"Rauhallista" elämää

No niin me oltiin siis jo viikko sitten la-su yönä tosiaan eläinlääkärissä (1-2.9 yönä), kun Kárilla oli kurkussa jumissa jotain, joka ei tullut pois. Oli vissiin myös jossain siellä hengannu jo jonkin aikaa aiheuttamatta tukehtumisyskää, kun oli aiheuttanut pienen tulehduksen kurkkuun. Eli saimme siis antibioottia ja ohjeen levätä ainakin sunnutnaihin asti, eli ulkona ei sais olla kuin pissalle... No tämä ei nyt sit ihan mennyt näin, koska jo heti sunnuntaina Kári oli oma energinen pentuitsensä ilman mitään mekkiä mistään tulehduksista... No sunnuntai ja maanantai kyllä levättiin ja tiistainakin hankin tänne Kárille seuraa kun mentiin Imirin kanssa reeneihin, kun eihän se tänne vinkumatta jää, kun energiaa on vaikka koko maapallolle jakaa... Onneksi sain hoiturin ja päästiin sit Imirin kanssa reenaan rauhassa. Mutta voin kertoa, että ihan turha on kuvitella että pennun, joka ei koe olevansa lainkaan kipeä saisi väsytettyä kerrostalo kaksiossa sisällä, kun se ei pääse ulkona juoksemaan ollenkaan.. Yritin nenätyöskentelyä, mutta se kyllästyi siihen ennen kuin väsyi, joten ei hyvä. Koulutustuokiot ei tuon ikäisen kanssa vielä voi olla kovin pitkiä, joten nekään ei ole super väsyttäviä, enkä edes halua niiden olevan, koska haluan tuon innon opetteluun säilyvän. Että kyllä Imirillä oli kestämistä kun pentu oli kun pieni alligaattori kimpussa lähes koko ajan, jos mä en sitä hämännyt muulla. Okei pihaan päästin ne aina välillä ja siellä pentunen katselee ohimenevää maailmaa niin Imir sai vähän rauhaa.

Keskiviikkona päätin, että kun ei mitään merkkejä mistään kipeilystä ole niin mennään bussilla keskustaan ihmettelemään ja sitten bussilla kotiin. Ekaan bussiin ei mahduttu kun se oli täynnä, mutta seuraava otti kyytiin. Siinä sitten köröteltiin keskustaan, jossa katsomista riittikin kovin. Ihan sellaista rauhallista kävelyä tehtiin ja varsinkin joessa olevat mitkälienee taidetelkät oli tooosi jänniä. Niitä tuijoteltiin varmaan kaksikymmentä minuuttia ennen kuin matka jatkui. :D Sitten käveltiin isoäitini luo siihen tuomiokirkon kupeeseen, jotta koirat sai vettä. Valtaisa jano niille olikin ehtinyt tulla, vaikka oli aika vilpoinen päivä. Sitten tietty isoäitillä oli lihapullia, jotka koirille voisi syöttää... Noo iltapalaa vähemmän. Bussimatka kotiin oli todella rauhallinen, molemmat pojat vain makoilivat vaunualueella, olivat vissiin vähän väsyneitä. Ja olivatkin väsyneitä, mikä oli hyvä pentukin nukkui oikein kunnolla! Kuvittelisin, että tuollainen kunnon uni on paljon parempaa, kuin sellainen hirveä touhotus, mitä tässä oli kolme päivää katseltu. Ilta toki otettiin sitten ihan vain pisulenkkien kera, mutta se riitti kun päivällä oli ollut niin paljon nähtävää.

Torstaina me sitten käytiin lenkillä niin, että pentunen pääsi irti olemaan. Ei nyt mikään hirmuisen pitkä lenkki, mutta että edes vähän pääsi juoksemaan.. Ei aiheuttanut juokseminen mitään köhän kaltaistakaan, joten tuskin oli haittaa. Illalla oli Imrin pallopaimennusta ja otin pennun autoon, koska en uskonut, että olisi nytkään ollut tarpeen väsy olemaan kotona hiljaa. Tällä kertaa pallo oli jo parempi ja sitä kosketeltiin hyvin. Sitten harjoiteltiin sitä, että koira menee pallon taakse ja jää sinne odottamaan. Tää oli meille ihan peace of cake! Nami pallon taakse sitten Imirin lähetys ja sitten vain pieni odota käsky, niin siellähän tuo äijä venaili. Ohjaajakin sanoi, että tää on selkeesti teille tosi helppoa, että reenaataan mieluummin nopeutta, jotta saadaan Imiriin vähän enemmän intoa hommaan. Sit tehtiin niin että ohjaaja vei koiran pallon toiselle puolelle ja mä heiluin namin kanssa hulluna siellä pallon takana ja sitten jätin sen sinne ja juoksin Imirin luo ja lähetin sen pallon taakse. No nyt sinne mentiin sentään reippaalla ravilla, joten intoa löytyi vähän enemmän. Ohjaajakin sanoi, että jotain tällaista pitäis tehdä enemmän, jotta Imirillä on oikeasti hauskaa reeneissä. Mun pitää kuulemma enemmmän sytytellä mun rauhallista koiraa ja odottelu kun on näköjään hanskassa niin antaa sen olla. :D Kári oli autossa.. noo hiljaisempi kuin joskus, mutta kyllä se sellaisia kokeilu ulvahteluja päästeli noin kerran kymmenessä minuutissa, että jokohan tää auttais. Ei auttanut. ;)

                                                                           namia?


Perjantaina mä kävin ekan kerran puistossa, mutta vain koska siellä ei ollut muita, ja näin ollen ei pääsisi pentu ihan riehaantumaan. Heittelin Imirille palloa ja sehän juoksikin kuin viitapiru menemään ja toi palloa vaikka kuinka monta kertaa takaisin! Kári siinä katseli ja välillä varasti pallon, jos sai, mutta muuten lähinnä pyöri siellä itsekseen ja kaiveli kuoppia... Iltapäivällä otettiin tosi rauhassa, kun tiesin että lauantaina on aamu aika rankka. Käytiin me nyt kaverin luona kylässä, mutta ei se mitään rankkaa ole. :)

Lauantaina olikin aikainen aamu. Heräsin puoli kuusi ja koirat ulos ja sitten kamat kasaan ja matka kohti Nokiaa. Nokialla oli islisten agirotumestikset ja menin niitä katsomaan. Osan matkaa kyydillä tuli myös eräs toinen islisihminen ja hänen tyttärensä. Seura oli oikein mukavaa. Hyvään aikaan oltiin perillä ja saatiin koirat kävelytettyä ja sitten kentänlaidalle katsomaan ekoja osallistuvia isliksiä. Ja miten hyvin niillä menikään! Ekassa luokassa ottivat kaksoisvoiton, vaikka valitettavasti ei puhdasta rataa saaneetkaan kumpikaan. Mutta hienoa menoa kyllä oli! Seuraavaa rataa varten pistin koirat autoon, jotta sain katsella vähän paremmin ja kivaahan se oli katsoa ja kun oli osaavia islisihmisiä siinä rinnalla niin kivaahan se oli samalla opetella vähän sääntöjä ja muuta kaikkea. Yhteensä paikan päällä olin viisi tuntia! Koirat oli tästä ulkona varmaan noin kolme. Sitten suuntana oli Valkeakoski ja kyllä oli muuten väsyneitä koiria mulla. :)

Sunnuntaina käytiin sitten ekaa kertaa oikein kunnon lenkillä, jossa Kári sai olla irti melkein koko matkan. Oltiin puolisentoista tuntia, joten hyvä lenkki tuli. Kári siellä seikkaili ja meni omaa tahtiaan ja oli oikein tyytyväisen oloinen. Ja on se vaan hieno! Vieläkin emäntä on parempi kuin edes vieraat koirat! Hienosti tulee kun kutsuu. Voi mä niin toivon että se pysyy tällaisena!! Imirhän tässä iässä vaelteli jo ties kuinka kauas kun sen irti päästi. Ja sitten on tää joka ei juurikaan mene yli 5m päähän ikinä ja pitää koko ajan silmällä sitä missä me ollaan tulossa. Hieno pupsi. :D Iltapäivällä otin Imirin mukaan kun mentiin kaverin luo teelle. Heillä on pieni tyttö, joka on kovin eläinrakas ja Imir on ehkä maailman helpoin vierailu koira, joten päätin ottaa vain sen mukaan. Ja kuten olettaa sopii niin Imir oli hieno. Makoili vain ja antoi toisen silittää ja taputtaa, eikä edes pahastunut vaikka tytöltä tippui tyynyä sun muuta välillä vähän päälle. Imir on kyllä mahtava! <3 Siinä oli sitten kaikkea muuta ohjelmaa ja Turkuun päin pääsin ajelemaan vasta yhdeksän jälkeen.. No selvittiin kunnialla Turkuun ja suoraa nukkumaan. Nyt pitäisikin viedä koirat ulos, että voi parin tunnin päästä lähteä töihin tai siis olla töissä.