tuulee kuin islannissa.

On ollu tässä viimeaikoina kovin sellainen olo, että oon taas islannissa kevättalvella. :) Hirveä tuuli ja vettä sataa vähän väliä. Sellainen oli ilma islannissakin kun kävin siellä viime huhtikuussa. Elokuussahan sielä mua säät helli, aurinko vaan paistoi. :) No Imiriä ei tuuli haittaa, eikä liiemmin sadekaan, emäntää sitten saattaa joskus ketuttaa vähän enemmän. Varsinkin jos kosteus rupee tuleen vaatteista läpi... Mutta niin mitäs tässä on sitten tehty. hmm. lyhyt on ihmisen muisti.

Sunnuntaina lähettiin aamulla piiitkälle lenkille, kun oli aikaa ennen töitä. Meninhän vasta puoli kahteentoista. No suunnittelemani lenkki jäi ihan hieman lyhyemmäksi, koska jossain vaiheessa käännyin väärälle tielle. Vielä en tiedä milloin näin kävi, tartteis mennä sinne valosalla katsomaan missä virhe tuli. Ihan hyvä lenkki siitä silti tuli lähes kaksi tuntia kuitenkin. Mielenkiintoista oli, että ketään ei nähty missään. No okei autoja tossa isolla tiellä, mutta ei ketään noilla pienemmillä. Kuitenkin käveltiin tosi suositulla lenkkipolulla. Ehkä ihmiset lähtee sunnuntaisin lenkille vasta kymmenen jälkeen? Töiden jälkeen otin pallon mukaan ja lähdettiin lelureenaan. Märkyydestä huolimatta sujui oikein hyvin. Malttoi jopa maata aloillaan vaikka kiersin koko koiran pallo kädessä. Hieno hieno hauva! No sitten puistoon tuli toinen koira ja pallo oli laitettava pois. Ja toki olihan sitä jo reenattu reilu puoli tuntia. Tulija oli kovin arka narttu ja kyllä taas sai todistuksen, että tuo osaa kyllä hienosti lukea muita koiria. Antoi nätisti toiselle tilaa ja seisoi ihan paikallaan kun toinen haisteli. Sitten tuo vain odotti, että josko toinen leikkisi. Odottaminen palkittiin noin 5 min jälkeen, kun narttu uskalsi ottaa hieman kontaktia ja sitten painoivat menemään. Nartun omistaja oli ihan kahvilla, sanoi, että ei oo leikkinyt tolla lailla vielä ikinä. :D Se oli sellainen 9kk vanha Portugalista tuotu pelastus. Omistaja melkein itki onnesta, että ehkä tuokin vielä kunnolla sosiaalistuu eikä sitten enää pelkää. Että lisää vaan Imirin kaltaisi kavereita sille.

No su-ma yö ei sitten ollut kovin kivaa.. Imir oksenteli oikein urakalla. Kivasti herätti mut joka toinen tunti oksentamalla ja tietysti aina uuteen paikkaan ja aina matolle.. Olin kyllä tosi huolissaan, kun musta ei olla syöty mitään erikoista ja lenkeilläkään ei mitään syö. No aamulla ei sitten enää oksentanut, mutta eipä mitään syönytkään. Päivän mittaan oli selkeästi tosi väsynyt, mutta kun ei oksentanut, niin en sitten lähtenyt viemään lääkäriin. Maanantai siis menikin ihan todella rauhassa, kun tuo oli tosi väsynyt. Lenkit oli lyhyitä ja muuten vaan on nukkunut. Nyt sitten tiistai aamuna suostui taas syömään. Toivon nyt parasta, että pysyy sisällä, niin ei tarvi sitten lääkäriin lähteä. Jos ei pysy niin sit kyllä mennään...Ekassa kuvassa Imir ja ystäväni aussi Senni ja toisessa Imir mun sohvapöydän lokosessa, johon enää ei ihan noin mahdu, mutta edelleen välillä tunkee pään tuohon lokoseen kun nukkuu. :)