Juhlintaa ja koiraelämää ja ILVES

No niin viime kerrasta onkin taas jo vaikka kuinka aikaa. Viikko sitten perjantaina oltiin siis Kárin kanssa agissa, harjoiteltiin irtoamista (joka ei kyllä oikein suju kuin putkeen ja muurille) ja sitten A-estettä. Ekalla kerralla Kária rupes jännittään kovin, mutta kun sitten meni sen ekan kerran, niin johan lähti meneen! Ei siis mitään ongelmaa. Oli jopa ihan innoissaan ja olis vaan menny uudestaan ja uudestaan jos olis annettu. Ohjaaja käskikin sitten mennä itsekseen vain sitä ja jättää puomin pois, kunnes itsevarmuus taas lisääntyy. Toivon mukaan se sitten auttaa myöhemmin myös puomilla, kun toinen tajuaa että ei se kiipely ole pahasta.

alusta asti sujui juokseminen oikein mallikkaasti

Lauantaina mulla oli sitten valmistujaisjuhlat, vaikka paperithan sain jo helmikuussa, mutta otti aikansa järkätä. Aamulla tein koirien kanssa pitkän lenkin ja vein ne ystäville hoitoon. Olisi ollut turhan haastavaa valvoa kahta koiraa, ettei kukaan karkaa tai syö mitään tai häiritse niitä jotka ei koirista niin ehkä välitä. Sitten kohti Sointulaa ja laittamaan paikkoja valmiiksi. Kutsuun olin laittanut, että voi tulla 12-19 koska vain mutta en oikeesti olettanut että joku tulis jo 12, mutta kyllähän sieltä ekat sitten pärähti paikalle heti. Ei siinä mitään, kiva että tulivat silleen tiputellen, niin ehti hyvin kaikille jutella. Ihan mukavasti tuli lähes kaikki kutsutut. Yksi mun serkku oli Saksassa, joten se ei yllättäen sitten tullut, ja toisella serkulla oli sen verran kiire ettei päässyt, mutta muut olikin sitten lapsineen. Melkoista vilinää, kun on sitten se 5 alle 5-vuotiasta, yksi 6-vuotias ja pari teiniä vielä päälle. :D Mutta oikein kivaa. Juhlat sujui hyvin ja sitten lähdettiin parin mun kaverin kanssa hakeen koirat. Olivat yötä täällä Koskissa, mikä oli ihan piste iin päälle.

välillä menivät kyllä vähän kauaskin, mutta eipä ollu ketään missään onneksi.

Sunnuntain tuli sitten nämä koiravahtina toimineet meille syömään kakkua. Kaikkea oli onneksi juuri sopivasti jäljellä. Ja koiratkin tietenkin tällä erää kotona, kun oli vain tämä yksi perhe sunnuntaina. Ei olis tarvinnu koko aikaa kenenkään sit kytistellä, ettei imir karkaa ovesta. Äiti kävi ennen vieraiden tuloa koirien kaa oikein kunnon lenkillä, joten olivatkin sopivan väsyjä ja nukkuivat suurimman osan aikaa.

Maanantaina lähdin sitten koirien kanssa aamusta hallille. Siellä taas ensin Imirin kanssa rallya, joka sujui ihan ok, tosin välillä Imiriä vähän häiritsi hallin tuuletus systeemi, joka piti jotain ihan ihme kolinaa.. Sitten Kárin kanssa harjoittelemaan sitä irtoamista.. En tiedä teenkö jotain väärin, mutta siihen se tuppaa esteen eteen pysähtyyn, jos en itse selkeästi oo menossa esteen ohi... No ehkä se tästä. Takakiertoon lähti kuitenkin ihan ok ja putkeen. Sitten vähän A:ta ja hienosti meni. Ekalla kerralla oli taas pieni jännäri, mutta sitten kiipes kuin vanha tekijä. Hieno mies! Sitten annoin koirien taas leikkiä ja tultiin kotiin. Mun piti tehdä vaikka mitä maanantain, mutta ei sitten tehtykään mitään, koska nukahdin ja nukuin reilu kolme tuntia... Vähän oli jotain väsymystä ilmassa. Mutta eipä se niin haitannut, kun koiratkin oli halleilun jälkeen ihan sippejä. Illalla mentiin vielä porukoille yöksi.

Kári ei aina leikkinyt ihan reilusti. :D

Tiistaina lähdettiin sitten äidin kanssa heti puoli yhdeksän jäälle käveleen. Siellä ei onneksi ollut ketään ja tehtiinkin melkoinen lenkki koirat irti. Imir oli ihmeen leikkisä, harvoin se noin paljon jaksaa Kárin kanssa leikkiä, mutta nyt oli melkoista menoa. Välillä juoksivat ohi niin kovaa, että oikein tunsi niiden aiheuttaman ilmavirran. Melkoisia littaleikkejä oli kyllä ja hieman koirapainiakin. Oli kyllä ihanaa kun sai Imiriäkin pidettyä tosi pitkän pätkän irti. Ja ilmahan oli mitä ihanin. Siinä sitten syötiin ja oltiin, kunnes neljän maissa lähdin kohti Tervakoskea, Imir oli menossa hierontaan. Perillä olin ihan liian aikaisin, joten poikien kanssa lenkille. Kun tulin lenkiltä, Imir pääskin käsittelyyn. Oikein välillä näytti nukahtavankin ja olisi ehkä nukahtanutkin, jos mun ei olis tarvinnu koko ajan tökkiä Kária pois. Se olis tullu nuoleen... Hieronnan jälkeen pojat pääsi vielä hierojan tyttöjen kanssa lenkille ja sitten vielä rupateltiin hetki, ennen kuin lähdin kotiin. Kotona mulla oli kyllä kaksi oikein väsynyttä koira herraa.

Keskiviikkona menin töihin, joten aamulla oli pidemmän lenkin paikka. Töistä kun pääsin oli vatsa vähän sekaisin, joten pojat pääsi vain pienelle lenkille. Partioon en voinut mennä kun vessa kutstui vähän turhan usein. Meni sitten lepopäiväksi tämä keskiviikko, mutta mitäpä noista, Imirille ainakin teki oikein hyvää levätä. Ja kyllä kai Kárillekin vaikka se ei sitä ite niin tajuakaan.

 Kun löytyy hyvä kohta, mahtuu siihen hyvin molemmat kierimään.

Torstaina menin aamusta hallille ja rallyiltiin, joka sujui tosi hyvin. Päästiin pitkästä aikaa koko rata ilman namia! Mun pitäis kirjoitella nää radat ylös kun teen, mutta en ikinä muista ja sitten en muista enää mitä tehtiin kun pääsen tänne. Pyörähdys on ollu kovassa reenissä, kun se on tolle vähän haastavaa. Pitkälti on tehty pelkkiä alo ja avo kylttejä, kun yritän saada tuota nyt avo kisakuntoon ja omia hermoja siinä ohessa. Jos vaikka rotumestiksissä ei sitten ihan olis noloa, kun Imir ei tee mitään... No joo sitten Kárin kanssa vähän hyppyjä ja keppejä. Kepit meni yllättävän hyvin. En oikein tiedä miten jatkaisin, jotta saisin namin kädestä. Täytyy kysyä ohjaajalta ensi kerralla. Kun namin kanssa onnistutaan nyt lähes 100 % kerroista, niin jotain tarttis vaikeuttaa, mutta en oikein tiiä miten. Sit tietty tehtiin A:ta ilman ongelmia. Kárilla oli joku ihme homma menossa, kun se välillä lähti haahuileen ja sit kun komensin takaisin niin tuli joka kerta niin että juoksi lähimpään putkeen ja sitten vasta luo? Hämmentävää. Lopuksi pojat sai tietty taas leikkiä. Sitten meninkin töihin. Töiden jälkeen lähdettiin testaan Kárin uutta kurapukua. :D Kári ei paljon muuten arvosta kyseistä vaatetta, mutta kun katsoin lenkillä miten Imirkin likaantui kovin, olin oikein tyytyväinen ostokseeni. Kári oli kyllä yllättävän puhdas kotona, joten riitti lähinnä tassujen pyyhintä. Imiriä joutuikin hinkkaan vähän enemmän. Illalla käytiin vielä sellainen reilu ½ tuntia käpsyttelemässä.

 Imir on aina osannut tän posetustaidon.

Voitko tuntea viiman?

Tänään ei olekaan pääsiäisen takia agia, mutta eiköhän me jotain kehitellä. Aamulenkki oli jo melkoisen mielenkiintoinen. Nähtiin Ilves! Sen oli pakko olla läpikulkumatkalla, koska tuossa metsässä kyllä kävelee paljon porukkaa ja se on keskellä kaupunkia! Ihmettelin vähän että mitä toi Kári tuolla himmailee, kun ei ollenkaan mennyt mun edelle ja sitten Imir nuuhki ilmaa ja nosti karvat pystyyn ja päästi sellaisen murinan että oksat pois. Mutkan takana näin sitten Ilveksen seisovan ja katsovan meitä ja mä jo ehdin miettiä että mistä mä saan kättä pidempää jos tulee kohti. Sitten Imir aloitti aivan järjettömän suojeluhaukun, johon Kári vähän mun selän takaa yhtyi. Ilves kääntyi ja jatkoi matkaa kohti järveä... Siinä kyllä vähän sydän pamppaili. Kumpikaan koirista ei onneksi ollut kiinnostunut jahtaamaan kyseistä kissaa. Ja hyvä niin Kárihan oli mulla irti ja Imirkin fleksissä. Mutta lähes kotiin asti tultiin sitten niin että Imir aina välillä pälyili taakse ja nosteli karvojaan ja örisi.. Kári unohti kissan melko nopsaan ja jolkotteli jo melko pian menemään ihan normaalisti.. Että vähän jännitystä elämään.