Kotiutumista

No niin nyt on sitten pentu asustanut meidän taloudessa kokonaisen viikon! ja oon suorastaan yllätynyt siitä, miten hienosti meillä on mennyt. Okei paljon tekee se, että oon saanut olla kotona lähes koko ajan ja kun olin töissä niin äiti oli täällä. Kári on nyt tutustutettu suurimpaan osaan sen tulevista hoitajista ja muutama muukin sen on tavannut. Varsinkin nyt juhannuslauantaina, kun käytiin mökillä kääntymässä. Siellä oli serkkua jos jonkilaista ja lapsiakin. Vähän tuo oli hämillään, kun konttaavien lapsien kanssa ei saanutkaan leikkiä. Availi jopa ääntään, jota muuten on kuultu mukavan vähän. Ei varmaan ihan ainakaan haukkuherkimmästä päästä tuo. (toivottavasti)

Imir on sopeutunut oikein hyvin pentuun ja leikittää sitä hienosti. Ihan kuten isoveljen kuuluukin. :) Ja osaa sille myös sanoa, että nyt riittää, nuku nulikka! Ja pääasiassa tuo tottelee myös. Mitään se ei ole vielä tuhonnut, mutta eiköhän sekin aika tule, kun hampaat alkaa vaihtua tms. Nukkuu myös hyvin, ei ole lainkaan itkeskellyt vaan nukkuu kiltisti omalla pedillä tai sitten mun sängyn alla. Kun nyt vielä sinne mahtuu. Syö myös hyvin, on ehkä suorastaan ahne, mutta se lupailee kai hyvää motivoinnin kannalta tulevaisuudessa? jotenkin edelleen odotan sitä hetkeä, kun ekan kerran ajattelen että helkutti tuo on ihan kamala... Ehkä se tulee sitten vasta kun se on teini? (toivottavasti) Huomenna tuo pikkuinen onkin sitten jo 10 viikkoa vanha! Eka rokotusaika on varattu ja pentujen leikkikouluun mennään parin viikon päästä myös.

Pikkuinen on saanut totutella myös kassikoiran elämään, jotta ollaan päästy käymään Imirin vaatimilla pidemmillä lenkeillä. Tuo matkustaa ihan ok repussa, kunhan saa aina välillä vähän kävellä. kovasti oon yrittänyt pitää sen kävelyhetket varsin lyhyinä ja kantaa aina lähes koko matkan. Lauantaina tosiaan käytiin myös mökillä ja nuo olivat ekaa kertaa häkissä autossa yhdessä. Hyvinhän sekin meni, pikkuinen nukkui ja Imir makoili vieressä. Mökkeily oli vissiin melko rankkaa, koska unta on sitten riittänyt, niin koko lauantai ilta, kuin myös paljon tänään. Kyllähän se nyt aina välillä herää leikkimään ja ulos ja kaikkea, mutta aika pitkiä unia ottanut joka välissä. Hienolta pennulta se kyllä vaikuttaa kaikin puolin! Vähän ehkä jännitän tuota huomista, kun mulla on eka oikea työpäivä, eikä täällä ole ketään koirien kanssa... Mutta eiköhän se ihan hyvin mene, kun nämä lyhemmätkin on hyvin menneet. (kolmisen tuntia ovat olleet). Tosin tuo huomisen kuusi ja puoli tuntia on kyllä kovin pitkä.. Mutta näin se nyt vaan menee ja sille ei mitään voi ja kyllähän tuo öisinkin kuusi tuntia nukkuu, että toivotaan parasta.

Vähän kuvia näistä pöhköistä. Ekassa mökillä taukohetki, sitten yhdeltä reppulenkiltä tutustumista aurajokeen, mökiltä katselukuva ja omasta pihasta pientä leikkivirittelyä.