Kevät

Sain nyt yhden kevät kuvan laitettua, mutta ei tää vieläkää toimi kunnolla. Mutta joo jos tarinoiskin vähän. Eli tosiaan viime viikon torstaina käytiin imirin kaa Tampereella kannustamassa reenikamua ja harjoittelemassa sateessa. Kuvassa paikka näytti hyvältä aitoineen ja päätin ilmoittaa Imirin kilpaileen, mutta paikan päällä äin niin paljon kaikkia mahdolisia ongelmia, että en vaan uskaltanut millään. Kun kisat oli käyty ja reenikamu saanut tuloslappunsa lähdettiin katsoon koska menis juna. No ei menny ihan heti, joten ajeltii Rapolaan ja käytiin siellä lenkillä. Sitten vei kamun Toijalaan asemalle odottaan vielä hetkeksi junaa.

Perjantaina mä lähdinkin sitten laivareissulle tutustuu uuteen Viking Graceen. Matka oli oikein onnistuntu ja kiva, mutta enpä ehkä viitsi siitä sen enempää tänne laittaa. ;) Koirat olivat äidillä hoidossa siis sunnuntaihin asti, jotta sain sitten vähän nukkuakin. Sunnuntaina tietenkin oli äitienpäivä ja sitä kävin sitten äidin kanssa juhlimassa. Tosin äiti kyllä kokkas ja silleen, että ei se ehkä sille ollut kovin erilainen päivä, kun veljetkin on vielä reissussa.

Maanantaina mulla oli pitkä päivä töissä, joten aamulla kunnon lenkille. Oltiin melkein 1½ tuntia menossa ja lenkki oli oikein mukava. Koirat olivat olleet täällä ainakin ulkoisesti ihan nätisti. :D Mutta kovahan niillä oli jo hinku päästä ulos. Käytiin siis lenkillä ja vein tietenkin Kárin vähän kahlaileen, kun oli niinkin kuuma päivä. Tänään tiistaina mä menin vasta yhteen, joten päätin aamusta kävellä käymään kaupungilla. Siellä oli toripäivä niin näkivät nuokin vähän enemmän elämää ja kojuja ja kakkea. Pääosin olivat kyllä tosi nätisti. Muuten tänään on tehty melko lyhyitä lenkkejä sellaisia ½ tunnin rykäsyjä, mutta niitä onkin sitten tehty 4 eli tuleehan siitäkin sitten ihan jo jotain.

Sitten vielä eilisen lenkin kohokohta: Käytiin  poikien kanssa lenkillä ja meinas tulla tippa linssiin, kun Imir oli ihan huippu. Meitä vastaan tuli vaha mies pyörätuolissa avustajan kanssa. Pysähtyivät sitten siihen ja mies pyysi josko voin viedä koirat häntä haistamaan. Sanoin kyllä että nää voi sitten haukkua ja nuorempi on märkäkin. Vastasi vaan että ei haittaa yhtään. Mentiin siis lähelle ja mitä tekee Imir? No haistaa varoen, nuolaisee miehen kättä ja jättää pään tämän syliin, jotta voi mies ihan rauhassa silittää. Mies sitten alkoi selittää kuinka hän on aikanaan kouluttanut koiria armeijalle ja kuinka ankeaa on kun ei enää pysty koiraa pitämään ja että Imir näyttää ihan hänen viimeiseltä koiralta joka oli seropi. Siinä se selitti ja Imir vaan oli pää sylissä ja silmät kiinni. Mä sitten yritin epätoivoisesti toisella kädellä pitää Kária kauempana pyörimässä kun sillä ei riittänyt vielä maltti tähän. Oltiin siinä varmaan vartti ja Imir piti KOKO AJAN päätä miehen sylissä ja oli vaan hiljaa ja antoi toisen silittää. Sitten täytyi lähteä jatkaan matkaa kun mun käsi ei kestänyt ton toisen pyörimistä, niin lopuksihan Imir vielä nuolaisi miehen kättä ja lähti meidän mukaan. Miten toi voikin olla noin ihana joskus?