Pahaa sutta ken pelkäisi...

No niin onpas taas aikaa vierähtänyt, toki esim viikonloppuhan meni ihan siis muissa merkeissä kuin koirien kanssa, kun olin juhlimassa kaverin polttareita! Oli kyllä todella mukavaa ja ihan huippua oli että yksi ihan parhaita ystäviäni ikinä tuli myös polttareihin ihan Sveitsistä saakka! <3 Oli kyllä ihan huippua nähdä. Sunnuntaina olin sitten jossain houreissa luvannut käydä myös tallilla. Ei ehkä ihan paras veto lähtee polttareiden perään vielä tallille, mutta pysyinpähän hereillä. Siellä on nyt paarmoja ihan hirveesti ja kärpäsiä myös, joten ei toi ratsastus mitään ihan super juhlaa ole. Ei varsinkaan Raakelilla, joka vihaa ihan silleen pikkasen kyseisiä pieniä lentäviä ällötyksiä.

 Laiturihurtta

 kaveria odotellessa

Maanantai meni jonkin asteisessa sumussa. Oltiin me nyt sentään hallilla käymässä. Tein vaihteeksi niin, että otin Kárin reenin ensin. Aloitimme kepeillä ja sitten otettiin vähän rataa ja puomia. Esteet oli 40cm ja niistä ainakin päästään yli ihan ilman ongelmaa. Ihan hirveesti ei otettu, kun oli aika lämmin. Ei Kári jaksa ja haluun pitää ton iloisena juttuna. Kepit meni jo paremmin, nyt vaan reenataan sit sitä että hakeutuis niille itse. Sitten Kári lepäileen ja Imir mukaan. Imir olikin sitten ihan huippu! En tiedä oliko se että tein Kárin kanssa ensin vai mitä, mutta se oli niiiiin hyvä! vitsi kun tollasen vireen sais kisoihin niin johan tulis hyvät pisteet. Tein sen kanssa myös tokon jääviä ja hyppyä ja nekin yllättäen sujui hienosti. Ei sillä ei me tokossa tulla ikinä kisaan, kun seuruu on niin huonoa, mutta kiva että nuo muut jutut toimii aika kivasti. Muu maanantai menikin sitten ihan lepiä vetäessä. Kävin mä sentään kaupassa ja tein ruokaa.

 Kaveri tuli!!!

kunnon litat

Tiistaina vietiin Imir aamusta ystäville hoitoon ja lähdettiin Kárin kanssa taas kohti Turkua. Otin matkaan hyvää aikaa, jotta olisin ehtinyt lenkittää Kária vähän Turussa ennen Kakskertaan suuntaamista. No en ehtinyt en, kun joku helkutin sunnuntaikuski ajoi koko matkan Urjalasta Kyröön 70km/h nopeutta keräten taaksensa hienon jonon sekä rekkoja, että normi autoja... Kyllähän se on ihan jees ajaa kauniina kesäpäivänä 30km alinopeutta.. huoh.. No ei siinä mitään sitten vaan eka kyytiläinen kyytiin ja sitten hakeen kuskia ja järkkään autoa, jotta saatiin vielä kaksi ihmistä mukaan. Vähän oli auto täynnä kun siellä oli 5 ihmistä ja koira sekä kaikkien kamat. Kári oli ystävällinen ja antoi takapenkkiläisille paljon suukkoja ja niskanpesua.

 häkkipyllyt. :D

ja ei kun painiksi!

Kakskerrassa mentiin siis entisen pomoni mökille saareen. Kári oli aivan kauhuissaan veneeseen menosta ja sieltä pois tulosta. Veneessä olo oli ihan jees. :D Saaressa päästin Kárin sit irti. Hyvin pysyi pihassa, ei oikeestaan ees yrittänyt lähteä mihinkään vaikka siis naapurit on kyllä ihan vieressä. Suurin yllätys ehkä tuli kun naapurin labukat tuli laitsalle ja kun kerran kielsin niin Kári vaan surkeena katso että eikö hän nyt oikeesti saa mennä tonne? Mut ei menny ei vaikka toiset siellä haukku ja nouti lelua merestä. Uimassahan tuo kävi vähän väliä ja oli siis aivan märkä. Iltapäivällä paikalle sitten saapuivat loputkin ja mukana tuli myös entisen tylökaverini issikka Merkku, joka on Kária muutamia kuukausia nuorempi. Pojat tuli hienosti juttuun ja painoivat sitten menemään keskenään koko ajan. Kivaahan sitä oli katsoa. Saareen menin noin kello 13.15 ja takaisin lähdettiin joskus 02.30. Kári siis meni täysillä noin 13,5 tuntia... Yöksi menin kaverin luo, joka toimi kuskina myös.

 Merkku oli niiin komeena (hetken)

 Siis mihin SÄ meet???

vesihepuli

Keskiviikkona sitten joskus 11 aikaan lähdettiin takaisin kotiin. Vähän matkalla tuppas väsyttään, mutta yllättävän hyvin jaksoin ja nyt pääsi ajamaankin ihan ok vauhtia koko ajan. Käytiin sit hakeen Imir mukaan ja tultiin kotiin. Voin kertoa että meni silleen aika pitkälti nukkuessa keskiviikko. Onneksi myös Kári oli ihan sippi. Aina heti kun tultiin lenkiltä se veti ittensä pieneksi sykeröksi ja alkoi nukkua. <3 Imir otti onneksi myös rennosti, joten pitkiä lenkkejä ei tehty.

 piisami?

Miks se on tuolla??

