Tänne mä meen kaislojen keskelle, enkä pelkää ollenkaan!
Kárin kanssa käytiin viime ke taas leikkikoulussa ja se oli ihan mukavaa. Valitettavasti Kárin lempi kaveri ei ollut paikalla, mutta onneksi käppänä poika alkoi löytää rohkeutta ja leikki sitten Kárin kanssa. Siellä oli kaksi uuttakin paikalla, sellainen bullmastiffi ja leo. Leo oli vain katselija, vähän taisi jännittää ja tiffikin alkuun vain katseli, mutta loppua kohden alkoi sitten intoa löytyä ja menivät kunnon pentulittaa sitten pitkin hallia. Hyvä niin. Tätä onkin sitten enää kerran edessä ja sitten täytyis päästä jonnekin oikein kunnon kursseille. Vähän oon Kaarinan koirakeskuksen kurssia miettinyt, mutta vielä ei oo uusia kursseja päivittynyt, joten sitä odotellessa. Imirin kanssa kuitenkin jatketaan ainakin elokuu vielä tuossa rallytoko ryhmässä. Muutenkin Kári on saanut nyt tutustua koirapuiston maailmaan ja kaverin Suloon ja Manuun. Tai lähinnä Manuun, kun Sulo ei paljon välitä. Mutta hyvä se on kun on paljon erilaisia koiria ja oppii sitten, että kaikki ei vaan tykkää ja ne täytyy jättää rauhaan.
Torstaina pojat sitten lähti Valkeakoskelle veljen kyydillä äidin hoiviin. Ja ihan kiva, että olivat siellä tämän tosi lämpimän viikonlopun, kun siellä pääsee niin helposti uimaan. Äiti ja isä oli myös saaneet aidan pihalle, joten pojat sai sitten vapaasti kulkea sisään ja ulos, mikä tietenkin vähentää vahinkopissoja sisälle. Äiti sitten vei Imirin uimaan ja ennen Kári on jäänyt rantaan kahlaileen, mutta nyt oli päättänyt mennä mukaan ja oli sitten uinut melkoisen matkan, vaikka äiti ja Imir olikin heti kääntyneet takas kun näkivät Kárin tulevan. Toisaalta tuskinpa yksi uintireissu mitään haittaa tekee. Ja hyvä että tykkää uida ja menee vapaaehtoisesti veteen. Imirkin oli saanut paljon omia lenkkejä ilman Kária, joten kivaa oli varmasti ollut silläkin. Kotiin toiset tulivat sitten sunnuntaina.
Torstaina mä olin sitten ite BH-kurssilla treenikamun koiran kanssa. Ehdotti sitä mulle, kun sanoin, että Imir ei oo kotona, mutta mä pääsisin kyllä. Alussa tuli melkoinen haukkukonsertti, mutta kyllä se sitten siitä lähti sujumaan. Aluksi oli makoilua ja se meni oikein kivasti, ei mitään ihmeitä, mutta enpä mennyt kun ihan metrin päähän, kun en oikein viitsinyt, kun oli kuitenkin "vieras" koira. Sitten oli ehkä eteentuloja? No ne meni ihan ok, vähän tuppasi koiruus olemaan välillä vino, mutta jos käytti käsiapua, niin tuli kyllä suoraan eteen, eli eiköhän se pian tuonkin opi kunnolla. :) Liikkeestä maahanmeno ja istuminen oli, no olihan se. Maahanmenot meni paremmin, muutaman alkukankeus ongelman jälkeen. Ehkä mulla oli jotenkin hassu äänensävy tai jotain, kun toinen yritti vain jäädä seisomaan tai jatkaa matkaa. Mutta sain mä ihan onnistuneitakin versioita. Istuminen oli paljon vaikeempaa ja taisin saada ihan pari vaan onnistunutta toistoa, mutta olen iloinen niistäkin ja kun kerran koiruus oli hiljaa niin mikäs siinä. Sitten häiriökoirailtiin ja se meni kivasti. Seuraili mua ihan innokkaasti, vaikka ei käskyn alla ollutkaan. Sitten maassa makoilua häiriön alla. No se meni ihan joo, mutta en voinut mennä kauas ja pidin toistot tosi lyhyinä, jotta ei nousisi maasta. Samalla katselin ihaillen, kun reenikamu teki toisen koiransa kanssa vaikka kuinka pitkiä makoiluja. :) sitten loppuun oli vielä sidottuna paikalle jäämisiä, jotka menikin sitten tosi hyvin. Ihan sain mennä minne vain ilman pöhinää. Ja eikun sitten vaan reenaan Imirin kanssa samaa. :)
Viikonlopun olin tosiaan yötöissä ja DBTL kyllä tuntui. Olin paistossa ja kyllä sai niin pirusti vääntää koko ajan böögöä että huh huh. Kyllä meinaan väsytti kun pääsi töistä. Mutta sain mä jotain tehtyäkin, meinaan siivottua koko kämpän lattiat! Että mulla oli ihan pari päivää puhtaat lattiat. :D Tänään maanantaina tehtiin sitten aamulla ihan kunnon lenkki pennun mittapuulla ja se sai tuolla pellolla painella vapaana meneen. Sitten Imirin kanssa mentiin auttelemaan ohitusreenin muodossa erästä staffia. Oikein söpönen oli tuo herranen ja kyllä se melko pian sai juonen päästä kiinni. Imir oli niin hieno kuin vain voi. Oikein sopiva harjoittelu seura tuollaisille, kun se vaan ohittelee hiljaa välittämättä mistään mitään. Ihana hauva! Iltapäivällä vein sitten Kárin tallille. Vähän jännitti miten mahtaa mennä, mutta hyvin se meni. Heppa liinaan ja Kári irti ja sitten menoksi. Siinä sitten vähän käveltiin pellolla ja kári hienosti kiersi aina hepan suht kaukaa ja lähinnä pysyi mun toisella puolella tai sitten sopivan matkan päässä edessä. Eikä haukkunut tai mitään, joten olin oikein tyytyväinen. Sitten otin Kárin remmiin ja Ike kentälle irti. Kenttä oli aika märkä, joten en paljon tuupannut Ikeä vain vähän ravia pyytelin, jotta vähän näkee miten Kári suhtautuu. Pelkäsi vissiin vähän, kun lähinnä pysyi tiivisti mun jalkojen vieressä. Hyvä näin, ei osoittanut mitään haluja mennä perään ainakaan remmissä. Ehkä tästä saa sellaisen koiran, että voin ratsastaa ja se pysyy lähellä? Ehkä ehkä.. Mutta kyllä nyt sitten on niin väsynyttä koiraa täällä kotona, että huomenna taidetaan pitää Kárille jonkinlaista lepopäivää. Imirillähän on sitten rallyreenit tiedossa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti