Viimeiset viikot ovat olleet kovasti hiljaisia, koskapa olen matkaillut taas kerran maailman ihanimpaan maahan eli Islantiin. Voi ellä että kertoilen matkasta täälläkin, kunhan on aikaa ja jaksamista. Mutta tosiaan Imir sai viettää koiranpäiviä äidin ja isän luona ja luulempa että nautti kovasti olostaan, kun pääsi välillä irtikin juoksemaan ja oli kaksi lenkittäjää ja varmaan kaikkea herkkuruokaakin, kun saa äidiltä myös kotiruokaa, eikä tartte pelkkään nappulaan tyytyä. (Eikä tartte edes opetella uusia juttuja tai juurikaan treenata edes vanhoja, eli oli myös reenilomalla, mikä on ehkä hyväkin.) Perjantaina koitti Imirille kuitenkin arki, kun palauduin Suomeen ja Imirin kanssa Turkuun. Melkoisen väsyneen koiran sieltä kotiin sain, joten eipä perjantaina tarvinnut mitään tehdä varsinkin kun muutenkin lauantaista oli tulossa rankka, koko päivä paimennusta edessä!
Lauantaina meitä olikin sitten autossa oikein reilusti ja pientä järjestelyä se kyllä vaati, että mukaan saatiin kolme ihmistä ja neljä koiraa. Olin oikeastaan yllättynyt miten hyvin matka meni, vain Ticoliini piti pientä ininää välillä, mutta ei häiritsevästi sekään. Perillä oli taas sitten säätöä että saatiin häkki kasaan T:lle ja S:lle ja Imir ja Leiruus autoon. Meillehän oli sieltä tarjolla mitä ihanin aamupala! Sitten alkoikin lammaspyöritys. Päivä oli melkoisen kuuma, joten eihän koirat siellä lampailla kauaa voineet kerralla olla. Eka kerta oltiin liinassa ja vaan yritettiin saada koira pitään etäisyyttä lampaisiin. Tää sujui meiltä vallan mainosti ja jotenkin musta tuntui että olin ollut siellä aitauksessa jo ikuisuuden, mutta kun aloin tulla pois, niin kaikki oli vaan että joko tuut? Että en sitten varmaan kovin kauaa ollut. :D
Toisella kierroksella koirat oli irti ja lampaat oli tarkoitus ottaa ulos aitauksesta ja kiertää sellainen rinki ja sitten häkittää takas. Ulosotossa Imir riehaantui hieman liikaa ja komensin sitä varmaan vähän liian kovasti, koska sen jälkeen vaan katseli lampaita keskeltä aitausta ja odotti, että saako jotain lupaa tulla tai kannattaako ylipäätään tulla kun lampaat niin kiltisti seurasi kerran emäntää ilmankin. Häkitykseen sentään tuli portille vahtimaan, ettei lampaat karkaa, kun laitan portin kiinni. Tämän jälkeen olikin lounas, joka oli oikein herkullinen, varsinkin raikas hedelmäjälkkäri oli ihanaa! Imir ja Leira tais pitää koko lounaan mökää, kun jätettiin ne sidottuna lampolaan, mutta onneksi ei sisälle kuulunut mitään. En tiedä sitten mitä jo ulkona reenaavat aussi-ihmiset mahtoi ajatella melusta!
Kolmas kierros olikin sitten eri aitauksessa ja tarkoituksena oli saada koira kiertämään lauman taa ja ajamaan sitä kohti itseään, siihen suuntaan mihin itse liikkui. Tää olis menny loistavasti jos olis kierretty vaan kehää, koska mun oli jotenkin vaikea hahmottaa porttia keskellä aitausta, josta olis kuulunu mennä läpi. Mentiin me kai lampaiden kanssa siitä pari kertaa, mutta Imir ei varmaan kertaakaan vaan aina sen portin ulkopuolelta seurasi meitä. Ajoi kuitenkin musta lampaita tosi hyvin ja malttoi olla siellä lauman toisella puolella, eikä ryykätä siitä läpi mun luo. Kuunteli jopa komentoja hienosti. Että kai niistä paimennustunneista jotain oli tuolla muistissa vaikka niistä jo aikaa onkin. Olisi se vaan niin hieno harrastus, jos olisi rahaa vähän enemmän. Melkoisen kallista kun tuppaa olemaan ja kaukanakin niin bensakin maksaa.. Mutta jossain vaiheessa taas. Päivä oli Imirille tosi uuvuttava ja kotona se hotas vaan ruuan ja alko vetää hirsiä. Hyvällä omallatunnolla sai sen jättää ja käydä muutaman tunnin verran juhlistamassa kaverin valmistumista! Siellä oli herkullista kakkua ja sain hyvän kirjankin lainaan, joten oikein mukavaa oli kyllä! Huomenna koitankin saada aikaan postauksen ihanasta uudesta pikkuisesta, joka meitä saapui ilahduttamaan. :D Kuvassa Leira pieni lampaiden kera, kun mulla ei itsellä ole Imiristä kuvia, vaan odottelen niitä vielä muilta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti