Kaikkea kivaa ja vähän huoltakin

Nyt on sitten menoa ja meininkiä kyllä riittänyt. :) Lauantaina lähdettiin kohti Turkua ja viideksi oli sovittu että mennään reenikamun pihaan leikittämään koiria. Mukaani sain entisen melkein naapurin ja Leiran, sekä toisella puolella Turkua asuvan Mellan omistajineen. Pihalla koirilla oli kyllä hauskaa! Vähän kuuma oli, että ei ihan niin hirveää menoa ollut kuin joskus, mutta painia ja välillä vähän littaa. Imir keskittyi vaan vanhaan jalkapalloon, jota hänelle olisi koko ajan pitänyt potkia tai sitten haukkumaan. Tyttökoirilla tuli kerran vähän pahempi riita, mutta siitäkin selvittiin ja kaikki oli taas oikein hyvin. Pari tuntia vierähti melko nopsaan ja sitten pitikin taas lähteä. Olin veljen luona yötä ja katseltiin sitten vielä illalla kaverin kanssa siellä Django Unchained. Ihan hyvä leffa ja kun sen kera oli ruokana intialaista niin iltahan oli käytännössä ollut täydellinen.

Tässä kaikki viisi söpöstintä!

Sunnuntaina lähdettiin aamupäivästä sinne metsään, mikä on sen tallin luona, missä Turussa kävin. Sain kaverin mukaan ottamaan kuvia ja toiseksi käsipariksi, niin uskalsi sitten päästää molemmat koirat vähän juoksemaan. Ja kyllä muuten Imir juoksikin. Kári on niin hupaisa, kun se ei mene liian kauas vaikka Imir meniskin ja sitten se meidän ihmisten luona on ihan stressissä kun ei näe Imiriä. Suloisuus on kyllä. Imir sai rymytä noin puoli tuntia ja sitten otin sen kiinni ja käännyttiin takaisin päin. Kári sai olla vapaana paljon pidempään, kun ei lähde mihinkään.

 Kári peikkometsässä

 vihreä lätäkkö

 yhdessä

 katso kun Imirkin loikkaa!

WUF!

Metsäilyn jälkeen jätin Kárin kaverini luo ja menin Imirin kanssa moikkaamaan serkkuani ja kummipoikaani ja tietenkin tämän veljeä. Imir on niin valtavan ihana lasten kanssa. On rauhallinen antaa silittää ja koskea ja jos ahdistaa niin menee vain pois tai tulee mun luo. Poikien mielestä oli tosi siistiä kun sai antaa Imirille äidin avustuksella namia ja Imir kun antoi vielä tassuakin. Namin antaminen oli valtavan jännää, mutta äärettömän hauskaa. Olisivat varmaan syöttäneet tolle kaikki namit mitä mulla oli, jos olisin antanut. Sitten mentiin veljelle, joka itsekin oli päässyt kotiin mökiltä. Kaverini vielä käveli Kárin sinne, joten Kári kyllä sai hyvät liikunnat.

 Kummipojan veli

 Kummipoikani ja maailman paras koira!

Maanantaina kävin sitten moikkaamassa Intoa, Lokia ja Hallaa kaatiksella. Mukana oli myös näiden omistajan siskon Suri. Surilla ja Kárilla leikki aina välillä lähti tosi hyvin käyntiin. Into ei oikein enää Kárin kanssa leikkinyt vain pallo oli ihana. Imir oli tietenkin remmissä ja kovasti taas ihastunut Hallaan. Ei kuitenkaan yrittänyt hyppiä kunhan nuuhkutteli menemään. Hirveästi ei kävelty kun oli aika kuuma lähinnä vaan hengailtiin erinäisten vesilätäköiden lähellä, jotta koirat sai uida ja plutia. Kiva oli nähdä heitäkin pitkästä aikaa. Kun tulin takaisin autolle huomasin, että joku oli sitten pistänyt vasemman takalampun ruttuun.. Meinasi jo ensin vähän itku tulla, kun aattelin että kalliiks tulee, kunnes näin lapun tuulilasissa. Onneksi oli rehellinen ihminen. Ja onneksi autolla pystyi yhä ajamaan ja vilkku toimi.

 Kári kiipesi Iidan siskon syliin, kun Loki vähän sanoi pahasti. :D

 Imir(3,5v) ja Loki(4v) molemmat isliksiä ja uroksia, uskoisitko? :D

Vauhtia lätäköstä!

Kolmelta sitten haettiin Leira omistajineen kyytiin ja lähdettiin kohti Vihtiä. Siellä oltiin vähän ennen viittä ja mukavastihan sinne tuli sitten isliksiä omistajineen. Meitä oli ainakin 9 koiranomistajaa ja koiria oli ööö no ainakin 12? Siinä pidin sitten vähän rallytokoa ensin kaikille, tehtiin pientä rataa ja selitin ohjeita ja kylttejä. Hyvin meni kaikilla ja kivaa oli. Mitä nyt Imir piti kauheeta möykkää kun joutuivat odottamaan siellä kentän laidalla. Kun koiria oli kouluteltu lähdettiin me ihmiset ratsastamaan. Tää oli siis aivan luksusta kun pääsi issikalla ratsastamaan pitkästä aikaa! Sain ratsukseni oikein kivan ruunan Vilin (Fylkir). Maisemat oli oikein hienoja ja ihan kivasti mentiin ravia ja tölttiä ja vähän laukkaakin. Reissu oli oikein mielyttävä. Sen jälkeen paisteltiin vielä makkaraa ja täyteltiin vatsaa ennen pois lähtöä. Menin sitten mökille yöksi ja tiputin Leiran omistajineen pois Salossa. Meni aika myöhään, mökillä olin vasta puoli kaksitoista.

Aamulla mökillä oltiin sitten reilusti ulkona. Imir juoksunarussa ja Kári vapaana kun se ei lähde mihinkään. Ulkona oltiin sellainen kaksi ja puoli tuntia ja kyllä muuten sammuivat sisään mennessä nuo kuin kynttilät.:D Vähän ennen kolmea lähdettiin taas kohti Vihtiä ja siellä oltiin ihan hyvissä ajoin. Nyt meitä oli vähän vähemmän, mutta ihan mukavasti kuitenkin. Ensin taas rallytokoiltiin. Tein kaksi lyhyttä rataa, jonka kaikki menivät. Tai no pentuset menivät vain toista, koska ei saa liikaa rasittaa tollasia pieniä. Hyvin sujui taas ja hauskaa oli. Sitten pääsi uudelleen ratsastamaan! Sain saman heposen ja olin oikein tyytyväinen, koskapa oli oikein mukava otus. Tällä erää otin myös kameran mukaan ja näpsin reissusta myös pari kuvaa. Sitten saatiin vielä leipää ja makkaraa ja sitten lähdinkin kotiin päin

 mökillä pikkuhöpö uimari

Vähän piti leikkiäkin!

Ratsastamassa <3

Keskiviikkona olikin sitten jännää kun mentiin kuvauksiin. Kárilla oli viralliset ja Imiriltä halusin tietää missä mennään. Kári kuvattiin ensin ja polvet taivuteltiin ihan eka. Polvet oli 0/0, mutta oikea on ihan pikkusen löysä. Lonkkakuvat olivat hyvät ja sanoi että lähtevät arviona B/B, mutta voivat muuttua yhden suuntaan tai toiseen arvioijasta riippuen. Tuskin ne A:na takaisin tulee mutta toivottavasti eivät sitten C:ksikään muutu. Kyynärät olivat hyvät ja lähtevät 0/0 ja pitäisi samana tulla takas. Sitten oli Imirin vuoro. Ensin se taivutteli sitä siinä ja vähän kokeili. Imirillä oli hauislihakset aivan jumissa ja reagoikin aika vahvasti niihin. Kertoi jo siinä että liikeradat on rajoittuneet ja etujalkoja pitää suhteessa vähän taaempana, kuin kuuluisi. No sitten vei kuvaan... Kuva oli kyllä ihan hirveä, kun just oli katsellut noita Kárin ihan siistejä lonkkia. Nivelrikkoa on ja melko paljonkin. Kipeät kuulemma ovat ja aina jos joku päivä näyttää vähän kipeemmältä niin kipulääkettä pitäis sitten antaa 3-5 päivää, jotta ei kipujen takia rajoita liikeratoja lisää. Meinasi kyllä vähän itku tulla... Mutta eipähän ainakaan kaunistellut mitään ja rehellisesti kertoi kaiken. Lääkärinä tää mies oli ihan huippu. Selitti kaiken niin että ymmärsikin jotain ja tosiaan ei kaunistellut mitään. Rehellisesti ilmaisi, että voi olla että elää ihan hyvin vielä 4-6 vuotta, mutta voi olla että ei elä. Riippuu miten kipuja tulee lisää. Ensi talvi on sitten kytättävä sitä tarkkaan, ainakin kun on liukasta. Se kertoo sitten paljon. Toivon kovin että saan tämän ihanan vaalean ruskeanenän vielä pitää monta vuotta mun elämää ilahduttamassa, mutta tietenkin Imirin voinnin mukaan sitten mennään. Ei ole mitään koiran elämää jos on koko ajan ihan hirveät kivut (joita onneksi vielä ei ole). Tällaisia uutisia mä vähän pelkäsinkin saavani, mutta olihan ne toisaalta ihan odotettuja, kun kerran tiesi että huonot ne lonkat on. Onneksi Kári kuvautui sitten terveeksi, niin sen kanssa voi huoletta harrastaa ja mennä. Arkeenhan tää ei juurikaan vaikuta, lenkkeillä saa, joskaan ei pitäisi sellaisia parin tunnin lenkkejä harrastaa vaan sitten useampia ½-1h lenkkejä päivässä. Nyt mennään vielä paimentaan mutta ensi kesänä Imir ei enää osallistu. Näyttelykin saa jäädä, kun ei tiedä koska se on kipulääkkeillä. Toivottavasti kuitenkin päästään jonkun verran rallytoko kisoihin kuitenkin. Että douping rajat ei pauku. Toivottavasti ainakin ensi kesänä saan sille vielä virallisen rallytoko tuloksen. Muuten se saa toimittaa sitten kotikoiran virkaa. Oma rakas :`(

P.S. Vähänkö hienoa, että kuvien lisääminen taas toimii!