Käväistiin sitten Tanskassa!

Viime viikon keskiviikkona oli sitten melkoista matkakuumetta ja säätöä täällä kotona, koska torstaina oli töiden jälkeen lähtö kohti Tanskaa ja Roskilden kansainvälistä näyttelyä. Heti kun töistä pääsin, niin lähdin koirien kanssa kohti Valkeakoskea, jossa laitoin auton vaihtoon ja jätin Imirin sinne. Kárin kanssa matka jatkui Ryttylään hakemaan kyytiin Imirin hieroja koiriensa kera. Yhdessä oltiin siis matkaan lähdössä. Alkumatka oli sään mielestä aika erikoinen, kun lähtiessä Lehtimäeltä satoi lunta, Ähtärissä räntää, Virroilla vettä ja sitten Valkeakoskella oli jo ihan jees ja sitten Ryttylässä paistoikin jo aurinko. :D Turkuun mennessä oli keli myös ihan kiva, paitsi koko ajan tietysti tuuli aika paljon. Turussa sitten ulkoilutettiin koirat vielä Halisten pellolla ja otettiin ruokaa mukaan ja ajettiin sitten satamaan syömään, kun odotettiin laivaan nousua.

 kahden kerroksen väkeä

 Ja näin jää Suomi taakse

Laivamatka meni oikein joutuisasti lähinnä nukkuessa. :) Aamulla oltiin sitten Tukholmassa ja ei kun koirat autoon ja menoksi. Siitä ajeltiin sitten jonkin matkaa ja pysähdyttiin lenkittämään koiria. Onnistuttiin ihan hyvin vahingossa valkkaamaan mukava huoltsikka missä oli kivat nurmikot koirille. Seuraava taukopaikka olikin matkaseuralle jo entuudestaan tuttu. Paikan nimi oli Brahehus ja olihan se melkoisen vaikuttava raunio. Koiria ulkoilutettiin ja sitten matka jatkui taas kohti etelää ja Tanskaan menevää siltaa. Silta oli varmaan ihan hieno, mutta mulla teki kyllä aika pahaa, onneksi oli toinenkin kuski eikä tarvinnut itse ajaa. Roskildeen saapuessa keli oli aivan upea! Aurinko paistoi ja oli lämmintä ja melkoisen tuuletonta. Lähdettiin sitten kaupungille kävelemään ja voi että se olikin nätti! Ihastuin kyllä ihan täysin. JA kevät oli siellä jo tosi pitkällä ja kasvit pikkasen erilaisia kun Suomessa. Mangoliapuut oli kyllä upeita! Melkoiset kukat. Ilta meni siinä iloisasti ja sitten ajeltiin vielä kauppaan ja ostamaan ruokaa.

 Brahehusilla

 ihan komee raunio kaikenkaikkiaan. :)

 Ai sulla on kamera? Me luultiin että se on tuolla...

 Roskilden tuomiokirkko

 Mangoliat

Iloinen matkalainen

Aamulla sää ei ollut enää yhtä kiva, mutta vielä oli kuivaa. Siinä siten valmistauduttiin ja päästiin lähtemään näyttelypaikalle ihan ajallaan. Sinne oli niinkin huiman pitkä matka kun 4km. Ei kauaa kestänyt. :) Lauantaina meidän kehä alkoi kello 9.00 ja tuomarina oli Henrik Søeborg Tanskasta ja harjoitusarvostelija oli myös kehässä. Koiria oli ilmoitettu 28, mutta yksi veteraani uros oli poissa. Kiva määrä koiria kuitenkin, ei Suomessa yleensä perus näyttelyssä ole noin paljoa. Tällä samalla tuomarilla oltiin jo käyty Viron reissussa, joten tavallaan oletin, että pitäisi Kárista. Noh ei tänään.. :P Kehässä Kári oli kyllä upeasti ja käyttäyti hyvin ja liikkuikin mun mielestä oikein kivasti, mutta EH sieltä sitten tuli.. harmillista. Arvostelu tällä kertaa tähän:
3 år gammel, god størrelse gode proportioner, maskulint hoved og udtryk, velformede en anelse lyse øjne, korrekt bid og pigment, kunne øken en anelse længere i forhold til skalle, velansatte ører af god størrelse, stærk hals og fast overline, korrekt hale, god brystdybde, normalt vinklet for og bag, med gode benstammer og gode poter, bevæger sig let og flydende, kunne ønske dækhårende mere stride og mere lige, herligt temperement
suomennos: 3 vuotta vanha, hyvä koko, hyvät mittasuhteet, maskuliininen pää ilme hyvä, hyvin muotoillut aavistuksen vaaleat silmät, korrekti purenta ja pigmentti, voisi toivoa hiukan pidemmän kuonon suhteessa kalloon.  korvat asettuneet hyvin ja ovat hyvän kokoiset, vahva kaula ja ylälinja, korrekti häntä, hyvä rinnansyvyys, normaalit kulmaukset edessä ja takana hyvällä luustolla ja hyvät tassut, liikku kevyesti ja jouhevasti, peitinkarvaa voisi olla runsaammin ja saisi olla suorempaa, ihana luonne!

Onneksi sitten matkakumppanin koirat pärjäsivät paremmin, varsinkin Sól, joka oli toiseksi paras narttu ja sai Tanskan sertin! Ihan huippu juttu! :D Ja Hekla mummu oli ROP-VET joten isoihin kehiinkin pääsi suomalainen islantilainen käymään. Toki välissä käytiin vähän ruokkimassa meitä ihmisiä ja sitten takaisin näyttelypaikalle. Valitettavasti isossa kehässä ei tullut Heklalle menestystä, mutta oli se ehkä iloisin veteraani koko kehässä. :) Illalla me oltiin kyllä aika poikki kun hotellille päästiin ja kun kelikin oli aika sellainen kostea, niin ihan kauheasti ei sitten käveltykään enää, tosin koiratkin oli kyllä melkoisen poikki, joten ei ollu tarvettakaan. Nettikään ei hostellissa toiminut, joten siinä meni sitten ilta ihan jutellessa ja kuvia katsellessa.

 Ai miten niin väsyneitä koirapoikia?

Paras uros kehä

Sunnuntaina hieman aikaisempi herätys, koska piti kerätä kamat kasaan ja pakata taas koko auto. Mutta hyvissä ajoin oltiin tekemässä lähtöä ja näyttelypaikallakkin oltiin ajoissa. Toki oltaisiin voitu tulla myöhemminkin, koska sää oli melko viileän puoleinen. Kárikin sai päälleen kurapuvun, jota arvosti todella vähän, mutta kun oli niin kosteaa ja se on tollanen tukkajumala. Kehä alkoi taas kello 9.00 ja tuomarina islantilainen  Herdis Hallmarsdóttir. Tältäkin tuomarilta EH ja taas niitten helvatin silmien takia! Ai että kun harmitti, kun kerran Suomessa ne ei ole ikinä haitanneet ketään. :D Mutta noh sellaista sattuu ja onpahan syy mennä uudelleenkin sitten. Arvostelu oli tällainen:
 3 yrs old, masculine male, correct size and rectangular proportions, very good type, masculine head, domed scull, a steep stop, correct almond shapes eyes, unfortunately his eyes are very light which spoils the expression, correct ears that could be higher set, open angulation in front, normal angulation in rear, good body substance, good bone, double dew claws, correct tailset, tail close over and falls on the side, correct coat, moves freely but could have longer strides
ja suomennos: 3 vuotta vanha, maskuliininen uros. Oikean kokoinen ja suorakaiteen muotoiset mittasuhteet. Erittäin hyvää tyyppiä. Maskuliininen pää ja holvautunut kallo, jyrkkä otsapenger. oikeanmalliset mantelinmuotoiset silmät, valitettavasti silmät ovat todella vaaleat, mikä pilaa ilmeen. Oikeanlaiset korvat, jotka voisivat olla hieman korkeammalle asettuneet. Avoimet kulmaukset edessä, normaalit kulmaukset takana. Hyvä keho, hyvä luusto, tuplakannukset. Oikeanlainen hännän kiinnitys, häntä kaartuu ylös ja putoaa sivulle. Oikeanlainen turkki. Liikkuu vapaasti, mutta voisi ottaa pidempiä askeleita.

Tuomari oli oikein mukava ja selitti jo kehässä, miksi antoi mitä antoi. Ja selkeästi jopa vähän harmitteli Kárin silmien vaaleutta, koska katseli niitä kauan ja monta kertaa ja mietti vielä viimeiseen asti antaako ERI:n vai EH:n, näkyi miten käsi seilasi narujen päällä. :D Mutta näin tällä kertaa ja ensi kerralla sitten paremmin. Joskushan siis lähden uudelleen Kárin kanssa tanskaan ja toivon että on tuomarina sellainen, jonka mielestä Kárin silmät on ok. Tai ainakin tapaamaan tuttuja! Mukavaa väkeä nuo tanskalaiset. Kehän jälkeen käytiin sitten taas syömässä ja sitten auton nokka kohti Ruotsia ja viimeistä yöpaikkaa. Matka sujui joutuisasti ja sääkin parani taas koko ajan kun ajettiin kohti Bårosia, jossa olimme yötä. Yöpaikan saimme yhdeltä islantilaiskasvattajalta. Meillä olikin ihan valtaisasti siellä tilaa, molemmille oma huone ja koirille lähes kokonaan aidattu iso piha! Ja olihan ne nyt valtavan onnellisia kun pääsivät juoksemaan. Ja omat huoneetkin oli aika kiva, koska Sólin juoksu alkoi olla siinä pisteessä että poikia kiinnosti jo vähän liikaa. Ei tullu mitään ongelmia nukkumisessa kun pojat nukkui mun kanssa ja tytöt sitten matkaseuran kanssa.

 onnelliset juoksijat

Maanantai aamuna sitten ajettiin pieni matka toiseen paikkaan, jossa näimme kasvattajan koirat ja saimme oikein maittavan aamupalan. Siinä sitten aamu hujahtikin oikein iloisissa merkeissä ja sitten pitikin jo lähteä Tukholmaan. Taas stopattiin samoissa paikoissa kun mennessä ja sitten satamaan ja auto laivaan ja koirat laivaan ja menoksi kohti Helsinkiä, jonne siis jouduimme tulemaan takaisin, kun Vikingit ei kulkeneet Turkuun... hmph, molemmat laivat samaan aikaan telakalla on aika tylsää.. No joo matka meni kyllä hyvin vaikka Sól ressu joutui olemaan kyllä aika paljon häkissä. Iltapäivällä oltiin pitkään kannella kun sää oli hyvä enkä minäkään kylmänarka palellut. Ja yön nukuin kyllä niin sikeästi että!

 muutama yöpaikan tarjoajan koira

 Sinne se Ruotsi sitten jäi

Minun ihana iloinen murunen <3

10.10 oltiin sitten Helsingissä ja siitä olikin sitten enää lyhyt matka Ryttylään, jossa koirat sai taas hieman juosta ja sitten kohti Valkeakoskea. Siellä ensin auton palautus ja sitten kotiin katsomaan Imiriä. Ja voi noita kahta, kyllä näki että ei olleet hetkeen nähneet. <3 Siitä otin sitten vain Imirin mukaan ja jätin Kárin isän ja äidin luo lepäämään matkaväsymystä pois. Vähän oli jo itselläkin väsymystä ilmassa kun pääsin aikanaan kotiin. 2500km matkaa takana alkoi jo tuntua mussakin. Mutta upea reissu, lähtisin koska tahansa uudelleen!