Luonnetesti

Perjantaina kävelin aamusta koirien kanssa porukoille syömään. Samalla reissulla Imir jäi sinne hemmoteltavaksi ja iltapäivällä mentiin Kárin kanssa agiin. Oltiin viimeisenä vuorossa ja mun mielestä osasin radan, eikä se edes ollut ihan pahimmasta päästä. Mutta en mä sit osannutkaan. Oikeen mitään. :P Siis oikeesti muistin ehkä just joku 3-5 estettä kerrallaan ja sit olin jo ihan pihalla. En vaan kyennyt jostain syystä muistamaan esteiden järjestystä millään. Kári teki kyllä just mitä käskin, mutta eihän sekään voi mennä oikein jos emäntä näyttää ihan päin honkia. No ei se mitään, tulipahan reenittyä. ilta otettiin rauhaksiin, koska aamulla oli aikainen lähtö.

Lauantaina me lähdettiin sitten hyvissä ajoin ennen seitsemää kohti Tuusulaa. Yhdeksältä oltiin ensimmäisinä vuorossa luonnetestiin. Testaajina oli samat tuomarit kuin issikoiden omassa testissä on ollut, joten korreloituvat sitten hienosti muihin testattuihin. Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja ehdin lenkittää Kárin ihan kunnolla siihen testin alle. Siinä oli muutama katselija, josita toinen suostui onneksi kuvaamaan meidän testiä. Kári alkoi ihan hyvin leikkiä tarjotulla kepillä heti alkuun. Kelkka oli vuorossa seuraavana ja se olikin sitten aika jännä, meinasi emännältä lähteä jalat alta kun toinen oikein kiskaisi. Kelkka myös jäi vähän päälle ja vielä seuraavassakin vaiheessa sille piti vähän murrata. Mutta toisaalta hienosti meni sitä ihan itse ilman houkuttelua katsomaan ja yritti siinä ohessa ottaa kelkan perässä tulevan kolisevan mehupurkin mukaan. :)

Uhkaavaa ihmistä yritti lähinnä mennä pusuttamaan vaikka muutaman hau sanoikin. Luoksetulo oli hieno, sellainen iloinen Kárimainen tuleminen. Haalari oli aika paha ja sen ohittamiseen uudelleen tarvitsi hienoista houkuttelua. Tynnyri ei ollut ihan niin pelottava, mutta toki aiheutti pientä sätkyä sekin. Pimeässä huoneessa toimi ihan hyvin, alkuun ei vissiin ihan tajunnut mikä on jutun idea, mutta tuli sitten ihan hyvin mun tykö, ihan ilman mitään apuja multa. Hieno eläin! Seinässä uhattuna oleminen oli myös hyvin islantilaista, ei todellakaan halunnut suojat itseään... Taisi se pari hauta sanoa sentään. Ampuminen meni ihan jees, ekaa vähän säpsähti, tokaa ei sitten ollenkaan. Upeasti siis meni! Tässä mukana linkkejä videoihin joista näkee sitten itsekin.

 http://youtu.be/zHMi-2iDUYg
http://www.youtube.com/watch?v=BqcWsKRc8F0

Sitten porukoille hakemaa Imirkin kotiin. Illalla en paljoa enää jaksanut, mutta eipä se mitään kun sunnuntaiksikin oli ohjelmaa. Sunnuntaina lähdettiin taas aamusta, nyt kohti Nokiaa ja molemmat koirat mukana. Aamu alkoi möllitokolla Kárin kanssa. Se meni jotakuinkin näin:
Kokeessa oli seuraavat osa-alueet:
Luoksepäästävyys 10 (tää oli täydellinen)
Paikkamakuu 1min 0 (Kári nousi noin 40s kohdalla sekunniksi seisoon..)
Seuraaminen irti 10 (parasta seuruuta mitä Kári on ikinä tehnyt)
Luoksetulo 5 (Lähti tuleen jo ennen käskyä, muuten kyllä hieno)
Liikkeestä maahan 8 (Annan vielä ruumiillisen ohjauksen, mutta hieno!)
Estehyppy 8 (Yllättävän hyvä, pieni käsiohjaus alussa)
Kokonaisvaikutelma 10 (Tuomari kehui erityisesti hymyä. )

Yhteispisteiksi saattoi saada 160 ja me saatiin 107. Sinällään ihan jees kun ihan pystymetsästä ilman reeniä mentiin paikalle. Tokon jälkeen alkoi match show ja siihen ilmoitin molemmat. Tuomarina oli mies, joka käytti kyllä ihan hartaasti aikaa koiriin.. Kári sai punaisen ja Imir sinisen, mutta kumpikaan ei sijoittunut. Mutta päivä oli upea, koirat käyttäytyivät hienosti, niin eipä voi valittaa! Reilut neljä tuntia hurahti kyllä nopeasti tuolla. Kotiin tultua pitikin ottaa pienet päikkärit. Nyt vielä iltaulkoilu, niin voikin mennä jo nukkumaan.