Hiljaiseloa

No niin on kyllä mennyt hävyttömän kauan siitä kun viimeksi olen saanut jotain kirjoiteltua. Meillä oli käymässä nenäpunkkia ja minä olin melkoisen kipeänäkin niin on vähän jäänyt, kun ei olla muuta tehty kun lenkkeilty tai oikeammin vielä äitihän näitä on paljon lenkittänyt. Siis kun olen itse ollut ihan rapakuntoinen ja kipeä. Nyt taas elämä voittaa. Ja tietysti sekin on vienyt aikaa, että olen onnellisesti saanut olla töissä viimeiset viisi viikkoa ja vielä tämänkin viikon. Siitä olen onnellinen ja siksi äiti noita onkin lenkittänyt, että on vähän kipeänä jaksanut sitten itse töissä. Suure kiitokset äidille! (ja isälle tietty myös, on sekin paljon reippaillut) Viime kuussa käytiin kerran hierotuttamassa Imir, kun sielläkin oli nenäpunkkia niin ei ollut tartuntavaaraa. Ja kerran akaassa, kun sama homma siellä. Että vähän sentään on päässeet koiratkin leikkimään.

 maaliskuussa oli vielä luntakin jaSkirnir oli oikein hyvä kaveri mun pojille.

Vähän on reenailtu aina silloin kun oon ollut terve. Mitään ongelmaa ei ekassa virallisessa rallytoko kisassa pitäisi olla, mutta mistä sitä sitten taas tietää paljonko mä jännitän, jos joku meneekin pieleen. Mutta hyvin on reenailu koton sujunut. Kárikin taas hiffaa miten tulla eteen. :) Töitä oon myös hakenut, ihan mistä vaan on paikkoja tullut auki, mutta eipä ole mitään iloa hakemuksista vielä ollut. Ehkä sekin aika vielä koittaa. Tänään sitten ilmoittauduin avoimessa yliopistossa teologiaa lukemaan. Hankkisi nyt tähän vielä uskonnon ja elämänkatsomustiedon pätevyyden niin josko se sitten auttaisi. Tiedä siitä, mutta ainakin on jotain tekemistä kesällekin.

Eilen (sunnuntaina) käytiin Tampereella taas islislenkillä ja oli niin hurjan kivaa! Mukana oli tällä erää vain vähän uroksia, minun pojat, Nör ja Skirnir. Kári sai siis rallattaa vapaana ja miten se nauttikaan seurasta. Narttukoiria olikin sitten ihan reippaasti ja onneksi kaikki niistä tulevat hyvin juttuun keskenään. Lenkki oli oikein mukava ja tietenkin Kárin piti käydä myös pulahtamassa uimaan. On se vaan niin pölö joskus. Imirkin oli tosi nätisti, melko vähän mitään riekkumista, hieman sorsien perään piti tosin mölytä.

 Koko kööri akaassa

 niin iloinen

 littaa ja painileikkiä, mikäs sen parempaa!

Viime perjantaina oltiin Kárin kaa agilityssä ja meillä meni oikeesti ihan hyvin. Itse olin tietty vähän epävarma, niinkuin vielä tuppaan olemaan, mutta varsinkin kepit on mennyt taas aimoharppauksen eteenpäin. Vetäjä sanoikin nyt ekaa kertaa ihan itse, että kyllä mulla on ihan kisavalmis koira, jos vaan mun pää kestää lähteä. :D Eli ei kun hakemaan lisenssiä, että voidaan kesällä kisata sitten. On toi Kári vaan niin <3. Nyt mun pitäis sitten saada itseltä se hidastelua aiheuttava liika miettiminen pois ja alkaa luottaa tuohon varsin varmaan suorittajaan. Että mitenköhän sen sais tehtyä? Vihdoin liityin myös agility seuran jäseneksi, joten päästään pian reeneihin täällä Valkeakoskellakin. Tulee sitten vähän enemmän tekemistä. Niillä on myös rallytokon höntsäily ryhmä joten sinnekin päästään sitten reenimään seurassa! Tekee meille kyllä hyvää.

 islantilaisia oli joka puska täynnä

 ja veteen oli pakko mennä..

Sorsia.. huoh..

Odotan kesää nyt oikein innolla kun on jotain tavoitteitakin sille. perusopinnot teologiassa olis tarkoitus saada kasaan ja sitten on erkkari Kokkolassa, rotumestikset siellä myös ja sitten tulee MV! Ja sitten olis vielä se Tallinnan matkakin, kunhan avaavat vain näyttelyn sivut tässä joskus. Voin vain kuvitella miten nopeasti kesä tuleekaan vilahtaan ohi silmien... Mutta sellaista se on, aika lentää kun on kivaa. Hirveellä vauhdilla tää kuusikin viikkoa on mennyt, kun on saanut olla töissä! Toivottavasti syksyllä saisi jo jotain pysyvämpää.. Mutta nyt mennään hetki kerrallaan ja nautitaan keväästä!