hevosia, lampaita ja muutamia koirakavereitakin

Otsikko kertookin jo paljon mitä ollaan viimeaikoina tehty. Sunnuntaina oltiin tallilla yhdessä pitkästä aikaa. Imir on pääsääntöisesti todella nätisti hevosten kanssa. Ihan tasan niin kauan kun minäkin olen maassa. Kun itse hyppää kyytiin niin johan alkaa huima konsertti. Ei oikein ymmärrä, että me ei olla menossa siitä kentältä mihinkään, vaikka selässä olenkin. No yllättävästi tuohon haukkuunkin turtuu kun keskittyy hevoseen. (Valitettavasti tallin omistaja ei siihen turru...) No eipä siinä ei Imir kovin usein tallille pääsekään ja jos sen jättää autoon niin siellä olisi kyllä hiljaa. Sunnuntaina vaan sattui olemaan aurinkoista, enkä sitten viitsinyt toista jättää autoon paahtumaan.

Maanantai menikin lähinnä lepäillessä. Toki päivälenkillä törmättiin ehkä tämän hetken parhaaseen leikkikaveriin tolleri Hanniin. Tiedän ettei hihnassa saisi leikkiä, mutta kun toiset oli niiiiin innoissaan. Siinä sitten juteltiin sellainen 10 min ja pyöriteltiin hihnoja, jottei koirat olis ihan solmussa ja sitten jatkui matka kohti sitä oikeaa kohdetta, koirapuistoa. Siellä tavattiinkin sitten uusi tuttavuus belgianpaimenkoira Vuokko. Hauskaa oli noilla keskenään. Imirin kanssa on kyllä hienoa mennä puistoon, kun on niin kovin sosiaalinen. Kelpaa sekä urokset että nartut. Toki jos joku kimppuun käy tai nuoremmat rupee alistaan niin sanoo takaisin, mutta yleisesti vain menee pois. Muutama uros siellä käy, jonka kanssa ei voida mennä, kun NE käy tuohon heti kiinni... En tiedä mikä niilläkin on, kun tuo on kuitenkin aika nyhvö. Ehkäpä juuri siksi.

Tiistaina olikin sitten se ihana paimennuspäivä! Ja sitä ennen joutui tuo taas tallille, kun oli hieman aikatauluongelmia. Nyt oltiin toisella tallilla, sillä tutummalla. Ike ja Imir tulee kyllä niin hienosti toimeen. Ike tönii aina turvalla Imirin tieltä, jos kokee sen olevan tiellään ja Imirkin yleensä katsoo varsin hyvin, missä Ike on tulossa, jottei jää jalkoihin. Ja sitten ne syö yhdessä vähän porkkanaa. Siitä pitäis kyllä saada joskus kuva. Tallilta matka jatkuikin sitten kohti Lietoa ja paimennuskurssia. Tällä kertaa harjoiteltiin pienessä aitauksessa, jossa koira oli irti. Vähän olin huolissaan että mitähän tästäkin tulee, mutta fiksuhan tuo on! Sitten kun emäntäkin osaisi tehdä muuta kun hymyillä tyhmästi ja hihittää. :S Ohjaaja kehui, että koiralla on hyvä idea, mutta emäntä on sen verran hukassa, että lähinnä meni ohjaajan ohjauksella tuo koira. Eli siis minä sitten vaan jonnekin kokeneen koiran kanssa reeniin niin johan lähtee. Mutta kyllä kunnioittaa Imir sitä ohjaajaa ihan kympillä. Käsittämätön näky, kun kuitenkin ovat tavanneet vain kerran ennen. Puhuu todella sen kehonkielen puolesta. :)

Toisella kierroksella meidän olis ollut tarkoitus kiertää lampaita aitauksen ulkopuolella, mutta Imir oli melko väsynyt ja herpaantui vähän tuo keskittyminen, joten mentiin takaisin aitaukseen sisälle, jotta sai lopettaa onnistumiseen ja niinhän se teki, ihan mitä ohjaaja neiti halusi. Sitten sainkin nauttia ihanan väsyneestä koirasta koko illan ja niin myös tämän keskiviikon. Eipä oo juuri halunnut mihinkään mennä paitsi takaisin kotiin nukkumaan. Eli lisää tällaista! Vihdoinkin oon löytänyt jotain, josta tuokin mentaalisesti väsyy. :) Kuvassa Imir eilen illalla, paimennuksen jälkeen. :)