Paimennuskausi 2019 aloitettu

Tää talvi on toistaiseksi ollut kyllä oikein kunnon talvi oikein isolla T:llä. On tullut lunta, on ollut pakkasta. En valita yhtään, tää on upeaa! Sisätilat pysyy puhtaina, kun ei tule kuraa ja kun pukeutuu kunnolla niin tarkenee hyvin tuolla ulkona. Ja kun rivarissa asuu, niin ei onneksi noita lumitöitäkään ole ihan hurjasti tehtäväksi. :D Autoa nyt tietty sitten saa kaivella aina välillä aika syvistä kinoksista. Mutta pakkasillakin onneksi auttaa kun on moottorilämmitin ja sisätilalämmitin! Onneksi sellaisetkin tuossa käytetyssä vermeessä oli kun sen ostin. Ihan helmi löytö kyllä.

 ai on jotain lunta?

vuoden eka paimennuskerta.

Viime viikonloppuna ajeltiin lauantaina (19.1) Kerimäelle avaamaan paimennuskausi. Sain onneksi seuraa Lappeenrannasta, niin ei tunnu matkakaan pitkältä. :) Kárilla oli liikaa virtaa.. Kuten oletinkin, kun on ollut reilu kaksi kuukautta taukoa ja pakkasta oli se -16. Tehtiin sen kanssa juttuja mitkä oli helppoja, ettei tule tappelua, kun mulla palaa käämi. :D Toki myös uutta tuli, kun mentin ihan uusia reittejä. Hyvin se blokkaa itse kaikki risteykset, ei yhtään tarinnut käskeä. Glaesirille eka kierros tauon jälkeen oli jännä, mutta toinen kierros meni todella hyvin! Tehtiin jopa porttia, että tuli tekemistä. Usko on luja, että siitä tulee vallan hyvä. :)

 näin hienosti siis menee kun on molemmat. :D

tän sentään Glaesir osaa yksinkin mainiosti, tarhaan ei tulla kun siellä on hevosia.

La- su yönä satoi lunta, ja aamulla tuli aika paljon vielä lisää, mutta onneksi loppui sitten kumminkin jos siihen kun menin tallille. Siellä sitten ihan paistoi aurinko ja oli kaikin tavoin upea keli, kylmä juu, mutta lähinnä mulla oli hiki. Me on nyt muutamia kertoja menty alkukäynnit niin, että mä ratsastan ja koirat on irti. Se on mennyt tosi hyvin. Toki se auttaa että Lotalla on ihan lehmänermot noiden koirien kanssa, tai no lähinnä Glaesirin. Kári osaa kyllä olla poissa tieltä, Glaesir välillä vähän hölmöilee. Kuitenkin koirat on noin yleisesti aina hevosen edellä ja tarpeen kaukana, ettei ongelmia tule. Tai jos jäävät taakse, niin jäävät niin kauas, ettei jahtaamista tapahdu tai riskiä mahdollisen potkun osumisesta ole. Tai näin mä luulin että ne osaa. :D Olin tallilla myös tänään (keskiviikko) ja mulla oli vain Glaesir mukana, koska Kári lähti Valkeakoskelle. Lähdettiin oikein hyvin pihasta ja hetki meni oikein mallikkaasti ja sitten tuntui että Glaesir unohti kokonaan missä pitäisi olla ja mitä tehdä. Niin se taitaa vaan olla, että se katsoo Kárilta mitä tehdään ja mitä mamma käskee. No nyt piti ajatella itse... Onneksi  Lotta on tuollainen kuin se on, koska Glaesir sitten päätti, että jos asiaa pitää tuumia, niin tuumitaan sitten ihan kunnolla ja istahdetaan miettimään että mitäs ihmettä.. No siinähän pienet aivot kävi kovilla, mutta kyllä se alkoi sen pikkuhiljaa itsekin tajuta. Loppu matka meni jo oikein loistavasti. Mutta ai että kun oli pienellä miehellä rankkaa!

Ja taas vuosi vaihtui. :D

On kyllä nyt ollut niin säälittävän huonoa tää blogin pitäminen, että ei ole tosikaan, mutta josko tänä vuonna kokeilisi uudelleen ja ehkä paremmalla menestyksellä. Selkeästi huomasi, että jostain syystä Imirin lopetuksen jälkeen tänne kirjoittaminen ja tuleminen oli vaikeaa, mutta josko nyt olisi vihdoin tämäkin viimeinen surupeikko selätetty ja aloitetaan taas hommiin.

