keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Näin se blogikärpänen puraisee :)

Tämän blogin päähenkilöinä tulevat olemaan aivan ihanin islanninlammaskoirani Imir ja sitten tietysti siinä sivussa minä. :) Imir on nyt kaksi vuotias ja ensimmäisiltä vuosilta olisi kyllä ollut vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta kun kärpänen iski nyt vasta niin saavat jäädä omiksi muistoiksi ne.

Muutama viikko sitten käytiin katsomassa miten tuo höpötys suhtautuisi lampaisiin. Islanninkoira ihmisten oma paimennustaipumustesti kun oli ihan tässä vieressä. Meillä oli vuoro sunnuntaina ja hyvä niin. Sää oli hieno! Imirillä oli intoa vaikka muille jakaa, mutta malttia ei sitten lainkaan. Mutta hauskaa tuntui olevan, no mulla oli ainakin. ja kuten kuvasta näkyy hymyilivät tuolloin sekä lammas että koira!

Tulokseksi kuitenkin kaikesta innokkuudesta huolimatta tuli heikkoja paimennustaipumuksia, mutta koska intoa oli noinkin paljon ajattelin että kyllähän tätä vielä kokeillaan lisää. Siltä istumalta etsinkin vielä syksyn viimeisiä paimennuskoulutuksia ja löysinkin yhden tästä ihan läheltä Liedosta. Viestiä vaan menemään ja parasta toivoen jäin sitten odottelemaan. Odotella saikin aika kauan, vasta päivää ennen kuin koulutus alkoi tuli viestiä hyväksymisestä. :D Onneksi ei ollut tullut muuta ohjelmaa, joten seuraavana päivänä vain koira autoon ja lampaille!

Oli kyllä hienoa, kun sai jotain oikein tehtäviä mitä tehdä. Lampaat olivat oikein kilttejä ja kouluttajakin todella mukava. Kouluttaja näytti sitten mulle miten hän tekisi jos kouluttaisi Imiriä ja hyvinhän tuo näytti sujuvan, aina noin kolme sekuntia kerrallaan! Sitten meni taas aina intoiluksi ja koiran palauttamisesksi ruotuun. Onneksi haukku ei ollut ongelma vaan se ryntäily. toinen harjoitus meni paljon paremmin vaikka mielestäni oli paljon vaikeampi. Ehkä Imirkin alkoi väsyä kun malttoi kuunnella jo kehotuksia odota ja saa tulla. Nyt vaan ensi kertaa odotellessa pitäisi sitten reenata tuota että odottaa ja vaikka saa tulla niin ei ihan syliin asti tarveisi tulla. Hyvin on mennyt jo tänään alkeisopetus!

Torstaille ilmoittauduinkin sitten henkilöhaun alkeisryhmään. Koska täytyyhän koirallakin jotain tekemistä olla, kun omistaja kirjoittelee gradua päivät pitkät. Saas nähdä kuinka tuo mahtaa tajuta idean tässä nenän käytössä, koska itse en ole sitä sille saanut opetettua... Toivottavasti kouluttajan avulla tämäkin lutviutuu. Tässä vielä loppuun kuva Imiristä meidän läheisessä koirapuistossa pallon perässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti