kesäkö?

No niin mitäs tässä sitten onkaan touhuttu... Päivät jotenkin hukkuu toisiinsa, kun on aika paljon kotona ja yrittää pennulle opettaa juttuja. Mutta niin maanantaina olin sitten ensimmäisen kerran töissä niin, että koiruudet jäivät tänne keskenään pidemmäksi aikaa. Vähän kyllä jännitti, että mitenköhän niillä menee, mutta oletan että hyvin oli mennyt, koska hiljaa olivat kun kotiin tulin. Kahdet pissat pikkuinen oli tehnyt, mutta ei se mun mielestä ole montaa, kun kuitenkin olin pois kuutisen tuntia. JA molemmat oli paperilla! Eli ei mitään siivousurakkaa ollut odottamassa täällä. Imir on vissiin hyvä kaveri, kun voi sen kanssa jäädä ihan rauhassa kotoilemaan.

Tiistaina mun piti tehdä vaikka mitä ja harjoitella sitä ja tätä, mutta en sitten tehnyt juuri mitään. Iski joku hirvee väsymys ja jaksattomuus. Kyllähän me nyt siis ulkona käytiin ja kaikkea, mutta ei niitä reenejä mitä olin ajatellut Imirille, eikä sitä niin tärkeää täysin yksin jäämis reeniä pennullekaan... Mutta kyllä mä tästä vielä ripeydyn ja tehdään sit sitäkin. Leira kävi tässä kans kääntymässä, tai oli ne varmaan tunnin verran tutustumassa pikkuiseen. Oli vähän sääli, että oli tosi sateista, koska piti olla sisällä. Muutaman kerran Leira vähän sanoi pennulle, mutta pääasiassa leikkivät hienosti ja Imir antoi niiden leikkiä. Kyllä täytyy sanoa, että odotan noita ekoja rokotuksia, että päästään puistoon, jossa on vähän enemmän tilaa! Onhan tää nyt ihan ok kokoinen kämppä, mutta ei jos koirat yrittää leikkiä... Aidan takaa on myös jo tervehditty naapuritalon 5kk sakemannia Donnaa. Oikein innokasta on noin aidan takaa, joten kyllä sitä puistoilua odotan kovin!

Keskiviikon ohjelma muuttui vähän kun äiti kertoi olevansa saikella ja ehdotteli jos menisin mökille. Päätin mennä ja sovittiin sitten niin, että äiti hakee koirat mennessä, jotta voin sitten rauhassa käydä tallilla. Ilma ei ollut taaskaan kovin hyvä, mutta onneksi ei sentään neljän jälkeen (jolloin mökille pääsin) enää sadellut siellä. Koirat oli olleet ulkona pitkään, Imir liinassa ja Kári vapaana. Hyvin pysyy vielä pihassa ja ihan lähellä, joten vapaana on hyvä pitää. Niin kauan saa olla, kun osoittaa omistavansa korvat, eikä mene liian kauas. Jos rupeaa lähtemään niin sitten pistetään sekin liinaan. Kyllä muuten oli sitten väsynyttä koiraa, kun illalla tulin kotiin. Ja pitääkin olla jos on seitsemän tuntia ollut lähes koko ajan ulkona ja leikkinyt ja paininut. Kyllä muuten nukuttiin hyvin yöllä ja uloskin mentiin vasta puoli seitsemän!

Torstaina tein sitten muutaman keskipitkän kanniskelu lenkin ja ne olivat omiaan koirat väsyttämään. Tai no ainakin Kárin, mutta luulen että Imirillä on univelkaa, kun pentu pitää niin paljon hereillä, joten nukkuu aina kun vaan voi. :) Siis on se ihan pirteä ja kyllä mä oon välillä ottanut Kárin pois, kun Imir on tosi väsyneen oloinen, mutta pääasiassa nukkuu kun pentukin nukkuu. Ja mun pitäis varmaan kans yrittää aina ottaa torkut kun pentu nukkuu, niin ei vahingossa kerry itselle mitään univelkoja. No onneksi on kesä ja oon ihan virkeänä vielä ollut. Kävin torstaina myös keskiaika markkinoilla ja olihan ne kivan näköiset taas kerran. Mitään en tällä erää ostanut, paitsi lätyn. Hyvä lätty ja kaunis sää ja sain kaverinkin seuraksi, joten mikäs siinä oli ollessa. Hain myös vihdoin ekan tenttikirjan, kun siis elokuussa olis vielä pari tenttiä, jotta sais sitten paperit uloskin joskus. Ja niin sitten on se pirun ruotisin kirjallinen...huoh.. No kai sen on mut pakko siitä läpi päästää pian, kun se ei saa olla syy että ei valmistu. Mutta kun hän on nyt lomalla (ruotsin maikka siis) johonkin määrittelemättömään hetkeen kuulemma, että pitää sitten kysellä joskus syksyllä? Miten muka ei voi tietää koska tulee lomilta töihin? Mäkin haluun sellaisen loman, että voin lopettaa sen sitten kun musta siltä tuntuu... p****t!

No joo tänään me ollaan sitten otettu periaatteessa ihan rauhallinen aamu, koska iltapäivällä tarttee mennä pidemmälle lenkille, kun menen sitten illaksi töihin. Onneksi serkun mies tulee tänne illalla sitten koiravahdiksi, niin saavat sitten ruuan ja lenkityksen jotakuinkin ajallaan, eikä tarttee sitten olla sitä reilua seitsemää tuntia vielä yksin. Ja muutenkin musta on aina ikävää, jos koira on täällä yli yhdeksään yksin. Siksipä Imirilläkin oli jo yleensä hoituri, jos olin illan töissä ja nyt onneksi sain molemmille hoitajan ja vieläpä molemmiksi päiviksi, eli huomiseksi myös. Yleisesti vielä on pakko sanoa, että kyllä mä niin odotan sitä että nuo pikkunaskalit vaihtuu ja saa kunnon hampaat! Ja sitten kun oppisi sen ettei ihmisiä purra. En oikein muista koska Imir sen oppi, mutta toivottavasti tuokin oppii sen varsin pian. Koska kyllä täytyy sanoa, että sattuu ihan sikana, kun tuollaiset pienet naskalit uppoaa käteen, huuleen, kaulaan tai varpaisiin. Auts! No onneksi tätä kestänee vain pienen hetken. (Ja sitten tuo muutenkin kasvaa, joka ei niin sitten taas innosta, kun se on NIIN söpö nyt)

Kaikki kuvat on meidän aamulenkiltä maanantaina. Ennen kuin lähdin töihin. Hyvä lenkki oli!