Touhuilua

Mitäs kaikkea tässä sitten onkaan tapahtunut? No viime viikonlopun koirat sai tosiaan olla mökillä poissa jaloista, kun itse tein pitkiä päiviä töissä (tai no ainakin yövuoroa). Siellä ne sitten oli saaneet paahtaa sydämen kyllyydestä pihalla ja olivathan ne kovin raukeita, kun sunnuntaina kotiin tulivat. Imir oli äidin kanssa uinutkin, mutta Kári oli kuulemma tyytynyt katselemaan rannasta ja kahlailemaan. Ehkä se ei tykkää merivedestä yhtä paljon kuin järvivedestä? No sunnuntai illan olin vielä töissä, mutta koko viikonlopun mulla oli maha vähän pyörinyt tai no kivistänyt? on ehkä parempi sana. Maanantaina päätin sitten että enää en vain kuuntele ja menin lääkäriin. Ja niin siellä todettiin sitten kohtutulehdus ja ainakin viisi päivää saikkea. Vähän on ollut hassua olla saikella, kun ei mulla nyt sinällään ole kovin huono olla vain välillä vähän epämukavaa. Mutta kuulemma on tärkeää että lepää, kun kerran on kyse sisäelimistä ja vieläpä aika tärkeistä ja varsinkin jos vielä ehkä joskus haluan lapsia. Ei saa lainkaan levitä jne. Joten rauhallisesti oon sitten ottanut.

Eli maanantai meni sitten rauhallisessa yhteiselossa vielä viikonlopun jäljiltä väsyneiden koirien kanssa. Tiistaina menin kuitenkin rallytokoon, kun ei se nyt niin rankkaa ole ja kaikki välihetket voi siellä istua. Imir teki ekan radan ihan ok ja tokalla kerralla oli ihan super! Annoin koko radalla vain kolme namia! kolmas kerta oli taas ok ja neljäs oli sitten väsymyksestä johtuen jo vähän mitä sattuu. Oon ennenkin vissiin ollut sitä mieltä että kolme olis maksimi, mutta jostain syystä sitä vaan aina lähtee sille neljännelle.. tyhmä minä. Mutta ihan hyvä se oli, joten toivoa on, että hyvin menee. Iltapäivällä vein sitten Kárin rokotuksille. Muuten kaikki oli siitä kivaa ja mukavaa, mutta lämmön mittaus oli kovin ikävää ja hampaita ei olisi halunnut näyttää vaan lähinnä käyttää. :D Täytynee vähän reenailla tuota hampaiden näyttämistä tämän kanssa enemmän kuin Imirin kanssa. Rokotuksilta lähdettiin vielä pomoni mökille syömään. Muutaman tunnin istuskelin ja Kári sai taas uusia hajuja ja ihmisiä. Sitten kotiin ja ottamaan rauhallista iltaa.

Keskiviikkona mulla olikin sitten aamusta kampaaja. Uusi tukka siis. En oo ihan varma mitä oon mieltä tästä. On se nyt "ihan kiva", mutta en tiedä onko se ihana. No ehkä tähän tottuu ja kasvaahan se pian, niin sitten voi uudelleen mennä leikkaan. Tai ei leikkaa, jos ei siltä tunnu. Päivä menikin rauhallisissa merkeissä ja sitten iltapäivällä mentiin Kárin kanssa pentujen leikkikouluun. Siellä oli viisi pentua, Kári, walesinsprinkku, staffi, kääpiösnautseri ja leonbergi. Kári teki innoissaan tuttavuutta, kunnes leonbergi tuli. Se oli vissiin melko jännä, kun toinen veti hännän koipien väliin ja pakitti mun jalkoihin. No leikkihetki oli 45 min ja kyllähän se siinä ajassa jo alkoi tulla myös leon kanssa toimeen. staffi ja snautseri oli melkoisen ujoja ja lähinnä tyytyivät katselemaan maailman menoa. sprinkku oli samaa energiatasoa kuin Kári, joten ne kyllä löysivät nopeasti toisensa. Leo oli ensin kanssa vähän kiertelijän asemassa kun muut vähän arasteli sitä, mutta loppua kohden oli sitten leikissä mukana sprinkun ja Kárin kanssa. Että oikein hauskaa oli. Kun tulin kotiin jätin Kárin tänne yksin ja kävin heittelemässä Imirille vähän palloa puistossa. Kári jäi tänne aivan hiljaa ja kun 40min jälkeen tultiin takaisin, oli se täällä aivan hiljaa ja tuli selkeästi nukkumasta!! Hienoa! Lupailee hyvää myös tulevaa ajatellen.

Torstaina sain kaverin viemään Imirin aamupäivällä lenkille ja olivatkin sitten ihan kunnolla sellaisen tunnin lenkillä. Mä hoitelin sillä aikaa Kárin ulkomuotoa. Leikattiin kynnet, kammattiin koko koira ja vähän harjoiteltiin hampaiden harjaamista (oli haastavaa). Sitten vähän leikittiin ja lepäiltiin. Lenkiltä tuli kotiin oikein tyytyväisen oloinen Imir. Illalla mulla oli Imirin kanssa BH-kurssia tuossa ihan lähellä, joten Kári piti saada väsyneeksi, jotta jäisi hyvin tänne yksin. Sovin siis kolmeksi treffit naapurin Leiran kanssa ja mentiin puistoon. Siellä saivat sitten painia ja paahtaa. Puistoon tuli myös Darwin, sellainen valtava valkkari. Se on tosi kiltti, mutta kyllähän tuo koko saa nämä vähän arkailemaan. Kovin se kuitenkin kiinnosti ja Kárikin meni haistelemaan ja juoksenteli vähän perässä, eli hyvin meni ja hyvä kokemus isosta koirasta taas pennulle. Ne on kuitenkin tosi tärkeitä. Kotona pidin noita sitten vielä ulkona, jotta Kári ei heti simahtaisi. Kun sitten rupesi näyttämään että nyt sammuu, niin lähdin Imirin kanssa kohti koulutuspaikkaa. Ja taas täysin hiljaa jäi tänne ja kuuntelinkin tuossa ulkona hetken, kun oli ihan hyvää aikaa ehtiä reeniin. Kurssi oli tuossa yliopistolla ja mukavasti meidän kanssa kurssilla on myös Tico! Ensin käytiin vähän sitä mitä kurssilla harjotellaan ja sitten otettiin osa-alueita. Eli siis osaako koira eleettömästä käskystä mennä maahan, istua ja tulla eteen. Eteen tuloissa oli vissiin tekemistä, koska niitä reenattiin sitten enemmän. Imir osaa kyllä tulla eteen, mutta jää liian kauas, joten sitä piti reenata. Ja tietty kiinnostus ei tuolla ollut sitten ihan parasta, joten ei kovin innokasta ollut tekeminen. Sitten piti ottaa perusasentoja. Sitä Imir ei ihan tee ilman pientä merkkiä vielä, mutta tekee kuitenkin. Paitsi nyt, koska oli väsynyt ja ei kiinnostanut sitten yhtään. Sanoinkin siitä ja kouluttaja käski sitten tehdä yksinjäämisiä ja paikalla makuuta. Ja se meni loistavasti!! Pääsin jopa puun taakse piiloon ja silti tuo vaan makoili ihan rauhassa. Yhteinen paikkamakuu harjoitus meni kanssa ihan kivasti. Kerran nousi ylös, mutta meni käskystä takas. Eli se sujui sitten hyvin. Puhuttiin sitten, että koska Imir on aika rauhallinen koira, sen kanssa tarvis tehä ihan tositosi lyhyitä reenipätkiä, jotta mielenkiinto pysyy. Eli 30 toistoa per juttu päivässä, mutta Imirin kanssa ne pitäis jakaa vähintään kahteen jos ei jopa kolmeen eri kertaan eli maksimissaan 15 toistoa kerralla ja ne niin vauhdikkaasti kuin vain pystyy. Että kokeillaan sitä sitten seuraava viikko. Illalla mulla sitten olikin tässä kaksi varsin väsyä koiraa, joten mukava ilta siis. :) Ei kuvia, koska ei kameraa. Saan toivottavasti seuraavaan vähän kuvia pennusta Leiran kanssa.