torstai 13. syyskuuta 2012

Pelon minuutteja ja rakkauden hetkiä

No juu ollut tässä vähän jännää välillä.. Eli siis tiistaina oltiin tässä ihan normaalisti aamulla. Käytiin lenkillä, että Kári sai olla irti ja sitten koirat jätin tänne, kun lähdin töihin. Töiden jälkeen ajattelin, että otan Imirin mieluummin mukaan, kun meen Kárin kanssa koulutukseen, kun että jätän sen taas tänne yksin. No ei olis pitänyt ei.. Mulla on laina-auto, kun halusin isomman, että mahdutaan paremmin tuleen erkkariin. No tässä autossa häkki on takalaatikossa ja Imir ei ilmeisestikään arvosta tätä. No kuten aina tungin Imirin autoon ja kumarruin auttamaan Kária mukaan, kun tuo ponkasi kun aropupu ulos häkistä ja autosta ja lähti painaan ihan hulluna! No eipä paljon auttanut kun lykätä pentu autoon ja sitten katsella miten saisi tuon pölön kiinni. Olin kyllä melkoisessa paniikissa, kun tää Yo-kylä nyt ei ole kovin turvallinen paikka juosta hulluna ympyrää villisti haukkuen... Varsinkin kun menee melkosen lähellä toi iso halistentie, jolla on liikennettä vaikka kuinka ja Imirhän on autojen jahtaaja... No onneksi ei mennyt halistentielle, mutta muuten kyllä veti melkoista rundia ja välillä vain päättelin haukusta missä toinen ehkä menee.. Imir kun on vielä sellainen, että kun karkuun pääsee niin kyllä tietää olevansa ja ei sitten tule paria metriä lähemmäs vaikka periaatteessa muka tottelee luoksetulokäskyä. No lopulta havaitsi naapuritalon pihalla kissan ja meni sille ärhentään ja sain sen sitten kiinni. Mikä helpotus se olikaan! Mun rakas koiruus ei ollut saanut mitään haavoja tai mitään ja toivottavasti ei ollut aiheuttanut mitään suuren suurta paniikkia missään... Melkein kyllä itku tuli.



No mukaanhan se oli otettava, kun rupesi kiirekkin jo olemaan ja selkeästi oli tajunnut että hei täältähän pääsee! Koska samaa yritti koulutuspaikan pihalla. No kopin ottaminen 18 kg koiraa on vähän haastavaa, mutta näin tein kuitenkin. Kári oli ihan super, se hyppäsi kyllä alas, mutta kun mulla oli ongelma Imirin kanssa niin sehän meni suoraan kouluttajan luo, että hei kato mä oon hieno ota syliin.. :) No kun Imir oli turvallisesti autotettu niin alkoi reeni. Tehtiin ohitusharjoittelua. Se meni hienosti! Kári oli niin keskittynyt namiin, että olis varmaan saanut vaikka pommi räjähtää, niin ei olisi mitään huomannut. Sitten harjoiteltiin sitä, että maasta ei oteta mitään, edes namia, ilman lupaa. Kouluttaja laittoi maahan nami kasan ja siitä käveltiin sitten ohi. Jos ja kun koira meni sitä haistelemaan tai yritti syödä, piti sitä kieltää. Murahdus toimii meillä hyvin, tosin eka murahdus tais olla vähän liiankin iso ei Kárille, koska tuntui ottavan vähän nokkiinsa. Mutta toisaalta sen jälkeen ei kyllä yrittänyt mitään ottaa maasta koko loppukerralla, vaikka kasoja vaihdeltiinkin. Eli meni perille. Ja on toiminut kotonakin sen jälkeen! Tai siis ihan pienenpieni urahdus multa riittää ja kaikki mitä meinasi poimia suuhun saa jäädä maahan. HIENO PENTU!!! Kouluttajakin kehui, että onpas näpsäkkä tapaus tuo pentunen. No sitten olikin taas jännempää, kun piti saada pentu autoon. Imirhän oli pakko ottaa ensin ulos. Sitten uudelleen autoon ja kunnon painava ODOTA! käsky päälle. No nyt suostui istumaan aloillaan, kunnes sain pennun autoon. Täytynee reeniä tätä.

Keskiviikko meni sitten lähinnä täällä kotikulmilla. Vähän käytiin puistossa pallon kanssa ja tais sielä jotain seuraakin olla, ehkä? En enää muista ja se oli eilen se.. Dementiaa? No kuitenkin lähdin sitten pelkän pennun kanssa vielä Kupittaalle vähän tekemään lisää ohitusharjoittelua. Sekin meni hienosti, kyllä ne namit vaan ton kanssa sellainen taikasana ettei mikään. Tunnin verran pyörittiin Kupittaalla ja sitten kaupan kautta kotiin. Pennulle tuntuu taas sopivan paremmin tuo takaloota, kun sinne jää ihan tyytyväisenä yksin odottaan, eikä yhtään huutele perään. Imirille keskiviikko olikin sitten aika rauhallinen, kun sai vain vähän puistossa juosta. Tänäänkin on vietetty toistaiseksi lepopäivää, että molemmat sitten jaksavat illalla koulutuksissa. Ensin Imirin pallopaimennus, josta matka jatkuu suoraan sitten Kárin agilityyn. Katsotaan nyt miten saan tänään tuon häkkeilyn sujumaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti