ilmoja pidellyt :)

No niin viime perjantaina kutsuikin sitten lääkäri, koska käsi oli melkoisen kipeä. Lääkärisetä kuvautti käden, mutta onneksi ei ollut mitään murtumia, käsi oli vain tulehtunut. Ei kun siis viikon kuuri tulehduskipulääkkeittä ja rauhallista oikean käden käyttöä. Sain sitten pe ja la töistä sairaslomaa ja sunnuntaina kehotti menemään kokeilemaan. No perjantai menikin sitten lähinnä lenkkeillessä ja puistoillessa. Onneksi puistoon on nyt taas sattunut vain mukavia kavereita, koska siellä on ollut käytännössä pakko käydä, että toinen saa tarpeeksi liikuntaa. Tänä viikonloppuna "sain" myös vanhempani kylään. Imir oli aivan seitsämännessä taivaassa, kun kaikki ihanat ihmiset oli tässä mun pienessä kaksiossa.

Lauantai päivän äiti ja isä oli poissa ja me lähdettiin Imirin kanssa yhteislenkille, neljän muun koiranomistajan kanssa tuonne Halistenkosken taakse Aurajoen rantaan. Imir raukka joutui koko ajan olemaan remmissä, kun en valitettavasti luota siihen tarpeeksi pitääkseni sitä irti paikassa, jossa on muutakin kulkijaa ihan reippaasti. Onneksi koirat leikkivät välillä Imirinkin kanssa pienestä tilasta huolimatta. Sää suosi meitä hienosti ja lenkki oli todella mukava. Imirin mielestä vain Ben, sellainen valkoinen paimenkoira uros, olisi ollut niiiin ihana, mutta juuri Beniähän ei sitten Imir paljoa kiinnostanut. :) Ehkä se juuri siksi olisi ollut se ihanin. Lenkistä tulikin sitten varsin pitkä, oltiin ulkona lähemmäs kaksi ja puoli tuntia, joten kotona Imir sitten nukahti kuin seinään. Kunnes vanhempani illalla tulivat takaisin ja oi sitä autuutta...

Sunnuntaina Imirin viihdyttäminen jäikin sitten mun vanhempien harteille, kun ensin menin ristiäisiin, saadakseni suloisen kummipojan ja sieltä sitten suoraa illalla töihin. Onneksi mun vanhemmat liikuttaa tota aina oikein urakalla, joten ei huolta mitään, väsynyt koira odottaa. :) Mun vanhemmat kun antaa lähes ekasta puhahduksesta myöten ja jompi kumpi sitten lähtee tuon kanssa ulos, kun "jos sillä on vaikka tylsää". No toimiihan se kai noinkin, ainakin Imirin mielestä.

Reenaaminen on nyt jäänyt aika vähälle tässä, kun jotenkin ei oo vaan muka ehtinyt/jaksanut/pystynyt.. No tänään tiistaina aamu alkoi perus lenkillä, jonka lopuksi menin kaverini luota hakemaan muutaman hirvenkoiven. Se olikin hauska lenkin lopetus, kun pääsi kaverini lapukan kanssa vähän leikkimään. Sitten nopea kirjastokäynti, jonka jälkeen Imirille tulikin hieroja. Kuulemma on nyt niin hyvässä kunnossa, että ei kannattanut sopia aikaa seuraavaan, vaan soittelen jos alkaa osoittaa taas jäykkyyden merkkejä. :) Ja sitten tuo hyväkäs sai vielä napostella hyvän tovin hirvenjalkaa. Koskahan emäntäkin ehtis vähän hemmotella itseään, eikä aina vaan tuota koiraa.. :P No niin kuten sanoin reeni on vähän jäänyt, mutta iltapäivällä päätin vähän kokeilla. Noooo remmissä meni hienosti. Vapaana puistossa.. Olikohan tolla jotkut korvat? Hetken yritin, mutta mikään ei oikein toiminut, joten kun sain istu ja maahan komennot taas toimimaan niin päätin lopettaa, koska tänään ei selkeästi ollut hyvä päivä reenille. Onneksi puistoon sitten sattui kavereitakin tulemaan niin oli ihan hyväkin lopettaa. Miten tuo voikaan olla niin eri koira remmissä ja irti? Voi vaan kummastella..huoh..

Kuvassa Imir silloin, kun se oli ihan juuri vasta mulle tullut. Että se oli kyllä söpö pentu!