Sijaiselämää

Nyt on sitten elettyy sijaiselämää tässä tammikuu kovin intensiivisesti ja viimeiset vuorot Hesburgerillakin on nyt ohi. Nyt eletään sitten epävarmoja aikoja ja katsellaan mitä löytyy. Huhtikuun loppupuolella alkaa sitten kolmen viikon sijaisuus, joka on ihan kiva tieto. Tänään olin töissä ja huomenna menen myös, mutta mitäs sitten, on vähän auki. Kesäksi oon miettinyt josko pitäisi hakea jotain töitä, mutta vielä oon vähän niin ja näin, että haluanko edes.Tai siis haluan, mutta en nyt ihan mitä vain haluisi tehdä. Myymään marjoja? No ei nyt kai sentään. Toimistohommia voisin tehdä, jos saisi jostain. Ehkä haen tehtaaseen tai jotain. Siivoomaankin voisin mennä, sais ainakin tehä pääosin töitä rauhassa. :)

                                                         väsyneitä hiihtokoiria


No joo se näistä jorinoista, mennään koiriin. Koirien kanssa on lähinnä lenkkeilty, niin irti kuin remmissäkin. Mitään kovin kummoista ei oo tehty, vaikka joka päivä oon miettinyt aamulla, että tänään me reenitään sitä ja tätä. Harvemmin on reenitty. Laiska minä. No sen verran sain irti, että ilmoittauduttiin Kárin kanssa agilityyn. Siellä on nyt käyty kaksi kertaa ja Kári on ihan mahtava! Omistaja sen sijaan on aivan hukassa ja kesken. Heiluttelen käsiä kuin viiripää ja sekoitan pienen koirapojan mielen kokonaan. Onneksi on hyvä ohjaaja, joka hienosti näyttää mun virheet ja saa meidän homman toimimaan. Kári on niin huippu, heti kun minä teen kuten kuuluu, niin se tekee asioita kuin pro. Toki onhan sillä nyt vielä opeteltavaa, mutta mun pitäis oppia ensin, jotta voin opettaa sitä. Nyt vaan pientä jännäriä syksyä ajatellen, että kuvautuuhan se terveeksi, jotta voidaan tätä hienoa harrastusta jatkaa.

                                                                    peltohaukkujat

                                                               jonojuoksijat
Imirin kanssa on käyty pari kertaa hiihtämässä, minä kerran ja äiti pari. Mä vain kerran, koska mulla oli nilkka tossa pipinä aika pahastikin ja kävelykin oli ihan työtä ja tuskaa, niin hiihtoa ei oo voinut kuvitellakaan. Kári meni isälle lenkkikaveriksi ja Imir jäi sitten mun kanssa lyllertelemään, kun ei kahden kanssa millään pystynyt sen nilkan kanssa olemaan. Onneksi nyt on taas kunnossa nilkka ja voidaan lenkkeillä. Lenkkeilystä on taas jotenkin tullut ihan kivaa, kun oon löytänyt tästä läheltä ihan kivoja reittejä mitä mennä. SEllaisiakin joissa Kária voi pitää irti.

                                                                     Kári 9kk

                                                      Maailman komein koira Imir <3

Nyt kun ei ole ihan joka päivä töissä, niin täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja pistää Imirin rally-tokon avoin luokka kuntoon. Suurin osa onkin jo kunnossa, mutta kertaus tekis hyvää ja sellainen kunnon intensiivireeni, ainkain siis kolmena päivänä viikossa. :D Yli sen niin Imirillä loppuu mielenkiinto. Kárin kanssa on nyt tavoitteena saada maahanmeno varmaksi ja sitten aloitetaan harjoittelemaan seisomista ja sen jälkeen jääviä. Siis tuon agilityn ohessa. Kárin kanssa kun on vähän sellainen pieni toivo, että vois vaikka tokokentillekin lähteä joskus. Tosin siinä vaiheessa pitää saada sitten seuraamisen edistäminen kuriin. :) Mutta tällaisia tässä. Katsotaan nyt mihin oikeesti päästään.