agiliitoa, rallyilyä ja näyttelyitä

Perjantaina meillä oli taas agireeni ja oli kyllä vaikeaa! Radalla oli paljon vaikeita kohtia ja selkeesti mun hahmotuskyky siinä missä esteet ovat on vielä melkoisen pieni. Tein käännöksiä ihan vääriin paikkoihin ja olin Kárin edessä tai sitten jäin jälkeen, kun en tajunnu että koira meni jo... Onnistumisia tuli tietenkin myös, mutta kyllä oli selleainen olo välillä että nyt on laitettu norsu tanssiin salsaa astiakaappiin... :D Hienojakin hetkiä oli ja hienoa oli kun kouluttaja sitten näytti mulle Kárin kanssa että kyllä koira osaa, älä varmistele noin paljoa ja veti osan rataa siis koiran kanssa, puhtaasit, hienosti ja nopeasti! Eli siis kunhan minä tajuan mitä tehdään, niin koirahan kyllä osaa jo melkein kaiken. Keinua harjoiteltiin lisää ja matala harjoituskeinu menee jo oikein hyvin, ei säikähdä kolahdusta eikä mitään. Sitten vaan pitäis ruveta reeniin oikeen kokoista keinua ja varmaa odottamista. Kepit menee jo sen verran hyvin, että välimatkaa itseen ja keppejä suorittavaan koiraan pitäisi kanssa alkaa pikkuhiljaa kasvattaa. Oikein oli kuule kunnon hikireenit! 40cm esteillä tällä erää tehtiin töitä ja ohjaaja oli sitä mieltä että talvella aletaan sitten nostaa, että ensi kesänä voidaan sitten korkata maxi-radat. Vielä oli kuitenkin sitä mieltä että ei oteta yli 45cm hyppyjä, koska ohjaaja on niin pihalla.. :D No ei se nyt ehkä ihan noilla sanoilla sanonut.

 metsälenkiltä

Lauantaina vein sitten aamusesta Imirin porukoille hoitoon, kun lähdin pitämään rally-toko esittelyä valkoisillepaimenkoirille Tuusulaan. Olin luvannut näin tehdä jo luonnetestissä keväällä. Näiden koirien kasvattaja siis oli siellä koetoimitsijana, niin lupasin että voin sitten mennä heidän kasvattajatapaamispäivään esittelemään lajia. Olin paikalla ihan ajoissa ja oli hyvää aikaa vähän lenkitää Kária ja ottaa hyöty irti vieraista agilityesteistä. Nyt mentiin vieraalle puomille oikein kunnolla ja hypyt ja putki ja rengaskin onnistuivat hyvin. Tein myös keinua, koska siellä oli sellainen matala. Sekin meni hienosti! Rally-tokon kylttejä olin päättänyt esitellä samaan tyyliin kuin leirilläkin. Pistin ne siis kaikki pareittain tai yksin maahan ja kävin ne sitten läpi ja yritin ainakin Kárin kanssa näyttää, mitä kyltti tarkoitti. Kárin rally-toko opetus on vähän jäänyt ja Imir olis ollut tässä parempi, mutta ihan siksi Imir ei päässy mukaan, että ei sitä oikeesti jaksa kukaan kuunnella kun se puhkuu puussa... Eli siis valitettava haukkuva odotus ei nyt ollut hakusessa. Kun oltiin esitelty kyltit päästin sitten ihmiset kokeilemaan ja jäin auttelemaan. Saksalainen käännös on yleensä vaikea ensikertalaiselle ja samaten 270asteen käännös. Siinä reenailtiin hetki ja sitten oli ruoka.

Ruokailun jälkeen tein sitten alokasluokan radan sinne ja näytin Kárilla mitä siinä tehdään. Sen jälkeen käveltiin rataa yhdessä ja sitten päästettiin parit valloilleen. Vaikeaksi osoittautui hahmottaa vasen ja oikea ja tuppasivat kyltit enemmän kuin yhdeltä jäädä koirakon vasemmalle puolelle, vaikka ne kuuluu jättää oikealle. Pääosin mun mielestä kaikilla meni aika kivasti, siis siihen nähden että ei niillä oikein kellään kai ollut hajuakaan tästä lajista ennen. Tuntuivat kuitenin tykkäävän ja osaa kiinnosti selkeästi aika paljonkin. Kun kaikki olivat sitten radalla olleet päästettiin koirat leikkimään. Kári oli niin hienosti isojen kanssa ja löysi yhdestä tytsistä oikein hyvänkin kaverin. Tosin sen verran oli mammanpoika, että jos liikuin vähän kauemmaksi niin johan tuli perässä. Parhaimmillaan kentällä taisi olla irti 11 valkkaria ja yksi Kári. Noistakin kolme oli uroksia ja sitten loput narttuja. Mitään kähinöitä ei onneksi ollut. Yksi valkkariuros joutui odottamaan autossa, kun se ei kai kauheesti arvosta muita uroksia. Meillä oli todella kiva päivä ja sääkin suosi ihanasti. Ilta meni sitten vielä vanhempien luona, mutta kotiin tultiin yöksi.

Sunnuntaina tehtiin ihan perus aamulenkki ja sitten puoli yhdeksän maissa lähdettiin Kárin kanssa kohti Vantaata. Imir jätettiin tällä erää ystävien luo tohon lähelle. Hämeenlinnasta otettiin mukaan mun kummitäti. Tarkoitus oli hakea myös reenikamu Tikkurilasta, mutta he olivatkin löytäneet jonkun bussin, jolla näyttelypaikalle pääsi. Eipähän joutunut odottelmaan mun ilmaantumista. Näyttelypaikalla oltiin melko tarkkaan kello 11 ja sitten vähän pyörittiin ja etsittiin kehä. Kehän laidalla reenikamu olikin jo. Nähtiin myös kaksi muuta islistä, mutta nartulla oli niistä juoksu, joten ei paljoa moikkailtu. Kehä oli vähän myöhässä, mutta sujui ihan jouhevasti. Tällä erää reenikamun koira olikin sitten myös jo nuortenluokassa Kárin kanssa, joten yhdessä kehään ja ympäri. Sitten yksilöarvostelut ja edestakas. Kári seisoi hienosti. Tuomari pyysi itse näyttämään hampaat ja se oli vähän haasteellista kun en tajunnu tiputtaa sitä lihapullaa pois kädestä.. Molemmat saivat ERI:n ja sitten kilpailuluokka. Tällä erää voitto tuli meille. Seuraavaksi veteraani uros kävi hakemassa ROP-VET tittelin ja sitten paras uros, jonka Kári voitti myöskin. Jomi oli toinen ja tuo vetsku sitten kolmas. Narttukin sai ERI:n ja SA, joten sitten ROP kehään. Kárihan sitten sen voiton vei tällä erää ja sehän sitten tarkoitti pitkää päivää. huoh. :) Hieno poika kuitenkin! Ja tuomarikin sanoi: You are so sweet that I would take you home in a heartbeat. Mutta kyllähän Kári onkin <3.

 tuli niin sööttejä voittokuvia, että oli pakko laittaa monta. Kária jo vähän väsytti. :)

Oli kyllä oikein kivaa kun kehän laidalla nähtiin myös Kárin siskon omistaja ja muutamia muita islisihmisiä sekä eräs, joka harkitsee tällaisen ottamista. Kummitätini oli oikein iloinen, kun oli sattunut mukaan tällaiseen näyttelyyn, jossa Kári pärjäsi niin hienosti. Lähdettiin sitten etsimään paikkaa missä syödä. Tarkoitus siis oli mennä johonkin ihan lähelle, mutta kun ei meistä kumpikaan tunne Hakunilaa, niin sitten me jo oltiinkin Tikkurilan keskustassa. Sieltä löytyu Subway, jossa oli penkkejä ulkona joten ei kun sinne. Kummitätini sitten päätti mennä junalla kotiin, kun kerran oltiin aseman vieressä. Muuten olisi varmaan tullut vielä seuraksi. Takaisin näyttelypaikalle ja vielä hieman seurustelua ennen kuin muut tutut lähtivät myös. Isot kehät alkoivat lähes ajallaan ja sujuivat oikein jouhevasti, Kári jaksoi esiintyä vielä oikein hienosti ja häntäkin vielä vähän vispasi. Esiarvostelussa tuomari oli kyllä täysin tasapuolinen kaikille. Kehään meidät sitten kuitenkin huudettiin vahingossa eurasierina, mutta enpä mä jaksanut siitä niin välittää, lähinnä nauratti moinen. Ei tuo nyt niin iso ole! Jatkoon ei päästy vaan kotiin lähdettiin. Takaisin oltiin joskus kuuden aikaan ja voi kun oli taas niin iloisa jälleennäkeminen pojilla.

Tänään mulla on ollut täällä kotona kaksi raatoa. Eilen mietin jos tänään olis mennyt hallille, mutta aamulenkki kyllä poisti ne ajatukset. Jos Kárikin on kerran noin väsy, niin ei kannata. Mennään joku toinen päivä ja levätään tänään. Niin ja arvostelu taas tuolla Kárin omalla sivulla.