Kiirettä pitää

Kuten otsikko kertoo, on mulla ollut tässä melkoista pyöritystä koko alku kuu. Koirat on onneksi paljon saaneet olla mun porukoilla ja näin ollen olen vähän edes paremmin ehtinyt juttuja tehdä. 6.1. muutin kamoja Valkeakoskelle melko läjän, vaikka jäihän tännekin vielä, kun muutama viikonloppu tartteis täällä vielä asua. Koskin kämppäkin saatiin asuttavaan kuntoon ja sinne muutettiin koirien kanssa heti. Maanantaina 7.1 aloitinkin sitten kuukauden sijaisuuden yläkoulussa ja lukiossa. Vähän kiireellä tuli, kun viikonloppuna kuitenkin olin vielä Turun päässä töissä. Nyt on eka viikko oppitunteja takana ja muutamaa tuntia lukuunottamatta ne meni varsin hyvin. Toivon todella, että mun ei ikinä koskaan tarvii ruveta vetään yrittäjyyskurssia.... :)

Ja koska vielä ei ole tarpeeksi töitä ollut, niin tokihan menen tänään vielä uudelleen töihin Turussa ja huomenna ja sunnuntaina kans. Sitten maanantaina iloisena ja pirteänä sitten taas tunteja pitään. Voi olla että oon noilla tunneilla hieman tööttööt. Mutta ei se mitään, kyllähän sitä kuulemma nuorena jaksaa painaa. Koirat on jääneet vähän lähinnä lenkkien varaan, kun ei oo oikein aika antanut myöden tehdä muuta. Keskiviikkona sain itseäni niskasta kiinni ja mentiin reenimään. Imir on tosi hyvä osassa juttuja. Eteen ja vierelle tulo on parantunut huimasti, samaten seisomaan jääminen ja siihen nouseminen käskystä ilman käsiapua. Mutta se helkutin seuruu... Kyllä se nyt vähän on parantunut, mutta melkoista haahuilua kyllä edelleen. Mutta ehkä se tästä. Kárin kanssa on panostettu siihen maahanmenoihin ja tänään, kolmen päivän reenin jälkeen se vihdoin meni maahan ilman käsiapua! Olin ihan banaaneina! Nyt sitten pitää vaan yrittää jaksaa hinkkaa sitä ensiviikollakin, jotta ei nuori unohda. Viikonlopunhan ne ovat taas äidillä, kun olen yöt täällä Turussa töissä.

                                                 näin vois herra nukkua uudessakin kämpässä...

Opetushomma on ollut valtavan kivaa, mutta kyllä kun tuli vähän äkkiä ja kaikki tunnit tekee just edellisenä iltana, niin kyllä huomaa tunneilla, että niissä olisi huimasti parantamisen varaa. Kolmas lukion tunti oli mun mielestä jo ihan hyvä ja ensimmäinenkin oli kohtuullinen, mutta se toinen... No ei puhuta siitä.. Ysien tunnit on olleet ihan parhaat ja oon tykännyt niistä tosi paljon. Pieni muutos verrattuna edellisiin yseihin, jota opetin. :) Kasiluokat on kivoja ja tekevät kyllä ihan jees, toinen niistä vaan on melkoisen vilkas. Luulen että siellä toisella luokalla on ainakin yksi jolla on ADHD, mutta eihän näistä sijaisille kerrota, niiden kanssa vaan eletään...

Koirista on muutenkin saanut olla ylpeä, koska mitä ilmeisimmin ovat yksinolon täysin hiljaa! Mitään kiellettyä ei ainakaan vielä ole myöskään tuhottu ja ylipäätään uusi asunto on otettu ihan hyvin vastaan. Yksi ongelma mulla tosin on. Se missä Imir nukkuu. :D Imirhän on jo pidempään täällä Turussa nukkunut parisängyn toisella puolella. Nyt mulla on kapeempi sänky, mutta Imirillehän ei kelpais, kun mun peti. Se on välillä käynyt vähän ahtaaksi, kun herra vaan hyppää sinne ja tekee itselleen tilaa. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tulee sitten aina välillä heräiltyä, kun toinen punkee suoraan tyynylle... Kárihan nukkuu sänngyn alla, joten sitä ei oikeastaan ilta ysin jälkeen paljon näy, hännänpää juuri ehkä sieltä alta. Toivon, että kun hankin tähän kämppään nojatuolin, että Imir kelpuuttaa sen. Tai muuten alkaa nukkua lattialla...