No joo tiistaina hain reenikamun koirineen heidän rallyreeneistä ja käytiin sitten hänen luona vaihtamassa mukaan kaksi muuta koiraa. Mentiin siis sinne tallin takaisiin metsiin lenkille. Koskapa hänelläkin oli toinen isommistaan mukana oli parempi, että Imir ja tää toinen oli sitten flekseissä, ettei tuu mitään. Kári ja reenikamun pentukoira sai sitten painella meneen. Lenkki oli ihan hyvän mittainen sellainen vähän reilu tunnin keissi. Vähän oli ääni painuksissa, mutta kyllä siitä nyt jotain juttua sai aikaan. Iltapäivällä käytiin sitten vaan ihan pieni lenkki, kun ei vaan jaksanut. Ja toisaalta olihan noikin ihan väsyneitä, joten ei olis varmaan tarvinnutkaan.
Keskiviikkona oli kans sovittuna tapaamista, kun kävin reenikamun kanssa tutustumassa uuteen tuttavuuteen, islikseen siis, joka on vasta 16vk vanha ja oikein reipas koirapojan alku. Ei kyllä yhtään jännittänyt tämä pikkuinen Kária, vaikka toinen juoksi päälle ja kaikkea. Vähän se välillä vinkua, mutta sitten aina kävi itse takaisin päälle. Ja miten voikaan toinen näyttää ihan ketulta! Aivan todella suloinen ilmestys. Sopisi oikein hyvin tähän mun eläinlajien kirjoon, kun Imir näyttää vähän sudelta ja Kári karhulta. :D No mulle ei kyllä tuollaista ketunpoikasta tule.. Valitettavasti tuo punainen ei ole mun suosikki väri ja en kyllä sellaista ainakaan ottamalla ota.. Imir on hienon värinen ja Kárikin on oikein kiva, kun on tuollainen hassu soopeli, mutta musta lyhytkarvainen olis kyllä se unelma! Siis värinä, luonnekin pitäis tietty olla kohdillaan, ei siitä väristä muuten mitään iloa ole. Mutta ehkä sitten joskus, musta kuitenkin on aika yleinen, joten on se ainakin todennäköisempi, kuin ruskea valkoisilla merkeillä.. Nooh, onneksi ei ole seuraavaa tulossa vielä piiiiitkään aikaan, joten ei tartte sitä niin miettiä. Kaksi on riittävä määrä koiria yhdelle ja vasta kun Imir alkaa näyttää vanhuuden merkkejä harkitsen sitä seuraavaa. (toivottavasti tähän menee vielä tosi kauan)
Torstaina meillä piti alkaa agi-kurssi Kárin kanssa, mutta ei alkanut, kun ohjaaja sieltä oli kipeenä. Ehkä hyvä niin ei tää ääni vielä torstainakaan ihan takaisin ollut. No päätin sitten että Kári menee tokoon Imirin sijaan ja otin Imirin tallille mukaan. (Tai oli Kárikin mukana, mutta lähinnä odotteli autossa). Käytiin sitten Imirin ja Iken kanssa lenkillä. Noi kyllä tulee hyvin juttuun ja Imir on niin hyvin hiffannut, että Iken eteen ei mennä, että helppoahan noiden kahden kanssa on lenkkeillä. Tuli ravurikin vastaan, mutta eipä Ike tai Imir kumpikaan siitä mitään välittänyt, joten miksi minäkään. Sitten käytiin tiputtamassa Imir kotiin ja lähdettiin tokoilemaan. Tehtiin jääviä, tein lähinnä istu jäävää, koska sen tuo osaa, ja hyvin se menikin. Sitten tehtiin vähän seisojäävää, mutta se oli haastavampaa mulle. Kárilla oli selkeesti hyvä idea mitä tehdään, mutta mä sähläsin namilla.. Ohjeistettuna meni paljon paremmin ja jäikin oikein nätisti seisoon vaikka menin parin askeleen päähän. Maahan jääviä ei voi ottaa, kun ollaan tosi kiinni merkissä vielä. mutta maahan menoja tehtiin sitten muutama muuten. Sitten oli luoksetuloa, kun muut makas paikallaan. Kári tuli upeesti luo ja sit vaan kehitettiin siihen vähän lisää nopeutta. HIENO oli kyllä. Sitten oli vielä paikkamakuuta, kun muut teki luoksetuloa ja sekin meni ihan hyvin. Tein tosi lyhyellä ajalla ja menin vain eteen, mutta tuo pysyy kyllä niin hyvin.. Nousikohan se kerran ilman lupaa ja muuten pysyi hyvin vaikka oli tuo muiden luoksetulo häiriönä kutienkin. Hienohan tuo on ei siitä mihinkään pääse.
Perjantaina oli sitten taas tapailua, kun nähtiin Intoa! Ja johan oli aikakin vissiin Kárin mielestä, kyllä niillä niin taas leikit meni yksiin. Imir on kovasti ihastunut Hallaan ja käveleekin paljolti sen perässä koko ajan tai ainakin lähellä. Vain välillä kävelee edellä jos on hyvät hajut tms. Onneksi Halla sietää sitä hyvin, ehkä siksi että ei nyt ainakaan hypi sen selkään. Aikamoinen tuuli ja viima oli kyllä, mutta ihana lumisade! Mietin kyllä että onko sinne viisasta lähteä tuossa säässä, mutta vaikka kipeänä onkin, niin kun yksin on niin koirat on ulkoilutettava ja sillä hyvä ja tuollaisille treffeillä ainakin väsyvät hyvin, jolloin saa sitten levätä eikä oo koko aikaa koirapoikaa tuijottamassa sua että joko tehdään jotain tai mennään jonnekin.. Eli ehkä vähemmällä pääsee kuitenkin näin. Ja kivaahan tuo on noita koiraleikkejä katsella, hyvin kuluu aika. Muuten perjantai sitten menikin lähinnä nukkuessa.
Tänään kävin sitten tapaamassa taas erästä issikkaihmistä. Halusin vähän issikkaihmisen näkökulmaa siihen, mitä tuon Imirin seuruun kanssa tartteis tehdä. Lauantai sitten sopi meille molemmille, joten koirat autoon ja sinne. Hänellä itsellään on kaksi narttua ja sitä ennen ollut uroksia pari kappaletta. Eli kokemusta on ja kisannutkin on tokossa ja koiratanssissa ainakin. Ensin käytiin vähän lenkillä ja muut sai juosta irti paitsi tietty Imir, kun se olisi kuitenkin ottanut hatkat... Hyvin tulivat pojat tyttöjen kanssa juttuun. Sitten tytöt meni sisälle ja Kári autoon ja katseltiin sitä Imirin seuruuta. Sainkin ihan hyvän uuden idean häneltä käyttöön ja muutaman harjoituksen, jota nyt yritetään sitten tehdä. Imir on melko häiriöherkkä ulkona, mikä on yksi syy siihen, että ei seillä oikein pelitä. Hallissa hallitsee tilanteen, joten voi keskittyä. Mutta ihan hyvin päästiin alkuun noissa kahdessa harjoitteessa, joita meinaan nyt yrittää sitten tehdä vähän joka päivä. Lyhyesti aina ihan pari minuuttia kerrallaan, ettei tuon keskittyminen lopu kesken. Se on varmasti ollut iso virhe silloin kun toi oli pieni, että koulutuksissa oltiin aina se tunti. Kun ei tuo jaksa niin kauaa, niin tuli noista jutuista sille ehkä vähän liian pakotettua. Yritetään siis uudelleen alusta ja paljon lyhyemmillä toistokerroilla.
Sitten vaihdettiin Imir autoon ja Kári ulos. Sen kanssa tehtiin maahan menoja, ja ehkäpä jopa löydettiin syy siihen, miksi on niin kiinni mun kädessä! Eli nami pois näpeista ja se kaivetaan vasta kun toinen on mennyt maahan. Olen siis tehnyt tuon kanssa valtavan vaikeaa harjoitusta, "luovu namista ja mene maahan" kun yritin tehdä vain mene maahan opettelua.. No nyt ollaan taas raiteilla siinäkin. Sitten opeteletiin vähän alustakosketuksen alkeita. Niitä täytyy kyllä jatkaa, ovat varmasti hyödyllisiä jatkossakin. Täytyy vaan ottaa joku sopiva alusta jostain. Ihan hyvin se välillä senkin tajusi, mutta ulkona tietty on tota häiriötä, joten välillä vähän keskittyminen herpaantui. Ei se mitään kyllä tuon ikäisellä saakin ja kun kontakti sillä on niin mainio, niin en oo huolissaan.
Sitten pääsivät pojat vielä leikkimään tyttöjen kanssa aidatulle pihalle. Mietin alussa, että uskallanko Imirin päästää kun aita oli mun silmään melko matala, mutta päätin että menköön. Ja eihän Imir edes yrittänyt siitä yli, kuten ei oo ikinä aidoista yrittänyt, se on vaan joku mun päässä oleva pelko tila. Siellä se juoksi ihan onnessaan ja haukkui tietenkin mennessään. Kári löysi nuoremmasta tytöstä ihan hyvän leikkikaverinkin sitten jossain vaiheessa. Lopuksi laitettiin kaikki istumaan hienosti riviin. Istuihan ne siinä hetken ja onneksi tuo tuttu sai omalla paljon paremmalla kamerallaan kuvia, koska mun kamerastahan oli iloisesti akkuloppu, kun se ei kauheesti kestä kylmää... Sitten oli vielä Imirille hemmottelua, kun tää tuttu on myös koirahieroja, niin Imir pääsi hierontaan. Niska oli kuulemma vähän jumissa ja vähän inahti kun takajalkaa venytettiin, mutta kyllä se niin rennosti otti, että ei varmaan mitään hirveitä jumeja ollut missään. Kun sitten päästiin kotiin, niin kyllä nää molemmat oli aivan sippi. Sen verran ovat heränneet että ulkona käytiin tarpeilla ja nyt Imir vetää taas sikeitä. Kárilla on vähän jotain jämävirtaa ja tuossa touhuaa, mutta eiköhän sekin kohta taas sammu. Mun ihanat koirapojat.
On ollut teillä menoa ja meininkiä ihan mukavasti, koiratkin varmasti arvostavat! :)
VastaaPoistaMun hieno iso poika jo! -kuva on aivan mielettömän upea! Kári on todella komea ja kuva on muutenkin tosi sympaattinen tummalla taustalla ja lumisateella. :)