Nukahdinko lomaksi?

No kyllä ihan varmasti. :) Joulukuu oli jotenkin blaah, joten en sitten saanut oikein kirjoiteltua mitään tännekään. Joululoman olin pääosin kotona tai Turussa, kolme viikkoa poissa täältä teki varmasti hyvää. Näin paljon kavereita, koirat näki koirakavereita, tavattiin sukulaisia ja kaikkea sellaista. Niin ja päästiin Kárin kanssa reenaamaankin välillä vähän tasaisemmin agilityäkin. Käytiin myös möllikisoissa, tosin ohjaaja oli siellä kyllä niin hukassa, että ehkä ei niistä radoista sen enempää. :D Hylyt olisi tullut jos olisi oikeat kisat olleet. Mutta sitten kun mentiin seuraavan piävänä reeneihin niin ne meni ihan täydellisesti! Kári on kyllä ihan loistava, vielä kun joku kävis takomassa vähän järkeä ohjaajankin päähän niin avot!

 jossain välissä paistoi aurinkokin

 pälliääliöt

Imirkin intoutui keppileikkimään

Imir pääsi tietysti myös hierontaan ja näin ollen isolle pihalle taas irtoilemaan. Ja uuden vuoden pojat viettivätkin sitten hoitolassa, että ihmiset saivat ihan rauhassa viettää poksunta juhlaa. Tuo hoitola kun on niin ihanalla paikalla ja syrjässä niin tuskin koirat edes tiesi että on uusi vuosi. Ja emäntäkin sai sitten rentoutua ihan kunnolla ja syödä aivan liikaa, kuten joulunakin. Kesäksi pitäisikin sitten hieman pudotella painoa, sekä minun että Imirin. Imir varmaan saakin liiat kilot pois, minä taas? Noooo... :D

Loppiaisen palasin sitten tänne ja työn ääreen. Töihin oli oikeastaan oikein mukava palata ja Lehtimäkikin on oikein mukava näin talvisäällä. Hieman tosin jo valmiiksi ahdistaa se että pikkuhiljaa täytyy alkaa hakea töitä ensi syksyä ajatellen. Ensimmäisen hakemuksenkin laitoin jo, mutta tuskinpa sitä saan, enkä kyllä tiedä haluaisinkokaan muuttaa Espooseen. Ei ole oikein minun juttu tuo pääkaupunkiseutu. No joo, töissä on kivaa vaikka pikkasen painaakin päälle nuo yhteishaut ja se että kaikki saavat nyt haettua jonnekin oikeasti! Mutta jos jotain olen oppinut niin mieluusti olen vain ihan perus aineenopettaja ainakin jonkin aikaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten jotain muuta.

 älykkäät pojat

 vauhtia riitti

 pojat rivissä

 Me ei olla roturasisteja. :)

Nyt olenkin sitten ollut täällä Pohjanmaalla muutaman viikon putkeen, eikä ahdista vielä ollenkaan! En tiedä onko tähän kestänyt tottua tämä puoli vuotta. :) Viikonloppuisin on kyllä käyty jossain, päästy kunnon metsään, missä Imirkin voi juosta sydämmensä kyllyydestä irti, kun on sen verran kaukana kaikesta eikä mene autoja. Toki viimeksi näin kyllä moottorikelkkoja, mutta onneksi sain Imiristä kopin ennen kuin se niitä huomasi. Kári kun on niin kiltti että ei minnekään lähde. On me saatu myös uusi koirakaveri, josta varsinkin Kári tykkää kovasti. Imiristä ei niin tiedä, mahtaako se tykätä kenestäkään oikeasti paitsi ehkä Kárista ja Vardasta?

Niin ja käytiin me tuossa myös Vöyrillä moikkaamassa muita Aitiorantalaisia ja lenkkeilemässä metikössä niidenkin kanssa. Sää oli mitä kaunein ja harmitti ihan hirmuisesti kun ei ollut kameraa mukana... Kári sai painella vapaana, Imir ja Dyri pysyivät remmissä. Kári oli kyllä hyvinkin kiltti kun pysyi poissa Dyrin tieltä, no suurimmaksi osaksi ja ei ainakaan ottanut toista tosissaan eikä onneksi ollut mitään tappeluun viittaavaakaan. Sain tällä erää tutustua myös paikallisiin kissoihin ja suloisiahan nekin olivat. Valitettavasti aikaa vain ei ollut ihan liikaa kun illaksi piti tulla takaisin vanhempainiltaan. Sitä kyllä hieman jännitin, mutta ilmeisesti meni ihan hyvin, ei kukaan ainakaan ole haukkunut jälkeenpäin.

 voisko tää koira olla enää yhtään onnellisempi? <3

 ihan parasta ulkoilua ikinä!

Ensi viikonloppu meneekin sitten Helsingin reissussa. Koirat lähtee huomenna hoitolaan ja ovat siellä maanantaihin asti. Ne ei ole ikinä olleet niin kauaa hoitolassa, mutta luotan että viihtyvät tuolla, koska saavat päivisin mennä vapaasti tarhaan ja sisään. Voisi kuvitella että Imirilläkin ääni jo kähenee jos koko kolme päivää höpisee siellä. Educa messut siis kutsuvat ja sitten risteilylle Tallinnaan ja takaisin. Saa nähdä millaista tulee! Toivottavasti oikein hauskaa.