No se minusta puhutaan koirista! Tässähän on nyt tehty niiden kanssa vaikka mitä. En ehkä edes enää muista kaikkea? No aloitetaan kuitenkin viimeviikon perjantaista ja meidän rallytoko reeneistä Imirin kanssa. Reenattiin lähinnä alo-kylttejä ja sit oli lopuksi lyhyt rata. Imir teki hyvin ja kun on tuollainen hallikoira niin oli irti melkein koko tunnin. Pullan perässä tulee kyllä minne vaan ilmeisesti. Puhuttiinkin siinä vetäjän kanssa että ei ikinä uskois kun näkee Imirin hallissa namin perässä, että ulkona saattaa lähteä ihan suitsait vaan jonnekin oli mulla kädessä ihan mitä tahansa. Mutta toisin sanoen reeni meni ihan valtavan hyvin ja Imir oli ihan super. Kárihan lähti jo aiemmin päivällä kohti Valkeakoskea veljen kanssa.
Lauantaina meillä oli sitten näyttely Imirin kanssa täällä Turussa. Se ei nyt sit menny ihan putkeen. Tai siis meni ja ei. Ei suunnitelmien mukaan. Kun tarkoitus oli lähteä mahdollisimman nopeasti Valkeakoskelle, kun äidillä oli eka erä 60v. juhlintaa siellä. No olin laskeskellut että kahdelta pääsen lähteen viimeistään. Sit vaihtu tuomari ja islikset viimeisenä. No silti olis voinut päästä puol kolmen maissa lähteen, mutta sitten mun suureksi ihmeeksi Imir voitti reenikamun koiruuden ja oli ROP ja sai CACIBin ja sit pitikin jäädä ryhmiin... No ei päästy sitten suunnitelmien mukaan lähteen mihinkään. Mutta toki oli hienoa kun tuomari kovin piti Imiristä ja pärjättiin noin hyvin. Kokoomakehässä imir oli aivan sippi. Meni koko ajan vaan maate ja yritti nukkua, jos ei liikuttu.. Isossa kehässä sentään jaksoi seistä kun oli pullaa nenän edessä tarjolla. No lyhyt käyntihän se nyt siellä kehässä oli ja sitten kohti Valkeakoskea. Tuomarina meillä oli Anne Indergaard ja arvostelu meni näin:
Erinomainen tyyppi, kerman värinen ruskealla maskilla. Erinomainen uroksen pää. Super kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut ja erittäin hyvin liikkuva. Oikein asettunut häntä. Kaikki ylimääräiset varpaat. Erinomainen lyhyt turkin laatu. Mukava luonne, hyvin esitetty.
Sunnuntaina oli sitten äidin toisen juhlaerän vuoro, kun mun serkkuja ja täti ja äidin serkku tms kävi kylässä. ihan kivaa oli ja koirat käyttäytyi tosi hyvin. No Imiriltä sitä odotinkin, mutta Kárikin käyttäytyi tosi nätisti, joka tuli vähän yllärinä, kun en oikein tiennyt edes mitä odottaa siltä. Hienosti olivat molemmat anyway. Kun vieraat lähti isi vei Imirin lenkille ja mä menin ite Kárin kanssa. Mentiin sellainen lenkki, että toinen sai olla lähes koko ajan irti, muutaman kerran tuli koira vastaan niin otin Kárin kiinni. Mutta hieno se on, tulee niin innolla luo kun vaan kutsuu. <3
Maanantaina äiti ja isi vei Imirin heti lenkille kun tuli valoisaa, sinne missä Imiriä voi pitää irti. Imir oli kuulemma ollut tosi hienosta ja jopa kun bongasi vastaan tulevan koiran, niin oli ihan itse tullut äidin luo namia kerjäämään.?.? Sanoinkin äidille, että varmaan tästä lähin vaan se vie Imiriä irti lenkeille, kun Imir on niin nätisti sen kanssa.. Luulen sen johtuvan siitä, että äiti ei ressaa sitä että Imir on irti, joten Imirkin on nätimmin, kun ei aisti lenkittäjästä mitään kummia. Mua kuitenkin aina vähän jännittää kun päästän sen irti. No anyway mä menin ite myöhemmin Kárin kanssa ja kaverini ja sen partispennun kanssa metsään. Nyt meni jo taas paremmin. Pennut jopa meni hetken littaa ja haistelivat paikkoja yhdessä. Että kyllä ihan hyvin nääkin lenkit menee. Ja ilmakin oli ihan mieletön! Sitten pitikin jo lähteä Turkuun ja illaksi töihin.
Tiistaina en tiedä mitä, olin töissä ehkä? Aamuvuorossa joo kaiketi olin, koska muistaakseni mulla oli illalla seuraa parista kaverista ja pelailtiin Bezzewizzeriä. Ihan hirmu hyvä peli muuten. Keskiviikkona taisin mennä iltaan paikkaan saikkea. Kai? Oltiin vissiin päivällä kaatiksella käymässä? Ehkä? No joku päivä oltiin kuitenkin siellä kaverin ja sen Into pennun kanssa. Kárilla ja Intolla on kyllä ihan omat jutut. Vaikka Kári leikkiikin kaikkien kanssa, niin kyllä noilla kahdella on joku ihan oma juttu. Jotenkin niiden leikki on ihan valtavana tasapainoista. En todellakaan oo varma meneekö nyt päivät ihan sekaisin jo.
