keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

kesä? mikä kesä?

Jep jep, laiska kirjoittelija taas kyllä ollut. Ei vaan oo oikeen napannut alkaa rustailla mitään vaikka onkin tehty juttuja. Ei nyt mitään hiveesti mutta jotain kuitenkin. Eli aloitetaan nyt mun jutuista. Eli kämppä on nyt löydetty, se on Salossa, ei Perniössä. Perniöstä ei oikein löytynyt kivaa tarjolle ja kun Salosta sitten nappasi kiva rivari kaksio niin olihan se sitten otettava. Sijainti sillä on mitä mainion, n. 2km Salon keskustassa, golfkentän ja ratsastustallin kupeessa ja melko kivan oloisten lenkkimaastojen lähellä. Ja hauskaa on että yksi entinen työkaveri heseltä asuu siinä ihan vieressä! Lenkkiseuraa! Koiraseuraa! Juttuseuraa! Ihan huippua. :D Ja Turkuunkin on sitten varsin vauhdikas päästä kun motarille vaan ja hups ootkin Turussa. Koulutusmahikset ja kaikki <3 Jos vaikka rallytoko ryhmäänkin taas! Ihan huippista! Ja reenikamu on sitten siinä lähellä taas! Oon aika innoissan tästä muutosta.


 kesäkoiruudet
 jotain koirakavereitakin on nähty.

Koirien kanssa sitten. Tai no Kárin kanssa lähinnä. Imir on ollut äidin kotikoirana ja tuntuu viihtyvän oikein mainiosti. Lenkille lähtiessäkin aina käy varuiksi tarkistamassa josko äiti kuitenkin lähtis sen kaa enkä mä... Mutta joo agiliidelty on aika aktiivisesti. Treeneissä käyty ja onneksi melkeen joka kerta on ollut myös kouluttaja paikalla. Aika paljon on taas tajunnu miten myöhässä sitä ihminen voikaan olla ja miten hieno toi koira oikeesti on. Kepeille oon saanut aika paljon luottoa kun oon nähnyt että aina se sinne menee jos A.) kerron sille ajoissa ja B.) en ole itse sen tiellä. Putket on meille edelleen reeneissä hidaste ja sitähän ne on tavallaan joskus kisoissakin. Ei jotenkin niihin ole sellaista halua tolla mennä. Menee kun kerran sanotaan, mutta ei sellasella innolla kun kontakteille. Tosin keinusta otti nyt taas kerran tässä herneen nenään ja se näkyi sitten seuraavassa kisassa ehkä maailman hitaimpana keinuna, mutta eipähän loikannut poiskaan joten hyvä niin. Kouluttaja on onneksi nähnyt meidät myös kisoissa, joten koulutuksessa on sitten otettu huomioon että mitä mä teen sitten kun toi koira kulkee oikeesti vauhdilla.

15.7 oltiin Tampereella iltakisassa. Tuomarina oli Johanna Wütrich (tms.). Agilityrata tuntui tutustumisessa kivalta. Vähän jännäilin että miten se mahtaa kepeille, niin kun aina, mutta muuten vaikutti olevan ihan jees. Ei mitään jekkuja ohjaajalle. Radalle lähti tuttu kisaKári, vauhtia piisas alussa melkoisesti. Kepit oli puomin vieressä ja tutustumisessa en ollut ees ajatellut että se vois mennä puomille mutta kun kisan eka koira vetäsi sinne niin otin silleen ihan pikkasen varman päälle sen kohdan ja hienosti sujuikin sitten kepit, joskin vähän hitaammin kuin kisoissa yleensä. Sitten taas vauhti oli hyvä, kunnes keinulla se sitten oli hiiiidas. Onneksi siitä lähti ihan hyvään vauhtiin vielä ja selvittiin radasta ilman virheitä ja vieläpä juuri ja juuri ajassakin! tulos -2,23 ja sijoitus 4/28! Olinpahan melkoisen tyytyväinen ja  vielä iloisempi kun näin että saatiin tälllä myös meidän toinen LUVA maxi2 luokasta! Ihan huippua! Ja tuolla radalla tuli kuitenkin maxeissa vain tuo neljä nollaa joten ei huono ei.
 välillä sentään on lenkkikelitkin ollu kivoja


Toisena ratana oli sitten hyppäri. Sekin vaikutti hyvältä tutustuessa, ei mitään liian vaikeeta ja muutenkin kivan oloinen. Ajattelin että tästä voi selvitä, mutta mites kävikään. :D Tutustumisessa olin ajatellut että jään odottaan Kária hypylle ja sitten lähetän sen mun edellä kepeille.. No teinkö niin? En tietenkään vaan rynnin sinne helkatin kepeille ja peitin siltä ekan välin kokonaan.. hyvä mä.. Sitten jatkettiin siitä vain 5 plakkarissa ja mentiin kolme hyppyä ja putki ja sitten mulle tuli ihan täys blackout että mihin helkattiin mä oon menossa ja siinä miettiessä lähetin Kárin sitten väärälle esteelle ja sitten vasta tajusin että ei ku tonnehan se piti mennä. :D Eli hylsy sitten siitä. Mutta se Kárin loppurata ton mietintätauon jälkeen! Siis ihan superupea! Hirvee vauhti ja just ja just pysyin sen mukana. Ja toi oli sentään ihan lämmin ilta... Hieno hieno eläin! Mutta onnistuneet kisat ja sitten vaan miettiin koska ennättäis seuraaviin.

Näytelmissäkin käytiin pitkästä aikaa. 12.7 oltiin Nastolassa SSKY:n erkkarissa. Tuomarina siellä oli norjalainen Marianne Holmli. Ja onneksi kisaseuraakin oli ihan kivasti. Uroksia oli 4 ja narttuja oli 4. Kárin kanssa valioissa oli sama uros, jonka kanssa Lahden näyttelyssä pyörittiin keväällä. Tällä kertaa Kári oli enemmän tuomarin mieleen ja niin ollen valioiden ykkönen. Paras uros kehässä jäätiin sitten avoimen koiralle ja näin ollen paras uros 2 oli meidän sijoitus. Eli koko rimpsuna VAL ERI1 SA PU2. Kári oli ihan nätisti kehässä ja tuomari ihaili sen hymyä. :) Mutta juostessa meinasi mua äänellä komentaa ja se ei sitten kyllä oo sallittua kuin agissa, joten toivoa sopii että ei päätä tehdä siitä mitään tyhmää tapaa. Tosin paras uros kehässä oli kyllä hiljaa ja juoksi nätisti joten ei mitään ongelmaa sinällään. Tuomari oli todella mukava ja ihan tehokas, ei mitään liikoja vaan sanoi asiat niinkuin ne on. Arvostelu taas Kárin sivulla. Muutenkin oli ihan kivaa kun sadettakaan ei onneksi saatu ja seura oli hyvää niinkuin se yleensä islantilaisjutuissa on.
 Kárilla oli ihailija
ROP ja VSP
Ollaan me muutakin varmaan tehty, rallya on kanssa reenattu jonkin verran kun 9.8 olis Kárilla sen eka voittajan kisa... huh huh, mitähän sitä on ajatellu kun sen on sinne ilmonnut? No meidän pitää harjoitella liikkeestä maahanmenoa oikealla ja sitä peruutusta, muut sujuu ihan ok, joskin käsiavut on vielä varmaan aika liialliset. Ja niin joo myös sitä pitää reenata että koira on oikealla ja sitten istu, käännös, istu... Menee vähän nihkeesti kun Kári jää usein vähän kauas istuun.. Mutta jos hyvin käy niin meillä ei ole ongelmia kisassa ja jos sinne osuu noi kaikki laput niin kotiin tullaan kyllä 0-tuloksen kanssa. :D Mutta noh sittenpähän on kokeiltu miltä se tuntuu. Lauantain onkin sitten islantilaisten erkkari ja sinne lähetään sitten Kárin kanssa. Niin joo ja oonhan mä käynyt tässä myös parit heppakisat katselemassa! Ja onpahan ollut hauskaa myös se pitkästä aikaa, hienoja hevosia, hienoja ratsastajia ja onneksi pääosin myös hienoja ilmoja.  Huomenna kuitenkin ohjelmassa käynti Kárin siskon Kúran pentujen luona. <3 vähän pentupalluttelua tiedossa siis.
hieno musta Retunen kisoissa. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti