Tiistai meni sitten itsellä kirjastossa, koska gradukin pitäisi joskus itsestään ulos punnertaa. Sen jälkeen kävin tallilla, mutta tällä erää Imir ei päässyt mukaan. Tosin aamulla oltiin kyllä tehty oikein kunnon lenkki ja hieman reenailtiin taas tottelevaisuuttakin siinä sivussa. Illalla tehtiin vain toinen lenkki ja sepä sitten siitä. Tosin täytyy vähän hehkuttaa, että alkaa hienosti sujua tuo eteen käsky. Eli siis että tulee mun eteen istumaan minua katsoen. Tai no onnistuu siis useimmiten. Yrittää kyllä jäädä välillä vinoo, mitä nyt ahkerasti korjaillaan.
Keskiviikkona Imirkin sitten pääsi tallille mukaan, eikä vain yhdelle vaan oikein kahdelle. Ensin ajeltiin poneja katsomaan. Tämä on Imirille se tylsempi talli, kun joutuu tallissa odottamaan kun emäntä ratsastaa. Onneksi tällä tallilla saa nähdä myös kaksi ihanaa narttukoiraa, joten varmaan hieman kompensoi tuota odottamista. Ensimmäisen ratsastuksen odottikin suht nätisti, oli jopa välillä pitkään hiljaa, mutta toinen ratsastus oli kyllä sellaista protestointia, että voi herran pieksut... Toisaalta samalla sekunnilla kun tulin alas selästä niin haukku tallissa lakkas. Vaikka siis ei nähnyt minua, niin tuntui silti tietävän koska hyppäsin pois kyydistä. Ei voi kun ihmetellä tuota koiran ymmärrystä. Toisella tallilla odottikin vanha kaveri Ike. Imir on aina aivan onnessaan tälle tallille pääsystä ja käyttäytyykin sitten kuin enkeli. Imirin mielestä Iken kanssa on hauskaa mennä lenkille ja usein alkumatkasta yrittää kovastikin vetää.. Onneksi intoa laannuttaa melko nopea väsyminen, kun kuitenkin sitä Ikeä täytyy aina hieman pitää silmällä. Ja lenkin jälkeen taas yhteiset porkkana nautinnot odottaa. :) Talli päivät on niin ihania, kun sitten on aivan sippi koira koko loppu päivän. Selkeästi ainakin on aktivoivaa tuo tallilla käyminen. Kovasti tarvii niitä aivoja käyttää, luulisin.
Torstaina ei sitten päästy paimentaan, liikaa sadetta ja liikaa kaikkea.. huoh.. Sen sijaa Imir joutui tyytymään koulutuslenkkiin sekä sitten illemmalla ihan vaan liikkumislenkkiin. Jos itsellä olis parempi kunto niin olis varmaan hyvä juosta tuon kanssa, mutta toisaalta sitten vois erään kunto nousta hieman liian korkeaksi emännän kuntoon nähden, joten ehkä pidättäydyn kuitenkin juoksemasta. Torstaina lähinnä reenailtiin taas tuota ihan perus seuraamista, vaikka se nyt kyllä tuntuu olevan oikein hyvin hallussa. Välillä vaan on tuntunut ettei enää muista lain tuollaista käskyä, mutta torstaina kyllä osoitti että juu muistan, ainakin kun haluan. :S
Perjantai oli aamulla ihan hirveä keli.. Aamulenkille oli pakko kuitenkin pidemmälle lähteä, koska työpäivä oli taas edessä. Ei ollu kivaa, mutta tulipahan tehtyä. Ei reenattu mitään käveltiin vain. Töiden jälkeen raahauduin sitten Imirin kanssa puistoon ja kivaa oli. Siellä on sellainen vanhempi narttu Armi, jota Imir vain harvoin saa leikkimään. Perjantaina se kuitenkin onnistui. Armi lähti leikkiin ja Imir oli aivan onnessaan. Muut puistoilijat sen sijaan oli aivan kauhuissaan. Armi pitää leikkiessä aika pahaa ääntä ja kellauttelee Imiriä maahan, mutta se on vain sen tapa leikkiä ja Imir ainakin oli vain ihan onnessaa ku Armi jahtasi ja sitten kiepsautti ja vähän ärisi ja sitten taas mentiin. Mutta toisaalta, jos ei Armia ja sen tyyliä tunne niin kyllä se varmaan kuullostaa tosi pahalta. Me ollaan siihen onneksi jo ihan pennusta asti tutustuttu niin Imirkin tietää mitä on tulossa, jos Armin päättää leikkiin haastaa. Ja toisaalta olis mun vaikee nähdä, että siinä mitään sattuis, Armi on kuitenkin tyttö ja Imirillä on vahva kunnioitus tyttöjä kohtaan. (Olettaen, että ne sanoo tai leikkii, eikä vain istu.)
Lauantai aamuna oli Imirille ihana yllätys kun meidän äiti tuli mun kanssa aamulenkille. Toinenhan meni aivan hyrräksi ja hyppijäksi.. huoh.. kiva ulkoiluttaa koiraa joka pyörii ja hypii ja inisee ja vinkuu, kun on niin ihanaa... No lenkki saatiin kunnialla tehtyä ja kohti töitä taas. Illalla me sitten osallistuttiin Imirn kanssa heijastin lenkille. Lenkillä oli sellainen parikymmentä koiraa ja erinäinen määrä omistajia. Hirveä määrä siis hajuja ja kaikkea ihanaa. Siellä oli myös sellainen cairn pentu, joka oli aivan rakastunut Imirin ja olisi mieluusti leikkinyt koko matkan, jos omistaja olisi antanut. :) Lenkki meni tosi hienosti ja korvatkin pysyi tuolla päässä kaikista ihanista muista koirista huolimatta. Seuraaminen ja odottaminen ja istuminen ja kaikki sujui kuin tanssi, heti kun pyysi. Saatiin muutama heijastin ja jaettiin vastaantulijoille vaikka kuinka monta. Hauskaa oli ja nyt on taas rättipoikki koira tuossa vieressä. <3 Kuvassa Imir ja sen lempilelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti