Islantilaisleirillä Kiteellä

 

Imir esittelee kylttejä by Suvi Ketonummi-Ranki

 

Nyt ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että olipahan ihan mielettömän ihana viikonloppu! Torstaina illalla oli kaamee ressi, että onkohan nyt kaikki mukana ja vieläkö jotain pitäis ottaa ja ja ja.. Perjantaina sitten kuudelta lenkille tunniksi, jotta pojat on hyvin ulkoilutettu ennen lähtöä. Kahdeksan maissa Sari tuli sitten mua hakemaan ja tungettiin pojat takalootaan ja lähdettiin ensin kohti Sahalahtea, josta tuli toinenkin kyytiläinen, Marja ja koiransa Kusti. En ottanut poikia ulos tuolla, koska tiesin, että mitä useemmin Imirin otan ulos, niin sitä vaikeempi se on saada takaisin autoon. höhlä kun on, autossahan oleminen on ihan jees, sinne meneminen ei niinkään.. Matka sujui rattoisasti jutellen, kunnes oli aika etsiä eka stoppi paikka ja kusettaa koirat. Kusti oli vähän hermostunut jo. Löydettiin sitten ihana sellainen metsätien pää, josta pääsi polkua mettään. Kusti lähti edeltä ja sit mä otin vasta pojat autosta ja mettään. Ei niillä kauhee hätä ollu, mutta ihan hyvä että pääsivät verrytteleen jalkojaan nekin. Kuten epäilinkin sain nostaa Imirin takas autoon, kun ei se olis menny. Kári taas meni ihan ite iloisesti autoon, kuten aina. :D

 Kusti paimentaa

 Aasakin mukana menossa

 Kári lampailla by Suvi Ketonummi-Ranki

Toinen stoppi olikin vähän vaikeempi kun piti löytää meillekin ruokapaikka ja Sari ei voi syödä ihan kaikkea kun ei voi syödä viljoja. Yritettiin sit paikantaa kotipizza tai Rolls, mut ei ollu ihan niin helppoa. Savonlinnassa sit stopattiin tankkaan ja mä vein poissut ulos. Savonlinnan keskustasta löydettiin sit myös se Kotipizza ja me syötiin sit siellä. Tai no Marja joutu syömään autossa, kun ei voitu jättää kaikkia kolmea sinne. Se ulkoilutti meidän ruokailun ajan koiraansa ja sit söi kun jatkettiin matkaa. Savonlinnasta ei ajanut perille enää kovin kauaa, mutta ihan viime metrit oli mielenkiintoiset kun navi sanoi että olet perillä ja mitään ei näkynyt missään! Sit mietittiin että olisko siitä kuulunut mennä oikeelle vai suoraan. :D Mentiin sit suoraan ja just kun meinasin tehä uukkarin nähtiin oikea paikka. Perillä oltiin vähän jälkeen kolme. Siinä sitten alku häsää ja huoneen valintaa ja koirien ulkoilutusta. Sitten olikin aika laittaa rally-kyltit esille ja kaikille jotka halus niihin tutustua niin niitä esitellä. Tokikin laitoin esille  vain alo-kyltit, koska ei siellä silloin ollu ketään joka olis pidemmällä.

 leiriporukkaa

 tutustumista

Aika meni ihan hyvin ja kävin useamman koirakon kanssa vähän kylttejä läpi. Sitten taas koirien ulkoilutusta ja huonekaverikin tuli kun Maria ja Kúra saapuivat paikalle. Oli oikein kiva saada huonetoveriksi Kárin sisko. :) Iltapala oli oikein hyvä ja sen jälkeen Anne ja Anni piti luentoa. Mulla oli pojat siinä mukana ja hienostihan ne olivatkin. Ihan hiljaa vaikka muutama muu saikin välillä melkoisia haukkukohtauksia... Olin niin ylpee mun pojista! Ilta meni siinä iloisasti jutellen ja jossain välissä hain pojat siihen, kun en halunnut että häiriköivät yhden pikkutytön unta, joka asusti meidän viereisessä huoneessa. Aika myöhään taisi ilta mennä, mutta eipä mitään, kun oli niin kivaa. Yöllä heräsin kerran vessaan ja mietin että mahtaisko noi pysyä hiljaa.. Kun en millään olis jaksanut ottaa niitä mukaan. Kokeilin onneani ja kas! Nehän oli hiljaa! Ehkä kun Maria kuitenkin jäi niiden kanssa ja ovat tottuneet että aika usein käyn yöllä vessassa.

 rauhallisia tyttöjä

ai miten niin kiinnosti tytön takapää?

Aamulla oli ruhtinaallinen aamupala ja sitten ajomatka Kerimäelle jossa päästiin paimentamaan! Kári meni mun pojista ensin ja just ennen meidän vuoroa se lykkäs nenänsä sähköaitaan... Se oli ihan raukka pihalla ja jännitti ei häntäkään noussu ollenkaan. Hiukan sit kävelytin sitä ja sit mentiin aitaukseen. Sielläkin se oli ihan hetken vielä raukka, kunnes hiffas että ei kun nää oli näitä ja nää liikkuu kun näille haukkuua! Johan nousi häntä ja unohtui sähköisku. Hienosti se paimensi, tosin remmissä, kun unohdin kysyä saanko antaa sen mennä irti. Hieno mies kuitenkin. Sitten oli Imirin vuoro. Se oli mulla Kustin liinassa, jonka sain lainaan ja voi kun Imir oli hieno! Sellainen kun se joskus oli mun kanssa parhaimmillaan. <3 Ihanaa oli ja onneksi oli just sellainen ohjaaja meillä kuin Imir tarttis, että heti kun Imir alkoi väsyä niin sanoi, että tää on vika rundi ja sit pois, kun sillä on vielä kivaa. Sitten ajomatka takaisin Kiteelle.

 Nonna ottaa iisisti

 Helmi, Nuppu, Isla ja Aasa

Nör ja Abba

Lounaaksi oli lihakeittoa.. En oo keittojen ystävä, mutta ihan upposi, kun oli nälkä. Sen jälkeen olikin sitten taas koulutuksen aika ja menin pitään rallya. Kári sai jäädä häkkiin ja Imir tuli mukaan esimerkki haukuksi. Mun ryhmässä oli vissiin viisi ihmistä ja kaikki onneksi lähinnä alkeisia. Laitoin sinne kolme ratapätkää, jotka sitten tehtiin yksi kerrallaan. Käytiin aina yksi läpi, sitten kaikki teki sen ja sitten mentiin seuraavaan. Melkoisen hyvin sujui kyllä, ainakin mun mielestä. Imir jaksoi toimia hienosti malli koirana, vaikka vähän epäilin kun oltiin jo oltu paimentamassakin. Hieno mies <3. Osalla koirista oli selkee toko pohja ja kyllähän se suurimpaan osaan liikkeitä auttaa. Olin välillä itsekin melkein kateudesta vihreä, kun eräät teki niin hienoja 360 käännöksiä vasuriin... Mutta ei auta, kun Imir ei vaan kykyene niin ei voi vaatia. Mutta Jorunn oli kyllä melkoisen upee! Mukana oli myös pikkuinen 5kk vanha Isla ja voi kun toinen oli jo vähän väsy kaikesta tohinasta. Kaksi pistoa jaksoi ja sitten nukahti niiiiin suloisesti sateenvarjon alle että ei oo tosikaan.

 Ai miten niin joku kerjäsi rapsuja?

Ai me? eeeei me mitään tehdä...

Päivälliseksi saatiin lasagnea ja sehän olikin hyvää! Lasagnekaan ei oo mun lemppareita, mutta toi oli kyllä melkoisen maukasta. Ruuan jälkeen olikin aika jättää Imir häkkiin ja suunnata Kárin kaa kohti agilityä. Kouluttajana oli oikein kunnolla menestynyt nainen, joka kisaa suomenlapinkoirilla. Rataan tutustutiin kaikki ja se oli 27 estettä pitkä. Siitä piti sitten valita kaksi pätkää mitkä halusi tehdä. mä valkkasin alun neljä, koska tiesin että se olis meille haasteellinen pätkä, kun Kárin pitäis lähtee ja hyppää vaikka mä meen jo muualle. Onnistuihan se! Ei ekalla eikä tokalla, mut sitten. :D Toiseksi pätkäksi valkkasin pätkän, jossa oli paljon eri esteitä, pituutta, putkea, muuria, rengasta ja pussia ja tietty hyppyjä. Se oli nopeus pätkä ja siinä oli vain yksi vaikee käännös. Mutta se olikin sitten ihan liian vaikee mulle! En siis vaan millään kyennyt siihen vauhdissa. olikohan sen nimi ehkä joku pakkovalssi tms. Pystyin siihen hitaasti, mutta en kun tulin täyttä vauhtia sieltä vauhtisuoralta.. Ohjaaja kyllä näytti että kato tälleen ja teki sen Kárin kaa, eli ei koirassa mitään vikaa, mussa vaan. :D Tykkäsin kyllä ohjaajasta kovin, koska se piti huolta että vaikka mua kyrsi että mä tein väärin, niin Kári sai ansaitsemansa kiitokset. Aina jos huomas että nyt toi ei ehi kehuun ajoissa, kun miettii omaa mokaa niin se kehui sit. Sekin oli hyvä kokemus, koska pitää muistaa, että ei koiraa saa rangaista omasta mokasta! Sitä pitää kehua kun se tekee niin kuin sille näyttää. oma moka jos näyttää väärin!

 Odottelijat

pikkuinen Sól leirikisassa

Iltapalan jälkeen saatiin ihana ekstemporee luento väreistä. Tykkäsin ihan hirveesti! Kiitos vaan Annelle kun jaksoi kertoa silleen että jotain siitä tajuskin. Mulla tais taaskin olla koiruudet mukana, ja kauniisti olivat. ilta meni taas kovin pitkäksi kun höpistiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kyllä nää issikka ihmiset vaan on ihania! Ja hauskaa oli myös, että Kári ja Venni (2v. leikkaamaton uros) tuli oikein hienosti juttuun ja vetivät makuu painia lattialla. Nukkuun päästiin ehkä joskus puoli kolme...

Ai miten niin väsyttää?

Aamulla oli vielä yksi koulutus rallya ja nyt sinne sai laittaa avo-kylttejäkin, kun Venni tuli reenaan. Meni kyllä hienosti! Mulla oli myös yhdet kun oli olleet eilenkin ja voi kun niilläkin on kyllä meno hienoa. Nör siis meni, on se koira, kun meidän kaa on lenkkeilytkin tossa Hervannassa. Mulla ei ollut kauheen montaa ja koiratkin vähän väsyjä, joten ei mennyt ihan niin kauaa. Otin Imirinkin kaa ja se meni vieläkin hienosti! En tiiä mistä se tonne ton vireen keksi ottaa mukaan, mutta kiva että tuli. Tein yhen pätkän myös Kárin kaa ja kivasti meni sekin. Sitten oli vielä leikkimielinen leirikisa ja yllättäen nopeemmin menin Imirin kanssa. :D Lounaan jälkeen sitten olikin aika lähteä kohti kotia. Kotiin ajettiin vain yhdellä stopilla, kun koirat oli ihan unessa takana. Stoppi paikalla Kári pääsi uimaankin, kun sattui oleen järvi siinä vieressä. Kotona olin joskus vähän jälkeen kahdeksan illalla.

 Kúra ja Kári by Sanna Rasimus (mitä sukunäköä? hmph.. :) )

Ihanainen Imir by Sanna Rasimus

Maanantai meni yllättäen aika väsyneissä tunnelmissa ja pienillä lenkeillä, mutta tänään olin taas reippaampi ja kävin aamusta hallilla. Harjoiteltiin keppejä ja sitä vaikeeta käännöstä. Nyt se jos sujuikin vähän paremmin, mutta helposti vieläkin mokaan. muistin kuitenkin kehua Kária aina, joten jotain jäi opeista peesiin. Imirkin teki hyvin ja tehtiin vaihteeksi voittajan käännöksiä ja peruutuksia. Melko kivasti pakittaa jo muuten suoraan! Vaikka siis tehtiin keskellä kenttää eikä sivussa. Muuten tehtiin vähän oikeella seuruutusta ja hommia. Koirat sai tietty myös leikkiä. Iltapäivästä tein myös pidemmän lenkin tässä, joten nyt on taas taljoja lattialla. <3