rally-tokoilua

Me on Imirin kanssa reenattu. Viime sunnuntaina oltiin möllirallytoko kisoissa tuolla meidän reenipaikassa. Mentiin siellä sekä yksi rata ilman namia, että yksi rata namin kanssa. Imir teki ihan hyvin, mun mielestä yllättävänikin hyvin ilman namia, kun kauheesti ei olla tehty. Mun mielestä namirata meni huonommin, mutta niin sitä siinä tiimellyksessä erehtyy ja paremmat pisteet saatiin siitä namiradasta. Mut täytyy sanoa, että Imir oli tuolla kyllä tosi hienosti. Teki asiat, mitä nyt namittomalla radalla rupesti lopussa vinkumaan, että missä hitossa se nami nyt on! Mutta hienosti jaksoi olla ja keskittyä.

                                                Ollaan kavereita jookos, niinkuin ananas ja kookos!
Tiistaina olikin sitten reenit ja siellä tein ekan radan ilman namia ja Imir oli ihan superhyperhyvä! Se vaan siis toimi. Toinen rata oli, no ihan ok, mutta kolmas oli sitten jo aikamoista. Toki skippailin kolmosradalta aika monta juttua, kun en halunnut tehdä niin pitkänä, kun tiesin ettei tuo jaksa kuitenkaan. Mutta olin kyllä hyvällä mielellä. Mulla oli myös pentu mukana ja yritin niin, että se olis ollu siellä häkissä, mutta siitä ei sit kyllä tullut yhtään mitään. Se vaan huusi, joten heti kun hiljeni otin sen pois ja vein autoon, jotta ei häiritse suoritteluja. Siellä se kuitenkin osaa sit hetken päästä rauhoittua ja kun on tuuletin ja oli pilvistä niin ei ollut liian kuumastakaan huolta.

                                                                Littaa!!!
Eilen olikin sitten jännä päivä, kun oli meidän ekat rallytoko kisat ikinä. Yritin ottaa melko rauhallisen päivän, mutta käytiin sit puistossa kun yksi toinen pennunomistaja pyysi seuraa. Ei kyllä oltu kauaa, kun oli tätä muutakin ohjelmaa. Kahdelta mun serkun mies sitten haki Kárin mukaansa ja me alettiin hetken päästä matka kohti Tamperetta. Oli ihan hyvä että lähdin ajoissa, kun matkalla oli erinäisiä hidasteita. Ei sillä tosi ajoissa me oltiin silti perillä. Siinä sitten katselin avo-luokkaa ja sitten kiikutin Imirin autoon ja mentiin tutustumaan rataan.

                                           miten noi pennut jaksaakin...
Rata oli kyllä suoraan melkein mun painajaisista. Siinä oli paljon seuruuta eli pujoittelu edestaikaisin sekä spiraali. Imir usein väsyy noihin aika nopeesti. No en sitten kauheen korkeilla odotuksilla radalle lähtenyt. Lähtö meni hyvin, mitä nyt tuli joku pieni tiukennus remmiin ja se kyllä aivan turhaan, tuo oli hienosti. Toisena oli 360 käännös oikeaan ja sekin meni ihan ok, Imir otti laajemman kaaren kuin luulin ja taas -1 piste remmistä. Sitten oli se pujoittelu edestakaisin ja kas kummaa, kun se menikin tosi hienosti, ei mitään huomautettavaa. Sitten oli käännös vasempaan ja se meni hyvin. Juuri kun annoin Imirille 4 kyltillä käskyä tulla eteen, niin sitä alkoi kutittaa ja se alkoi rapsuttamaan itseään, joten oli pakko ottaa uudestaan. Sitten sujuikin hyvin ja peruutus askeleet meni hienosti. Seuraavna oli istu ja siitä maahan, jonka tuo teki moitteetta, sitten P käännös oikealle myös ihan ok. Sitten alkoi vissiin kuski hermoilla, koska tää seuraava oli ihan hirveää. Kylttinä siis istu ja kierrä koira. Imir ei istunut vaan alkoi haukkua hirveästi ja vain tuijotti mua että mitä ihmettä sä muka sanoit? No uusiksi ja sit se teki UPEASTI! Mutta mä tein jotain hassua, josta en tiedä, kun saatiin tästä ohjaajavirhe, oliskohan se sit ollu että koskin vahingossa koiraan tms.? No sitten oli uukkari oikealle ja se oli jees vähän sellaista ihme yli-innokkuutta tässä ja sitten P vasemmalle, joka oli kyllä ihan kamalan laaja ja hirveä, mutta ei rokotettu meitä tästä ollenkaan. En tiedä miksi ei. Sitten se vika kyltti, joka oli koira eteen ja istuu ja site kiertää sut ja istuu. Imir tuli ihan ok eteen, mutta alkoi jo haukkua siinä, sitten kiersi mut kyllä, mutta haukkui koko ajan eikä sitten enää istunut. Mulla ei ollut enää uusintoja, joten tästä tuli sitten väärin suoritettu tehtävä ja -10 pistettä

                                                   MINUN pallo!

Kun lähdin radalta olin ihan varma, että hylsy tulee ja menee kokemuksen piikkiin nää kisat, mutta olin kyllä Imirille tosi kiva ja leikitin ja namitin ja halin ja kaikkea, koska eihän se sen vika ole, että mä oon tällainen törppö hermoilija. :) Siinä sitten odoteltiin loput suoritukset ja juteltiin tuolta sunnuntain kisasta tutun ohjaajan kanssa. Hylsyä odoteltiin molemmat ja voi miten väärässä oltiin. Kun tuomari antoi meille paperin ja sanoi, että 77 pistettä ja hyväksytty tulos mä olin ihan että TÄH? Se vähän naureskeli mulle ja sanoi, että haluatko valittaa ja vähentää pisteitä? En tietenkään halunnut ja olin niin tyytyväinen että. No siinä sitten papereita meni, eikä tuo toinen ohjaaja saanut lappuaan ja sitten tuli kolme palkittua ja mitä saivat he? No voittivat koko kisan 99 pisteellä! Että niin sitä voi ohjaaja erehtyä siitä miten rata sujui. He sitten siirtyivät avo-luokkaan samalla, joten onnea heille!

                                                  Nyt mennään eikä meinata.
Toki on tässä muutakin tehty kuin tätä, esim maanantaina oltiin leikkimässä kaverin luona, jolla on tanskandoggeja, toinen parivuotias ja toinen ihan pentu vielä. Ihan hienosti uskalsi Kári leikittää tätä isompaa mutta kömpelöä kaveria. Ja Imirkin sai juoksennella heidän isolla pihallaan irti oikein kunnolla ja päästellä vähän haukkuhöyryjä. Tiistaina käytiin jokirannassa lenkillä ja pentu sai painaa vapaana ihan kunnolla. Ja keskiviikkonahan pentu kävi leikkikoulussa serkkuni miehen kera ja kyllä oli väsynyt kun olivat kotiin päässeet. Että kyllä Káriakin on muistettu ja huomenna mennäänkin sitten tutustumaan uuteen kaveriin, pieneen bordercollieen! Tänään oon tylsästi ollu töissä ja vaan aamulla käytiin vähän pidemmällä lenkillä, kun semisti vietetään lepopäivää kuitenkin. Nyt mulla onkin vielä neljä päivää töitä, sitten kolme vapaata, kaksi yötä ja sitten taas puolitoista viikkoa lomaa! Elämä on ihan kivaa just nyt. :D