Elokuuta odotellessa

Olen taas ollut varsin laiska päivittelijä, mutta jos nyt jotain kuulumisia saisi taas tännekin. :) Arkipäivät menee töissä, ja onneksi näitä työpäiviä on enää hyvin vähän jäljellä. Ei meinaan paljoa kiinnosta ja jokainen aamu kun herään töitä varten törkeän aikaisin niin vaan ketuttaa. Mutta hei, enää 8 päivää ja se on sitten siinä! Opiskelu into on ollut vähän kuollutta nyt heinäkuussa, koska koko ajan väsyttää ja ei ole selkeää deadlinea millekään. Mutta ehkä sekin sitten siitä. Kyllä mä niin odotan elokuuta ja niitä oikeita töitä!

 agirodun turisteja

Koirien kanssa on tehty enemmän ja vähemmän. 6.7 oltiin agirodussa, Kári oli varakoirana medien narttujoukkueelle. No me saatiin olla katsojan osassa ja kivaa oli. Otin kuvia, mitä nyt sain ja koirat käyttäytyi oikein kauniisti. Imirkin oli mukana ja päivä oli oikein kaunis. Joukkueen nimi oli ikijään issikat ja koska oli oikein mukavaa rotuseuraa niin päivä sujahti oikein nopeasti. Kisassa oli toinenkin issikkajoukkue ja jäätiin katsomaan myös heidän suoritus. Siinä joukkueessa kisasi myös Imirin äidin isä, joten pitihän sitä sitten käydä sukulaisia moikkaamassa! Hienosti tuli Imir isoisänsä kanssa juttuun, mutta Kári ei isoisän mielestä ollut mistään kotoisin. :D Hieno päivä kaiken kaikkiaan!

 yhteislenkkitunnelmia Hervannasta

 islantilaisvyöry!

Kentällä on käyty pariin kertaan ja yksissä mölliagikisoissa myös. Viime torstain reenihin saatiin kouluttajakin ja kyllähän ne sitten sujuikin. Reeneissä Kári myös löysi vauhdin, jota en oo ennen agissa siltä nähnyt. Minä jäin kun nalli kalliolle kun toinen jo meni ties missä. Muilla ryhmäläisillä oli varsin hauskaa katsomossa, kun mä vaan tuijotin suu auki että mihis se meni. Ilmoittivat mulle että nyt sietäis opetella sitten juoksemaan, kun koira kerran on vauhtiaan jo löytämässä.

 puskakylpy

 liehittelyä

koko jengi

Imirkin on päässyt kentälle, vähän reenailtu rallya ja sitten oon leikittänyt noita siellä. Se kun on aidattu, niin saa Imirkin juosta. Imir on ollut ihana oma itsensä ja yhdellä lenkilläkin tuossa taas todisti että on sillä vaan mahtava itseluottamus. Yhdestä pihasta pääsi pieni joku valkoinen koira karkuun ja oli tulossa melkoisella agrella meidän päälle. Yritin vetästä koirat seläntaakse, mutta Imirin remmi luisui jotenkin käsistä ja sain selän taakse vain Kárin. Ajattelin jo että nyt joudun paikkaileen reikiä Imiristä, mutta mitä vielä. SE vaan seisoi siinä ja katsoi pientä, joka pysähtyi ja alkoikin liehitellä ja kutsua leikkiin! Aivan uskomatonta. Ja tämä oli uskomatonta myös koiran omistajan mielestä, koska se on joskus aiemmin karkuun päästyään purrut toista koiraa ja on oikeasti koira-agre. Koiran omistaja oli todella pahoillaan ja sanoi jo pelänneensä, että joutuu ell. kuluja maksamaan. Mutta ei, ei mun Imirin kanssa ilmeisesti. <3 Voi kun tietäisi mitä sen päässä liikkuu. Mutta täytyy sanoa, että kyllä pelotti! Ja onneksi jos jonkun remmin piti luisua, oli se Imirin. Kárin kanssa niille olis varmasti tullut tappelu, koska Kári kyllä rohisi mun takana tuolle pienelle. Upea upea Imir!

 ekalla radalla

 JA tän pituuden jälkeen mä blokkasin täysin Kárin mahikset nähdä kepit..

Viikonloppuna käytiin lauantaina Hervannassa islantilaislenkillä. Mukana oli kuusi islantilaista ja yksi vääränrotuinen ja kolme ihmistä. Saatiin vieraita ihan Jyväskylästä asti! Lenkki oli varsin kiva ja koirat sai juoksennella Hervannan metsissä yhdessä ja onnessaan. Mukava lenkki kaiken kaikkiaan! Sunnuntaina sitten käytiin porukoilla ja sitten lähdettiin hierotuttamaan Imiriä. Eli taas pääsivät koirat leikkimään. Oli kyllä valtavan upea ilta. Ja Imir sai hierontansa.

 väliuinti

 toiselta radalta tuli sentään onneksi hyviä kuvia. :D

radan jälkeiset fiilikset.. ei menny ihan putkeen, mutta hauskaa oli!

Eilen tiistaina oltiin sitten agikisoissa. Noh.. ne meni, jotenkin.. Molemmat radat oli agiratoja ja jos nyt jotain hyvää, niin kontaktit toimi upeesti! Minä en toiminut mitenkään päin ees sinne päin. :D Eka rata meni ihan ok. 10 ratavirhettä ja sittn 0,37 yliaikaa. Yksi kielto esteeltä, kun en pyytänyt Kária siitä yli niin eihän se sitten yli tule. Kepeillä oli Kárin tiellä, ei se nähnyt mihin oltiin menossa. Että näin. Toinen rata.. No siinä tein niin paljon mokia, että en todellakaan meinaa listata niitä tähän! No ei voi seuraavat sitten joskus ainakaan huonomin mennä. Että sellasta meille! Nyt odotellaan jo viikonloppua ja Mäntsälän reissua sekä paimennusta!