Ilman Imiriä ja Kárin ekat näyttelyt.

Alkuviikko.. joo en muista siitä mitään... Tai no tiistaina Imir lähti äidin ja isän kanssa mökille ja jäätiin Kárin kanssa tänne pyörittään taloutta. Kárista oli vähän rankkaa, että Imir lähti, mutta kyllä se siitä pian asettui. Käytiin myös mun veljen luona, joka asuu kerrostalossa kolmannessa kerroksessa ja jonka luo kerrostalon äänet kuuluvat paljon paremmin kuin tänne mulle. No niitä ääniähän piti sitten päivystää siellä ovella, kun jos vaikka joku oliskin tulossa just meidän luo. :D No malttoi se vähän välillä leikkiä ja olla meidänkin kanssa ja käydä veljen sylissä vähän paijattavana.

                                                  vähän ne välillä sentään leikkikin tai paini

Keskiviikkona mä olin sopinut reenikamun kanssa, että meen taas hänen luo leikittämään koiraa. No pienestä sateesta huolimatta sinnehän me sit mentiin. Leikkiminen oli pennuilla aika katkonaista kun kamun pentua kiinnosti kovasti vain maan tarjoamat eväät tai sitten meidän tarjoamat eväät. :) Kyllä se nyt sentään aina välillä vähän leikkikin ja saivat ne sentään vähän siellä juostuakin. Sitten saikin Kári jäädä tänne ihan itekseen kun lähdin kummitädin luokse käymään. Meillä on viimeaikana ollut vähän ongelmaa, että jos lähden Imirin kanssa niin tuo saa sellaisen itkupotku raivarin tuolla. No mites nyt? No ei mitään! Siis ei pihahdustakaan! Ja kun tulin kotiin kolmen tunnin päästä ja kuuntelin tuossa niin ei kuulunut mitään... Eli ilmeisesti minä saan hänet kyllä jättää kotiin, mutta Imir ei. Eli jos haluaisin lähteä ilman Kárin showta niin pitäisi järkätä joku hakemaan Imir noin ehkä tuntia ennen, lenkittää Kári ja sit jättää se tänne... Tai sitten ehkä harjoitella enemmän sitä että lähetään yhdessä.. ;) Toki sinällään mun mielestä kovin lohduttavaa että mä saan sen jättää ja jää tänne hiljaa, koska jos joskus vaikka onkin jotain ja Imir joutuu jäämään jonnekin joksikin aikaa, niin ainakin voin huoletta jättää sitten Kária kotiin.

                                               näin hienosti mä osaan jo istua ja odottaa ja posettaa!


Torstaina tehtiin aamulla taas sellainen kiva irtolenkki. Mä oon niin banaaneina siitä, että tuo on niin lähellä pysyvä ja aina tulee kun huutaa!! Pelkään niin paljon sitä hetkeä kun ei enää tuukaan. Nyt se on niin helppo ja ihana. Ei edes lintujen perään lähde jos vaanimisen pysäyttää ärähdyksellä. Koska ärähdyshän tuon mielestä tarkoittaa ilmeisesti vankempaa käskyä tulla luo ja hakea multa namia nassuun. :D Muutenkin tuo on kyllä niin loisto koulutettava kun on niin valtavan ahne. Jaksaa toistoja tosi hyvin ja nyt jo seurais mua varmaan hamaan tappiin jos edes pieni lupaus nannasta on ilmassa. Toivon että tämäkin teini-iän yli säilyy koska jos säilyy niin tästä tulee kyllä ihan hulppee harrastuskoira! Äiti ja isäkin sitten palasivat mökiltä ja nuo olivat ihan onnesta sikkuralla kun toisensta taas näkivät, joten Imir körmykin taitaa tuosta tykätä vaikka välillä vähän ärtsyä esittääkin. Ja olihan se saanut jakamatonta huomiota mun vanhemmilta ja isoäidiltä mökillä ja päässyt oikein kunnolla irti vetelemään pitkin mettiä, kun toiset oli käyneet sienestämässä.

                                                                   I´m the man..

Torstaia illalla oli viimeinen kerta Imirin pallopaimennusta. Se meni ihan jees.. Kouluttaja sanoi että oon liian lepsu mun koiralle ja siksi se ei tee ihan niin presiis kuin pitäisi. Mutta sitten sanoi kyllä että siihen nähden että mulla ei ole palloa kotona, niin tekee oikein hyvin. Totesi mulle myös, että todennäköisesti Imir on ihan liian fiksu ja itsenäinen koira tällaisen ekakertalaisen koulutettavaksi, ainakin jos olisin sitä ihan kilpailumielessä kouluttanut. Toisaalta sanoi myös, että jos olisin oikein osannut niin olis varmaan iham huippukoira ja vääntäis itsensä vaikka puuhun solmuun jos haluisin. :D En ottanut loukkauksena mitään näistä kommenteista, koska olen itsekkin ajatellut samaa. Imir on niin fiksu, että se kyllä tietää miten päästä kaikkein helpoimmalla ja tottelee vain asioissa, joissa sillä ei ole valinnan varaa. Se on yksi syy miksi tottelee suht hyvin lampailla. Se haluu niin paljon tehä asioita lampaiden kanssa, että sen on pakko kuunnella mua jotta saa olla siellä. Ja toisaalta samaahan se Kaisa siellä paimennuksessa sanoi viime vuonna, että mä en oo tarpeen vahva ohjaaja näin vahvalle ja itsenäiselle koiralle kuin Imir. No onneksi se on otettu kotikoiraksi ja sellaisena saa pysyä ja mä oon onnellinen kun on noinkin hyvä koira. (Kuulemma myös se, että irti juoksee kauas ja painelee miten ite tahtoo kertoo siitä että se on itsenäinen ja etsii ihan itse huvinsa, kun mä en osaa ehkä oikeeta hupia/käskyä/koulutusta antaa, ehkä myös meidän haukku ongelma sisällä oli aikanaan tämän mun lepsuilun syy) Ihan maailman paras koira se kuitenkin on. <3 Kárin kanssa oltiin agissa ja se meni valtavan hyvin! Jäi seinään taas nätisti, teki kolmen esteen kaarteen hienosti! Kepit oli ekaa kertaa ja niitä se vähän jännitti aluksi, mutta rupes sekin sujumaan. Pussiin yritti kaivautua väärästä päästä sisään kun siellä on ilmeisesti niin kivaa.. Tuli myös täysin suljetusta pussista ulos ilman mitään epäröintiä ja putkikin oli tosi pitkänä ja sieltä se sinkos namikupille kun mikäkin vinttikoira. Että ihan super hauskaa oli kyllä taasen!

                                                                 täällä me mennään hei!


Perjantaina oltiinkin sitten Koskiuduttu ja me mentiin Kárin kanssa taas tapaamaan kaveria ja sen partispentua. Tämä kerta meni jo paljon paremmin, ne jopa vähän leikki keskenään. En tiedä muistiko Kári viime kerrasta, että toista ei voi höykyttää, kun se pelkää, kun se otti kaikki paljon rauhallisemmin. Hyvin meni kuitenkin ja kivaa oli metsässä mennä. Loppupäivä mentiin aika rauhallisella moodilla, kun kuitenkin oli ne näyttelyt tulossa. Imir oli päässyt äidin kanssa kunnon lenkille, joten ei sitäkään tietenkään unohdettu.

                                                                      tulkaa nyt jo..


Lauantaina mä sitten lähdin kohti Tamperetta Kárin kanssa ja perillä oltiin siinä 11 hujakoilla. Kári oli aivan sika innoissaan ja veteli remmissä ihan miten sattui. Vähän oli haastetta saada toista keskittymään, mutta kyllä se siitä alku innon jälkeen vähän alkoi taas tajuta, että remmin päässäkin on joku. Arvosteluun mentiin joskus 12 kieppeillä ja tuomarina oli Jelena Kruus, jostain tuolta Baltiasta. Oikein mukava nainen ja hänen mielestä Kárin hymy oli suorastaan hulvaton! Naureskeli sille vaan ja hyvä että sai saneltua arvostelua. Palkitsi meidät sitten KP ja ROP-pentu ruusukkeilla ja koska ilma oli ihan kiva, päätin jäädä odottamaan ryhmäkehää. No sitä saikin sitten odottaa oikein urakalla ja kun vihdoin oli, niin eipä Harto Stockmari meitä edes vilkaissut vaan saatiin lähteä kotiin. Kun käynnistin auton oli kello 17.09, että aikamoisen pitkä päivä meillä oli ollut. Arvostelu meni näin:

Ihastuttava 5,5 kuukautta vanha uros, jolla erinomainen temperamentti. Oikein hyvä runko/keho (body?) Vahvat luut ja oikeat rungon mittasuhteet. Erinomainen ilme. Hyvä pigmentti. Oikea asentoinen häntä ja hyvin kannettu. Liikkuu kivasti, vähän enemmän takaa (Moves nicely; a bit more behind? En ihan tajunnu tätä??) Todella kiva temperamentti ja hyvin esitetty.

                                              edes jonkinlainen seisoma kuva. :)

Ja tänään meillä olikin sitten tuomarin muutos. Tuomarina piti olla Saara Sampakoski, mutta hän oli estynyt, joten tuomarina oli Juha Putkonen. Olin todella iloinen tästä muutoksesta, koska Juhalla on islantilaisten oikeudet toisin kuin Saaralla. Hän olikin oikein mukava mies! Sanoi tosin turkista meille, kuten erkkarissa oli Imirin kasvattaja epäillytkin. Kun on tuollainen vielä pehmeä ja laineikas. Samaten jutteli ja kyseli, että mistäs on tullut ja kun sanoin, että Saksasta niin ihmetteli miksi en sitten samantien tuonut Islannista. Muutenkin antoi kaikenlaisia vinkkejä ja oli oikein ihastunut muuten, paitsi turkkiin. Toki sanoi myös, että vähän voisi olla enemmän lihaa, eli lisää ruokaa tälle vissiin tarttee antaa. :) Sanoi myös, että toivottavasti turkki tuosta paranee, koska on kuulemma enemmän kuin lupaava pentu muuten. Arvostelu meni sitten näin:

5,5 kk ikäisekseen kookkaan puoleinen. Paremmat rungon mittasuhteet liikkeessä, kuin seistessä. Kaunispiirteinen pää. Oikein kiinnittyneen kookkaat korvat. Vaaleat silmät, hyvä purenta. Riittävän täyteläinen runko. Karvapeite ei parhaimmillaan. Oikea asentoinen häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Takaraajoissa luulliset/nahalliset kaksoiskannukset. Kevyet joustavat liikkeet. Esiintyy hyvin.

Ja ilmeisesti Kárin ihana hymy on myös aiheuttanut jotain liikehdintää siellä näyttelyssä, koska eilinen tuomari oikein etsi mut käsiinsä, jotta sai ystävälleen esitellä Kárin ilmeen. Samaten kaikki myyjät ihan hihkui meille ohi mennessä, että onko tuo se hymykoira? Ja sitten piti tietty mennä esittämään hymyä. Myös kanttiinin myyjätyttö tuli sitä ulos asti katsomaan ja kun toimistolle ilmoitin tänään että me ei jäädä ryhmiin, niin kanssa pyysivät nähdä hymyä. Kári ihan auliisti esitteli tätä ihanaa ilmettään kaikille, vaikka vähän väsynyt olikin. Että mulla on nyt melkein julkkis täällä kotona.

Ja Imirillä on tietty kans ollut mitä ihanin päivä, kun äiti ja isä vei sen metsään, jossa se sai tunnin ajan harjoittaa tätä ihanaa irti juoksentelua. Tiedä sitten miten paljon se on juossut, mutta paljon väsymystasosta päätelleen. Siihen tietty päälle sitten matkat metsään ja takas ja tietty ajomatka Turkuun, jolla ei voinut nukkua, kun Kári nukkui niin leveästi, että Imirin oli istuttava. Eihän se mitään tuolle pienelle sano, ei ainakaan jos toinen on väsynyt.No nyt nukkuvat molemmat ja mikäs sen ihanampaa omistajan näkökulmasta.