koti on koti vain kun siellä on koira!

No niin eli Imirhän oli tuossa reilun viikon äidin hellässä huomassa Valkeakoskella ja osittain se oli varmasti hyvä sekä mulle että koiralle. Ensinnäkin sen viikonlopun olin yövuoroissa ja muutakin väsymystä oli ilmeisesti ilmassa, koska maanantai ja osin vielä tiistaikin meni pääasiassa nukkuessa. Muutenkin viikko meni lähinnä lepäillen, kunnes perjantain jaksoin tehdä asoioita ja sitten teinkin paljon. Lauantaina lähdin sitten veljen kanssa kohti Koskia ja Imiriä! Oltiin ilmoittauduttu rally-tokoon tutustumiseen, kun se oli siinä aivan lähellä.

Kahdeltatoista oltiin siis ideaparkin lähellä valmiina toimintaan. Pieni alustus teoriasta ja kilpailuista ja sitten vain opettelemaan liikkeitä. Mukavaa oli, että ohjaaja myös näytti kaikki liikkeet oman koiransa Katinan kanssa. Lohduttavaa oli, että ei heilläkään aina liike ekasta täydellisesti mennyt. :) Imir toimi oikein kivasti ja laji vaikutti todella kivalta. Jo se että koiraa saa kehua ja sille saa jutella on iso juttu. Tekee lajista paljon rennomman. Toki nythän mentiin täysin nami ja lelupalkalla koko ajan, jotta pääsee koirakin kärryille. Kävimme kahdessa tunnissa läpi 30 eri käskyä/tehtävää. Ensimmäiset 20 Imir jaksoi hienosti, mutta viimeisen kymmenen kohdalla oli sen verran väsynyt, että lähinnä vain raahutui perässä mun mieliksi. :) Hienosti meni siis. Imir myös käyttäytyi mielettömän hienosti koko ajan, jopa silloin kun oli seinässä kiinni odottamassa! Ansaitsi kyllä ihan kaikki ne kananpalat, jotka sille jaoin.

Sunnuntai vietettiin sitten juhlien isänpäivää ja sitten ajeltiin takaisin Turkuun. Imir oli aika raukea. No äidin ja isän luona tuo kyllä saa liikuntaa niin paljon, että ensimmäisen päivän yleensä kotona nukkuu. No nytkin nukkui koko sunnuntai illan, ei oikein olis edes ulos lähtenyt. Maanantaina oli virkeempi ja kun mullakin onneksi oli vapaata niin tehtiin pitkä lenkki ja sitten mentiin vähksi aikaa reenaamaa puistoon. Noita uusia juttuja mitä opittiin launataina. :) Sujui oikein kivasti ja juuri kun ajattelin, että riittää, niin puistoon tulikin belkkari Vuokko. Kun olin jo luullut, että Imir olis ihan väsy, niin kyllä vaan jostain löytyi joku ihme virtapiikki ja siinä ne sitten painoi meneen. Hyvähän se että on hauskaa ja tietysti eihän tuo ollut koko viikon aikana päässyt kenenkään kanssa painaan niin ehkä sen takia jaksoikin niin hyvin.

Vaikka selkeästi tarvitsinkin aikaa levätä, niin ei tää kämppä oo mikään koti, jos Imir ei ole täällä. Nyt mun asunto on taas koti. :) Kuvassa Imir ja sen all time best friend Tolstoi. Talvea odotellessa.