Raisio 12.8.2012 (ja jotain muuta)

Taas on tässä viikko vierähtänyt ja muistankohan enää mitään paitsi eilisen? Jos alotetaan vaikka viime perjantaista, jolloin päästiin taas tapaamaan mitä suloisinta mustaa pikkupalloa Intoa! Into oli tällä kertaa paljon leikkisämpi, tiedä sitten muistiko se Kárin vai onko muuten vaan rohkaistunut lisää. Sää oli mainio ja siinä humpsahti helposti puolitoista tuntia. Oltiin taas siellä vanhalla kaatiksella ja siellä se edellis kerran lampi oli muuttunut mutalätäköksi, mutta sekös mun vesipetoa haittasi? No ei haitannu vaan täysillä sinne vaan. Ja Into tietty kans, että sitten meillä oli kaksi pientä mutaista pentua. Imirhän ei mennyt lähellekään ja näytti niin kärsivältä kun Kári hyppäsi vähän päälle ja jätti mutajäljen herra hienohelmaan. Kotonahan Kári pääsikin sitten kokovartalo suihkuun, josta ei edelleenkään oikein välittänyt, mutta sieti jo ehkä paremmin. Imir sai vain harjauksen ja muta tipahteli pois.

Mä lähdin sitten tenttiin ja siitä suoraan töihin ja onneksi mun ihana veljeni oli luvannut tulla tänne illalla kuuden maissa niin tuli sitten vain kuuden tunnin yksinolo. Muuten olisinkin ollut ihan kusessa, kun yhteensä olin pois 11 tuntia. Veljiä on hyvä olla olemassa! JA mikä hienointa Kári oli pystynyt pidättämään koko kuusi tuntia!! JEI! Tosin oli sitten illalla kyllä kerran pissinyt sisälle, mutta se nyt oli ihan ymmärrettävää kun veljen kaveri kävi täällä mopsityttönsä kanssa ja oli ollut siitä aivan innoissaan. :) Hyvin oli kuulemma koko ilta mennyt ja mopsi oli vienyt loputkin mehut pennusta ja veli oli saanut ihailla lähinnä kai nukkuvia hauvoja. :) Hyvä näin. Ja itsekin pääsi heti nukkumaan, kun koirat oli juuri ulkoilutettu. Ihanaa!

Lauantaina sainkin seuraa Helsingissä asuvasta kaverista ja käytiin tuolla toisen puolen pellolla vähän kävelemässä. Jos olisin muistanut että siellä oli joku hemmetin kyläpäivä, oltais menty muualle, mutta ei muistanut ei. Onneksi edes osan aikaa pystyi Kária pitään irti, mutta kotiinpäin oli populaa niin paljon, että joutui raukka oleen remmissä. Noin pitkää remmilenkkiä ei ole vielä tehnytkään, että siihen suhteutettuna meni ihan hyvin. Vähän piti Imirin kimppuun hyökkiä ja yrittää syödä remmiä, mutta aika vähän sentään ja kieltoa totteli suht hyvin. Ja uimaankin tietty pääsi, sekä mennessä, että tullessa. Pieni ero näissä hauvoissa, kun toinen lähtee satalasissa eteenpän kun vettä alkaa näkyä ja toinen menee niin varovasti, että jus etutassut kastuu ja saa latkittua vettä.. Mutta hyvä vain, että Kári tuntuu rakastavan vettä, tulee hyvä uimakoira siitä sitten. Sitten kävinkin töissä, mutta nyt vain 4 tuntia. Onneksi.

Sunnuntaina olikin sitten aikamoisesti jännitettävää. Kári oli menossa koko päiväksi reenikamulle hoitoon! Jännitettiin varmaan vähän molemmat, että miten hänen nuorempansa tähän suhtautuu. No noin puoli kymmenen olin sitten hänen kotitiensä päässä, jossa odotti tän nuoremman kanssa. Kári ulos autosta ja pieni haistelu keikka. Ihan hyvin lähti käyntiin, ei murinaa ja jopa leikkiasentoja molemmilla. Helpotus! Sanoin kamulle, että voi olla että vähän itkee kun me lähetään, mutta lopettaa nopeesti kun ei enää nää. No miten lähti Kári? Seurasi reenikamua ilman vinkausun vinkaisua ja tarjosi vielä ihan kontaktiakin.. Pikkasen piti autossa naureskella itelleen...