Torstaina mulla oli kuitenkin vapaata ja otettiin aamulla ihan rauhassa, kun sitten illalla oli Imirin tokoilua ja Kárin agilityn viimeinen kerta. Imir oli oma itsensä ja siinä pohdittiin sitten että mitä sille seuruulle ruvetaan tekeen. Ensi kerralla kokeillaan ehkä yhtä uutta juttua, ehkäpä se toimii ja saadaan siihen jotain ryhtiä. Tämäkin kouluttaja tuli siihen tulokseen että oon liian lässy Imirille. :D Eli siis mä oon liian kiltti ja Imir tarttis vahvemman ohjaajan. No näinhän mulle on sanottu jo vaikka kuinka kauan, mutta en mä oikein osaa muuttua ja Imir on ihana noin, joten en tiedä viitsinkö. Ei mulla sille oo mitään tavoitteita kuitenkaan. Paitsi rallyssa jotain pieniä. ;)
Kárin kanssa agiliitäminen on siis nautinto! Joka kerta oon siellä ihan onnessaan ja taaskin oli näin. Nyt päästään jo putki ja pussikin ilman etupalkkaa! Samaten pöydällä venaa ihan täpinässä sitä mun pientä käskyä että saa tulla sieltä. Mutta kiltisti odottaa siellä sitä lupaa. Kepit vaatii vielä valtavasti töitä ja tietty esteissä ei oo mitään korkeutta vaikka pahiksena otinkin yhden vähän korkeamman hypyn, joka muuten oli eka kerta kun tuo oikeasti siellä hyppäsi kunnolla. Mutta en siis todellakaan pidä mitään kiirettä, hiljaa hyvä tulee. Meillä oli sellainen rata taas ja Kári menee niin hienosti! Se on kyllä vaan ihana. Nyt sitten jännitän vuoden että saan tietää onko se tarpeen terve, että tästä voidaan tehdä meille ihan oikea harrastus. Sormet ristiin ja peukut pystyyn ja kaikkea sellaista.
Kotiin tulo olikin sitten helvatin pelottavaa.. Agilityn aikana oli satanut lunta ja mulla oli kesäkumit alla.. Ei hyvää päivää... Kyllä muuten pelkäsin kuollaksein tuolla motarilla kun ajoin 50km/h en nähnyt juuri mitään ja tie oli jäässä. Onneksi päästiin hengissä kotiin. Perjantaina käytiin sit rallytokossa, hiljaisella ajolla mentiin tuo pieni matka sinne ja taas olin pikkasen jännittyneenä ratissa. Kári oli hieno taasen, alussa ollaan toki vielä, mutta tekee kaikkea niin kivalla innolla, että kyllä sen kanssa on kiva tehä töitä. Imirkin näytti parhaita puoliaan ja oli taas lähes koko tunnin irti ja teki nätisti. Mun oli ollut tarkoitus mennä tallillekin perjantaina, mutta sinne en uskaltanut lähteä kesäkumeilla.. Ei vaan millään niin pitkää matkaa ja se lopun hiekkatie.. Ei sitten millään.. Sääli on jo pitkä aika siitä kun oon ratsinut. :(
Lauantaina käytiin mätsissä, siitä ei sen enempää se oli kummallinen ja en tykännyt siitä tyylistä yhtään.. pöh ja pah sanon minä. No sitten oli taas matka kohti Valkeakoskea ja onneksi veliseni tuli mukaan ja ajoi tuon auton kesäkumeineen Valkeakoskelle. Vaikka kyllä onneksi tiet oli ihan sulat tuolla pääteillä, paitsi Urjalassa oli liukasta ja sitten Valkeakoskella satoikin lunta. Äiti ja isä meni vielä koirien kaa lenkuralle.
Tänään aamulla olikin koirille pitkä lenkki kun vietiin ne hoitoon Koskin toiselle puolen ja vietiin ne sinne kävellen. Alkumatkasta otettiin vähän kuvia, katsotaan jos saan niitä tänne tässä joku päivä. Sitten me lähdettiin perheen kaa Tampereelle Näsinneulaan syömään. Vieläkin siis äidin 60v. juhlia vietettiin. Syötiin sitten sellainen 6 ruokalajin menu. Alkuruoka oli.. no jos ei puhuta siitä. Maa-artisokkakeittoa kuulemma, ei ollut mun juttu. Toinen alkuruoka oli sitten possua ja se oli ihan jees. Sit oli väliraikastin, eli mustikkasorbetti ja puolukkalunta. NAM! Sitten tul pääruoka eli kuhaa ja perunaa ja kaikenlaista muuta. HERKKUA! Sitten oli kahta juustoa, valkohome ja jotain toista. Sitkeästi söin puolet molemmista ja sit isi otti loput. Jälkkäriksi oli omenainen créme brúlee. Oi oi miten HYVÄÄ! nam nam.. Siellä sitä pyörittiin ja katseltiin Tamperetta ja syötiin kolme ja puoli tuntia. En oo varmaan ikinä syöny noin kauan ja noin pitkän kaavan mukaan. Kivaa oli ja ruoka oli pääasiassa tosi hyvää. Ja sitten tietty se isän jälkiruoka viini... Siitä voisi kirjoittaa runoja! Oli Lepaalta joltain tilalta ja vissiin viherherukoista tms tehtyä. Aivan todella hyvää! Että tällaista tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti