miten helppoa se olikaan. :)

Maanantaina hain sitten koirat hoidosta. Kári oli kyllä lähdössä kotiin, mutta Imir vain kävi moikkaamassa ja paineli takaisin ulos. :D Sitä ei olisi yhtään kiinnostanut lähteä kotiin! Ilmeisen hauskaa sillä olikin ollut, koska äänikin oli hieman kolmessa vuorokaudessa kähentynyt. Molemmat olivat syöneet hyvin ja tulleet vierustovereiden kanssa hienosti juttuun. Imir oli muutenkin sopeutunut hoitolaan kuulemma upeasti ja ollu harjoituskoirana harjoittelijalle. Kári oli kuulemma vetänyt liikaa, Imir oli näyttänyt parastaan. Hoitolan pitäjä oli edelleen sitä mieltä että mulla aivan loistavat koirat ja no niinhän mulla onkin! Mutta että joku muukin on sitä mieltä, onhan se mukavaa. Kotona koirat olivat kyllä hyvin väsyneitä, joten varmasti niillä on ollut tekemistä.

tämän kanssa sitä on nyt vietetty viikko. <3

Tiistaina sitten ehdittiinkin tehdä aamulenkki yhdessä ja töiden jälkeen toinen ja sitten tulikin vieraita. Kárille tuli naisvieraita! Tosin eipä Kári ollut kovin innoissaan, hieman nuoleskeli korvia ja pisti nukkumaan. :D Siinä sitten katseltiin jonkin aikaa menoa ja hain sitten Imirin autosta. Ei ollut tyttösellä vielä ihan parhaat päivät, ei Imirkään yrittänyt hyppiä. Mutta sinne lähti sitten Kári taas vieraisille ja me jäätiin Imirin kanssa kahdestaan. Puhetta oli että Kári tulee takaisin joko pe tai sitten vasta ma. No keskiviikkona ja torstaina Kári ei ollut osoittanut oikein mitään kiinnostusta tyttöön, joten jäi sitten sinne vielä viikonlopuksi. Ja oikein hyvä niin, koska oli sitten saanut itsensä ja nartun nalkkiin kolme kertaa kolmena päivänä. Oli kyllä melkoinen helpotus, kun sain viestiä että nalkissa ovat. Vähän jo epäilin että astuukohan tuo ollenkaan!

Imirin kanssa käytiin vähän kyläilemässä. Keskiviikkona lähdettiin ja torstai siellä oltiin. Käytiin torstaina taas sillä lailla lenkillä, että Imirkin sai painella irrallaan. Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta toisaalta musta se oli kyllä aika ihana! Lunta satoi ja tuuli, mutta ei ollut kylmä. Siellä sitten tarvottiin muutama tunti ja paisteltiin vähän matkalla makkaraa ja kaikkea ja Imir irti koko ajan. Ja tutustuihan se uuteen tuttavuuteenkin, suomenpystykorvanarttuun. Hyvin tulivat juttuun, kumpikin jätti toisen rauhaan. :) Kun oltiin tulossa takaisin niin Imirkin oli jo sitä mieltä että hyvin voi antaa kiinni, johan tässä on irti ollutkin. Ei yhtään yrittänytkään mihinkään lähteä vaikka suoraan näytin remmiä. Kyllähän sitä tuolla lailla lenkkeilisi mieluusti vaikka joka päivä! Ja kovasti oli kyllä Imirkin väsynyt tuon jälkeen.

Perjantaina sitten lähdettiin töiden jälkeen kohti Valkeakoskea. Siellä en ole ollutkaan sitten loman jälkeen, joten oli vissiin jo aika mennä tervehtimään vanhempia. Imiriä ei paljon tarvinnut mun lenkitellä, kun äiti ja isä oli molemmat kovin halukkaita sen kanssa menemään. Lauantaina kävin sitten ratsastamassa aamulla. Retun kanssa mentiin pellolle! Ja se oli hienosti! No mitä nyt alussa piti hieman jännitellä parkkeerattuja traktoreita yms, mutta sitten oli kauniisti. Meillä oli oikein ihana puoli tuntinen lumisella pellolla kävellen ja ravaillen. Kyllä tuo Retu vaan on <3. Ratsastaminen kyllä pääosin saa niin hyvälle tuulelle, että lauantai oli kaikin puolin kiva päivä!

Iltapäivällä kävelin sitten Imirin kanssa toiselle puolen koskia ystävien luokse. Hyvä reilu tunnin lenkkihän siitä tulee. Siellä vietin sitten iltaa ja mukavaahan sielläkin oli. Autokyydin kyllä otin takaisin kotiin. En jaksanut enää kävellä illan ratoksi kotiin. Sunnuntai menikin sitten ihan rauhaksiin kotona, tai no kävin mä sentään kaupassa. :D Takaisin tänne Lehtimäelle lähdin onneksi ajoissa, keli ei todellakaan ollut mukava. Kurusta Virroille ei oltu edes tietä aurattu! Siinä meinasi välillä mennä vähän pasmat sekaisin, kun lumi vaan raapii auton pohjaa ja toivot että pysyt urissa.. Onneksi sentään muut tiet oli ihan hyvin auratut.

Tässä kuva Kárista ja Jossusta. :D Hieno pari!

Mutta niin otsikkoon palatakseni. Tämä viikko on ollut niin helppo! Kukaan ei vedä lenkeillä. (tarttis varmaan opettaa Kárikin oleen vetämättä). Imir on niin rauhallinen ja helppo! No tänään tuli sitten Kári takaisin kotiin. Töiden jälkeen tosin, joten mulla oli aamulla vielä laatu aikaa Imriin kanssa. Mutta voi kun noi olivat onnessaan kun taas näkivät! Hirveetä rumbaa ja matot rullalle ja mölinää. <3 Ihanat pojat. Nyt sitten jännittävät neljä viikkoa, että saa tietää tuliko narttu kantavaksi vai ei. Toivon kyllä että tuli. :) Olisihan se ihanaa kun keväälle syntyisi pikku Káreja! Tosin jos jotain syntyy niin punaisia ne on, narttu kun ei kanna mustaa. Jaa mikä narttu? No Aitiorannan Jodis Josefina se nyt sitten on.