Erkkari ja jotain vähän muutakin.

Lauantaina 15.9 oli sitten se päivä, kun lähdettiin aamulla aikaisin kohti Heinolaa ja islantilaisten erkkaria. Ensin haettiin Mella omistajineen mukaan, jonka jälkeen mukaan otettiin tietenkin myös reenikamu ja hänen vanhemmat koiransa. Reenikamu pääsi takapenkille mun koirien kanssa ja Mella omistajineen valloittivat sitten etupenkin. Rk:n koirat saivat mennä takaluukun häkkiin, jota Imir niin vihaa. Tosin tuon karkureissun jälkeen häkissä on ihan nätisti oltu, mutta ei sinne tietenkään itse mennä vaan koira täytyy sinne nostaa. Mun vauva.. No anyway matka erkkari paikkaan kesti noin kolmisen tuntia ja yksi tauko pidettiin matkalla. Erkkai alue oli oikein kiva ja tilava ja autokin saatiin tosi lähelle kehää, joten kamoja ei tarvinnut kauas kannella. Mulla oli ekaa kertaa nyt testissä tuo kangashäkki ja vähän jännitin jääkö nuo hurtat sinne nätisti. JA kas sinnehän ne jäi nätisti! Ja Imir yksinkin. Kária en vielä uskaltanut yksin sinne jättää, kun sille on "vähän" rankkaa jos me Imirin kanssa lähdetään molemmat pois. Sitä reenataan kyllä ja onneksi kotiin jää ihan ok, vähän ulisee, joten en nyt oo super huolissaan tästä. Onneksi oli varakäsiä, jolle tunkea pentu kun itse menin kehään.

                                                        näin me täällä häkissä vaan ollaan

                                                                     leikkii?

Imir oli omaan tapaansa hieno ja ihana ja mun silmään tietty kaikkein komein, mutta tulos oli VAL EH ja arvostelu meni näin: Keskikokoinen mittasuhteiltaan oikea uros, joka voisi olla kokonaisuustiiviimpi. Melko voimakas kuono-osa, muuten oikea pää. Rungossa hyvä rakenne, hieman pehmeä selkälinja. Hyvät kulmaukset. Kannukset ok. Liikkuu rauhassa hyvällä askelpituudella.
Arvostelu on mun mielestä ihan hyvä ja siinä seurassa EH on musta ihan hyvin. Komeita koiria olivat muut. :) Huvitti vain tuomarin kommentti mulle, kun sanoi että en tiedä onko se vähän lihava vai vaan massava, mutta selkälinja on pehmeä ja siitä tuo eh sitten. No Imirhän on tuollainen melko massiivinen ja en tiedä onko sitten vähän lihava, mutta kun lääkärit on aina ollut sitä mieltä että hyvä on noin, niin en oo sitä sitten paljon laihdutellut. Tosin nyt mietin että pitäiskö vähän, kun kuitenkin kahteen näyttelyyn ollaan vielä tänä vuonna menossa, Turkuun ja Jyväskylään.

                                                                      pysykin sielä!

                                                                    Mitä just sanoin? by Kúra

Muuten erkkarissa oli tosi kivaa ja oli tosi kiva tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Olihan se tietty myös kivaa, että Imirin kasvattaja vihdoin näki myös Kárin. Kárihan on siis ihan valtavan suuri, mutta ihana pentu ja toivottavasti se nyt vaan on terve! En kyllä yhtään ymmärrä miten mulle päätyykin näitä isoja uroksia.. Missä on ne pikkuset urokset? No ei ainakaan täällä mun kotona. ;) Ei vaan jos kerran meinataan maxi luokkiin mennä niin hyvähän se sitten että on selkeästi maxi eikä mikään minimaxi. Kárin sisko Kúra oli erkkarissa myös ja voi kun noilla olikin kivaa!! Harmi vaan että joutuivat remmissä pyörimään kun ei ollut silleen mitään paikkaa päästää pentuja irti leikkimään. Mutta hauskaa tuntui olevan anyway ja olihan se ihana nähdä nättiä Kúra neitiäkin! Yhteensä erkkari matkaan meni reilu 12 tuntia ja kyllä oli kotona väsynyttä sakkia, niin koirat kuin myös minä.

                                                                   Virallinen 5kk potretti

                                                                   rakkaat

                                                                auringonnousu koira

Sunnuntaina kävin sitten töissä ja ajelin Valkeakoskelle viemään autoa takaisin. Sunnuntai oli onneksi aika rauhallinen päivä ja koiratkin vielä vähän ehkä väsyneitä lauantain reissusta, joten rauhassa sai olla. Toki siis käyttin me nyt aamulla ihan kunnon lenkillä, mutta tosi rauhassa kuljettiin jotta saatoin ottaa kuvia. Täyttihän Kári kuitenkin 5kk, joten kuvia oli saatava! Ja muutaman ihan hyvän sainkin.

                                                          kuinka kaunis joku voikaan olla?

 

                                                                      vaanin, vaanin...

                                                                   .... ja hyökkään!

Maanantaina meillä oli mun kaverin kanssa treffit, sillä kun on Kária vähän nuorempi partacollien pentu. Metsään mentiin ja Kári parka oli toiseelle vähän liian raju.. Toista pelotti ja Kári ei ollenkaan käsittänyt miksei toinen leiki! No lenkkeiltiin siinä nyt kuitenkin ihan hyvä pätkä ja välillä toinen jopa vähän uskaltautui Kárin perään, mutta heti jos Kári kääntyi kohti niin tuli kiireellä emännän jalkoihin. No ehkä ensi kerralla uskaltaa paremmin jo. Ja Kárikin antoi toisen kyllä suht rauhassa olla, joten ei mitään hätää oikeasti ollut. Sitten piti tietenkin vielä ajella takaisin Turkuun, koska illalla oli töitä tiedossa. Imir oli sillä aikaa saanut nauttia ihan omasta metsälenkistä ja vaikutti oikein tyytyväiseltä hänkin. Seuraavista päivistä sitten ensi kerralla, kun saan sitten kuviakin niistä tänne koneelle. :)

                                         yksi havoista kuvista, jossa ovat molemmat. :)