No kun pentu oli päässyt viettämään kivaa päivää muiden koirien kanssa, oli mulla ja Imirillä suuntana Raisio. Näyttely paikalla olin melkoisen tarkasti juuri tunnin ennen kehän alkua. Ja naapurin Leirahan se siellä oli kanssa just saapunut. Siinä sitten vaihdeltiin kuulumisia ja odoteltiin kehää. Katselin kehää, että aika vauhdikkaan oloinen tuomari. Amerikanakitat oli just menossa. Siellä oli sitten VSP:nä mulle rallytokosta tuttu akita. Että hyvin meni heillä sitten. :) Sitten tuomari ehti just pitää pienen paussin ja sitten olikin mun vuoro. Imir oli taas mitä hienoin! Siinä se seistä jöpötti, eikä edes vinkunut tällä kertaa. Vähän hämmennyin kyllä, kun tuomari pyysi, että jos mä näytän hampaat? No mikäs siinä ja hampaat esiin. Sitten vähän juoksua ympäri ja edestakas ja onneksi nyt Imirissä riitti liikettä. ERI ja SA sieltä tuli ja tietty paras uros ja luokan paras. Sitten odotin että Leira olis saanut saman nipun, mutta mitä ihmettä! ei saanut vaan EH pamahti. Vielä vissiin kehitys kesken.. Olin ihan että ei ei ei.. Eli ROP:han meille tuli. Kyllä harmitti siksi että tiesin että ryhmä kehään en ehdi millään jäädä, kun iltatyö kutsui ja sunnuntaista ei kyllä viitsi jäädä pois, kun siitä saa niin paljon rahaa...

No toimisto oli onneksi tosi ok tän kanssa, kun ilmoitin että ei päästä. Palkinto oli tosi kiva, kun saatiin 6 euron lahjakortti paikalla oleviin kojuihin. Ostin sitten toisenkin näyttelytaluttimen 9 eurolla, joko Imirille tai pennulle, riippuen mihin pentu tykästyy. Imir nyt vamaan juoksi vaikka kumilenkillä, jos pyytäis. Ja sit tietty piti ostaa tonnikalapaloja, kun hauhau oli siellä myymässä. Nyt on niitä sitten neljä pussia, että jos ne hetken kestäis? Kotimatkalla olin tosi iloinen ja toisaalta tosi pettynyt kun en voinut kokoomiin jäädä. Mutta töihin oli mentävä. Ja millainen ilta? no aikamoinen. Tai varsinkin vika tunti. Meillä kävi 23 hengen ranskalaisryhmä ja sitten tuli vielä ihan viime minuuteilla 7 henkeä, että mega-ateriat mukaan heti kiitos... No onneksi mulla oli hyvät työkaverit ja pääsin ihan ajoissa, kun Kári piti olla viimeistään ysiltä hakemassa, että reenikamu pääsi itse töihin. Hyvin kuitenkin ehdin ja ehdin nähdä kuviakin, joten hyvähyvä! Hienoilta näytti kuvat ja saatte niitä heti tänne, kun vaan saan niitä kamulta. :D Ja kyllä muuten oli väsynyt pentu joka kotiin tuli. Juuri jaksoi Imirin pissalenkin kävellä ja sitten untenmaille, jota on nyt riittänyt ja riittää vieläkin. Tänään on toistaiseksi ihan pienillä pissalenkeillä menty kun pikkukaveri on vähän väsynyt. Eikä Imirkään nyt mikään virtapaukku ole, jos nyt on ikinä ollutkaan. ;)