jäykkää..flunssaa...

Tallinasta oli siis tuliaisin varsin väsynyt koira ja vähän mietin, että mitenköhän meidän maanantain toko harkat mahtaa sujua. No sujuihan ne.. jotenkin. :) Imir jaksoi kunnolla ehkä ekan vartin, jonka jälkeen olis mielummin vaan nuuskuttanut lattiaa tai makoillut. :D Otin itse aika rauhassa, enkä vaatinut mitään isoja, koska kerran selkeästi oli vielä väsynyt. Onneksi harjoituskaan ei varsinaisesti ollut kovin vaikea, harjoiteltiin "valmis" sanan sanomista, jotta koira ymmärtää että hei nyt alkaa jotain, otanpa kontaktia. Imir teki tätä ihan hienosti ja mitä sen jälkeen on tehty vähän kotona niin hienosti sujuu, joten eiköhän se jotain sielä sisäistänyt vaikka olikin väsynyt.

Tiistaina oli aamulla sitten rally-tokoa ja tällä kertaa mentiin autolla, koska mulla on edelleen flunssa ja sää ei ollut mikään houkutteleva. Harjoitukset meni ihan kivasti, mitä nyt sielä oli mukana uusia liikkeitä, joista osa oli vähän hankalia. Istumasta seisomaan nouseminen on meillä vielä vähän hakusessa. Siis sanana, nousee kyllä jos mä liikahdan vähän, mutta ei vielä pelkästä sanasta. Sitten toisaalta kun ymmärtää mitä haluan niin seisoo kyllä hienosti. Tällä kertaa sielä oli myös houkutus kohta, jossa piti pujotella lelun ja namipussin välistä. Namipussi ei olis voinut tota vähempää kiinnostaa, mutta se lelu oli täsmälleen samanlainen kuin meidän reenilelu, joten se aiheutti aikamoista hankaluutta. Luuli varmaan että jee tossa se palkinto nyt on! Mutta hyvin se teki ja selkeästi oli energisempi kuin maanantaina.

Tiistai iltana meillä kävi sitten koirahieroja. Etupää on hyvässä kunnossa, mutta takapää, varsinkin oikea puoli oli yllättävän jäykkä. Kyllä se sen antoi käsitellä ja lopuksi tuntui ilmeisesti ihan hyvältä, mutta jotenkin en odottanut, että olisi noin jäykkä. No sovittiin että tulee vielä ensi kuussa, ennen kuin pidetään sitten kesä hierontataukoa. Toivottavasti oli nyt vaan jotain ohimenevää jäykkyyttä ja siis ei niin jäykkä kuitenkaan ole, että haittaisi mitään maahanmenoa tai muuta sellaista, joten en nyt vielä revi pelihousuja.



Keskiviikko aamuna oli sitten islisreeniä, mutta vähän lyhennetyllä ajalla, koska olin vielä sen verran flunssainen, että kun ilma oli vähän mitä oli, niin rupes juoksemisesta ja liikkumisesta huolimatta tuleen kylmä. Reeni meni hyvin, Imir oli kivasti. Tosin sillä on nykyään joku ihme tarve haukahtaa kerran aina kun aletaan juosta kehää... En tiedä mistä on tullut, mutta voisi kadota sinne mistä tulikin. Toisaalta ei kyllä tehnyt sitä Tallinnassa, joten ehkä se on liitoksissa vain näihin reeneihin. Reenikamullakin meni nää ympyrät hyvin, mutta alun kiertelyssä sillä oli tällä kertaa vähän enemmän asiaa kuin ennen. Tiedä sitten johtuiko reenikamun toisesta koirasta, jolla oli puuhun sidottuna paljon asiaa. :) Islikset <3

Iltapäivällä oli pakko raahautua kouluun, koska mulla oli opponointi semmassa. Niitä on pakko olla kaksi, jotta voi saada suoritusmerkinnän graduseminaarista ja gradusta. Yksi on takana ja sitten ensiviikolla seuraava. Teen näköjään kaiken graduun liittyvän aikamoisella pikakelauksella. Se hyvä puoli tässä sairastamisessa on, että on kotona ja on aikaa miettiä, että mitäs sinne graduun olikaan kirjoittanut ja mitäköhän vielä pitäisi. No semman jälkeen paistoi vähän aurinko, joten päätin mennä käymään koirapuistossa. Sielä oli meille mukavasti seuraksi vuoden vanha leikattu sekarotuinen poika. Noilla sujui leikit oikein mukavasti, joten mikäs siinä oli ollessa, kunnes tuli kylmä ja piti lähteä kotiin.

Tänään oli tehokas aamu. Sain graduni käytännössä lähes valmiiksi. Korjailin roikkumaan jäänet lähdeviitteet ja kirjoitin loppuluvun. Sairaslomalla on aikaa istua tässä ja kerätä viereen valtavaa kasaa nenäliinoja. Kirjoittamisen jälkeen päätin reipastua Imirin vuoksi ja lähteä pidemmälle lenkille. Laitoin liinan sille, jotta sillä olisi enemmän tilaa. Lenkki oli aivan ihana. Liina antoi mulle mahdollisuuden kävellä hiljempaa, joten jaksoin kauemmin ja Imirille enemmän tilaa, jotta se väsyisi enemmän. Toisaalta kyllä sitten piti lenkin jälkeen heti mennä nukkuun, kun oli vaan niin poikki. Torkkujen (no joo nukuin 1½tuntia) lähdin käymään vielä kirjastossa hakemassa pari viitejuttua. Kotiutumisen jälkeen vein Imirin vielä puistoon puoleksi tunniksi juoksemaan, jotta sai purettua loputkin energiat ja jaksaa taas nukkua. Itse lähetin gradun oikoluettavaksi kaverille (kiitos hänelle), jotta saan ensiviikolla tehtyä korjaukset ja sen kautta vapuksi palautettua tuon esitarkastukseen. :) JEI

No sitten soitti äiti ja antoikin päivään sen ikävän säväyksen. Äitini äiti on tänään kuollut... Kyllähän se oli jo odotettavissa, mutta ei se helppoa ole silti. Kyllä mamma on rakas vaikka jo onkin pitkään ollut huonona. Onneksi sai kuolla kotonaan, omassa sängyssä. Nyt voi sitten vanhuuden vaivoista vapaana mennä ukin luo, jonne on selkeästi jo ukin kuolemasta asti ikävöinyt, kokonaista 15 vuotta. Siinä oli pari, joiden rakkaus oli sitä kestävää laatua, kesti yli kuoleman ja toivottavasti nyt voivat sitten pilvien päällä lennellä yhdessä terveinä ja onnellisina. Hei hei mamma rakas!