elokuun vika????

Siis mihin tää aika oikein häviää? Nyt on jo elokuun viimeinen päivä ja mä en tajua mihin tää elokuu meni.. Mitä me muka tehtiin? Ja missä oli ne ihanat viimeiset kesäpäivät? Musta tuntuu että mä olen elänyt alkusyksyä jo jonkin aikaa, kun aamulla on saanut vetää hanskat käteen ja takkia tiukemmalle kun menee ulos. Huomenna sitten alkaa syyskuu ja yleensä se tarkoittaa, että tulee vettä ja vieläpä reilusti, joten en kyllä odota sitä juurikaan. Toivottavasti tänään vielä ois ihan ok ilma. Mutta ollaanhan me nyt jotain tehtykin, mutta ei nyt ihmeitä. Tiistaina oltiin arkitottiksessa Kárin kanssa ja se on kyllä hieno pentu! Opeteltiin seisomista ja muutenkin vähän ylipäätään oikea aikaista palkkausta. Tuo oppi tosi nopeesti että palkaa tulee kun vaan pönöttää paikallaa, joten eiköhän sille vielä oikein kiva näyttelyasentokin saada. Nyt vaan pitäis saada porukkaa kähmiin sitä, jotta oppis oleen paikallaan kun kosketellaan. Eka näyttelykin sille on varattu syyskuun lopussa, kun mennään Tampereelle pentunäyttelyyn. Ja tietenkin turistiksihan se on tulossa tuonne erkkariin, joka on 15.9. Imirhän menee tietenkin kehään, mutta eipä mulla oo sen kummempia menestymis odotuksia, kun mukana on kuitenkin 45 islistä ja Imir nyt ei mikään ihan huippuyksilö ole. Tai siis on mulle, mutta ei tuomareille. ;)

                                               Kellähän tässä on palikat tallella ja kellä ei? :)

Keskiviikkona puuhasteltiin ihan itekseen ja käytiin tallilla. Aamusta käytiin kuitenkin lenkillä tuolla rannassa, kun olin menossa töihin ja pitihän koirat väsyttää. Kári sai taas painella menemään irti ja hienosti se olikin. Mä niin pelkään sitä hetkeä, kun se oikeesti joskus päättää lähteä ja unohtaa että hei emäntäkin on mukana... Tää on niin ihanaa kun se kyttää meitä ja odottaa meitä ja on koko ajan kuulolla. Aurajoessa oli kanootteja ja ne olikin sitten molempien mielestä vähän outoja, Imir yritti niitä vähän komentaa ja Kári mietti kovin josko olis uinut katsomaan. Ei kuitenkaan onneksi uskaltanut lähteä niin kausa uimaan. :) Töiden jälkeen pakkasin koirat autoon ja matka jatkui kohti tallia. Siellä taas puuhasteltiin ja sitten vähän Ikeä taluttelemaan. Kári sai tietty taas olla irti kun on nätisti ja Imir sit toisessa kädessä. Hienosti menee! Kun Ikeä oli liikuteltu vein vielä Imirinkin juokseen irti sille ihanalle tienpätkälle, jossa uskallan antaa olla. Kári parka joutui remmiin, jotta ei lähe ison perässä liian kauas. Imir meni ihan kuuroksi taas hetkeksi. Sinne se hävisi puskaan ja kohta tuli kattoon kauempaa, että joo vielä noi tulee ja samaa ryminää toiseen suuntaan. Aikanaan korvat taas palautui ja namia tuli hakeen ja sitten vielä vähän menoa ja seuraavasta hausta otinkin sen kiinni, jotta päästiin lähteen takaisin päin. Kári saikin sitten olla irti tallille päin. Olin kuvitellut, että ottaisin Imiristäkin välillä irti kuvia, mutta se oli mahdotonta, koska toinen oli koko ajan puskassa tai kauempana metsässä, joten eipä siitä mitään kuvia saanut. Yksi on ihan kohtuullinen...

                                                                   kanootti!!

                                                           vähän jännä toi iso ruskee...

                                                     MINUN sammalet! Mene pois!

Torstaina olikin sitten aamupäivästä puistoilua ja siellä oli kivasti seuraaikin, kolmen rouvakoiran verran. Kári oli tietty innoissaan ja Imir, no Imir oli itsensä ja parkkeerasi keskelle puistoa ja alkoi haukkua. :) Kävin sitten itse vähän asioilla ja sitten mentiinkin Imirin kanssa ekaa kertaa pallopaimennuskurssille. Palloa Imir ei oikein eka tajunnut. Istui pallon eteen ja tuijotti mua varmaan viisi minuuttia putkeen... Olin siinä sitten että mitäs nyt kun toinen ei edes vilkaise palloa, eli mistä palkaan... No onneksi kun kouluttaja tuli, niin imirkin nosti perseen penkistä ja alkoi tehdä edes jotain ja päästiin vähän eteenpäin. Ei se nyt vieläkään ihan tainnut tajuta, että pallo on hyvä ja sitä pitää tökkiä tai edes koskea, mutta saatiin me nyt pari kosketusta aikaan.. Kaiken muun se tekikin sitten niin pirun täydellisesti, että ohjaaja käyttikin sitä mallikoirana muille! Siis aidan kierron, sinne taakse jäännin ja peruutuksen alkeet. :D Voi miten hieno Imir olikaan. En malta millään odottaa ensi viikkoa ja uusia reenejä. Kotiuduimme tai minä tulin kotiin ja koirat lähti samoin tein vanhempieni kanssa mökille, josta palaavat vasta lauantai aamusta, joten mulla on tänään tällainen rauhallinen työ ja talleilu päivä ja katsotaan jos vaikka saisi taas vähän siivottua.