Torstaina matka suuntautui kohti Saloa ja susitestiä. Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin, vaikka kävinkin kerran kotona uukkarin kera, kun en ollut ihan varma tarviiko rokotustodistukset mukaan. Hain ne sit varmuuden vuoksi, ettei jää testi menemättä vain niiden takia. Meitä ennen loppui juuri päivän karhutestit ja me oltiin Imirin kaa ekat sudella. Ensin saatiin ohjeita ja sitten ei kun haistelemaan sudenkakkaa. :) Kun susi tuli esiin Imir päästi saman hirveen murinan kuin ilvekselle keväällä, mutta kun susi alkoi tulla lähemmäs katsoi Imir parhaaksi hyvlätä mut ja mennä jonnekin noin 15m päähän mun taakse haukkumaan sutta. Vetäjä sanoi hienosti että koira oli selkeesti sitä mieltä että jos emäntä ei tajuu tulla mukaan tuosta urinasta ja haukusta niin paree varmaan etsiä fiksumpi emäntä. Toki sanoi myös, että ei tuu sudet meidän pihalle, kun joku pitää siellä tuollaista elämää. :)

välillä lelukin kelpas mukaan

Kárin vuoro oli seuraavana ja vetäjä kysyi että mitäs luulet käyvän. Vastasin että lähtee varmaan karkuun. Voi miten väärässä olinkaan! Kári toimi kuin täydellinen paimen. Yritti kovin paimentaa mua pois suden ulottuvilta ja piti itsensä mun ja suden välissä. Haukkui myös ihan kunnioitettavasti! Olin aivan ällikällä lyöty. Vetäjä kehui että tässä oli täydellinen esimerkki siitä miten paimenkoiran vaistoilla pitäisi toimia. :) Toki Kári antoi mulle kyllä välillä sellaisia katseita että mene nyt siitä helvata, kun mä pidän tota kaukana. Oot säkin ääliö kun vielä siinä seisot. Rohkea pikkuinen. <3 Vetäjä sanoikin että useimmiten oikeesti pelokkaita on ne, jotka on tyyliin remmirähjiä. Eli tosi tilanteessa voinen kuitenkin luottaa Káriinkin. En tiedä onko sen itseluottamus oikeesti kasvanut näin paljon muutamassa kuukaudessa vai olettiko se silloin ilveksen kanssa että kyllä Imir hoitaa? Nythän se oli yksin mun kanssa tuossa tilanteessa. Illaksi vein sitten vielä pojat äidille kun kävin tallilla.

Iltauinnille Merkkukin viimein uskaltautui mukaan

Tänään me sitten oltiin sen verran reippaita että käytiin hallilla. Taas ensin Kári ja kepit. Ihan hyvin meni, vain yksi kepin ohitus. :D Sitten vähän rataa... Muuten meni ihan jees, mutta täytynee ruveta tekeen putkeen lähettämisiä taas yksittäin kun välillä tuo stoppaa siihen päähän ja katselee että tänne vai? Mutta kyllä se siitä ihan hyvinkin meni. Rengastakin sain vähän nostettua ja nyt uskalsi hyvin sitäkin hypätä. Hieno elukka. Sitten oli Imir ja se oli taas hyvä! Ei ihan yhtä hyvä kuin maanantaina, mutta saattoihan se olla väsyneempikin kuin maanantaina. Tehtiin lähinnä rallyjuttuja, mutta tein myös sen kanssa vähän keppejä, putkea ja muutaman pienen hypyn, rallytoko tyyliin tosin nyt sitä hyppyä. Hienosti oli. Loppuun sitten vielä kunnon leikkihetki lelulla ja ei kun kotiin. Nyt voikin olla sitten rauhallisesti taas loppupäivän.

Susitestin videto sitten myöhemmin. :)

Terveystuloksia

Käytiin tosiaan Kárin kanssa virallisissa lonkka ja kyynärkuvissa toukokuun lopulla. Vihdoin kesäkuun lopulla tuli sitten Kennelliitosta lasku ja tänään sitten virallinen tulos on saatu julkaistua. Kuvathan lähtivät B/B, mutta takaisin ne tulivat A/A!! Vitsi miten hienoa! Kyynärät ovat 0/0, joten luustollisesti tuo on nyt terve. Silmä ja sydän tarkkiin mennään sitten nyt heinäkuun lopulla. Niin ja polvetkin on tosiaan 0/0 eli ei luksoidu. Katotaan jos jossain vaiheessa kuvais vielä selän... Mutta ei sillä kiirettä ei ainakaan ennen kun kisaaminen tulee joskus ajankohtaiseksi maxeissa. Mutta oon kyllä niin huojentunut tästä tuloksesta ja iloinen. Kári on nyt sit jo melkein varmasti ihan kelvollinen jalostuskoira. :)

http://brenna07.wordpress.com/

 Mun hieno poika erkkarissa, kuvat Henni Särkiniemi

Maanantaina tosiaan jätin Imirin mun vanhemmille, kun tiistaina oli suuntana Sastamala. Kun tulin Kárin kanssa kotiin oli täällä odottamassa kirje Kelalta.. Mun piti sit suunnitella nopeesti myös käynti Turussa, jotta sain Kelalle heidän haluamansa lisätiedot. Soitin äidille ja sovittiin että haen Imirin vasta ke ja mennään Kárin kaa sit Sastamalasta Turkuun. Sastamalassa olin tuomaroimassa rallyn möllikisoja. Oli kyllä todella kivaa! Tosin kyllä huomasi, että ei oo ennen tuomarin tehtävissä ollut, koska vähän piti pähkiä, mitä joistain virheistä antaisi. Osa suorituksista oli ihan tosi hyviä, osalle tuli harmittavia kylttien väärin lukua tai radan unohdusta. Mutta kyllä niin hienojakin suorituksia oli, että kyllä osan kannattaisi jo mennä ihan kisoihinkin. Ja osa kun vaan oppisi vähän puhumaan enemmän koirilleen niin johan tulis hyvä! Mutta harjoittelulla niistä kaikista tulee kyllä vielä hyviä. Ja näin sitten myös tämän tutun islantilaisenkin! Hän oli kyllä valloittava herra ja hänestä tulee ihan pian Kárin puolisiskon Esjan sulhanen.

ROP-JUN kehässä vielä tuomarin kera

Kisojen jälkeen tosiaan ajoin Turkuun ja veljen luo yöksi. Aamulla mentiin sitten kuudelta aamulenkille. Käveltiin tähtitorninmäelle ja sitten samppikseen ja sieltä sitten teatterisillan yli ja keskustan kautta takas. Siihen meni sellainen tunti ja päästiin sitten vielä herätteleen veljeä. Ystäväni tuli sitten oleen Kárin kanssa kun mä lähin hespalta hakeen tarvittavia tietoja lappuihin. Kävivät Kupittaan puistossa lenkillä ja kuulemma Kári oli ollut tosi nätisti, mitä nyt oli jonkun kaupungin työntekijän melkeen säikäyttänyt, kun se oli jotain kyykkinyt ja kai kitkenyt kuulokkeet päässä ja Kári pääsi silleen salaa sitä nuolaisemaan. Oli kyllä ollut kuulemma ihan ok asian suhteen. :) Puolenpäivän maissa lähettiin takaisin Valkeakoskelle ja voi miten taas oli niin iloista menoa, kun pojat niin pitkästä aikaa näkivät toisensa. :D Käytettiin sit pojat lenkillä ja Kári uimassa. Sitten kotiin rauhoittumaan. Hyvä päivä, kaikin puolin.

 Turkulenkillä, terveen pojun kera. :)

Huomenna sitten taas suunnaksi agilityreenit.

Viikonlopun tohinoita

Lauantai aamuna lähdettiin siinä vähän ennen ysiä ensin kohti Lempäälän hallia. kävin vähän reenaamassa koiria. Imirin kanssa otettiin lähinnä pyörähdystä ja takakiertoa. Meni ihan kivasti. Kárin kanssa tein niitä keppejä, jotka jo ihan ok alkaa sujua. Pientä hyppelyäkin jo alkaa tulla mukaan liikkeeseen. Sitten annoin poikien leikkiä, kun kerran ei ollut muita hallilla kuulemassa mökää. Hallilta mentiin Toijalaan hakeen reenikamua ja sen junnua. Ne oli menossa H-linnaan näyttelyyn ja olin luvannu mennä mukaan ja toimia kuskina. Näyttely oli Tuuloksessa, ihan kivalla paikalla periaatteessa, joskaan ehkä kehien alla oleva "nurtsi" ei ollut ihan parhaasta päästä. Näytti lähinnä niitetyltä pellolta. Auto saatiin tosi hyvään paikkaan parkkiin ja sitten vähän juteltiin ja käytiin lenkittää koiria. Kehää jouduttiin odottaan, mutta ei nyt ihan liiotellun kauaa. Reenikamun koiran seuraksi oli paikalle ilmoitetty myös toinen junnu-uros. oikein suloinen otus tuo toinenkin oli. Tuo toinen meni kehään ensin ja sai tulokseksi EH. Reenikamun junnu esiintyi tosi nätisti ja saikin sitten kaikki herkut ja oli ROP. Isoja kehiä siis jäätiin odottamaan.

Vähän paikkamakuu reeniäkin

Käytiin välissä herkutteleen lättyjä ja sitten ostin mun pojille jaettavaksi Hurtan viilennysloimen. Oli ihan hyvässä tarjouksessa niin en voinut vastustaa kiusausta. Sää ei ollu mikään ihan huippu, mutta ei siellä juurikaan onneksi kastunut. Isot kehät sitten vihdoin alkoi ja reenikamun koira jaksoi vielä oikein hienosti esiintyä. Jatkoon ei tälläkään kertaa islis silti mennyt vaan päästiin lähtemään. Lähtö aika oli toisaalta tosi hyvä ja toisaalta huono. Kun ajeltiin kohti H-linnaa alkoi sataa aivan kaatamalla eli hyvä ettei silloin enää oltu ulkona. Huono siksi että ei mennyt bussia eikä junaa just silloin. Reenikamu joutui sitten Toijalassa odotteleen noin tunnin junaa. :( Mutta kiva päivä oli ja munkin pojat oli turisteilusta ihan väsyjä.

valkoapila koiruus

Sunnuntaina mentiin sitten Kárin kanssa Tuusulaan. Imir jäi ystäville hoitoon. Aamulla sai lähteä ihan ajoissa kun kehässä oltiin arvioidusti jo ennen yhtätoista. Ilma oli todella vilpoinen aamulla ja kun pääsin perille, mulla oli oikeesti kylmä. Vedin sit takkia niskaan ja mietin että ei ainakaan tuu Kárin kuuma. Siinä vähän lenkkeiltiin ja katselin mitä kaupoissa olis tarjolla. Alue oli tosi mukava ja siinä oli aivan tosi kiva lenkittää koiraa, kun pääsi sellaiseen metsään missä meni polkuja ristiin rastiin. Kun oli kierrelty mentiin sitten kehän laidalle odotteleen vuoroa. Kári ei oo kovin hyvä odottaja, se alkaa piipata ja kyllästyy. Nyt oli vaan kuitenkin pakko odotella. Siihen tuli sitten eräs naine juttelemaan, heillä oli se toinen ilmoitettu koira. Toinen koira oli narttu ja todella suloinen! Vihdoin tuli meidän vuoro ja kehään mentiin. Tuomarina oli Sylvie Desserne Ranskasta. Hän oli kyllä todella mukava. Ensin siinä jutteli että on niin harmi kun näitä (islantilaisia) ei ole Ranskassa juurikaan kun on niin kiva rotu ja miten häntä harmittaa että niin harvoin pääsee niitä arvostelemaan. Kári käyttäytyi ihan hyvin. Hampaiden katsominen oli vähän.. noo.. sitä vois vielä ehkä reenata. Liike meni tällä erää hyvin ja Kári näytti kyllä hienosti hyvää raviaan. Saimme sitten tulokseksi ERI ja SA ja SERT kun kerran oltiin ainoa uros. Sitten odoteltiin mitä nartulle tulee. Tuomarin mielestä narttu oli tosi nätti, mutta mahtoiko sitten olla kun häntä ei oikein noussut että sai vain ERI ei SA:ta, se tarkoitti, että Kárista tuli ROP. Mennessä jo tiesin että ei voida jäädä isoihin kehiin, kun oli muute iltaohjelmaa. Hain sit palkinnot ja ostin vähän herkkuja koirille ja lähettiin kotiin.

Puna-apila koiruus

Hain sitten Imirin mukaan ja siirryin iltapäivällä Sointulaan porukoille. Illalla menin vielä tallille ja hopsan kun Riika pitkästä aikaa kiepahti alas hepan selästä. Onneksi en Raakelin selästä vaan tän uuden ratsastettavan Repen. Kyllä muuten oli poni vähän hämmentynyt kun saikin vähän kuritusta, kun ei multa onneksi ohjat päässyt kädestä eikä poni näin ollen irti. Tämän pienen episodin jälkeen meillä sujui hienosti! En tiedä johtuiko siitä että en antanut pollelle mitään muuta vaihtoehtoa kuin kulkea kuten minä halusin vai pienestä kurituksesta. Retu ja Raakel olivat molemmat oikein kivoja.

Tuomiset Tuusulasta

Maanantaina menin kävellen aamulla tallille ja otin Kárin mukaan. Siitä tuli oikein mukava lenkki ja Kári on mitä oivin tallikoira. Se käyttäytyi kyllä niin hyvin. Äiti tuli meidät sit hakeen pois, kun olis ollu aivan liian kuuma kävellä takas. Illalla menin sit uudelleen tallille ilman koiraa. Tällä erää juoksutin Repeä alle ja näyttelihän se ihan kimmoisaa pukkilaukkaa. :D Sitten olikin kiva kiivetä selkään ja laittaa polle töihin. Todella hyvin sujui myös tänään. Talleilun jälkeen hain Kárin ja jätin Imirin äidille. Tiistaina kun on suuntana Sastamala, enkä halunnut ottaa Imiriä ns. turhaan autoon matkustamaan.

Arvostelu tulee tosiaan taas tonne Kárin sivulle.

KesäMe

Maanantaina mentiin poikien kanssa aamusta hallille. Ajattelin, että koska ei voida reenaa kauan, niin annan niille vähän ruokaa ennen menoa. Ei hyvä idea... No kuitenkin mentiin hallille ja aloitin Imirin kanssa rallyilylla. Meni ihan kivasti, en tajua, miksi meillä ei kisoissa ikinä mee tolleen. :D Sitten Kárin kanssa keppejä ja menihän ne jo ihan ok, ainoa vaan että mun tartteis liikkua nopeemmin, kun muuten se ehtii jo edelle ja sit lopettaa kun tajuu että on edellä. Sitten tehtiin vähän ratana ja rengasta. rengas on meillä ollu lähinnä alimmalla korkeudella ja nyt vähän nostin sitä. Nostin liikaa ensin ja Kári ei suostunut meneen kun oli vissiin vähän turhan jännä. Laskin sitä vähän ja sitten rupesi taas sujumaan. Ei pitäis yrittää liian suurina annoksina mitään. Pojat sai tietenkin myös vähän leikkiä, kun halli oli kivasti ihan tyhjä. Lopuksi käytin koirat ulkona ja lähettiin kotiin. Kári inisi vähän autossa heti alkuun, mutta kun just oli käyty tarpeilla niin en sit välittänyt siitä.. Kotona sit tajusin että olis pitänyt välittää, Kárilla oli menny vatsa sekaisin kun oli hyppinyt täydellä mahalla ja kivat hienot oksut oli sitten saanut aikaan häkkiin ja takapenkille. Onneksi mulla on siellä suoja. :D Imir parka kun on tollanen hieno helma oli ihan painautuneena toiseen nurkkaan eikä meinannu tulla ulos, kun tartti tulla siitä oksun yli. Pölö hauva.

KesäME

Siinä sitten siivoilin autoa ja suojia ja kävin suihkussa ja sitten Lotilan kautta kohti kaverin kämppää. Kári meni uimaan ja Imirinkin pakotin uimaan, jotta mahdolliset oksujämät jäis järveen. Ystävän kanssa sitten vietettiin aamu painaen lisää islantilaisia kankaaseen. Värillisiä tällä erää. Niistä tulee yhdestä mulle kassi ja äidille toisesta ja katotaan mitä niistä kaikista muista tuleekaan. Vihreästä koirasta tuli musta tosi nätti, mutta vihreä ei vaan oo mun väri.. Siis silleen nätti, että se oli jotenkin tosi tasainen ja tarkka.. Mutta mulle tulee violetti. :D

Postia Islannista, islantilaisi islisuroita. :)

Iltapäivällä kävin noiden kanssa purtsilla lenkillä ja siellä oli aikans kuuma. Katselin koko matkan ojia, josko jostain olis antanut juoda, mutta kaikki oli hirveetä kuraläpeä. Sitten tuli vihdoin sellainen missä oli vettä. Mutta ei se ollut sen parempi, ihan hirveitä kurakoiria tuli sieltä ojasta sitten.. Ystävillä on onneksi puutarhasuihku ja näin ollen koirat sai sitten ulkosuihkun. Sitten vähän kuivattiin ulkona ja vasta sitten mentiin sisään.

Kári meni kuivatteleen mun sänkyyn... :D

tänään on sitten oltu lepopäivä meiningillä. Tai no tehtiin me aamulla ihan iso lenkki, mutta sit onkin ollu kuumaa ja sateista, joten ei oo ihan hirveesti tehty mitään. Huomenna sitten yritän mennä hallille.

Juhannus on vietetty. :)

No niin siis viime perjantaina mä siirryin sitten mun elukoiden kera porukoiden asuntoon viettään juhannusta.
Vähän enemmän tilaa ja vähän viileempi kämppä. Äiti ja isä lähti yhdeksi yöksi mun kummien mökille, joten ihan sain koko kämpän itselle. Käytiin sitten iltapäivästä koirien kanssa hallilla vähän reenailemassa. Imir oli oikein taitava tällä erää rallyilyssä. Tehtiin kaksi rataa vain, koska oli tosi lämmin ja tuntui että kolmannen tekeminen olis ollut sitten jo liikaa. Teki ihan iloisesti nuo radat ollakseen Imir. :D Sen jälkeen otin Kárin kanssa agia. Meni oikein mallikkaasti, joskin kuumuus hieman verotti kyllä Káriakin. Keppejä tehtiin sitten yksittäisreeninä, että sais sen käden rauhoittumaan ja Kárin meneen enemmän itse. Sujui ihan kivasti kyllä. Viimeiseksi otin vielä hieman paikkamakuu reeniä. Vähän on kuitenkin tässä ajatuksena syksyllä lähteä myös toko kursseille, josko sitä sieltäkin hakisi Kárille jotain tulosta. Ja jos tuo rupee siellä ihan hyvin toimimaan niin miksei joskus vois sitten laittaa tavoitteeksi jotain BH:takin, mutta vasta kun näkee miten se siellä sitten alkaa toimia. (Eli miten tarkka ohjaaja jaksaa olla..)

 rakkaus

 om nom nom

pihavahti

Perjantai illan vietinkin sitten tallilla. Taluttelin ja ratsastin. Oli oikein mukava ilta vaikka paarmat kyllä jo hieman kiusaa... Talleilun jälkeen päätin lähteä koirien kanssa uimaan. Imir fleksiin ja ei kun menoksi. Uitiin sellainen rinkula, joka muuten meni ihan kivasti, mutta Kári meinas uida mun päälle. Sitten tietenkin piti kokkailla hyvää ruokaa, joka tällä erää oli sitten tortilloja, eli siis todella perinteistä juhannusruokaa. ;) Juhannuksen kunniaksi myös saunaan. Oikein mukava ja rauhallinen ilta siis.

Aamulla koiratkin nukkui puoli seitsemään ja olin ihan hämmentynyt kun heräsin itse ilman herätystä karvanaamoilta ja vieläpä noin "myöhään". Siitä sitten lähdettiin aamulenkille, joka olikin oikein rentouttava, eipä paljon ollut muita liikkeellä. Lenkkeilyn jälkeen lähdin taas tallille poikkeamaan. Taluttelin, syöttelin ja pesaisin tuon hepan hännänkin vielä siinä. Sää onneksi suosi ei ollut liian kuuma, mutta just tuolloin ei satanutkaan. Kotiin päästyä olin poikien kanssa pihalla noin tunnin. Annoin niille sellaiset isot luut, joita sitten järsivät siinä rauhaksiin. Tai no Kári järsi melkein tunnin, Imir jaksoi vain noin puoli tuntia ja sit olis ollut paljon kivampi vahtia pihaa tai yrittää varastaa se Kárin luu.

se parempi luu

Päivällä äiti ja isi tuli kotiin ja syötiin uusia perunoita ja possua. namnam. Iltapäivällä kutsui taas talli. Tällä erää mulla olikin kaksi ratsastettavaa ja tuo taluteltava versio. Raakel oli ihan stressissä kun oli niin paljon paarmoja. Ratsastus oli.. noo melko mielenkiintoista. Raakelhan on siis melko iso ja kun iso hevonen laukassa potkii paarmoja pois mahanalta niin se tuntuu.. noo aika isolta! :D Mutta saatiin mentyä kunnialla loppuun asti. Toinen ratsastettava oli mulle uusi tuttavuus ja aika menikin sitten tutustuessa, että mites tää toimiikaan. Heppa on eestinhevonen ja Repeksi kutsutaan. ihan mukava, joskin melkoisen hidas. Kyllä se loppuakohti alkoi kulkeakin, mutta selkeästi oli vähän sellaista kukas sä ootkaan meininkiä havaittavissa.

 muutamia palkintokuvia vielä.

Sunnuntaina mä menin vielä aamulla tallille. Nyt vietin hyvin aikaa tuon taluteltavan potilaan kanssa. Paijalin ja syöttelin Retua melko kauankin, kun äiti kerran sanoi ettei ole kiire. Sen jälkeen ratsastin vielä Repen. Nyt meni jo paljon paremmin, varsinkin käynti ja ravi alkoi kulkea. Toki otin ihan erilaisen lähestymistavankin nyt. Alkuun paljon laukkaa ja kunnolla eteen, että alkaa moottori jyllään ees vähän. Ja alkoihan se, heppa meni oikein nätisti. No vasen laukka jäi vielä kesken, ei oikein jaksanut pyörittää sitä, mutta kyllä sekin siitä vielä lähtee! Talleilun jälkeen lähin sitten Kárin kanssa uimaan, pyörällä. Ekaa kertaa ikinä koiran kanssa pyörällä! Meni yllättävän hyvin. Kári ei ollenkaan yrittänyt tulla pyörän eteen. Pientä nyintää oli remmin kanssa, kun eihän se heti tajunnu että nyt ei voi pysähdellä, eikä myöskään mennä ihan hulluna. Uitiin muutama ihan hyvän mittainen rundi ja sitten vielä polkien kotiin. Söin siinä vielä ja vähän pelattiin, ennen kuin siirryin taas yksiöni turviin tänne toiselle puolelle kylää.

 Sairaslomalainen Retu

aurinkokin helli.

Tässä muuten vielä 16.6 sunnuntain mun rallyradat. Kárin on ihan hyvä ja Imirinkin, sitten lopulta. :D

http://www.youtube.com/watch?v=C6kJhbt78d4&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=KZjfUC8YUcg&feature=youtu.be

sunnuntain agirata ja joku palkinto kuvakin. :)

Eli tällaista menoa meillä oli sunnuntaina mölliagi radalla, jolla siis mukavasti pelkkiä hyppyjä ja putkia. Ne kun kaikilta jo sujuu. :) Muuten mun mielestä ihan hyvin meni, mitä nyt meinasin unohtaa kokonaan mennä toiseksi viimeiselle esteelle ja sehän näkyy mun ohjauksessa. Onneksi Kári on niin ihana että sallii vielä tuollaiset virheet mulle. Mun käden liike on alkuradasta myös aivan valtaisa ja aivan turhaan. Tarttis varmaan tehdä sille jotain. :D

 Tällaiset oli palkinnot rotumestareille agilityssä, rallyssa muuten sama mutta ei pokaalia.

Minä ja Kári saamassa palkintoja Jennin ja Eikarin kanssa. :)

Tänään oltiin Kárin kanssa agireeneissä ja oltiinkin sitten ihan yksin, joten saatiin vähän ekstraa. Mentiin ensin pelkkää puomia ja varmisteltiin, että se menee hyvin. Menihän se, ei mitään ongelmaa. Sitten otettiin puomi osaksi rataa niin, että ohjaaja palkkasi puomin päässä ja sitten jatkettiin siitä suorilta rataa. Hienosti meni! Ekassa pätkässä oli 7 estettä, joihin sisältyi siis puomi, pussi ja putkia ja hyppyjä. Kaikki sujui. Seuraavassa pätkässä oli a, putkia, pituus ja hyppyjä. Tämäkin sujui hyvin, kun minä taas tajusin miten menetellään että koira saadaan putkeen, eikä se livahda sille ah niin ihanalle puomille, jonka päästä sai äsken namia. :D Kun kaikki liikkeet ja pätkät saatiin onnistumaan, tehtiin vielä lopuksi keppejä. Ohjaaja ilmaisi mulle, että sietäis saada käden liikettä pienemmäksi. :) Heiluu kuulemma ihan liikaa ja kun koiralla on jo hyvä haju mitä tehään niin aivan turhaa on tuollainen heiluttelu. Siinä tehtiin sitten pari toistoa että mun käsi rauhoittui ja ihan yhtä hyvinhän Kári silti ne kepit meni. Vielä toki mä peruutan siinä edessä, mutta toivoa on taas vaikka kuinka lisää. Mä oon niiiiiin super tyytyväinen tohon koiraan! (Ja Imir on hieno kans, mutta nyt ei valitettavasti päässyt tekeen mitään erityistä.)

Aivan mielettömän ihana upea Islisviikonloppu

Perjantaina vein isän aamusta asemalle, kun se lähti Turkuun joihinkin juhliin. Menin sitten äidin ja isän luo koirien kanssa, kun ne oli jäämässä sinne. Mulle oli tulossa vieraita. :) Päivä oli melkoisen sateinen mutta yllättävästi päästiin lenkit aika kuivana. Yhdellä lenkillä vain satoi enemmän. Vähän ennen neljää äiti tuli töistä ja mä jätin sille koirien herruuden ja lähdin kohti Toijalaa. Toijalan asemalla jouduin ihan pienen hetken odottamaan Turun junaa. Junasta loikkasi iloinen karvapallo omistajineen. Talutin vaihtoi kättä ja näin mulle tuli yövieraaksi reenikamun keskimmäinen turkkipallo Sony. Reenikamu odotteli paluu junaa vain noin 10 min ja sitten me tultiin Sonyn kanssa Valkeakoskelle. Käytiin vähän lenkillä ja palkintojenteossa auttaneella ystävällä ja sitten tultiinkin jo kotiin nukkumaan. Sony käyttäytyi todella hienosti ja onnistuneesti hurmasi myös ystäväni.

 Aitiorannan Heidar, syötävän suloinen!

Disa ja sen pentuja. :D

Lauantaina oli sitten aikainen herätys että ehdin käydä hyvän mittaisen lenkin vierailijan kera ennen nokan suuntaamista kohti Tamperetta. Näyttelypaikalla autoin hetken siinä missä pystyin, eli pystytin vähän telttaa ja tein muutaman sämpylän ja sitten olikin aika jättää Sony odottamaan ja mennä Tampereen asemalle hakemaa reenikamu ja sen muut koirat. Juna oli lähes ajallaan ja päästiin ihan hyvin siitä sitten lähtemään. Näyttelypaikalla vielä sitten säätöä kamojen kanssa ja sitten tietenkin odottelua. Äiti toi Imirin ja Kárin paikalle noin puoli kymmenen. Kehän oli tarkoitus alkaa kello kymmenen ja varmaan alkoikin ihan ajallaan, kun jossain välissä vaan tajusin että hei noi pennuthan pyörii tuolla jo! Sitten lähetin äidin Imirin kanssa jonnekin mistä ne ei näy eikä kuulu ja menin Kárin kanssa odottelemaan junnu-urosten vuoroa.

 Päivä oli mitä upein!

 hulinaa

hienoja sijoituskylttejä

Junnu-uroksia oli ihan hirmuisesti, 11 kpl. En todellakaan odottanut että pärjäisimme mitenkään, koska olihan siellä mukana reenikamun upeus ha myös Imirin kasvattajan todella komea B-poika. Toivon että jos ERI tulee niin oon toooosi tyytyväinen. Siinä sitten arvostelu meni pikkuhiljaa eteenpäin. Omalla vuorolla Kári oli hienosti. Jaksoi seistä, antoi katsoa hampaat suht hyvin, juoksi kauniisti kolmion. Ei voi todellakaan valittaa. ERI sieltä tuli ja mä olin ihan että JEEEE!! Kilpailuluokassa meidän juoksu ei todellakaan sujunut ja siinä missä seistiin niin haisi maassa joku niin ihanalle, että ei meinannut toisen nenä millään pysyä ylhäällä. Juoksu sentään onneksi vähän parani loppuakohden. Tuomari sijoitteli meitä ja katselin että joo okei 4 ollaan, kunnes tuomari ilmaisikin että me mennään siitä sinne 1. paikalle ja muut perässä. Olin ihan pihalla ja täh, kun en todellakaan voinut uskoa, että me oltais junnu-urosten paras! Reenikamun upeus oli toinen ja tuo komea punainen poju sitten kolmas. Nyt en muisa kuka se neljäs oli, mutta joku punerva poika sekin muistaakseni. Tuomari perusteli järjestyksen minun ja reenikamun välillä sillä, että Kári oli kehittyneempi ja siksi voitti. No nih, nyt piti sitten odotella ROP-JUN kehää... Luulin että se on heti kun junnu nartut on ollut.. .luulo joka osoittautui virheeksi. :D

 Disa the collie. :D

 ja vähän edustavampana

Avoimen luokan ERI nartut

Katseltiin siinä sitten avoimen uroksia ja vaihdoin Imirille näyttelyhihnan. Äidin piti tuoda se kehään, kun itse menin Sonyn kanssa. Kun sitten oli kehään menon aika kävi Imirille onnettomuus, kun toinen uros pääsi rouhaisemaan sitä tassusta. Ontuihan se sitten enkä voinut viedä sellaista kehään. :( No vahinkoja sattuu ja kun äiti kerran oli Imirin kanssa niin ei kun Sonyn kanssa kehään. Kehään mentäessä oli melkoinen show ja mietinkin jo että tuleeko tästä mitään, rauhoittuuko Sony ollenkaan. No onneksi se rauhoittui kuitenkin ja esiintyi todella nätisti. Sony on kermanvärinen punaisella nenällä ja tuomari oli sitä mieltä että se on kyllä upea, mutta nenä ei saisi olla punainen. Siksi tuli EH. Kun menin tämän jälkeen katsomaan Imiriä se oli jo lopettanut ontumisen. Eli voi kun olisi ihan viisi minuuttia aiemmin sattunut niin sen olisi voinut viedä kehään. No ei se mitään pääasia että on kunnossa. Reenikamun vanhempi koira sai ERI:n ja reenikamu olikin siitä tosi yllättyneen oloinen. SA:ta ei tippunut, joten paras uros kehään ei tarvinnut sitten etisä yhtä esittäjää mistään. Haettiin meidän junnut ja sitten olikin paras uros kehä. Siellä ei päästy neljän parhaan joukkoon, mutta kun mentiin kisaan varasertistä niin se tipahti sitten mulle! Eli periaatteessa jos näin voi sano niin oltiin epävirallinen paras uros 5! Ja se on kyllä paljon se, koska uroksia oli kuitenkin lähes 40. Mieletöntä!

Siinä junnunarttuja katsellessa tuli sitten puhetta tästä ROP-JUN kehästä ja sainkin kuulla että on vasta ihan vikana. Huoh.. Ei siis silmätarkkia meille, koska en "kännisen" koiran kanssa halunnut olla. :D Meidän oli siis tarkoitus ottaa Kárille silmä ja sydäntarkastus siellä, mutta jäi sitten ottamatta. Odottelu jatkui, mutta mikäs siinä kun ilma oli upea ja paikalla paljon ihania islisten omistajia ja tietenkin koiria. Kárin jätin häkkiin, kun äiti sitten lähti Imirin kanssa pois. Turhaan sitä siellä väsytettiin ja pääsi äitikin kunnolla putsaamaan sen tassun. Nartuissa oli kyllä myös niin upeita koiria. Ihanaa oli oikein katsella vaan. Junnunartuissa muuten vain yksi sai ERI:n. Kárin sisko sai EH ja oli kolmanneksi paras junnunarttu. Että ei siläkään kovin huonosti mennyt.

 avoimen luokan narttujen parhaimmistoa yllä ja alla

Melodian lapsia leikkimässä

Vihdoin oli aika viimeisille tuloksille. Ensin valittiin ROP jossa kisaamassa oli tutun aivan upea koira Huli. Huli on myös Imirin kasvattajan tuote. :) Paras narttu oli myöskin ystävän koira Melodia. Melodiaa olen ihallut jo joskus yli kolme vuotta sitten Tampereella, kun olin vain katselemassa mitä näyttelyissä tapahtuu. Melodia on vähän saman värinen kuin Imir, mutta tosin kyllä pitkäkarvainen. Tämän kehän vei Melodia, ollen ROP ja Huli sitten VSP. Oikein paljon onnea molemmille! ROP-JUN kehään mentiin sitten pyörimään suloisen tytön kanssa. Sieltä meille tipahti sitten vielä ROP-JUN titteli ja vähän lisää palkintoja. Kyllä Kári vaan oli upea! Sitten oli vielä ROP-VET kehä, jossa tutut kilpakumppanukset kisasivat ja aivan upea Lapista tänne tullut veteraaninarttu vei sitten voiton. Sitten oli vielä kasvattaja kehää ja jälkeläiskehää, joita oli kyllä kans mielenkiintoista seurata, kun harvoinpa mä näen sitä herkkua, kun noissa näyttelyissä on joku yks tai kaks koiraa täällä päin. Kárin tarkempi arvostelu tulee tonne sen nimen alle taasen. :)

Takaisin kotiin päästiin lähtemään noin kuuden aikaan, eli sellaiset 10 ilosta tuntia vietettiin tuolla. Reenikamun kaksi isosta pakattiin häkkiin ja nuorimman otti jalkoihinsa ja Kári sitten takalootaan. Matkalla tiputettiin Kári ädin kanssa viettämään yötä mun luona ja sitten kiinalaisen kautta porukoiden luo. Syötiin siinä ja sitten käytettiin koiria vielä pienellä lenkillä ja uimassakin. Tai no Sony ja Jomi vain uivat Tico vähän kahlasi. Ilta menikin sitten iloisesti jutustellen ja tietenkin vähän netissä surffaten.

 sony aamu-uinnilla

 liikkuvalla laiturilla

 ai sulla on namia?

Jomi katsastaa paikkoja

Sunnuntaina lähdettiin sitten kohti Lempäälää ja issikoiden rallyn ja agilityn kisoja. Paikalla oltiin vähän naftisti, kun Kárikin piti kyytiin kopata. Päästiin sisään muut alkoivat heti rakentaa agin mölliluokan rataa. Siinä mä sit häsäsin kaikkea muuta ja just kun meinasin mennä Kárin kaa pissalle, Minna kysyi että aloitetaanko mölliluokka. Olin ihan että HÄH, joko kello on niin paljon. :D No ei siinä mitään kaikki oli valmista ja mehän aloitettiin sitten. Möllissä oli viisi osallistujaa, mutta koska kolme niistä meni vielä "oikeisiin" luokkiin, eivät he voineet saada palkintoa. Palkinnosta kisasimme siis minä ja ystäväni koira Eikar. Jos oikein tuloksia muistan niin Eikar teki yhden ratavirheen ja me nolla joten me voitettiin mölliagin rotumestaruus! Huisia! :D

1. luokassa oli kolme koiraa ja ihan hirveesti en niitä kerennyt katsella, mutta hyvältä näytti se mitä kerkesin. 3. luokassa olikin sitten 8 koiraa! Ja hyvältä näytti sielläkin. Palkinnot kaikille jaettiin vasta kaikkien luokkien jälkeen. Hetken sai siis taas paistatella, koska saatiin palkinto. 1. luokan voitti aivan ihanan suloinen Nuura ja 3. luokan minulle tähän hetkeen asti vieras Ninni. Nyt tunnistan sitten senkin. 3. luokassa tuli vain yksi virheetön rata, Ninnille tietenkin ja näin ollen veivät voiton. Upeaa oli kyllä kun näinkin moni oli lähtenyt mukaan!

Rallytoko aloitettiin aikataulun mukaan kello yksitoista namimölli luokalla, jossa oli huimat 6 osallistujaa ja sitten saatiin äkkiseltään vielä yksi lisää. Eli 7 koiraa lähti namimölliin. :D Olin ensin laittanu Kárin kolmanneksi lähtijäksi, mutta siirryimme ensimmäiseksi, koska toisena lähtijänä oli ihan ekaa kertaa ikinä mukana oleva issikka, niin ajattelin että on mukavampi, että näkevät edes jonkilaisen radan alle. Kári meni ihan kivasti. Muutaman kerran haisteli kylttiä tai pylpyröitä ja meillä vielä täysin kesken oleva liike, jossa koira kiertää mun takaa sivulle, meni sitten yllättäen vähän niin ja näin. :D Mutta pääasiassa Kári teki iloisesti, vaikka olikin ehkä eilisen ja agin takia jo vähän parhaan puhtinsa menettänyt. Järjestäjän roolissa ei valitettavasti pysty kaikkia koiria katsomaan ja radoista yleensä näinkin vain pieniä osia. Hyvin näytti kuitenkin mun mielestä menevän. :) Rallyssa otettiin aina palkintojen jako heti luokan jälkeen. Namiluokan voitti jo 10 vuotias issikka tytteli ja toiseksikin tuli samaa ikäluokkaa oleva issikka. :D Hienoa vanhemmat leidit! JA tuo kakkoseksi tulluthan oli se ihan ensikertalainen, joka toisena meni radalle! Kári oli kolmas.

 valmiina lähtöön

 naminvoima on ihmeellinen

spiraali juosten tuomarin tarkassa valvonnassa

Alokasluokka oli sitten seuraavana. Äiti oli Imirinkin tuonut tässä välissä, mutta mun koirat sai mennä autoon, kun vähän autoin reenikamua, kun sillä oli kolme koiraa alokkaassa. Alokkaassa oli reenikamun kolme koiraa ja kaksi narttua kaikki isliksiä. möllissä oli ollut myös yksi snautseri. Voittajaksi selviytyi Tesla hienoilla pisteillä 98! Seuraavana olikin sitten reenikamun Tico vain pisteellä voittajalle hävinneenä. Kolmantena oli Sony vain pienoisesti nopeamman radan ansiosta, neljänneksi tullut narttu kun sai samat pisteet. :)

Avo luokka aloitettiin hieman aiemmin, koska kaikki olivat paikalla ja ehtineet tutustua rataan. Tässä luokassa oli vain kaksi issikkaa, Imir ja Jasu. Muut olivat Samojedi, Barbet ja Mäyräkoira. Samojedilla näytti ihan hyvältä meno. Seuraavana oli Jasu ja voi kun mä jännitin! Mä niin halusin että niillä menee hyvin ja menihän niillä! Ihan mahtavasti!!! Hienoa saimme siis ainakin yhden onnistuneen issikkasuorituksen myös tähän luokkaan. Imirin vuoro oli neljäntenä ja tavoitteena siis päästä rata loppun asti ilman namia. Onnistuimme tässä ja mä olin NIIIN iloinen! Viimeiset viisi kylttiä myös meni tosi hyvin, liekö sitten että itse lopetin ressaamasta vai mikä, mutta nää kyltit meni tosi hyvin! Kuten reeneissä. Hylätty tuloshan me saatiin, koska alusta tuli paljon virheitä. Ei haittaa pätkääkään, tiedän että pystytään tähän! Voittajaksi selvisi Barbet ja Jasu mitä hienoimpana issikkana oli toinen upeilla pisteillä 91!!!! Huippua! Onnea kovin uusille rotumestareille. :) Mun mielestä tapahtuma sujui hyvin ja näin ensikertalaisena järjestänä olin huojentunut kun kisat onnistui näinkin hyvin. Kiitokset vaan Jennille ja Minnalle tuesta ja henkisestä avusta!

Illan ratoksi ajoin vielä reenikamun Turkuun ja samalla nousin isän sieltä mukaan. Voin kertoa että ihan pikkasen pisti väsyttämään eilen illalla. Tänään onkin sitten lähinnä levätty ja lepäily jatkunee koko päivän, kunnes rupean lataamaan agilityn rotumestisten videoita nettiin. Ihan viikonloppu, ei voi muuta sanoa. <3