Missä mä oon ollu?

Tai siis niin, miten onkin päässyt kuluun näin pitkään siitä kun oon kirjoittanut tänne mitään? No syyhän on se että on ollu ihan hirvee kiire ja koko ajan ja loppua ei näy. phuuh... Tai no nyt on vähän vapaata, kun oon äänen takia saikella. Ääni on, no aika maassa. :) Kuuluu musta jotain, mutta ei paljoa. Toivottavasti koirat malttaa kuunnell tätäkin vähää, kun tänään kotiutuvat. Mutta mennäänpä ajassa vähän taaksepäin, niin päästään aika järjestyksessä käymään näitä läpi. Torstaina 16.11 oltiin Imirin kanssa tokoilemassa. Se jaksoi ihan ok ja teki paremmalla vireellä seuruuta kuin yleensä, mutta jätättää se silti. Jäävistä maahanmeno oli hidasta mutta teki ja seisomaan jäänti suorastaan loistavaa!! Istumaankin jäi hienosti, vaikka sitä ei oo juurikaan tehty. Luoksetulot oli Imirmäisi eli välillä nopeemmin ja välillä hitaammin. Sitten oli maassaoloa ja se meni ihan kivasti. Alussa oli kiva sellainen sählinki, kun laitettiin koirat maahan ja sit en muista mitä kouluttaja teki, mutta kaikki muut koirat hyppäs ylös ja lähti, paitsi Imir!! Kehuin sitä kovin ja se vissiin otti sen vapautuksena, koskapa nousi ja tuli hakeen nannaa... Eli periaatteessa meni hyvin käytin vain väärää sanaa kehuun.. minun vika, koira teki hyvin. Sitten tehtiin vähän pienemmällä välimatkalla ja ajalla pari kertaa ja sehän meni hienosti. Eli siis pääajatuksena tais olla että menipä kivasti.

Perjantaina olikin sitten molempien rally. Kári oli tällä kertaa vähän turhan kiinnostunut muista. Tai siis sain sen kyllä innostumaan ja tekemään, mutta vähän oli sellaista, mitä jos mä kutenkin saisin leikkiä noiden muiden kanssa.. Selkeesti liian pitkä väli viimeisistä leikkireffeistä. :D Mutta kyllä se hienosti teki. On toi vaan tollanen luksuspentu. Imirkin teki omissa reeneissään hienosti. Tein tällä kertaa vain yhden radan ja hyvä niin, koska se meni hyvin ja kun mentiin odottaan muiden ratoja niin Imir alkoi nukkua. Alkuun siis tietty tehtiin yksittäisi kylttejä, peruutusta ja sellaisia uusia käännöksiä. Imirillä ei ollut niissä mitään ongelmaa kunhan mä tajusin mitä tehdään. On se vaan hieno koira. Mutta vain hallissa! Tai kiinni.. Kuten kohta käy ilmi.

                                                      Kárin mielestä edelleen on ihan uintikelit

La-su koirat oli hoitolassa, kun olin yön töissä. Su sitten menin pitkästä aikaa näy ja toko koulutukseen. Tarkoitus oli ensin ottaa Imir, ja sanoin jo autossa reenikamulle että se on vaikeempaa kuin ottaa Kári ensin, kun Kári vaan yrittää puskea ulos. Ei oo vielä ihan mennyt täysin perille tuo odota... No yleensä mä laitan aina remmin lenkin ranteen ympäri, jotta ei pääse luistaan.. Arvaa unohdinko? Ja tietenkin remmi pääsi luistaan. Ja tietenkin siinä pihassa yksi auto just tuli ja liikkui ja Imir meni ihan kierroksille. Ja sitten se teki jotain mitä en olis ikinä uskonut sen tekevän! Se kävi remmissä olevan terrierin päälle... Häpesin niin paljon että ette tiedä. Siis toki se terrierikin rähisi Imirille, mutta silti. Ja siis mitään korviahan tuolla ei ole kun se noin "pääsee vahingossa" irti.. No siinä sitten sain remmin takas käteen ja tuo teki Jekyll ja Hyde tempun ja oli kuin ei olis ikinä mitään tehnyt ja istui mun viereen aivan hiljaisena ja rauhallisena. *pyörittelee silmiä*. Terrerille ei onneksi tullut mitään haavaa ja mä kyllä yritin tarjota mitä vaan, jos jotain tulee, mutta ei ne sit halunneet ja kun tilanne rauhoittui niin ainakin omistava mies oli melko ymmärtäväinen. Reeneissä se sitten tulikin usein meidän lähelle, varmaan just sen takia, ettei koiralle jää mitään kammoja, mun koiraa kohtaan. Ja ei se ainakaan meille rähissy, joten ei nyt vissiin ihan hirveitä oltu sit enää. Imiriähän ei sitten remmissä se kiinnostanut enää pätkääkään, hyvä että huomasi ketään koiraa koko hallissa. Pölö otus. En ihmettele sitä että Imir meni ihan kierroksille tuosta autosta, mutta että tolleen meni remmissä olijan päälle! Koira joka on aina väistellyt muita puistossakin? En tajua, toivottavasti ei enää ikinä. Ja pitää nyt tietty puistossakin kattoo tarkemmin, ettei rupee uroksille uhoomaan. Siinä vaiheessa se saa jäädä kotiin ja meen sit vaan Kárin kanssa. No toivotaan ettei tartte.

Vähän ennen kun näy vaihtui tokoon vaihdoin sitten koiraa. Tässä vaihdossa ei ole ongelmaa. :) Kárin kanssa sisälle ja ehdittiin vielä lääpittäväksi ja kehää juoksemaan ja edestakaskin. Kári vähän alussa veti, mutta johan oli nami vahva juttu ja sain koiran ruotuun. Sitten vaihtui tokoksi ja jostain syystä mä vähän niinkuin vahingossa ajauduin osaavampien ryhmään. No ei siinä mitään, Kárihan seuraa kuin ammattilainen ja tekee muitakin juttuja ok, joten ei siinä mitään. Eka olikin seuruuta ja ohjeena oli, että mun pitäis kävellä lujempaa, kun muuten mun koira alkaa edistää. Oon varmaan niin tottunut siihen että Imir ei tule, että huomaamattani kävelen liian hiljaa. No sitten oli jääviä, ensin maahnamenon kanssa. Tässähän Kári tarvii vielä selkeän käsiavun, mutta jää kyllä sinne, vaikka mä jatkan matkaa ja odottaa kyllä vapautusta, ennen kuin nousee ylös. Tästäkin saatiin kehuja ja ohjaaja käski, että mun pitää yrittää nopeesti vähentää käsiapua, kun koira kuitenkin tekee jo. Eli käsavut kuriin. Sitten oli seisomaan jäämistä. Tätähän me ei olla harjoiteltu, mutta yllättäen kyllä toi vaan pyssäsi, kun käsiavulla ilmaisin seis ja jäikin siihen vaikka siirryin sen eteen. Ohjaajalata tuli taas kehuja ja sanoi, että nopeasti tuokin etenee jos vain reenataan kun kuitenkin jo pysähtyy noinkin nätisti. Eli hienostihan se meni. :D Koulutukset siis menneet varsin kivasti tässä, toi yks episodi vaan teitty vähän painaa..

                                                                 hölmö häsääjä...

Maananantaina olikin aktiivista, kun ensin aamulla lenkki, sitten töihin ja sitten käveltiin rautatieasemalle, koska viikoksi mentiin koskiin. Sain sieltä matikan ja atk:n sijaisuuden ti-pe joten sinne siis. Pojat oli junassa mitä hienoiten, oltiin tosin ainoita koko lemmikkivaunussa, että saattoi sekin vaikuttaa. Molemmat nukkui. Ja sitten se toinen episodi. Eli Toijalan asemalla pitää kävellä alikulusta, että pääsee raiteelta asemalle. Siinä sitten Imir näki mun veljen siellä aseman edessä odottamassa. Menin rappusia alas kun yht´äkkiä mulla onkin kädessä vain Imirin remmi ja PANTA! Se helkutin kapistus siis meni rikki, siinä ja noin vain.. Ja tietenkin Imiriltä, joka lähtee kun ***** ammuttu ohjus, ja jolla ei oo korvia. No sehän siis juoksi ensin kauemmalle raiteelle kattoon jos sieltä pääsis, mun veljen luo, ei päässy ja sit takasin ja metrin päästä musta toiselle raiteelle, mutta ei sieltäkään päässy. Siitä mä sit sainkin sen kiinn kun se hyppäsi takaisin laiturille sieltä raiteelta. Ja ei kun remmiviritelmä kaulaan ja menoksi. Mutta siis kyllä pelotti ihan sikana! Onneksi Toijala ei oo mikään Tampere ja onneksi mikään juna ei just kulkenut ja tuokin raide mille vikaksi hyppäsi on sellainen missä ei juuri ikinä junaa ole. Ja sitten taas jos olis tapahtuntu pari sekuntia myöhemmin olis tuo pölö juossut suoraan mun veljen syliin kun olisi nähnyt sen siellä rappusten yläpäässä. Ja niin onneksi tuossa ei oo mitään autotietä vieressä. Ja onneksi muut matkaajatkin oli ihan ymmärtäväisiä eikä kukaan pelännyt vaikka Imir juoksi siellä irti haukkuen. Toisaalta olen suunnattoman onnellinen että meni vasta Toijalassa. jos olis menny Turussa, ennen kuin päästiin junaan, niin mulla ei varmaan olisi enää mitään vanhempaa koiraa. Eli oli tässä hyvääkin, jos sen nyt sit piti mennä rikki, niin mieluummin tuolla kuin Turussa. Se olis siis hurtan kankainen panta ja sen se muovilukko meni rikki. Ihan noin vain.. tosi kiva.. No hengissä selvittiin onneksi taas.

Valkeakoskella ei pahemmin reenitty, keskiviikkona kävin Kárin kanssa läheisellä kentällä vähän reenimässä ja hyvinhän se meni. Tehtiin noita jääviä ja seuruuta. Maahan ja istumaan jää ihan kivasti, istumaan jopa ilman käsimerkkiä, mutta seisomaan jututssa on kyllä vielä työtä. Ihan kivasti pääasiassa meni kuitenkin. Torstaina mä meninkin sitten tutuille yöksi, kun perjantaina olin ensin koulussa ja sitten Turkuun ja siitä yöhön, niin tarttin vähän paremmat unet kun mitä porukoilla saa. Ne kun herää ihan epäluonnollisen aikaisin, ja sit tietty koiratkin ja sit tietty minäkin... No joo pe-la yön ja l-su yön olin töissä ja sitten tää valmiiksi jo karhea ääni sanoi heippa moikka ja nyt oonkin sitten sitä myöten saikella keskiviikkoon asti. No onpahan aikaa koirille. :) Ihan kiva jo saadakin ne takaisin, mutta ehkä hyvä että eivät tulleet eilen, kun viime yönä nukuin sen 13 tuntia, niin oli vissiin jotain univelkaa kuitenkin.