Viime vuosi oli todella aktiivinen paimennuksen saralla. Kári nousi kolmosluokkaan ja osallistuttiin SM-kisoihinkin! Ihan huippu koira, mutta työtä riittää kyllä vielä. :) Onneksi. Tänä vuonna tavoitteena on jatkaa kisaamista kolmosissa, parantaa vielä yhteistyötä ja parantaa meidän vahtimisosioita. Myös jäämistä kauemmas vahtimaan lampaita pitää vielä treenata. Ensimmäinen paimennustreeni tälle vuodelle onkin ihan nurkan takana, kun launataina otetaan suunnaksi Kerimäki. Tarkoitus olisi myös ehkä ostaa lisenssi vuodelle 2019 ja jatkaa myös rallyssa kisaamista. Siitä onkin kauan, kun olen treenannut rallya tosissaan, mutta nyt kun sieltä poistui käytösruutu, on meillä kohtuullisen realistiset mahdollisuudet joskus yltää ihan valioittaviinkin tuloksiin. Eli josko saisi tuonkin harrastuksen taas paremmalle tolalle. Káristahan tää homma ei ole kiinni, ihan vain minusta. :D

Viime vuoden isoin muutos, Gelgja´s Glaesir päätti sitten nimensä mukaisesti kasvaa näyttäväksi... Siitä tuli iso.. isompi kuin isänsä. Mutta komea se on, vaikka onkin punainen. :P En kyllä ajatellut että siitä tulisi tuollainen jätti. No terveystarkkien jälkeen sitten katsotaan, mennäänkö agilityä varten mittaukselle lainkaan. Jos on terve mennään katsomaan ja jos jää alle 50 cm (mikä on kyllä ihan kintaalla) niin sitten otetaan agility harrastukseksi ihan tavoitteellisesti. Jos on yli 50 niin sitten vaan huvikseen hypellään. Paimennuksen tuo aloitti jo hyvissä ajoin pentuna ja syksyn mittaan siitä on kasvanut ihan kelpo paimenenalku. Mielenkiinnolla seuraan itseäni ja sitä, että mihin päästään, nyt kun mäkin osaan taas enemmän. Glaesirilla on aika paljon potkua, nyt kun uskaltaa eikä lampaat pelota. Toivotaan että homma toimii hyvin. Suunnitelmissa olisi tälle vuodelle paimennustaippari ja katsotaan miten kesä sujuu, josko syksyllä jo esikoe. Mutta sillä ei ole kiire, hyvin voidaan mennä esikokeeseen vasta ensi vuonna. Rallya on aloiteltu varovasti ja sitä jatketaan. Tänä vuonna ehkä syksyllä kisaamaan, mutta kiire ei tässäkään mihinkään. Ensi vuonnakin ehtii. :D

Syksyllä aloitin taas uudessa koulussa, mutta sentään samalla paikkakunnalla. Ei tarvinnut onneksi muuttaa! Tässä koulussa on ollut mahdollisuus koulukoirailuun ja koirapojat ovatkin olleet noin kerran kaksi viikossa mukana tunneilla. Tunnelma rentoutuu kyllä huomattavasti kun karvainen kaveri on mukana. Onneksi vanhemmat siis suhtautuivat myönteisesti koiriin. Helpottaa se toki myös itseä, jos tulee illaksi koulutuksia tms niin voi ottaa koirat kouluun, jolloin yksinolot pysyvät järkevinä. Hyvin on Glaesirkin hommaa alkanut tajuta, vaikka välillä vielä meinaakin häärätä jotain ylimääräistä.

Jonkin aikaa oon käynyt myös taas säännöllisemmin heppastamassa. Entisen kollegan suomenheppaa Lottaa oon käynyt hoitamassa ja ratsimassa syksystä asti. Lotta on ääreiskiltti koirille, joten on ollut helppoa kouluttaa koiria olemaan niinkuin minä haluan. Syksy opeteltiin niin että talutin heppaa ja koirat irti, mutta tänään uskalsin kokeilla ensimmäistä kertaa niin, että molemmat koirat irti ja minä selässä. Meni juuri niin kuin on harjoiteltukin! Silloin kun menen lujempaa kentällä tms. ovat koirat kiinni ja katselevat touhua. Hiljaakin osaavat olla, mikä on helpotus. Hyvää aivojumppaa karvanaamoille.

 näin hienosti ne kulki siellä missä piti

vähän tuli Lotalle hiki hankilaukasta. :D

Vuosi taas vaihtui

Hiljaiseloahan tässä on aika paljon koirarintamalla menty tuon RTK4 jälkeen. Tai oonhan mä kouluttanut ja kouluttautunut. Toiveissa oli tulla rallyn tuomariksi, mutta siellä oli alkutentti ja eihän se sitten onnannut, joten ei tule sellaista minusta. Kokeiltu on kumminkin ja tulihan tässä nyt suoritettua sit kaikenlaisia muita kursseja, joten ei kaikki nyt onneksi mitenkään hukkaan mennyt. Harmittaa toki, mutta elämä ja on ja itseä toki voi syyttää, kun ei tarpeeksi lukenut. Toivon kumminkin että saadaan kivoja uusia tuomareita niistä muista, jotka sai jatkaa.

Kárin kanssa on lähinnä vain lenkkeilty ja välillä se on ollut äidin lenkittäjänäkin, kun on ollut itsellä rankempia viikkoja. Uimaankin se tässä pääsi, kun Akaaseen avattiin uusi uimala. Kivaa oli kuulemma ollut jahka oli tajunnut mitä tehdään. Hiihtolomalla mäkin sitten menen katsomaan miten homma sujuu, katsotaan josko haetaan Skirnirkin mukaan.

Suurimmat uutisest varmaan on sitten ne, että Kárista tuli uudelleen isä 6.2.2018, kun Sól synnytti 6 pentua. Harmillisesti yksi niistä ei sitten ollut lopulta eläväksi tarkoitettu vaan eli vain hieman yli viikon. :( Mutta koirilla näin vaan välillä käy ja onneksi viisi muuta ovat oikein potria ja isoja. Narttuja on nyt näissä viidessä vain yksi ja uroksia neljä, joten tulee itselle varmasti haastetta valita sitten se oma uros. Punaisia ne on kaikki, harmi kun ei tullut poikiin yhtään mustaa, olis ehkä helpottanut asioita. :D Mutta niin, minulle tulee siis pääsiäisenä pentu ja Kárille taas seuraa kotiin. Eiköhän sitä itsekin aktivoidu, kun on taas pentu mitä koulutella. Kárikin varmasti saa osansa.

 syntyneet

pojat hieman alle kaksi viikkoa, näistä joku tulee mulla

Aloitin myös yhdistyshommissa uuden tuulen, kun minusta nyt sitten tuli vuoden alusta islanninkoirien puheenjohtaja. Toivotaan että homma menee hyvin. Ja onhan sen puitteissa kaikkea, kun järkkää leiriä ja jalostuspäiviä ja kaikkea. Ja erkkarikin odottaa kesäkuussa, mutta onneksi sitä ennen nyt on kaikkea muuta mitä odottaa. Voi olla että Hollannissakin tulee tässä välissä käytyä. :D On se hyvä kun on kaikkea odotettavaa. Eniten persiistä on tietty se että tääkin työ oli vain vuoden ja nyt tarttee taas töitäkin hakea. Sais nyt sen vakipaikan, ettei koko ajan tarttis muuttaa..

Tulihan se sieltä RTK4!

Ollaan käyty tässä Kárin kanssa muutamissa rallykisoissa, ihan sillä mielellä, että josko se RTK4 nyt kumminkin tulisi ennen ensi vuotta. Edelleen toivon että lisenssi ei tule, mutta pahoin pelkään että tulee ja sitten ei ensi vuonna kisata, reenataan vaan. Eka kisa oli Tampereella Iiris Harjun tuomaroimana. Noh tässä jäätiin 10 pisteen päähän tuloksesta, mutta ihan omaa tyhmyyttä kun hypyltä otin -10 juoksemalla ennen kylttiä.. Pöljä minä.. Muuten olis just riittänyt tulokseen. Toinen kisa oli Lahdessa tuomarina Tiia Hämäläinen. Rata oli tosi vaativa ja 4 pisteen päähän jäi tulos tässäkin. Käytösruudussa oli seisominen ja siitä kun meille se -10 tulee, niin ei kauheesti jää muille menetyksille varaa.. Mutta sitten vihdoin Riihimäellä Anna Pekkalan kilpailusta me saatiin tulos! Rata oli ihan kivan näköinen, mutta kun siinä koko päivä olin tuomarin sihteerinä ensin, niin en kyllä paljoa uskaltanut toivoa. :D Käytösruudussa taas seisominen, joten sen tiesinkin jo epäonnistuvan.

Radalla oli kuitenkin tosi hyvä fiilis! Merkille Kári ei ekalla lähtenyt, joten uusittiin se. Toisella meni nätisti. Tässä varmaan johtui pääosin taas siitä että ei olla merkkiä tehty juurikaan, niin ei vaan heti musitanut mitä halutaan. Toinen uusittava oli sitten tuplasaksalainen oikealla. Tää on jostain syystä radalla vaikea, teen varmasti sen jotenkin erilailla kuin reenatessa. Onneksi toisella meni oikein. Käytösruudusta tosiaan -10 ei jaksanut seistä. Sitten muutama pikkuvirhe ja tulos 81 pistettä!! Ai että kun oli kiva vihdoin saada tuo RTK4! Tiedän kuitenkin että me osataan nuo asiat, mutta aina sitten on vaan tullut jotain jäätymistä multa tai koiralta. Mutta nyt voi sitten hyvillä mielin jäädä reenaamaan lisää, josko sitten parin vuoden päästä niitä valioittavia tuloksia yrittäisi.

 yhessä välissä oli vähän lunta ja aurinkoakin

välillä vähän heppajuttujakin. :)

Tässä ohessa sitten on ihan tällaista perus arkea. Töissä, koiran kanssa lenkkeilyä, pientä opiskelua, käyntiä Valkeakoskella ja muuta sellaista. Reenataan aina välillä, se mitä omistaja viitsii. :D Sunnuntaina pääsee Kári taas pitkästä aikaa lampaille, mikä on aina kivaa. Sitten vielä 2.12 meillä on yksi rally kisa ja sitten jäädään kisatauolle. Messariin mennään, näytille vain Pohjoismaiden voittajaan, mutta muuten joka päivä ollaan rotukojulla hommissa. Saa nähdä kuinka väsynyt tuo sitten onkaan sen jälkeen. :)

Kaikenlaista

Sitten sitä vaan miettii, että miten ihmeessä tässä näin kävi? Ei mitään merkintöjä sitten kevään?? No onhan toki tekemistä ollut vaikka kuinka, mutta olis kai sitä nyt jotain voinut tännekin aina välillä laittaa. Mutta no nyt sitten jotain.

Kesäkuu:
Meillä oli islanninkoirien erkkari ja agilityn ja rallyn rotumestaruudet. Ne oli Valkeakoskella ja minä sitten päällepäsmärinä järjestämässä. Perjantaina oli ensin agility, jossa olikin oikein mukavasti koiria mukana, vaikka kakkosluokassa ei tainnut ketään ollakaan. Kaikki rotumestaruudet veikin sitten sama ohjaaja. :D (Pitäisköän tästä päätellä jotain?) Mölliluokan voitti mitä suloisin Snugga ja ykköset sitten Snuggan emä Nuura. Kolmosten voittoon kiisi Natta (josta syksyllä tulikin muuten agilityvalio!). Hauskaa oli hyvässä seurassa!
Lauantaina sitten olikin vuorossa näyttely, jossa oli oikein mukavasti islantilaisi ilmoitettuna yli 80 koiraa. Muutama jäi valitettavasti erinäisten syiden takia pois, mutta varsin hieno erkkari meillä silti oli. Tuomarin oli Zidy Munstehielm-Ehnberg ja Kárilla ei mennyt ihan kovin hyvin. :D Meidän ensimmäinen EH suomesta tuli tästä erkkarista, mutta ei se mitään! Koska olin itse järkkäämässä meni aika pitkälti juostessa sinne ja tänne ja tuonne, joten keskittyminen kehään oli ehkä vähän heikko. Keli kuitenkin suosi ja kuvaaja oli erinomainen ja tuntui muutenkin että ihmiset oli ihan hyvällä mielellä. ROP koira oli tällä kertaa narttu ja kaunis narttu olikin!
Sunnuntaina sitten oli vielä vuorossa rally. Myös rallyyn oli hyvä määrä osallistujia, mutta MES-luokassa ei valitettavasti tuloksia tullut. Onneksi rotumestari saatiin muissa luokissa. Möllin vei ihana Draumur, alon rotumestaruus meni Ilselle, avoimessa Neeka vei potin ja voittajassa ihana mummokoira Hekla tuli ja otti rotumestaruuden. Päivä oli mukava, mutta alkoihan tämä kolmen päivän putki tuntua ja kyllä väsytti! Mutta olen ihan kyllä ylpeä miten hyvin sain homman vedettyä ja vietyä läpi! Ja tietysti suuri kiitos kuuluu myös kaikille minua auttaneille.

 ykkösluokan voittaja Nuura

 erkkaritunnelmia

mölliluokkan palkintojen jakoa rallyssa

Heinäkuu:

Edellisessä postauksessa oltiin käyty paimennuksen esikokeessa, siinä mietin josko ollaan ikinä valmiita kisaamaan ykkösissä. No silleen me kesällä ehdittiin paimennella, että heinäkuussa mentiin sitten kokeeseen! :o En tiedä oltiinko ihan tosi valmiita vielä tähänkään, mutta ai että kun menikin läpi ja niin meille napsahti PAIM1 tunnus! Aika hienoa! Kári oli ensimmäinen islantilainen joka sen sai, mutta tänä vuonna tuli myös toinen samanmoinen. Päivä ei ollut nyt ihan yhtä pahan pitkä, mutta olihan sitä odottelua silti. Rata ei vaikuttanaut pahalta, lampaiden otto pyöröstä, kuljetus, sitten läpi ohjureista, kuljetus, laidunnus+kiinnipito, laidunnuksesta takaisin häkkiin. Tää meni ihan loistavasti siihen asti että oltiin lähdössä pois laidunnuksesta. En ihan tiedä mitä tapahtui, mutta niin se vaan jotain sattui ja lampaat lähti karkuun. Ajattelin että tässä tää nyt oli, mutta koska lampaat oli rauhallisia, hain ne ja vein häkkiin. Kárista olin tosi ylpeä, itsestäni en niinkään, kun en tajunnu mitä oli tapahtumassa että olisin voinut tehdä asialle jotain. Tuomarin kommentit olivat tosi kannustavia ja yllätyin jopa aika paljon kun me saatiinkin 56 pistettä ja kun 52,5 on tunnuksen raja, niin silleen vaan tuli Kárista tosiaan Paim1. Ja ai että kun olin ylpee!! Sijoituttiin myös toiseksi, joten ei huono reissu ollenkaan! Jos heinäkuussa tapahtui jotain muuta mainitsemisen arvoista, niin en muista. :D (no joo käytiin kahdessa rallykokeessa, mutta ei ollu meidän päivä ne ei.. alle 70 jäi pisteet, joten ei niistä sen enempää)

niin ylpee!!

Elokuu:

Hmmm... tässä nyt sitten rauhoittui aika paljon tuo koira harrastaminen, kun sain töitä ja muutin Kouvolaan. Lähinnä tutustuttiin uusiin ympyröihin ja sellaista. Paimennusreeneissä käytiin niin Somerolla kuin Kerimäelläkin, mutta muuten aika meni lähinnä muuton yhteydessä. Sain täältä tosi kivan rivaripäädyn, jossa on kiva pieni pihakin. Tässä lähellä on ihana metsä, jossa hyvin uskaltaa Kária pitää irtikin ja hyvin on tuntunut koirakin sopeutuvan tähän paikkaan. Työpaikkakin on kiva!

uusi koti

Syyskuu: Käytiin taas rallykisoissa... Moni juttu meni hienosti. Sitten mokattiin muutama tosi helppo juttu, joten taas alle 70, mutta kisa oli kiva anyways! Sen lisäksi meillä oli islanninkoirien paimennusleiri! Kerimäellä siis. Ai että kun olikin kivaa! perjantaista sunnuntaihin paimentamista ja hyvää seuraa. alettiin harjoitella ihan oikeasti kohti sitä paimennuksen kakkos luokkaa, mutta hankalaa se vielä on kun en ihan itse tajua itä tehdään. Mutta meen keväällä sitten kattoon jotain kisaa ja opin toivottavasti siinä sitten lisää. Paikalla oli 8 issikkaa leiriläisenä, ihan aloittelijasta jo tälleen pidemmällä oleviin. :D Kouluttajalla oli toki omansa mukana ja tilan omat koirat tietty myös. Paljon sai kyllä tuolta leiriltä ja kivaa oli! syyskuun lopulla matkailtiin sitten vielä Latviaan näytelmiin. Riikan voittaja oli kohde ja hyvinhän se meni! Kári oli VAL ERI1 SA PU1 SERT CACIB ROP. Eli tuli sitten samalla Latvian valioksi ja myös on nyt oikeutettu CIB titteliin! Ja kun matkaseurakin oli hyvää niin mikäs siinä!

jotain työskentelyä.

ylpeät ROP ja VSP

 Lokakuu: No tässä kuussa oltiin sitten tokon rotumestaruuksissa Janakkalassa. Meni silleen ihan hirveen paljon paremmin kun mitä odotin tai mitä viimeksi. Mehän ei tosiaan tokoa reenata juuri koskaan, jos koskaan, mutta nyt meni ihan kivasti. Saatiin 146 pistettä eli ALO2 tulos. Viimeksi kun oltiin vuosi sitten Vöyrillä niin tulos oli jotain alle 100 pistettä ja ei tulosta ollenkaan! Eli ei huono ollenkaan. Koiria oli alossa, voissa ja evl:ssä. Kiva päivä kaikkinensa, kun pääsi näkemään muiden suorituksia ja kaikkea. Mutta tää oli ehkä meidän viimeinen kisa tokossa ikinä, koska jos SPKL nyt tuo ensi vuodelle sen lisenssin, niin sitten me ei ensi vuonna kisata, missään lajissa... Noh ei siitä sen enempää. Huomenna lähdetään taas Kerimäelle paimeneen ja sitten onkin syysloma. Josko saisi sitten sen jälkeen päiviteltyä tätäkin taas. :)

Kesän kynnyksellä kevääseen on mahtunut paljon.

Leirin jälkeen onkin ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä, mutta jotenin blogin pitäminen on ollut edelleen vähän haastavaa, mutta en nyt vielä kumminkaan meinaa lopettaa, josko se tästä lähtisi vielä nousuun. :D Me on käyty Kárin kanssa Kristan yksärillä reenimässä vähän niitä juttuja mitä osattu ja saatiinkin oikein hyviä vinkkejä, joita yritetään nyt kun päästään uloskin reenaan. Merkille Kári ei aina lähde, istuminen liikkeestä on vaikeaa edelleen. Ja sitten se edessä peruutus, johon vieläkin pitäisi saada lisää etäisyyttä, peruuttamaan kauemmas. Reenien jälkeen sitten lähdettiin kokeileen onnea MES luokkaan, vaikka ihan valmiita ei ollakaan. Noh siellä sattui olemaan oikein meille sopiva rata ja meillehän pärähti sitten tulos 81 pistettä vielä! Aika huikeeta, voitettiin sillä vielä koko luokka. Että ei turha reissu ollenkaan, mutta toki kävi tosi hyvä säkä, kun esim käytösruudussa oli maassa olo, joka meille on ehdottomasti helpoin.

Rata oli muutenkin meille juuri hyvä, siinä ainoana mitä ei osattu oli liikkeestä istu ja sekin meni hidastuksella, joten siitä vain -3 pistettä. Kaikkea sälää siellä sitten tulikin pitkin matkaa, mutta ei mitään mitä ei saisi kuriin, kun reenataan vähän enemmän. Tää kisa oli Loimaalla ja tuomarina oli Jaana Karppinen. Käytiin tässä kisassa oikeastaan vain siksi, että mulle ei voi tulla liian pitkää kisataukoa tai sitten en uskalla tai siis jännitys lisääntyy mitä pidempi tauko mulla on. Mutta tää tosiaan meni aika paljon paremmin kuin uskoinkaan.

Huhtikuun alkupuolella käytiin myös katsomassa miten paimentaminen sujuu. Oltiin paimennuspäivässä Somerolla. Olin ihan yllättynyt miten hyvin se menikään. Siitä sitten vähän innostuin ja aloin ajatella, että oliskohan meistä lähteen paimennnuksen esikokeeseen. Lueskelin siitä sitten hieman lisää ja olin sitä mieltä että se vois sujua. Ei täydellisesti mutta kumminkin. Päätin sitten kysellä päivää vielä Kerimäelle Riitalle ja sainkin vappuaatoksi sopimaan ja muitakin mukaan. Samalla ilmitin sitten meidät Kárin kansssa rally kokeeseen Imatralle.

 pari kuvaa paimennuksessa mukana olleista

No kaikkihan ei sitten menny niinkuin Stömrsössä. :D Sain Kárille paikan esikokeeseen ja tuo paimennus olis ollut ihan huipusti just kolme päivää ennen esikoetta. Mutta katsoppa kun siihen samaan sitten sattuikin se, että Kári lähti yrittämään astua yhtä narttua. Ei menty sitten kisoihin ja paimennuksessakin mulla oli varakoira. :D Kivaa oli siellä silti ja ihan ok lähti ekakertalainen lainakoirakin toimimaan. Kárilla ja nartulla ei sitten onnannut, mutta onneksi varauros sen sai sitten astuttua. Ja siis ei sillä, kyllä Kárilla oli yritystä paljonkin, mutta nalkkiin eivät jääneet. Ikävää niin ei tule mulle pentua nyt sitten tänä kesänä, mutta ehkä sitten ensi vuonna. Voi sitä ainakin toivoa.

Paimennuksen esikokeeseen mentiin sitten silti, siis ihan sillä, että kerran oltiin tänä keväänä reenissä.. Ai jännittikö? No ihan sikana! Päivä oli vielä todella pitkä kun paikalla piti olla jo 15.30 ja esikoe kumminkin alkoi vasta joskus 18.30 ja sitten me oltiin vasta neljänsiä, joten odottelua oli paljon. Kun sitten päästiin menemään oli Kári silleen hilppasen yli-innokas, mikä kuljetus pätkistä teki hieman hankalia, kun lampaat tuli syliin ja jaloille. Mutta me päästiin läpi koko rata! Tuomarin kommentit oli vähän sellaisia, että olin ihan varma että me ei päästä läpi, mutta niin se vain meni läpi! 66/100 pistettä saatiin ja kun 60 on se raja jolla hyväksytty tulee, niin meillehän jäi vielä varaakin. :D No nyt meillä sitten on oikeus kisata paimennuksessa jos ja kun joskus koen että ollaan valmiita ykkösen kisaan. Toivon että päästään kesällä sen verran reenaan, että voidaan elokuussa miettiä oikeesti sitä ykkösen kisaa.

Sen lisäksi ollaan sitten käyty Turussa ja toki olin tossa vähän töissäkin välillä, kun tein yhden isyysloman. Jaa niin. Tänään käytiin Tampereen näyttelyssä ja sehän meni oikein hienosti kun Kári oli paras uros ja sitten VSP. Ei tarvinnut jäädä ryhmäkehiin, mutta meni hienosti! Sen lisäksi siellä oli sitten issikoiden vuosikokous, joka onnistuneesti vedettiin, joskin aika vähällä porukalla mutta kumminkin, hoidettu on sekin! Koirajuttujen saralla kevät on ollut melkoisen hyvä, jos nyt sitten tuota astutus juttua ei oteta huomioon. Muuten on ollut hieman ikävää, kun täytyy taas hakea töitä ja mitään ei löydy ja jotenkin elämä edelleen on sellaista hakemista. Mutta noh, kyllä se tästä taas. :D

Koirakoutsin rally-toko leirillä!

Viikko sitten sain ihania vieraita tänne Valkeakoskelle kun kaksi issikkaihmistä tuli koirineen vierailulle. Häädin äidin ja isän Turkuun ja vallattiin sitten niiden kämppä. Oli kaikille tilaa paremmin ja pääsi saunaankin. Illalla kun kaikki oli paikalla käytiin lenkillä ja sitten ruokaa kiinalaisesta ja saunaan ja iloista jutustelua. Siinä aika kuluikin sitten aika vauhdilla ja kohta se olikin jo neljä aamulla... Ei kun nukkumaan. Aamulla sitten jatkettiin keskusteluja ja tietenkin myös lenkkeilyä. Mentiin jäälle kun siellä on tilaa ja näkee kauas. Siellä oli muille myös liukasta, mulla oli nastat niin oli ok. Tosin ihan kaikkialla oli kyllä liukas. Koirilla oli vissiin ihan kivaa ja ainakin Kári oli melkoisen väsy sunnuntaina illalla. Kiitos vielä käynnistä! Oli kyllä ihan huippua että saatiin järkättyä.<3

 Vierailija ja isäntä jäällä

 hauskaa tuntui olevan

Viikolla mulla oli sitten aika reippaasti noita työtunteja, suorastaan niin paljon, että jos normaalisti olisi niin paljon, niin ei voisi kyllä koiraa pitää. Maanantai ja tiistai oli vielä ihan ok, mutta sitten tiistai illasta Kári jäikin äidille hoitoon. Torstai oli kaikista hulppein päivä kun olin töissä yhtäjaksoisesti 8.00-21.00.. plus sitten vielä kotiin ajo Päivölästä. Voin sanoa että perjantaina hieman tuntui. :D Mutta ihana oli mennä hakemaan koira kotiin! Äiti oli sitä hyvin hoitanut ja paljon lenkittänyt, joten sain sen perjantain sitten ottaa varsin rauhaksiin.

Lauantaina sitten oli matka kohti Ylöjärveä ja koirakoutsin hallia. Oltiin paikalla hyvissä ajoin, oli kivasti aikaa lenkittää koira. Sitten oli Iiris Harjun luento kisojen arvosteluperusteista. Vähän oli teknisiä ongelmia, mutta niistä selvittiin sitten tavalla ja toisella. Ihan hyvää tietoa siinä tuli, mutta ei nyt ihan kauheita ahaa elämyksi, eli periaatteessa asiaa jota jo kyllä tiesi. Paitsi niin joo! Sitä en ollut tajunnut että jos esim koira ei lähe merkille niin jättää sen sitten istumaa siihen kyltille ja kutsuu seuraavalla niin ei tuu kahta -10. Eli että voi sitten suorittaa sen liikkeestä kutsu koira kyltin kumminkin oikein.  Mutta paljon tuli hyviä muistutuksia ja videolta sitten näki käytännössä niitä virheitä ja oikeita linjoja.

Ekana koulutuksena oli sitten Kristan ratareeni. Kárilla oli tässä vähän liikaa virtaa ja piti sitä sitten komentaa pikkasen kovemmin, mutta sen jälkeen sujuikin aika hienosti! No merkki ja liikkeestä istu ei onnistunut, mutta en odottanutkaan ja peruutus ja valkovuokko vasta toisella. Sitten saatiin kaikki suullinen palaute ja lappu. Oli ihan hyvä aloitus, sai tietoa vähän siitä mikä on vielä ihan hukassa. Sitten oli hetki aikaa reenata sitä mikä itselle oli vaikeeta ja me otettiin sitten liikkeestä istu. Ja mikä olikaan ongelma? :D No väärä käsimerkki... Että silleen.. Siis on se vieläkin toki kesken, mutta onnistui kun vaihdettiin merkki samaan kuin muutenkin on. Toisena sitten oli Iiriksen pitämä osio, jossa oli aiheena sarjahyppy ja putki ja merkki. Hypyt ja putki on ok, ei liikaa intoa mutta tarpeeksi. Merkki.. joo o. :D Siinä oli vähän enemmän työtä. Kárilla on matka onnistuminen ok vain ORANSSILLA törpöllä. Sinistä ei tajunnu oikeen lainkaan ja keltaisen meni noin 2-3m päästä, mutta jos otti kauemmas niin ei enää. Tätä siis pitäisi reenailla mahdllisimman erilaisilla törpöillä ja häiriöillä. Välillä valitsi meinaan hypyn törpön sijaan. Eli tässä on vielä hommaa. Kolmantena sitten oli Marian koulutus puolenvaihdoista. Ne meni oikeestaan aikalailla tosi hyvin. Seläntakaa, jalan alta ja edestä sujui kaikki ihan ok. Selän takaa on paras ja edestä huonoin, mutta kaikki onnistuu kyllä, jos en itse liioittele menoani.

Lauantai iltana tuli vielä serkun perhe poikkeamaan kun tulivat Lapista kohti Turkua. Siinä sitten Kári vielä pari tuntia oli lasten siliteltävänä ja ihan kyllä tuntui viihtyvän siinä, mutta olihan se toki jo väsynyt. Hauskaa oli kumminkin heitäkin nähdä.

 Leirillä oli muitakin issikoita meinaan Máni ja sen iso"veli" Jasu

 Kári ei ollu ihan vakuuttunut pennun kyvystä istua paikallaan

mutta onnistuihan se sitten <3

Sunnuntaina sitten uudelleen koirakoutsille. Aamu alkoi taas luennolla, tällä kertaa Mikan luennolla onnistuneesta kisasuorituksesta. Ihan hyvä luento, koiran mielentila, ihmisen mielentila ja tunne koirasi. Mä koen että tunnen tuon ihan ok, mutta toki oppimista aina on lisää. :D Kisapaikathan ei ole juurikaan mikään ongelma, kun tuo rauhoittuu aikalailla minne vaan. Sää tietty voi haittaa jos sataa ihan hulluna tai ukkostaa. Ehkä. Sitten on se mä. En koe että jännittäisin kauheasti, mutta varmasti vähän. Ja jos jännitän niin ne on sitten niitä rotumestikset yms, missä on paljon tuttuja. :P Mutta ihan mielenkiintoista asiaa ja sitten tuli tietty myös koiran peruskoulutteita ja 10 leikillä pitäis varmaan tuota seisomista ruveta tekeen että siitä tulis tosi varma 3min seisominen joskus.

Ensimmäinen varsinainen koulutus oli Iiriksen "yksäri" eli oma toive. Siellä me otettiin merkkiä ja se alkoi sujui paremmin, mutta työtä on vielä. Ja kun paikalla oli ihmisiä niin sitten otetiin pujoittelua ihmisillä ja myös sitten kyykyssä olevilta. Ai että kun tässä reenissä näki Kárista miten se keskittyi kun olis niin paljon tehnyt mieli mennä katsomaan noita ihania ihmisiä. Hieno hauva! Sitten oli Mikan takapää ja pakki. Tää olikin sitten koiralle tosi rankka ja ihmiselle myös. Me opeteltiin Kárin kanssa käsikosketusta ja etutassu alustaa, joita molempia on tehty.. no ei oo paljon tehty. Ja sitten tietty sivulle tuloa ja pyörimistä. Sitten otettiin pakkia edessä ja tässä päästiin siihen, että oon päästänyt koiran liian helpolla. Sen täytyy tehdä itse ja enemmän, jotta liikkeestä tulee varma. Sivulla pakki olikin paljon parempi ja toimiva, siihen saatiin sitten lähinnä vinkkejä mitä tehdä kun se alkaa aueta. Eli lähtee itse vähän poispäin koirasta, jotta sen tarvii keskittyä mihin minä meen eikä mihin se menee. Vasemmalla meni tosi hyvin, oikeella mä olin jotenkin sekaisin, joten jätetään se virkeämpään aikaan.. Viimeinen koulutus oli Marian kukkaset ja käännökset. Kári oli jo aika loppu, mutta hienosti jaksoi vielä vähän ja saatiin kyllä tosi hyviä käännöksiä aikaan. Tän kerran alussa tehtiin myös sitä että ihminen suoritti koiranvirkaa toiselle ihmiselle ja meidän ryhmä kun oli sellainen nauravainen niin tähänkin saatiin sitten aikamoista naurunremakkaa aikaan! Ihan huippua ja upeesti Kári jaksoi loppuun asti pinnistellä.

Nyt on sitten hyvä pitää ainakin maanatai lepoa ja tiistaina ihan vähän, koska keskiviikkona mennäänkin sitten KArppisen Jaanan reenihin. Tekee meille kyllä tosi hyvää reenata nyt vähän enemmän, saan ehkä itekin lisää intoa tehdä ja touhuta!