En muista noin kovin kauas (kymmenen päivän taa) mitä on tehty, mutta jos sitten mennään ihan tän viikon antimilla. :) Maanantaina äiti ja isä oli vielä täällä viikonlopun jäljiltä, joten äiti oli joskus viiden jäljistä käynyt koirien kanssa ulkona noin puoli tuntia tai jopa vähän yli. Koska olin menossa töihin käytiin kuitenkin vielä uudelleen sellainen tunnin lenkura tuossa vähän kasia ennen. Mentiin tonne pellolle niin Kári sai painella vapaana. Tuolla pellolla on sellainen outo efekti, että kun mennään rypsipellon puolelta olkipellolle, siis sänkeä molemmat, niin Imir innostuu ihan valtavasti ja leikkivät siellä kuin pienet pennut. Muuten se ei siis fleksissä juurikaan suostu leikkimään, mutta jostain syystä tuossa olkisänkkärillä leikkiminen on aivan hukeeta. Harmi vaan että se sänkkäri on aika lähellä tietä, niin en millään uskalla päästää Imiriä irti. Mä sitten ite juoksentelen sen fleksin kanssa perässä, jotta toiset voi mennä littaa yms. Tai no tuolloin aamulla se oli äiti joka juoksenteli siellä perässä. :D No töihin pääsin sitten porukoiden kyydillä ja näin ollen tulin sitten bussilla kotiin. Pyörällä olis nopeemmin, mutta no laiska mikä laiska. Ja toisaalta heti jos on riski mustalle jäälle niin en uskalla ollenkaan. Taidettiin kai käydä koirapuistossa töiden jälkeen.. Luulisin ainakin, en muista enää.
Tiistaina meillä oli oikein mukava päivä. Tai siis aamu otettiin tosi rauhaksiin, mutta sitten 12 maissa lähdettiin kohti tallia, tai oikeammin sen takana olevaa mettää. Olin päättänyt kokeilla ekan kerran miten sujuu kun nuo molemmat on yhtäaikaa irti. En ole näin ennen tehnyt, koska en oikein tiedä, jos toi vaikkaa oppii Imiriltä ettei tartte tulla. No tähän metsän mentiin just siks, että siellä pääsee niin pitkän lenkin ilman vastaantulijoita, että Imirkin ihan varmasti tulee ihan itse mun luo. Olin siis päättänyt, että en huuda sitä ainakaan ennen kuin on kerran tullut itse. Koska yleensä sen jälkeen muutenkin korvat taas toimii. Samaten päätin yrittää ottaa mahdollisimman rennon asenteen, ettei vahingossakaan mun ressaaminen aja sitä sellaiseen hulluun hilluntaan. No alku mentiin kuitenkin niin että Imir oli remmissä, halusin olla varma, että ravurit ei oo siellä juuri silloin. Tietyn matkan jälkeen päästin sitten Imirinkin remmistä. Ja voi kun toinen oli aivan jossain unelmamaailmassaan! Yllätyksekseni Kári kuunteli mua vallan mainiosti joka tapauksessa! Ja Imirkin sen omatoimi käynnin jälkeen oikein hienosti. Tää lenkki meni suorastaan todella paljon paremmin kuin luulin. :) Olen oikein tyytyväinen mun karvakorviin. Siellä oltiin yhteensä sellainen parisen tuntia, joten ainakin saivat kunnolla hillua. No Imir oli irti vain noin tunnin, mutta Kári lähes koko ajan. Sitten kävin vielä tallilla ja ratsastuksen jälkeen pääsivät koiratkin taas moikkaamaan heppoja. Kária taas alkuun vähän jännitti, mutta Imir oli rauhallinen kuten aina. Tosin tuntui vähän loukkaantuvan kun kaadoin Iken porkkanat sen kuppiin enkä heinien päälle, josta myös Imir niitä välillä syö. Kyllä oli kotona väsynyttä porukkaa muuten illalla.
Keskiviikkona käytiin ensin aamusta kävellen tuolla lemmikkitarvikkeessa. Tarvin pari juttua, joten päätin, että siitä tulee hyvä aamulenkki. Ja tulikin, tosin kahden koiran kanssa liikkeessä oli kyllä vähän hasardia. No ihan ok se kuitenkin meni. Sitten yhdeltä hain reenikamun ja hänen pennun ja mentiin Littoisiin metsään. Imir oli mulla ihan remmissä ja sepä sitä ärsytti, kun ei päässyt edes fleksin mittaa haistelemaan. No sai tyytyä osaansa. Pennut siinä paineli meneen, mutta ei tuo reenikamun pentu oikein innostunut Kárin kanssa leikkimään ja se jos mikä sitä ärsytti. Ja kun joku ei leiki sen kaa siitä tulee aika päällekäyvä ja äänekäs, mitä sitten taas reenikamun pentu vähän jännitti. Eli kierteenä ei hyvä. Mutta tulipahan sen juostua uudessa paikassa taasen. Kivaa oli kuitenkin!
Torstaina tein aamupäivällä sellaisen ihan kunnon puolentoista tunnin lenkin poikien kanssa tuonne yläjuoksulle päin. Lenkki oli oikein rento ja kiva ja Kári sai taas mennä irti pitkät pätkät. Voi kuinka musta onkaan ihanaa kun toinen on noin varma irtokoira. Toivon niin sydämeni pohjasta että tämä säilyy... Sitten käytin ne vielä pikkulenkillä, ennen kuin lähdin serkkuni kanssa kylpylään ja syömään ja hemmottelemaan itseäni ja sitä! Tää oli sille serkulle yllätys ja samalla sen joulu- ja synttärilahja. Ja koska sillä on ihan mies ja kavereita, niin ne jopa lupasivat siivota heidän kodin sillä aikaa. Joten kokonaisvaltainen rentoutuspäivä hälle. Heillä on siis puolitoista vuotiaat kaksoset, joista toisen kummi olen. JA koska lapsia on tuplat on myös päivät äidille varsin rankkoja. Toki varmaan isälle yhtälailla. :) Meillä oli oikein ihanaa ensin vähän kylpylässä lutia ja sitten mä menin jalkahoitoon ja serkku aromahierontaan. Sitten käytiin vielä Teinissä syömässä. Huoh. Ja koiratkin sai tänne toisen serkun miehen hoituriksi, joten nekin pääsi vielä lenkille ja saivat seuraa josta kovin pitävät.
Perjantaina tein sitten pitkän aamulenkin ennnen töitä. Kierrettiin toi jokilenkki. Oli oikein mukava lenkki ja Kári tietty taas suuren osan irti pääsi pinkomaan. Toki astuin itse oikein kunnolla pimeässä ojaan.. Onneksi ei nyrjähtänyt mikään paikka. Töiden jälkeen meillä oli pitkästä aikaa jotain koulutuspuolta tiedossa, kun molemmilla oli rallytokoa. Ensin Kárin kanssa. Kaikki muu meni oikein hyvin, mutta jostain syystä se tokoeste oli todella jännä. Hassua kun agiesteen menee kuin vettä vaan, mutta jostain syystä tuo oli sellainen, että joka kerta piti miettiä, josko siitä menee yli tai ei... Mutta kaikki muu meni oikein sujuvasti. Imir oli aivan siis todella hyvä! Se teki lähes kaiken kuin vettä vaan ja oikein innolla myös. Ehkä tauko teki hyvää? Toki vasemmlle kääntymiset on hankalia ja varmaan tulee aina oleen, mutta en ota niistä ressiä, tekee niin hyvin kuin takapäänsä sallii ja niillä mennään. Tehtiin pari hyppyä myös ja se meni loistavasti! Vain pienen pieni käden heilautus enää tarvittiin. Pian jo ehkä ilman merkkiä? Mulla on tässä vähän uudelleen syttynyt toive, että saisin Imirin seuruun ja paikkamakuun sen verran kuntoon että jos kuitenkin sitä tokon alo-luokkaa menis koittamaan joskus. Ei vielä, mutta ensi talvena ehkä? Siis toisin sanoen hallikaudella. Ulos ei mennä. :) Ehkä vielä joskus. Paikkamakuukin oli sillä jo hyvä, mutta nyt ei oikein malta siellä niin kauaa pysyä. reeninpuutetta siis. Että tällaista. Seuraavaksi päivityksiä Jyväskylästä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti