Nyt se on tehty, meidän eka kisa startti agilityssä!

Viikot on taas rullanneet eteenpäin. Siivoushommat on vieneet aika paljon energiaa ja sitten nämä helteet. koiratkin on pikkasen vetämättömiä. Toisaalta se on vain hyvä, koska Imirhän tuossa onnistui sitten telomaan tassunsa. Anturassa vekki ja sitä on sitten hoideltu puhdistamalla, rasvaamalla ja suojaamalla lenkeillä. Ihan hyvin se on nyt parantunut, mutta ainakin viikon saa kulkea vielä sukka jalassa. Onneksi viisas koira ei nuole haavaansa, joten ei ole tulehtunut. Toivottavasti ei enää tulehdukaan. Sormet ristissä ja silleen.

Viikolla meillä on menty ihan samaa rataa eli aamulla lenkille (nyt vähän lyhyille kun Imirin tassu) ja sitten töihin. Töistä kotiin, pieni lenkki (ihan sika kuuma) ja sitten vaan ollaan. Tai no oon mä tehnyt tuonne rotumestiksiin kaiken näköistä ja luetteloa erkkariin ja sellaista. Pikkuhiljaa alkaa näyttää ihan hyvältä. Erkkariin mukaan tulevat kamat oon yrittänyt tunkea porukoille, jotta ne oikeesti tulisi sitten myös mukaan.

Kárin kanssa on reenattu lämmöstä huolimatta sekä torstaina, että perjantaina. Molemmat reenit meni tosi hyvin. Jopa kepit ja keinu. ehkä me vielä joskus loppukesästä tai syksyllä uskalletaan ihan agiradalle asti. Ehkä. :D Lauantaina oli sitten koitos edessä ja mä jännitin ihan hulluna. Paikalla oltiin hyvissä ajoin noin kymmeneltä. kisakirjan osto, koiran mittaus ja rokotusten tsekkaus. Sitten koiralle viilennysloimi päälle ja häkkiin varjoon rauhoittuun. Paikalla oli pikkasen lämmintä vain kevyet 30 astetta. phuuh. Rataan tutustumisessa tuli fiilis että ei tämä nyt ihan mahdoton rata ole, mutta voi kun vatsassa tuntui jännitys. Vihdoin sitten oli meidän vuoro. Ekat kolme hyppyä meni hyvin, sitten kepit.. ja niin jos ohjaaja tekisi oikein niin koirakin voisi. Eli lähti hyvin ja sitten mä mokasin ja tuo tuli ohi välistä. Sitten meni miettimiseen aikaa että mitäs nyt? Pitääkö ottaa alusta vai mitä? No vihdoin päätin ottaa alusta ja toisella kertaa meni hienosti.

vanha kuva, mutta aiheeseen sopiva. :)

Sitten menikin tosi hyvin, ihan toiseksi viimeiselle esteelle saakka, jossa vaan huitaisin että tonne päin ja en yhtään katsonut mitä toinen teki. No rimahan sieltä tuli alas, mutta ei haitannut pätkääkään, kun olin vaan niin helpottunut, että me oltiin selvitty koko radasta! Aika virhettä tuli ihan reippaasti ja suurin syy tietysti tuo kepeillä kuppaaminen. Toki muutenkaan Kári nyt ei pistellyt ihan parastaan, mutta en sitten tiedä oliko se mun vika vai kuumuuden vai molempien. Olin kuitenkin toooosi ylpeä meistä. Meitä ei hylätty, rata päästiin loppuun asti ja koirakin jaksoi ihan hyvin helteestä huolimatta. On se vaan aikamoinen ihanuus.

Sitten vein Kárinkin äidin hoiveisiin Imirin seuraksi ja lähdin itse kisoihin talkoilemaan. Siellä sitten menikin oikein lämpimissä tunnelmissa kevyet yhdeksän tuntia. :D Mutta oli kyllä hauskaa. Tuo porukka on oikein mukavaa ja toisaalta kyllähän auringossa on aina välillä ihan kivaa istua ja tehdä, kun onneksi oli lippis ja aurinkovoidetta. Nyt sitten pitää suunnata nokka kohti uusia koitoksia. Rotumestaruudethan on onneksi ihan pian ja seuraavatkin kisat jo katsoin. Nyt vain enää ilmoittautumaan.

Liitelyä

Viikko sitten viikonloppuna kävin lauantaina pitkästä aikaa ihan vain katsomassa koiranäyttelyä. Tampereen kv oli siis siellä ja koska en halua mun koirien olevan erkkarissa samassa luokassa, niin ne ei nyt sit käy missään ennen sitä. :D Tampereella oli reenikamu kahden haukkunsa kanssa ja vein heille häkin sitten, jotta ei joutunut Turusta raijaamaan. Islikset oli kehän viimeisenä, joten aikaa oli hyvin kierrellä. Ostin siansaparopaloja, kun oli halvalla. Kehä alkoi vain hieman myöhässä ja tuomari vaikutti tosi kivalta. Oli kyllä hauskaa välillä vain katsella (no olihan mulla reenikamun vanhempi koira pidossa, mutta noin muuten). Hyvin esiintyivät kaikki ja myös uusi muotovaliokin tuli. :)

Tällä viikolla on sitten Kárin kanssa liidelty oikein urakalla. Ensin maanantaina oltiin hallilla reeneissä ja ne meni kyllä ihan hienosti. Seuraavalla kerralla pitää sitten mennä lelun kanssa, koira kuulemma osaa jo ja mäkin mukamas, joten sitten lähetään hakeen sitä nopeutta ja varmuutta.. Phuuh... Sitten torstaina oli meidän ulkoreeni ryhmän eka kerta. Tosin paikalla meitä oli vain kolme ja alku melkoista säätöä. Mutta päästiin sitten reenaan ja menihän sekin ihan jees. Kepit oikealta on vielä... vaikeat. Mutta muuten meni hienosti. Perjantainakin oli sitten vielä reenit tuolla kentällä ja ne meni HIENOSTI! Keinukin meni kuin vanhalta tekijältä ja kepit meni hienosti ja ja ja :D Mulla ei varmaan oo mitään huonoa sanottavaa perjantain liitelyistä. Viikko oli siis melko agi painotteinen. Imir sai nauttia oma vauhtisista lenkeistä. Ja tiedän että se oikeasti nauttii kun saa "omaa aikaa".

tää on jo edellisistä, mutta sopi tähän.

Lauantaina oli sitten aamulähtö kohti Sastamalaa. Siellä pojat pääsi ensin vähän juoksemaan parinkin eri nartun kanssa ja Imirkin oikein innostui valkkarinartun kanssa menemään. Mietin jo että mahtaako se ihan nuupahtaa moisesta juoksusta. :D sitten koirat sai autoutua ja rallyiltiin siinä sitten möllikisan muodossa. Kisan jälkeen pojat pääsi vielä juoksemaan ja näytettiin Imirin kanssa muutama voi liike sitten. Sen jälkeen suunta kohti metsää ja hakuilua. Imir meni ensin ja painostuksen alla sitten niin että näkölähdöllä kaksi ja Imir irti ne etsimään. JA kyllähän se hieno hieno eläin ne etsi! Upea se on, kun vaan luottaisi siihen.. Mutta hienot haut teki ei voi muuta sanoa. Sitten tapasin minulle uuden pienen issikka pojankin, hieno musta kaveri. :) Kári teki myös näkölähdöllä ja ihan hyvin sekin teki, ei ihan yhtä intensiivisesti kuin Imir mutta hyvin kyllä. sitten leikkiä pihassa ja makkaraa. Sitten pitikin jo lähteä kotiin. Hienoa oli ja ilmakin suosi. Illalla sain vielä kaverinkin kanssani kiinalaiseen syömään ja oli kyllä niin hienoa nähdä taas pitkästä aikaa <3 Ja kyllä muuten oli väsyneitä koiria.

Tämä päivä tietysti on vietetty äidin luona äitienpäivän merkeissä. Käveltiin sinne ja sitten takaisin, niin siinä tämän päivän osuus liikunnasta ja tekemisestä. Huomenna onkin taas aikainen herätys, noin neljältä.. :D Sain siis torstaista alkaen töitä, siivoojana.. Ja päivähän alkaa siis kello kuusi aamulla ja kun koirat pitää kuitenkin lenkittää niin aikaisia on aamut. Onneksi on kesä ja valoisaa, muuten voisi hieman ketuttaa. Mutta kiva näin, ei tartte tuilla puljata nyt kesälläkään. Heinäkuun loppuun asti teen tätä ja jos sattuisi käymään ihan mieletön tuuri, niin syksyllä saisi sitten aloittaa oman alan töissä.. Tosin tiedä sitten mitä se vaatii.. ei ole ihan helppoa tämä töiden saaminen. Hyvillä mielin kuitenkin nyt. pitäis vissiin taas kamerakin ottaa joku päivä jonnekin mukaan. :D

Rally-tokon ensimmäisissä virallisissa kilpailuissa 1.5.

Otsikossahan se tärkein kai tulikin. :D Eli tosiaan ilmoitin tuossa keväällä molemmat koirat rally-tokon virallisiin kilpailuihin Ylöjärvelle. Rally-tokosta tuli virallinen kennelliiton alainen laji 1.5 ja tietysti siten ensimmäiset kilpailutkin silloin oli useammassakin paikassa. Tai no ihan ensimmäiset oli yökisat tuolla Ylöjärvellä, mutta niihin en halunnut. En oo parhaimmillaan öisin. :P Aamulla lähdettiin ihan hyvissä ajoin, hain äidin mukaan ja suunta kohti Tamperetta. Kisapaikalle oli ihan suht helppo löytää, vain yhden uukkarin jouduin tekemään. Tapani mukaan olin hieman hermostunut...

Alokkaassa oli 24 koiraa ja Imirin vuoro oli kolmantena ja Kári oli 15. Olin helpottunut kun toivettani oli kuunneltu ja Imir laitettu luokan alkuun. Rataan tutustuminen alkoi 12.30 ja tuomari oli hyvin kannustava Hannele Pirttimaa. Rata oli seuraavan lainen. Lähtö --> istu, maahan --> 270 vasempaan --> juoksua --> käännös oikeaan --> pujoittelu --> normaali vauhti --> koira eteen istumaan, oikean kautta mukaan --> liikkeestä maahan --> vasen täyskäännös (saksalainen) --> 270 oikeaan --> istu, kierrä koira --> spiraali vasemmalle --> maali

Mua jännitti ihan hilppasen kun lähdin Imirin kanssa radalle, olin ihan varma, että se vaan jää haisteleen tai tuijotteleen äitiä. Mutta ei onneksi! Talutin virheitä tuli aimo kasa, joista ensimmäinen siinä kun lähdin juoksemaan, liian hidas komento siis. Seuraava tuli pujoittelussa, mutta tätä en kyllä itse huomannut lainkaan, koira eteen istu yms jouduin uusimaan kun siinä vaiheessa Imir päätti että nyt panta kutittaa hirmuisesti ja piti rapsutella, toinen kerta menikin sitten vähän hitaalla joten myös -1p puutteellisesta yhteistyöstä. Myös saksalainen meni tooosi hitaalla, joten puut.yht -1. Tässä Imir jäi vähän katsomaan äitiä, kun kyltti oli lähinnä sitä kohtaa missä häkki ja äiti oli. Sitten vielä talutin virheet kahdelta seuraavalta kyltiltä. Tossa istu, kierrä koira yritin kyllä olla tosi varovainen, mutta niin se jännitys tekee tepposia. Hienot pisteet Imirille kuitenkin 91!! Kun tulin radalta olin hiukan huolissaan että olin unohtanut tehdä 270 oikeaan, mutta en sitten onneksi ollutkaan. Kyllä äiti yritti vakuutella että tein, mutta en meinannut uskoa. Onneksi tein. :D

Kárin vuoroa joutuikin sitten odottelemaan, ja jännityshän vain nousee kun odottelee.. Kári oli kuitenkin ihan super! Juoksemisessa se tuppaa vähän pomppimaan välillä joten taluttimen kiristymisiä tuli sekä oikeaan kääntyessä että pujoittelussa. Myös liikkeestä maahan kohdassa talutin on päässyt kiristymään vaikka en kyllä ymmärrä miten.. :P Saksalainen meni myös Kárilla vähän haahuiluksi joten siitäkin -1 epätarkasti suoritettu tehtävä. Mutta siis mitkä pisteet! 96 ja melko nopea aikakin. :D Ja Kárin eka kisa! jos ei viimevuoden namimölliä rotumestiksissä lasketa. voi että olin ylpee. Kári oli myös koko joukon viidenneksi paras, mutta vain kolme palkittiin ja tuomarin suosikki, joten ei meille mitään paitsi hyvää mieltä. Olin niin tyytyväinen mun koiriin!

Tuomarin kommentit arvostelulappusessa Imirin radasta oli: Hieno rata ja hienosti ohjasit rauhallista koiraasi. Kárin lapussa luki: Hieno, nopea rata. Eli hai meillä sitten meni ihan hienosti. Ja tälläkin kertaa molemmat hienosti hiljaa odotteli häkissä, tokikin äiti oli sitä myös varmistamassa, mutta silti. Kaikki eivät olleet ihan yhtä nätisti, ulko-oven vieressä oli pari häkkiä, joista kyllä kuului sellaista älämölöä aina välillä että oksat pois. Tai siis kuului aina kun joku tuli sisään tai meni ulos tai muuten oli liian lähellä. En kyllä olis omistajana kehdannut pitää koiriani siinä häiriköimässä kaikkia muita. Koska kyllä meinaan olivat melkoinen häiriö. Onneksi omiani ei haitannut, eikä suurinta osaa muitakaan, mutta kyllä muutama koira reagoi näihin vahteihin radallakin.

Kaiken kaikkiaan meillä oli valtavan hyvä päivä ja näin vielä MES-luokankin issikan suorituksen, joka mielestäni oli ihan ok. Heille kuitenkin valitettavasti HYL, mutta ainakin rata mentiin loppuun asti ja koiralla näytti olevan kivaa. :) JA sehän tässä lajissa on pääasia!

Luonnetesti

Perjantaina kävelin aamusta koirien kanssa porukoille syömään. Samalla reissulla Imir jäi sinne hemmoteltavaksi ja iltapäivällä mentiin Kárin kanssa agiin. Oltiin viimeisenä vuorossa ja mun mielestä osasin radan, eikä se edes ollut ihan pahimmasta päästä. Mutta en mä sit osannutkaan. Oikeen mitään. :P Siis oikeesti muistin ehkä just joku 3-5 estettä kerrallaan ja sit olin jo ihan pihalla. En vaan kyennyt jostain syystä muistamaan esteiden järjestystä millään. Kári teki kyllä just mitä käskin, mutta eihän sekään voi mennä oikein jos emäntä näyttää ihan päin honkia. No ei se mitään, tulipahan reenittyä. ilta otettiin rauhaksiin, koska aamulla oli aikainen lähtö.

Lauantaina me lähdettiin sitten hyvissä ajoin ennen seitsemää kohti Tuusulaa. Yhdeksältä oltiin ensimmäisinä vuorossa luonnetestiin. Testaajina oli samat tuomarit kuin issikoiden omassa testissä on ollut, joten korreloituvat sitten hienosti muihin testattuihin. Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja ehdin lenkittää Kárin ihan kunnolla siihen testin alle. Siinä oli muutama katselija, josita toinen suostui onneksi kuvaamaan meidän testiä. Kári alkoi ihan hyvin leikkiä tarjotulla kepillä heti alkuun. Kelkka oli vuorossa seuraavana ja se olikin sitten aika jännä, meinasi emännältä lähteä jalat alta kun toinen oikein kiskaisi. Kelkka myös jäi vähän päälle ja vielä seuraavassakin vaiheessa sille piti vähän murrata. Mutta toisaalta hienosti meni sitä ihan itse ilman houkuttelua katsomaan ja yritti siinä ohessa ottaa kelkan perässä tulevan kolisevan mehupurkin mukaan. :)

Uhkaavaa ihmistä yritti lähinnä mennä pusuttamaan vaikka muutaman hau sanoikin. Luoksetulo oli hieno, sellainen iloinen Kárimainen tuleminen. Haalari oli aika paha ja sen ohittamiseen uudelleen tarvitsi hienoista houkuttelua. Tynnyri ei ollut ihan niin pelottava, mutta toki aiheutti pientä sätkyä sekin. Pimeässä huoneessa toimi ihan hyvin, alkuun ei vissiin ihan tajunnut mikä on jutun idea, mutta tuli sitten ihan hyvin mun tykö, ihan ilman mitään apuja multa. Hieno eläin! Seinässä uhattuna oleminen oli myös hyvin islantilaista, ei todellakaan halunnut suojat itseään... Taisi se pari hauta sanoa sentään. Ampuminen meni ihan jees, ekaa vähän säpsähti, tokaa ei sitten ollenkaan. Upeasti siis meni! Tässä mukana linkkejä videoihin joista näkee sitten itsekin.

 http://youtu.be/zHMi-2iDUYg
http://www.youtube.com/watch?v=BqcWsKRc8F0

Sitten porukoille hakemaa Imirkin kotiin. Illalla en paljoa enää jaksanut, mutta eipä se mitään kun sunnuntaiksikin oli ohjelmaa. Sunnuntaina lähdettiin taas aamusta, nyt kohti Nokiaa ja molemmat koirat mukana. Aamu alkoi möllitokolla Kárin kanssa. Se meni jotakuinkin näin:
Kokeessa oli seuraavat osa-alueet:
Luoksepäästävyys 10 (tää oli täydellinen)
Paikkamakuu 1min 0 (Kári nousi noin 40s kohdalla sekunniksi seisoon..)
Seuraaminen irti 10 (parasta seuruuta mitä Kári on ikinä tehnyt)
Luoksetulo 5 (Lähti tuleen jo ennen käskyä, muuten kyllä hieno)
Liikkeestä maahan 8 (Annan vielä ruumiillisen ohjauksen, mutta hieno!)
Estehyppy 8 (Yllättävän hyvä, pieni käsiohjaus alussa)
Kokonaisvaikutelma 10 (Tuomari kehui erityisesti hymyä. )

Yhteispisteiksi saattoi saada 160 ja me saatiin 107. Sinällään ihan jees kun ihan pystymetsästä ilman reeniä mentiin paikalle. Tokon jälkeen alkoi match show ja siihen ilmoitin molemmat. Tuomarina oli mies, joka käytti kyllä ihan hartaasti aikaa koiriin.. Kári sai punaisen ja Imir sinisen, mutta kumpikaan ei sijoittunut. Mutta päivä oli upea, koirat käyttäytyivät hienosti, niin eipä voi valittaa! Reilut neljä tuntia hurahti kyllä nopeasti tuolla. Kotiin tultua pitikin ottaa pienet päikkärit. Nyt vielä iltaulkoilu, niin voikin mennä jo nukkumaan.

Reenailua ja lenkkeilyä

On me jotain tehtykin. :) Perjantaina meillä oli Kárin kanssa agilityreenit. Sain vihdoin liityttyä agilityseuraan täällä Valkeakoskella ja niiden järjestämissä reeneisää oltiin perjantaina. Ekaa kertaa oikeissa reeneissä ulkona, vähän jännitin että mitähän siitä tulee. Kári oli ihan loistava! Omistaja taas oli vähän väliä hieman pihalla, mutta se kai on odotettavaa, kun ei vielä osaa. Ohjaaja oli tosi kiva ja rata oli, no suoraan sanottuna vaikea. Metallinen keinu aiheutti ensin Kárissa hämmennystä, mutta jo toisella kerralla meni senkin ihan hienosti. Myös kepit sujuivat hyvin, mutta ne olikin siitä meille helpommalta puolelta. Oli aika rankkaa muuten juosta ulkona hiekalla, kun tähän asti oon reenannut sisällä. Kárissa ei onneksi näkynyt merkkejä väsymyksestä vaan teki innokkaasti koko ajan. Mutta olihan se varsin väsynyt sitten loppupäivän. Antoi kyllä uutta buustia osallistua oikeisiin kisoihinkin kun kerran meni Kári noinkin hienosti. Imir sai sillä aikaa nauttia äidin huomiosta ihan yksinään ja pääsi fleksilenkille metsään.

 pelottava metallikeinu selätetty

 vauhtiponnuja

Lauantaina käveltiin aamusta porukoille ja sieltä lähdettiin sitten isän kanssa kohti Turkua. Oli taas juhlat tiedossa. Ensin haettiin tosin vähän ruokaa ja käytiin moikkaamassa isoäitiä ja pienellä kävelyllä hänen kanssaa. Sitten kohti juhlia. Oli serkun 40v juhlat ja samassa kummipojan ja sen veljen 3v. juhlat ja sitten vielä toisen serkun lasten 4v. ja 6v. juhlat. Aiheena oli eläinten olympialaiset, eli pukeutumista vaativat juhlat siis. Onneksi sain veljeni pinkpanther puvun lainaan. Juhlat oli oikein hauskat ja kakut oli superherkullisia. Sitten illalla vielä takaisin Valkeakoskelle. Äiti oli kotona koirien kanssa, joten ne sai sitten olla ulkona ja nauttia äidin kanssa hienosta kelistä.

 auringonnousu oli mitä kaunein

 Imir <3

 ihanaiset

Tänään lähdettiin sitten aamulla kohti Lotilaa ja kierrettiin se ympäri. Ja ensimmäistä kertaa koko elin aikanaan se otti ja lähti pupun perään.. Oli poissa varmaan vain pari minuuttia, mutta melkein ehdin saada raivarin/sydärin/paniikkikohtauksen.. Sitten se juoksi ihan onnessaan takaisin pupun karvaa suu täynnä... Toivon todella että puraisi vaan vähän häntää... Ajoin sen kyllä pois, koska ei noin tulla takaisin ja loppulenkin oli sitten pihan nätisti.. Mutta kyllä täytyy myöntää että melkoinen kolhu tuli luottoon... No sitä täytyy sitten rakennella uudelleen. Ja toisaalta kyllähän se kani lähti aivan nenän alta, siis aivan suoraan kosketusetäisyydeltä.. Noh sille en voi nyt enää mitään. Muuten päivä on ollut oikein mainio, vähän askartelua ja näin ystäviä. Mikäs sen mukavampaa.

Kári 2v.

Mä en niin ymmärrä mihin aika on oikein kadonnut. Tänään mun ihana pikkuinen on jo oikeasti aikuinen koira niinkin vanha kuin kaksi vuotta. Onnea muruselle. :)

 on se vähän muuttunut

ja komea siitä on tullut <3

Hiljaiseloa

No niin on kyllä mennyt hävyttömän kauan siitä kun viimeksi olen saanut jotain kirjoiteltua. Meillä oli käymässä nenäpunkkia ja minä olin melkoisen kipeänäkin niin on vähän jäänyt, kun ei olla muuta tehty kun lenkkeilty tai oikeammin vielä äitihän näitä on paljon lenkittänyt. Siis kun olen itse ollut ihan rapakuntoinen ja kipeä. Nyt taas elämä voittaa. Ja tietysti sekin on vienyt aikaa, että olen onnellisesti saanut olla töissä viimeiset viisi viikkoa ja vielä tämänkin viikon. Siitä olen onnellinen ja siksi äiti noita onkin lenkittänyt, että on vähän kipeänä jaksanut sitten itse töissä. Suure kiitokset äidille! (ja isälle tietty myös, on sekin paljon reippaillut) Viime kuussa käytiin kerran hierotuttamassa Imir, kun sielläkin oli nenäpunkkia niin ei ollut tartuntavaaraa. Ja kerran akaassa, kun sama homma siellä. Että vähän sentään on päässeet koiratkin leikkimään.

 maaliskuussa oli vielä luntakin jaSkirnir oli oikein hyvä kaveri mun pojille.

Vähän on reenailtu aina silloin kun oon ollut terve. Mitään ongelmaa ei ekassa virallisessa rallytoko kisassa pitäisi olla, mutta mistä sitä sitten taas tietää paljonko mä jännitän, jos joku meneekin pieleen. Mutta hyvin on reenailu koton sujunut. Kárikin taas hiffaa miten tulla eteen. :) Töitä oon myös hakenut, ihan mistä vaan on paikkoja tullut auki, mutta eipä ole mitään iloa hakemuksista vielä ollut. Ehkä sekin aika vielä koittaa. Tänään sitten ilmoittauduin avoimessa yliopistossa teologiaa lukemaan. Hankkisi nyt tähän vielä uskonnon ja elämänkatsomustiedon pätevyyden niin josko se sitten auttaisi. Tiedä siitä, mutta ainakin on jotain tekemistä kesällekin.

Eilen (sunnuntaina) käytiin Tampereella taas islislenkillä ja oli niin hurjan kivaa! Mukana oli tällä erää vain vähän uroksia, minun pojat, Nör ja Skirnir. Kári sai siis rallattaa vapaana ja miten se nauttikaan seurasta. Narttukoiria olikin sitten ihan reippaasti ja onneksi kaikki niistä tulevat hyvin juttuun keskenään. Lenkki oli oikein mukava ja tietenkin Kárin piti käydä myös pulahtamassa uimaan. On se vaan niin pölö joskus. Imirkin oli tosi nätisti, melko vähän mitään riekkumista, hieman sorsien perään piti tosin mölytä.

 Koko kööri akaassa

 niin iloinen

 littaa ja painileikkiä, mikäs sen parempaa!

Viime perjantaina oltiin Kárin kaa agilityssä ja meillä meni oikeesti ihan hyvin. Itse olin tietty vähän epävarma, niinkuin vielä tuppaan olemaan, mutta varsinkin kepit on mennyt taas aimoharppauksen eteenpäin. Vetäjä sanoikin nyt ekaa kertaa ihan itse, että kyllä mulla on ihan kisavalmis koira, jos vaan mun pää kestää lähteä. :D Eli ei kun hakemaan lisenssiä, että voidaan kesällä kisata sitten. On toi Kári vaan niin <3. Nyt mun pitäis sitten saada itseltä se hidastelua aiheuttava liika miettiminen pois ja alkaa luottaa tuohon varsin varmaan suorittajaan. Että mitenköhän sen sais tehtyä? Vihdoin liityin myös agility seuran jäseneksi, joten päästään pian reeneihin täällä Valkeakoskellakin. Tulee sitten vähän enemmän tekemistä. Niillä on myös rallytokon höntsäily ryhmä joten sinnekin päästään sitten reenimään seurassa! Tekee meille kyllä hyvää.

 islantilaisia oli joka puska täynnä

 ja veteen oli pakko mennä..

Sorsia.. huoh..

Odotan kesää nyt oikein innolla kun on jotain tavoitteitakin sille. perusopinnot teologiassa olis tarkoitus saada kasaan ja sitten on erkkari Kokkolassa, rotumestikset siellä myös ja sitten tulee MV! Ja sitten olis vielä se Tallinnan matkakin, kunhan avaavat vain näyttelyn sivut tässä joskus. Voin vain kuvitella miten nopeasti kesä tuleekaan vilahtaan ohi silmien... Mutta sellaista se on, aika lentää kun on kivaa. Hirveellä vauhdilla tää kuusikin viikkoa on mennyt, kun on saanut olla töissä! Toivottavasti syksyllä saisi jo jotain pysyvämpää.. Mutta nyt mennään hetki kerrallaan ja nautitaan keväästä!