Perjantai meni kuten nykyään arkipäivät menee, neljältä aamulla lenkille, siellä hillutaan sellainen reilu tunti ja sitten kuudeksi töihin. Töistä kotiin noin puoli kaksi ja koirien kanssa ulos. Sitten neljän maissa tipautin Imirin ystäville hoitoon ja Kárin kanssa agiin. Matkalla kävin ostamassa pari puuttuvaa tarvetta rotumestisten osallistumislahjasta. Agiliitäminen meni oikein mallikkaasti. Erityisen tyytyväinen pitää olla keinuun ja keppeihin, taas. :D Luulisi että niiden pitäisi sujua kisoissakin jo, kun tuollakin noin hyvin menevät. Alussa tein taas namilla ja sitten vaihdettiin leluun. Ohjaajan mielestä mun pitäis käytännössä unohtaa agissa se namipalkka ja käyttää lelua, sen verran sähäkämpi karvamoppi kulkee lelulla... Noo katsotaan nyt. Ilta vierähtikin sitten viimeistellen noita rotumestis juttuja ja jutellessa mukavia.
Keli oli kiva, eikä ees hyttysiä ja luontokin varsin nättinä
nää kuvat kertookin kaiken näistä mun koirista. :)
Lauantaina käytiin aamusesta pitkällä lenkillä tuolla purtseilla. Ilma oli aika kiva. Kári sai mennä pörheltää vapaana ja kivaa näytti olevan. Ojissa oli just sopivasti vettä että pääsi välillä uimaan. Hyvä olikin että kävin aamulla tuon pitkän lenkin, melko sateista oli meinaan keli sen jälkeen. :) Lenkin jälkeen koirat jäi äidille ja mä lähin tallille. Ratsastelin Raakelia ja olihan se oikein oiva peli taasen. Sitten äidille syömään. Ajoissa tultiin kotiinkin, kun on aika raskaita vielä mulle nää työviikot, ihan en kuitenkaan ole rytmittynyt vielä näin aikaisiin aamuihin.
Sunnuntaina lähdettiin sitten aamusesta kohti Ryttylää. Imir pääsi taas hierontaan ja päästiin näkeen kavereita. Matkallakin nähtiin aika jännä näky, kun pellolla tappeli joutsen ja kurki! Melko erikoista sanoisin. Hierojan kaikki koirat ja myös nuorimmaisen veli oli paikalla. Käytiin ensin pienellä lenkillä, että pojilta puhkui pahimmat höyryt, tai siis lähinnä nyt Kárilta. Kun lenkillä meno oli rauhallista, niin lähdettiin pihalle. Ja hyvinhän se meni, tällä kertaa ei tarvinnut Kárinkaan pörhistellä nuoremmille pojille. :) Imir nyt, no tarviiko edes sanoa? Pihalla koirat jaksoi pari tuntia painaa ja sitten alkoi näyttää sen verran väsyneelle, että ajateltiin että olis varmaan hieronnan aika. Imir niin kyllä nauttii tuosta touhusta. Siinä on ihan onnessaan silmät kiinni ja koiran hymy huulilla. <3 Nopeasti taas aika sujahti ja oltiin matkalla kotiin. Ilta otettiinkin sitten varsin rauhaisasti, koiratkin kun oli aika naatteja.
Mä oon niiiiin pieni ja kiva hei!
Pusuja Imirille
Mun komeet <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti