Jyväskylän reissu

Eli lauantaina oli sitten edessä reissu kohti Jyväskylää. Olin päättänyt, että junalla mennään Tampereelle asti ja siitä sitten äiti ottaa meidät kyytiin ja matkaamme yhdessä sitten Jyväskylään äidin serkun luokse yöksi. Vähän mietin, että mitähän tästä junailusta kahden koiran kanssa tuleekaan. Imiristä en niinkään, sehän matkusaa kuin ei mitään, mutta kun pikkuiselle oli ensimmäinen junamatka ikinä. Rautatieasemalle lähdettiin kävellen, ihan koska ajattelin, että sittenpähän ovat saaneet hyvän lenkin pohjalle. Vähän siinä matkalla sateli, mutta ei niin paljoa että olisi ollut haittaakaan. Asemalla oltiin hyvissä ajoin ennen junan lähtöä ja kun lippukin oli jo etukäteen hankkittuna, niin mulle jäi hyvin aikaa vähän harjailla Imiriä ja Káriakin pikkuisen. Ja tietenkin vähän kuivata niitä ennen junaan menoa.

                                                                  "näyttelypuudeli"

Junaan meno sujui ihan hyvin. Imir poppasi sisään kuin ei mitään ja Kárikin pienen harkinnan jälkeen keräsi tassunsa ja ponkaisi junaan. Oli siis sellainen vanhanmallinen ritiläporrasvaunu. Lemmikkivaunu oilikin erilainen kuin missä ennen on matkustettu. tää oli sellainen isompi loosi, jossa penkit kiersi kaikki reunat ja keskellä oli sitten paljon tilaa.. No nyt se ei ollut mikään ongelma, kun muita matkustajia oli vain nainen tyttärensä ja puudelinsa kanssa. Mietin vaan, että miten oltais oltu jos kaikki paikat oliskin oltu myyty ja jokaisella koira? Ja varsinkin jos jollain olis ollut vähänkään agre koira? No onneksi ei ollut. Ja puudelihan matkusti vain sylissä, ei saanut laskea lattialle, eikä penkille vaan vain ja ainoastaan sai matkata sylissä... (Kun voi kuulemma saada lattiasta ja penkeistä täitä ja kaikkia pöpöjä ja turkki painuu) No joo aika pitkä sylitys, kun olivat menossa Jyväskylään asti kuitenkin.. Juna lähti ja konduktööri kävi ja silitteli poikia ja kehui kun ovat kauniita ja sitten Imir pistikin pötkölleen ja rupesi nukkumaan. Kári siinä pyöriskeli ja yritti aina välillä josko puudelia pääsisi moikkaamaan, mutta ei päässyt. Kun oltiin matkattu reilu tunti päätti Kárikin ottaa isommastaan mallia ja ruveta nukkumaan. Eli varsin helpolla päästiin, ei ääntelyä ei ongelmia ja hienosti lepäsivät molemmat. Ulospäin junasta Kárin sitten joutui nostamaan, kun oli rappuset vielä liina pelottavat ja hyppy iso. Siinä pieni kävely Tampereella ja sitten autoon ja kohti Jyväskylää.

Perillä ensin vähän lenkkeiltiin ja sitten mentiin yökylään. Äidin serkun kämppä on melkoisen lämmin, joten koirat joi aika paljon ja näin ollen ne piti ulkoiluttaa kerran yölläkin, hirveä vessahätä kun oli molemmilla. Muuten olivat ihan rauhassa ja nätisti. Aamulla sitten äiti tiputti mut ja Imirin näyttelypaikalle ja meni takaisin serkkunsa luo. Kun imir oli oman osansa suorittanut tuli äiti sen hakemaan ja lähtivät sitten pitkälle lenkille molempien koiruuksien kanssa.

                               tässä on yksi kuva missä selkeästi musta näkyy tuo "raskas vaikutelma"

Näyttelystä sitten. Imir käyttäytyi kuten se aina käyttäytyy näyttelyssä, eli hyvin. Haukahti se ehkä kolme kertaa koko aikana? Ja vaikka valiokehässä yksi koira piti aikamoista mekkalaa, niin Imiriä ei tuntunut kiinnostavan yhtään pätkää. Tuomarin mielestä Imir oli vähän raskas edestä, joten ei siis SA:ta, mutta ERI kuitenkin. Ja vielä kilpailuluokassakin kun pari koiraa alkoi kähistä, niin imir vain katsoi että kylläpä nuo jaksaakin.. :D Se on kyllä hauska, en muista että sillä olis ikinä ollut tarvetta vastata tuollaisiin rähinöihin paitsi joskus remmissä, jos joku on sille huutanut ensin. Mutta aika vähän sitäkään ja nykyään ei juuri ollenkaan. Hieno poika! No siis tuomarina oli Kim Viksö-Nielsen ja hän sanoi Imiristä näin:

3-vuotias. Antaa melko raskaan vaikutelman. Todella hyvä pää, oikeanlainen suu. Vähän löysä ylälinja, todella hyvä runko. Suorasti kulmautunut edestä, hyvin kulmautunut takaa. Oikeat kaksoiskannukset. Todella hyvä lyhyt turkki. Erinomainen temperamentti.

Että ihan tyytyväinen sai olla. Koirathan matkasivat  sitten Valkeakoskelle pariksi päiväksi äidin ja isän hoiviin ja palaavat Turkuun taas torstaina. Vähän oli maanantaina orpoa, kun oli vapaapäivä, mutta tänään onkin sitten töitä niin on kivakin että ovat siellä.