koirasi kanssa?
Noooo, Imir on FI MVA ja RTK1 että ne varmaan. Kári ei oo vielä mitään, mutta se että se menee agissa kaikkia esteitä on musta aika saavutus!
11. Suurin pelkosi koiran kanssa (esim. epäonnistut jonkin asian kouluttamisessa, koirasi sairastuu ja joudutte luopumaan jostakin lajista, tms.)?
Pelkään ihan hulluna sitä hetkeä kun Imiristä täytyy luopua, se tulee oleen aivan liian aikaisin, tuli se koska tahansa. Kárin kanssa pelkään nyt ehkä eniten että teen ite jonkun virheen ja sitten rupeekin agility kökköömään tai se loukkaantuu ja ei enää päästäkään radoille.
Sitten ne uudet kysymykset:
1. Kehen julkisuuden henkilöön voisit samaistaa koirasi?
2. Jos et voisi ottaa koriaa, minkä muun lemmikin ottaisit? Miksi juuri sen?
3. Jos koirasi olisi ihmislapsi, olisiko se koulussa häirikkö, hikari, kiusattu, piilokettuilija, open lellikki vai jotain muuta?
4. Miksi koirasi valitsisi sinut omistajakseen, jos se saisi valita?
5. Kaunein koirarotu, jos omaa rotuasi ei lasketa? Miksi juuri se?
6. Millaisissa tilanteissa mieleesi nousee miete, "nyt näistä koirista tulee rukkaset!"
7. Jos sinulla olisi mahdollisuus harrastaa jotain lajia ihan sen huipulla asti, mikä se olisi ja miksi? (Siis MM-tasolla)
8. Mikä olisi koirasi lempiväri jos siltä kysyttäsiin? Miksi?
9. Mikä on oudoin tapa, jota koirasi harrastaa?
10. Onko jokin asia, joka saisi sinut luopumaan koiristasi ikuisesti? Jos niin mikä?
Ja haastan tähän sitten http://muntassuttelijat.vuodatus.net/, http://mummonmarkka.blogspot.fi/, http://kossinkanssa.blogspot.fi/, http://katimonmeyja.blogspot.fi/, http://brenna07.wordpress.com/, http://trainingwithicie.blogspot.fi/, http://salsystir.blogspot.fi/, http://rekikelinveila.wordpress.com/, http://tassuveljet.blogspot.fi/, http://pikku-uu.vuodatus.net/, http://nukantouhut.blogspot.fi/
Katotaan lähteekö kukaan tekeen. :D
maanantai 7. lokakuuta 2013
Syysme
Onhan tässä jotain tehtykin taas. Kárin kanssa käytiin perjantaina agilityssä. Kári oli ihan super. Mäkin olin aika hyvä, vaikka itse sanonkin. :D Toki siis aloittelijahan minä olen, mutta aloittelijaksi mulla meni ihan jees. Kepeillä heilun vielä ihan turhia, Kári osaa ne kyllä ja hakeekin niille jo vähän, mutta minä se vaan jatkan heilumista. Yllättävän hyvin se kuitenkin meni. Nyt vaan sitten kiinnittään huomiota siihen, että ei itse heilu tai kumartele. Ja sitten kun vielä alkais pysyä tuon koiran vauhdissa niin kaikki olis hyvin. Nyt on pari kertaa hypätty 45cm rataa. Tällä korkeudella ei ole ongelmaa ja itsenäisessä reenissä on nyt otettu niitä yksittäisiä 50-55 hyppyjä ja hyvin nekin menee, joten eiköhän meillä oo jotkut tsäänssit päästä ensi vuonna kisaamaan jotain muutamia luokkiakin.
Lauantaina käytiin koirien kanssa leikkimässä turistia Tuuloksen näyttelyssä. Siellä oli Kárin sisko näytillä, sekä Hämeenlinnalaisten tuttujen islis. Kárin sisko sai EH ja toinen tytsi sitten ERI, mutta valitettavasti ei SA, joten ei tullut sertiä kummallekaan, eikä ROP koiraa. Harmi sinällään, kyllä tuo tyttö olisi sen ansainnut. Mutta ei näistä tuomareista aina voi tietää. Sama tuomari oli heillä kun meillä Tervakoskella elokuussa. Näyttelyssä kului oikein mukava kolme tuntia. Ja hyvin tuo myös väsytti koirat. Illalla toki vielä vähän lenkkeiltiin.
Sunnuntaina käytiin aamulla pitkällä lenkillä ja sitten päivällä kävin tallilla ratsastamassa Raakelin ja taluttelemassa Retua. Olisin mä Retun selkäänkin saanut mennä, mutta en uskaltanut ottaa sitä riskiä, kun olisin ollut yksin. Sitten taas kun mulla on seuraa niin voin mennä selkäänkin. Odotan kyllä jo että pääsis kokeileen herrasta taas selästäkin. Illalla mentiin sitten porukoille, jotta pääsin saunaan.
Tänään mä olin vaihteeksi töissäkin! Kivaa oli ja kyllä on niin hauskaa välillä tehdäkin jotain. Aamulla tein taas reilu tunnin lenkin ja iltapäivällä käveltiin sitten porukoille. Koirat jäi sinne äidin iloksi kun menin partioon ja sitten äiti vielä käveli koirat tänne, joten hyvin ne on lenkitetty tänäänkin. Ihana katsella näin iltaisin nukkuvia haukkuja. :)
syysme metsässä
ja syysme pihalla
Lauantaina käytiin koirien kanssa leikkimässä turistia Tuuloksen näyttelyssä. Siellä oli Kárin sisko näytillä, sekä Hämeenlinnalaisten tuttujen islis. Kárin sisko sai EH ja toinen tytsi sitten ERI, mutta valitettavasti ei SA, joten ei tullut sertiä kummallekaan, eikä ROP koiraa. Harmi sinällään, kyllä tuo tyttö olisi sen ansainnut. Mutta ei näistä tuomareista aina voi tietää. Sama tuomari oli heillä kun meillä Tervakoskella elokuussa. Näyttelyssä kului oikein mukava kolme tuntia. Ja hyvin tuo myös väsytti koirat. Illalla toki vielä vähän lenkkeiltiin.
Metsäkoira Kári
Kunnon posekuva
Ja remmieläin Imir
Tänään mä olin vaihteeksi töissäkin! Kivaa oli ja kyllä on niin hauskaa välillä tehdäkin jotain. Aamulla tein taas reilu tunnin lenkin ja iltapäivällä käveltiin sitten porukoille. Koirat jäi sinne äidin iloksi kun menin partioon ja sitten äiti vielä käveli koirat tänne, joten hyvin ne on lenkitetty tänäänkin. Ihana katsella näin iltaisin nukkuvia haukkuja. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)