LUVA

No niin sunnuntaina kääntyi auton nokka kohti Seinäjokea, tosin onneksi vasta puolen päivän jälkeen, kun aamulla oli pakkasta melkoisen paljon. Kahdeksalta kun lähdin aamulenkille näytti mittari -19! ei kun Imirille takki niskaan ja koirat remmiin ja menoksi. Sitten otettiinkin muuten päivä ihan rauhaksiin, kunnes sitten yhden aikaan piti lähteä kohti Seinäjokea. Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin, vaikka matkalla vähän arvoinkin että meniköhän tää nyt tästä vai tosta. :) Paikalla oli myös toinen islantilaisten omistaja, tosin kaksi hänen koiristaan on jo 2-luokassa, joten niitä en nähnyt mutta kaksi oli sitten myös ykkösissä ja niitä pääsin sitten seuraamaan. Sain häkinkin ihan hyvään paikkaan halliin, niin ei tarvinnut koiria sitten autossa seisottaa.

Ensimmäinen rataan tutustuminen alkoi ihan ajallaan, mutta toki oli rataan jo ehtinyt ihan tutustua, kun minit ja medit olivat sen jo menneet. Rata näytti ihan kivalta. Ensin oli siis hyppyrata. Rata vaikutti ihan hyvältä. Mietin jo tutustumisessa, että nyt otetaan sitten kepit varman päälle ja Kári hypyn jälkeen haltuun ja ihan erikseen lähetys kepeille. Muuten radassa ei mun mielestä ollut kauheasti mitään kohtia, missä Kári voisi lähteä väärille teille. Radalle lähdettiin sitten ja hienosti Kári jäi odottamaan lähtömerkkiä. Radasta en oikeastaan muista yhtään mitään. :D Tai no muistan mä sen että oikeasti otin sen haltuun ennen keppejä ja sitten ne sujuikin ihan hyvin, joskin alkuun meni niitä todella hitaasti, mutta paransi kyllä loppua kohden sitten. :) Radalta tullessa meinasi olla vähän hapen puutetta, kun ei ole tässä tullu juostua noin niinkun ollenkaan sitten joululoman. Toki kävelty on mutta sepä ei kyllä paljoa auta! Onneksi oli tuo tuttu siellä myös ja osasi kertoa että vissiin tehtiin puhdas rata. En kyllä meinannut sitä millään uskoa, kun kerran ennen ei ole ikinä onnistunut. Mutta puhdashan se oli!! Meidän eka LUVA! ja sijoituskin oli aika hyvä kun oltiin 5/29.

 mun ihana aksaeläin :)

Toinen rata oli sitten agirata ja sitäkin ehti hyvin katsella jo ennakkoon kun taas minit ja medit meni ensin. Rata oli aika erikoinen, kun siinä ei tarvinnut vaihtaa puolta kertaakaan! Hyppärillä ei muuta tehtykään kun valsseja ja persjättöjä ja nyt sitten koira oli oikealla koko ajan. Mutta tällä radalla olin kyllä vallan onnellinen että Kári ei ole mikään ihan hullu menijä, muuten olisin ollut jo heti alussa ihan pulassa, kun rata alkoi juoksusuoralla, jonka jälkeen oli kepit. Pelkäsin jo että en kerkiä kepeille ottaan sitä vastaan ja sitten homma kusee, mutta ehdin sittenkin ja sain koiran kepeille ihan ok, olisi se nyt sujuvampikin voinut olla mutta meni kuitenkin. Sitten pitt jännittää että ottaako kaikki kontaktit, kun niitäkin välillä hyppii. No sitähän en itse ehtinyt millään katsoa ja puomilla meinasin jo kuolla, kun juokseminen olikin olevinaan aika rankkaa. :D Keinun sentään näin ihan itse että meni upeasti! Ehkä Kárin paras keinu koskaan. Maalilinjalla mietin jo että ei hemmetti menikö tääkin? Ja menihän se!!! Siis ihan käsittämätöntä, kuukauteen ei oo tehty mitään, tuo ei oo edes esteitä nähnyt ja sitten se kulkee kun unelma! Ja näin tuli toinenkin LUVA! ja jotenkin ihan käsittämättömästi tuo oli vielä agi radalla kolmas! Toki pois jääntejä oli eli oisko koiria sillä radalla ollut jotain 22, mutta aika hyvin kuitenkin. Ja vissiin siinä oli vain 4 puhdasta rataa, joten saanen olla koiraani aika tyytyväinen, ja olenkin! Nyt en kuitenkaan ihan heti toivo sitä kolmatta nollaa agiradalta, koska en tiedä olenko itse ainakaan vielä missään kunnossa menemään kakkosiin, mutta olihan tämä melkoisen hyvä avaus tälle vuodelle. :) Toivottavasti rallykisat menee kahden viikon päästä yhtä hyvin!

 ai miten niin oli ihana ilma?

 tällaisia jälkiä mä jätin tänään

 <3

Ja Imir, se yllätti mut ihan täysin olemalla häkissä aivan hiljaa vaikka menin tutustumaan rataan ja vaikka olin Kárin kanssa radalla. En todellakaan tiedä mitä joku on tehnyt tuolle koiralle! Se alkaa olla jo pelottavan tottelevainen. :) Tänäänkin (maanantai) oltiin siis töiden jälkeen lenkillä. Laitoin lumikengät jalkaan ja vain lähdin tonne metsään. Ajattelin että teen sitten jossain välissä uukkarin ja tulen omia jälkiä takas, mutta ympyrä me onnistuttiin tekemään, siis yritin tehdä, mutta en ollut varma onnistunko. Ja Imirkin oli irti ja totteli nätisti ja oikeasti välillä kulki rauhallisesti ja hiljaakin! Eikä edes lähtenyt moottorikelkan perään vaikka näki sen! Oikeasti onko nyt niin että kun se saa tasaisesti usein olla irti ja lenkit on pitkiä ja lumi vähän upottaa niin se vaan pysyy ja on tyytyväinen ja tottelee nimeään? En tiedä, mutta tykkään tästä muutoksesta aika paljon. <3 Ja niin ilmakin oli tänään aivan mieletön! Tuohon lumikenkäilyyn saattaisi hyvinkin jäädä koukkuun, sen verran ihanaa tuolla metsässä oli niillä mennä.