Uusi vuosi, uusia tuulia

No nyt on sitten vuosi saatu vaihdettua ja koiratkin ovat kuulemma sen varsin rauhassa äidin kanssa ottaneet. On hyvä tietää ettei Kárikaan ainakaan Imirin kanssa välitä uudesta vuodesta ja paukkeesta. Seuraavat viikot ovatkin sitten mun elämässä valtavan hektisiä. Kaikkea uutta alkaa ja Valkeakoskelle muutto on ihan juuri edessä. Osa kamoista toki jää vielä tänne, koska täällä Turussakin pitää vielä viettää aikaa. En suoraan sanottuna juurikaan odota seuraavia viikkoja, koska olen koko ajan töissä. Ensin täällä vielä hesellä, sitten kouluun viikoksi ja taas viikonlopuksi heselle ja sitten viikko taas Valkeakoskella opettamassa. Sitten onkin Turun näyttely ja silloin on myös eka vapaa päivä sitten. Torstaina pitäisi viedä muuttokamat Valkeakoskelle ja viettää pari päivää haukkujen kanssa ja sitten vielä tulla tekeen ne pari vuoroa tänne.

Mulla on nyt ehkä jotain pientä muutos vastarintaa ilmassa tässä. En halua eikä kiinnosta. Siis juuri mikään. Haluan muuttaa Valkeakoskelle, sen tiedän, mutta nyt kun se pitää tehdä kiireessä ja kaiken keskellä niin en haluiskaan. Mun tulee paljon asioita ikävä täällä Turussa. Ihanaa koirapuistoa, ihanaa Ikeä (minkä muun hepan kanssa voin muka ikinä mennä kahden koiran kanssa ulos ilman että mun tarttee miettiä miten se käyttäytyy narussa?), niitä ihania maastolaukkoja... Niin ja näitä tuttuja lenkkejä, reenikamun kanssa vietettyjä koirahetkiä, Kárin saamia muitakin koirakamuja ja näitä Turun seudun islisihmisiä... No kyllähän mä täällä käyn ja tapaamisia järkkään kun tulen, mutta ei se oo sama...

Ja sitten on se helmikuu, jolloin ei olekaan mitään. Mitä jos ei tulekaan? Musta on tullu ihmeellinen jossittelija tässä. Ennen oon aina elänyt niin että kyllä sitä sit jotain, nyt mulle ei kelpaa enää ihan mikä vaan ja on töitä joita en halua enää tehdä. Heselle en enää mene, kun täältä lähden. Ei muualla kuitenkaan ole yhtä kivoja työkavereita ja kun työnä se ei ole mikään suunnaton helmi, niin en kyllä muualle mene! Muutenkin säännöllinen työ olisi ihana, jotain mikä olisi aina ma-pe eikä tarttis viikonloppuisin mennä. Mutta toisaalta en mä työtönkään varmaan haluis olla. En ainakaan pidempään, koska en ehkä osais. Oon kuitenkin melko energinenen ihminen ja kaipaan tekemistä. Toki koirien kanssa kyllä saa aikaa kulumaan, mutta ei se oo ihan sama.

Kuitenkin on paljon juttuja mitä odotan kun muutan. Muutamat hyvät kaverit asuu siellä, sitten on tietty nuo Tampereen seudun issikat, joihin kyllä meinaan tutustua paremmin. Mahdollisesti pääsen taas ratsimaan vanhoja hevostuttuja ja onhan sekin kivaa. Ja asuuhan mun vanhemmat siellä ja velikin, joten niiden kanssa voi sitten vähän enemmän viettää aikaa. Ja sielläkin on kivoja lenkkipaikkoja, sitten pitää löytää vain joku kiva koirapuisto ja joku paikka jossa reenailla Kárin kanssa agilityä.

Kaikki varmaan mene ihan hyvin ja jotain löytyy, mutta haluisin vain, että löydän jostain itsestäni sen itseni, joka oon aina ennen ollut. Sen joka uskoo, että kaikki järjestyy ja joka on valmis tekeen mitä vain että saa sen mitä haluaa. Sen itseni, joka oon aina ollut ennen. Sen, jonka lasi on aina täynnä, vaikka siellä olisi vain pohjalla liru. Sen itseni, joka nauraa ja nauttii elämästä enemmän kuin mistään muusta. Sen, joka ei luovut pienistä ja sen joka iloitsee aina mitä pienimmistäkin asioista. No ehkä löydän taas itseni uudelleen kunhan mun maailma vähän rauhoittuu ja ehdin taas ajatella itseänikin.

Hyvää uutta vuotta kaikille!